Yksinkertaisempi vuosi 2015

Uuden vuoden alku. Puhdas pöytä, kirjoittamaton lehti, uudet mahdollisuudet.

On tullut aika laittaa käytäntöön suunnitelma, jota hahmottelin viime kesänä tekstissäni Yltäkylläisyys, hyvinvointi ja kestävä kulutus. Haluan tänä vuonna kohdistaa katseeni entistäkin tarkemmin perheemme kulutustapoihin, ja selvittää mikä on välttämätöntä ja tarpeen, mikä puolestaan tapaa, tottumusta ja ylellisyyttä.

Pyrkimyksenä on oppia elämäntapa, jossa muu kuin välttämätön kulutus olisi mahdollisimman vähäistä. Tarkoitus ei ole kuitenkaan palata kivikaudelle, vetäytyä luostariin, tai tehdä elämästä ankeaa ja vaivalloista. Tässä yhteydessä välttämättömyyttä ei siis katsota hengissä selviämisen näkökulmasta, vaan suhteutettuna siihen, mitä nykypäivänä vaatimattomasti elävä ihminen voisi pitää välttämättömyytenä. Tämä on jälleen niitä asioita, jotka jokainen näkee omalta kannaltaan. Yhtä oikeaa totuutta ei ole olemassa. Tarkoituksemme onkin vuoden aikana oppia, mitä välttämättömyys tai tarpeellisuus tarkoittaa juuri meille.

Suunnitelma on seuraavanlainen:

Tarkastelemme kaikkea kulutustamme kriittisesti. Kiinnitämme yhä tarkempaa huomiota erilaisten resurssien (esim. sähkö, vesi, ruoka, kulutustavarat) taloudelliseen käyttöön.

Pyrimme ostamaan vain välttämättömyyksiä. Ostoslistalta löytyy siis pääasiassa ruokaa ja päivittäistavaroita. Ruokaostoksissa pyrimme vähentämään lihan ja lisäämään kasvisten käyttöä, sekä löytämään mahdollisimman ekologisia vaihtoehtoja. Suosimme jo nyt sesonkiruokaa, luomua ja lähiruokaa. Myös ruokapakkauksia mietimme entistä tarkemmin, ja pyrimme mahdollisuuksien mukaan hankkimaan vähemmän pakattuja ruokatarvikkeita.

Jos jokin tavara (myös vaatteet ja kengät mukaan lukien) hajoaa, eikä ole korjattavissa, harkitsemme tarkoin sen todellista tarvetta, ennen mahdollista uuden hankintaa. Mietimme, voiko hajonneen tavaran sijaan käyttää jotakin muuta, jo olemassa olevaa tavaraa. Uutta tavaraa ostettaessa pyrimme mahdollisimman pitkäikäiseen hankintaan, ja mietimme voisiko sopiva löytyä käytettynä.

Kun jokin käyttötavara loppuu, emme osta uutta automaattisesti, vaan mietimme onko kyseisen tavaran käyttäminen lainkaan tarpeen, tai voisiko sen korvata ekologisemmalla vaihtoehdolla.

Palveluita käytämme jo nykyisellään niin vähän, ettei niistä ole vähentämisen varaa. (Hiusten leikkauttaminen tai hierojalla käyminen eivät liene suuri ekologinen rasite. Kumpikaan ei meillä myöskään rasita kukkaroa huvin vaan tarpeen vuoksi.) Myös ulkona syöminen on vähäistä ja lähinnä erityistilanteisiin liittyvää. Erilaisissa tapahtumissa käymme harvoin, ja nekin ovat kävelymatkan päässä.

Matkustamisessa ei ole vähennettävää, sillä emme juuri matkusta. Itse teen kaksi tai kolme edestakaista kotimaan matkaa junalla vuosittain, kumppanini matkustaminen on samassa mittakaavassa, osa matkoista junalla, osa autolla. Ulkomaille emme matkaile, kumppanini harvoja työmatkoja lukuun ottamatta.

Sen sijaan auton käyttöä voisimme vähentää. Asumme kaupungin keskusta-alueella, ja liian usein otamme auton alle, kun voisimme kävellä. Auton käyttö on puhtaasti tottumusta ja ylellisyyttä, voisimme tulla toimeen ilmankin. Minulla ei ole edes ajokorttia, ja olenkin tottunut rakentamaan elämäni niin, että se toimii ilman autoa.

