Hyviä ihmisiä

Minun oli tarkoitus pitää lomaa blogista vuoden loppuun, mutta enhän minä malttanutkaan pysyä poissa täältä. Halusin jakaa kanssanne jotakin, mikä antoi minulle joulumieltä.

Inspiroidun ihmisistä, jotka antavat panoksensa toisten ihmisten tai luonnon hyväksi. Ihmisistä, jotka haluavat auttaa – siitä huolimatta, että urakka on suuri. Siitä huolimatta, että ympärillä on ihmisiä, jotka väheksyvät avun merkitystä, koska se ei riitä auttamaan kaikkia.

Katsoin Yle Areenasta dokumentin Hyväntekijät (The Starfish Throwers). Se kertoo kolmesta ihmisestä, jotka halusivat auttaa nälkäisiä ja kodittomia. Mitä tapahtuu, kun intialainen kokki, amerikkalainen koulutyttö ja eläköitynyt opettaja ryhtyvät toimeen? Hyvät teot poikivat hyviä tekoja, ja apu laajenee tavoittamaan yhä suuremman määrän ihmisiä.

Minuun erityisesti amerikkalaisen koulutytön tarina teki vaikutuksen. Hän saa 8-vuotiaana koulutehtäväksi istuttaa kaalintaimen, josta tytön hyvässä hoidossa kasvaa 18 kiloinen kaali. Mitä tyttö tekee? Keksii, että siitä voisi valmistaa ruokaa ja tarjota ilmaiseksi nälkäisille. Kauniin ajatuksen tuloksena ruokittin 275 ihmistä, ja se oli vasta alkua kaikelle sille hyvälle, mitä myöhemmin tapahtuisi.

13-vuotias Katie sanoo katsojille: ”Joistakin tuntuu, että ongelma on niin iso, ettei sille voi mitään. Vaikka teko olisi miten pieni tahansa, sillä on merkitystä, vaikkei sitä heti huomaisi.”

Tähän minäkin haluan uskoa. Joka kerta kun teen pieniä tekoja ihmisten tai luonnon hyväksi. Uskon, että jokainen hyvä teko on tärkeä, ihan siitä riippumatta, onko kukaan ulkopuolinen sitä näkemässä. Ihmisten auttamisessa uskon myös Pave Maijasen laulun tekstiin: ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.” Ei ole yhdentekevää osoittaa toiselle ihmiselle välittävänsä.

Dokumentti on katsottavissa vielä 24 päivää.

Hyvää mieltä herätti myös Luonnonsuojelija-lehdessä ollut juttu 8-vuotiaasta Veikosta. Kaikki alkoi pehmonorpasta, jonka poika näki Luonnonsuojelijassa. Veikko maksoi suuren osan norpasta omista säästöistään, koska halusi tukea norppien suojelua. Pehmonorpan saatuaan Veikko alkoi seurata tarkasti norppien tilannetta, esimerkiksi viime talven surkeasta lumitilanteesta johtuneita uutisia norppien heikosta pesätilanteesta. (Toivottavasti tämä talvi on norpille suotuisampi!)

Veikko halusi kerätä rahaa norppien hyväksi. Hän pystytti kotipihaansa mustekalapajan, johon sai tuoda käytettyjä sormikkaita. Niistä poika ompeli ja valmisti pehmomustekaloja, joita myi ihmisille. Mustekalat maksoivat koosta riippuen 50 sentistä euroon. Puolet tuotosta, 14 euroa, annettiin Suomen luonnonsuojeluliiton norppakeräykseen.

Veikolle sateli tykkäyksiä Suomen luonnonsuojeluliiton kerrottua hänen tempauksestaan sosiaalisessa mediassa. Huomiosta Veikko ei ollut kovinkaan kiinnostunut, hän halusi puhua mieluummin norpista. Veikko toivoi, että jokainen sosiaalisen median tykkääjä lahjoittaisi norppien hyväksi. Tarina ei kerro kuinka sen kanssa kävi. Toivottavasti ihmiset liittyivät avuksi Veikolle tärkeän asian puolesta, eivätkä tyytyneet vain tykkäämään sivusta.

Juttu Veikosta on lehden sivulla seitsemän, ja kuva Veikon valmistamasta pehmomustekalasta sivulla kolme.

Näillä eväillä toivotan kaikille lukijoilleni vielä kerran oikein hyvää joulua!

4 kommenttia artikkelissa “Hyviä ihmisiä

  1. Ihania tarinoita. Tai tapahtumiahan ne ovat oikeasta elämästä! Kiitos näiden jakamisesta ja rauhallista joulun aikaa myös sinulle. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s