Valitettavasti auton käyttöön tottuu helposti, kun mahdollisuus siihen on. Toisaalta myös autottomuuteen voisi tottua, jos sen kokisi tärkeäksi. Elämämme saisi kenties muilta osin toimimaan varsin hyvin ilman autoakin, mutta kumppanilleni autottomuus tietäisi aktiivisen hiihtoharrastuksen kaventumista lähes olemattomiin. Toistaiseksi taloudestamme siis löytyy vähäpäästöinen auto, mutta sen käyttöä tullaan harkitsemaan tarkemmin.

Moni mainituista asioista toteutuu hyvin jo nyt (ainakin suurimman osan ajasta), mutta edelleen on varaa olla tarkempi.

Toivon uudelta vuodelta uusia oivalluksia. Vuoden ideana on, että oppisimme muuttamaan elämäämme ja kulutustamme pysyvästi yksinkertaisemmaksi ja ekologisemmaksi. Tarkoitus ei ole pyrkiä yhden vuoden ajan äärimmäiseen niukkuuteen, ja sen jälkeen palata takaisin entiseen. Sen vuoksi en ole asettanut vuodelle mitään tiukkoja sääntöjä. Olen huomannut, että pysyvät tottumukset muodostuvat monista pienistä muutoksista.

Tulen kirjoittamaan projektin herättämistä ajatuksista vuoden mittaan. Teemavuoteen liittyvät kirjoitukset löytyvät uudesta kategoriasta, Ekompaa eloa 2015, johon pääset sivupalkista.

EDIT: Kirjoitukset on siirretty kategorian Luonto ja ympäristö alle. Ne erottautuvat muista aiheen kirjoituksista avainsanalla Ekompaa eloa 2015.

Toivotan teille kaikille oikein antoisaa vuotta 2015!

25 kommenttia artikkelissa “Yksinkertaisempi vuosi 2015

  1. Tuosta autottomuudesta sen verran että itsekin pidin autoa itsestäänselvyytenä kunnes siitä jouduin vuosi sitten luopumaan. Muutin tuolloin omaan asuntoon ja auto jäi ex-miehelleni. Aluksi mietin että miten ihmeessä pystyn nyt hoitamaan kauppareissut ja kaiken muun, mutta niin vain tuo on onnistunut ilman sen suurempia ponnisteluja.
    Auton käyttö on tosiaan kiinni lähinnä tottumuksesta. Tietysti jotain sellaisia tilanteita on joissa auto on välttämätön, mutta ainakin omassa elämässäni nuo kerrat rajoittuvat muutamaan erikoistilanteeseen jotka saan hoidettua kun vanhempani tulevat käymään. Näin ollen nykyisin auton käyttö tuntuu luksuskselta ja kaikki asiat olen pystynyt hoitamaan joko kävellen tai julkisia käyttäen.
    Muutenkin nuo uuden vuoden päätökset kuulostavat oikein hyviltä ja toteuttamisen arvoisilta.

    • Kiitos kommentistasi! Monenlaiseen helppouteen tottuu nopeasti, auto on tästä oivallinen esimerkki. Kyse on monta kertaa tottumuksesta, ei välttämättömyydestä. Olen miettinyt, että onhan noita autoja maa pullollaan, vaikkei itsellä olisikaan. Julkiset kulkuneuvot, taksit, erilaiset kuljetuspalvelut, vuokra-autot… Aika moni asia onnistuu tavalla tai toisella ilman omaa autoa. Oma asumistilanteeni on aina ollut sellainen, että mainitut vaihtoehdot ovat toimineet. En ole siis koskaan asunut kovin syrjässä, se muuttaisi tilannetta hiukan hankalammaksi.

  2. Tuo linkki vanhaan tekstiin ei toiminut (meni tähän samaan) joten voi olla että vastaus tähän kysymykseen löytyisi sieltä. Mutta minua kiinnostaisi kuulla tarkemmin niistä ajatuksista, jotka ovat johtaneet tähän kokeiluun. Tavallaan mikä on ollut se alkusysäys tälle projektille ja mikä se ”palkinto”, jonka toivot saavasi? Esimerkiksi minulle palkinto raivaamisesta on vapautunut tila ja henkisesti kevyempi olo, sillä koen turhan tavaran painolastina. Ehkä sait ajatuksestani kiinni?

    • Kiitos kommentistasi! Tarkastin tuon linkin, ja minä pääsin siitä sinne minne oli tarkoituskin. Omituista.

      Kysyit mikä on ollut alkusysäys tämän vuoden projektille. Lukeminen. Tiedon lisääntyminen maapallon tilasta, ja sen ymmärtäminen, että voisin tehdä omalla kohdallani enemmänkin asioiden hyväksi. Tulen kirjoittamaan ajatuksistani vuoden aikana, ja paras palkinto mitä voisin saada olisi, että ihmiset kyseenalaistaisivat nykyistä kulutuskulttuuria ja haluaisivat ottaa selvää, mihin se on johtamassa. (Minusta näyttää siltä, että kulutus on saanut kulttuurissamme ykkösaseman, jonka läpi lähes kaikkea katsotaan.)

      Tilannehan on se, että me suomalaiset emme ole ensimmäisinä näkemässä länsimaisen kulutuskulttuurin konkreettisia negatiivisia vaikutuksia ympäristöön, koska ne on ulkoistettu muualle. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuus vähenee eniten muualla, saastuminen tapahtuu eniten muualla jne. Ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset näkyvät ensin muualla; ei meidän tarvitse miettiä minne maamme kaikki asukkaat nousevan merenpinnan alta siirretään. Tai miten selviytyä kun sateita ei tulekaan kuten ennen, jolloin tulee pula vedestä, tai kun tulvii niin, että viljelysmaat huuhtoutuvat veden mukana. Olemme onnekkaita, että meitä eivät aivan äkkiseltään uhkaa suuret katastrofit kuten monia muita. En voi kuitenkaan jatkaa eteenpäin miettimättä omia valintojani tarkemmin, kun kerran voin tehdä parempiakin valintoja. Tunnen itseni osavastuulliseksi siihen mitä maailmassa tapahtuu, ja koska voin omaan elämäntapaani vaikuttaa, aion tehdä niin. Jos joku toinen inspiroituu kirjoituksistani ottamaan asioista selvää ja tekemään omalta kohdaltaan parempia valintoja, siinä on minulle jo paljon palkintoa.

      Ensisijainen palkinto olisi kuitenkin se, että oppisin elämään mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja karsimaan kaikenlaiset turhakkeet pois elämästä. Ehkä se on se henkisesti kevyempi olo, mitä tälläkin voi saavuttaa. Olen jo tavaroita vähentäessä huomannut, että suomalainen elintasomme on niin korkea, että meillä olisi varaa luopua aika paljosta, tuntematta minkäänlaista suurempaa luopumisen kipua. Näin ainakin silloin, kun teemme sen itsellemme tärkeän päämäärän vuoksi.

  3. Hyvää ja yksinkertaisempaa vuotta 2015 Tuulia! Ja kiitos jälleen kerran siitä, että haluat ja jaksat kirjoittaa aktiivisesti ja tuoda meille lukijoille mielenkiintoisia ajatuksia, havaintoja, luku- ja katsomissuosituksia. Olen lukenut ja katsonut useamman suosittelemasi kirjan/tekstin/elokuvan, joten niistä todella on hyötyä ja iloa meille lukijoille. Nyt viimeksi eilen oikein ahmin Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä -kirjan, jonka kävin kirjastosta aamulla hakemassa. Kesälläkin mietin, mitähän mieltä sinä olisit ollut meidän asunnonvaihdosta pienestä 64 neliön kolmiosta 140 neliön rivitaloasuntoon, jossa tilaa on toki neljälle hengelle ylenmäärin, mutta jonka tyhjää tilaa ei ole tarkoitus täyttää, vaan sama vähentämisen, minimalismin ja ajattelun linja edelleen jatkuu. Että tervetuloa vaan kylään, jos joskus Tampereelle eksyt 🙂

    Koko ajan täällä ruutujen toisessakin päässä työskennellään yksinkertaistamisen ja tärkeään keskittymisen puolesta. Oli mielenkiintoista tehdä linkkaamasi edellisen vuoden ja tulevan vuoden pohdinta- ja suunnittelu”lomake”. Mullakin meni siinä monta tuntia, ja työstin sitä useana päivänä, ensin vuoden 2014 ja sen tulosten pohdintojen jälkeen suunnittelin tätä uutta vuotta 2015. Jännä, kuinka yksinkertaisilla kysymyksillä saa kaivettua oman mielensä sopukoista esiin huomionarvoisia asioita, ja kuinka niidene pohjalta kannattaa suunnitella elämäänsä vähentämisen ja lisäämisen näkökulmasta yksinkertaisemman ja elettävämmän elämän vuoksi. Siispä kirkkain ajatuksin kohti tätä yksinkertaisten mahdollisuuksien vuotta 2015. Aloitan sen heti kirppiskamojen hinnoittelulla, pääsee taas erästä lastenvaatteita eroon. Jatketaan hyvää työtä 🙂

    • Kiitos kommentistasi ja oikein hyvää uutta vuotta sinullekin! Tuntuu hyvältä kuulla, että olet löytänyt hyötyä kirjoituksistani. Teidän lukijoiden kommentit ja ajatukset merkitsevät minulle paljon. On tietenkin mukava tietää kirjoittaneensa jotakin hyötyä ja iloa tuovaa, jotakin mikä saa ihmiset ajattelemaan ja tekemään elämässään muutoksia parempaan suuntaan.

      Kaarinan kirjat aiheuttavat helposti tuon ahmimisreaktion. 😀 Onneksi ne kestävät monta lukukertaa, niin jaksaa odottaa seuraavaa kirjaa. Ja Kaarinan blogiin tulee myös paljon kiinnostavaa luettavaa. Pidän valtavasti hänen luontokuvistaan ja -tarinoistaan.

      Tuntuu hassulta kuulla, että joku miettii mitä minä miettisin jostakin, kuten teidän asunnonvaihdostanne. Enhän minä siitä mitään mieti. 🙂 Jokainen tekee omat valintansa, toivottavasti itselleen sopivat. En minä odota, että kaikki eläisivät kuten minä. Mutta olen iloinen, jos joku löytää itselleen sopivamman tavan elää luettuaan minun moninaisia pohdintojani.

      Sanos muuta, yksinkertaisilla kysymyksillä saa kaivettua päänsä sisältä mielenkiintoisia vastauksia. Kysymyksiä kannattaa siis esittää itselleen aika ajoin. Ne monta kertaa selvittävät onko suunta oikea ja toivottu.

      Jatketaan hyvää työtä. 🙂

  4. Tuli mieleeni saatko paljon kritiikkiä valitsemastasi elämäntavasta? Itse suosin kierrätystä ja pyrin välttämään turhaa ostamista, mutta muutoin valinnoissamme olisi vielä paljonkin parantamisen varaa ekologiselta kannalta katsottuna. Tästä huolimatta jo kierrättäminen ja esim. kestovaippojen käyttö on saanut osakseen kritiikkiä tyyliin ”eikö teillä ole varaa?” :(. Olen miettinyt, että minimalismi vaatinee länsimaissa myös vahvaa itsetuntoa; Suomessa kuluttaminen tuntuu olevan usein tietynlainen ” menestyksen mittari”. Valitettavasti!

    • Kiitos kommentistasi! En muista saaneeni kritiikkiä elämäntavastani. Ympärilläni olevat harvat ihmiset ajattelevat paljolti samoin kuin minä. Tuskin olen koskaan ollut läheisissä tekemisissä ihmisen kanssa, jolle kuluttaminen olisi erityisen tärkeää. En muista esim. ystäväpiiristäni kautta aikojen yhtäkään himoshoppailijaa tai muuten surutta kuluttavaa, tai kulutuksen avulla ulospäin pätevää ihmistä. Voihan se olla, että osa ihmisistä hymistelee hiljaa itsekseen, mutta ei minua suoraan ole koskaan kritisoitu. Jos kritisoitaisiinkin, niin en antaisi sen itseäni heilauttaa. Minun on elettävä sellaista elämää, mikä itselleni tuntuu oikealta ja tärkeältä, sama se mitä muut siitä ajattelevat. Tiedän etten voisi olla onnellinen tai tyytyväinen elämääni, jos en seuraisi omaa sydäntäni, vaan pyrkisin sopeutumaan joukkoon ja muiden mielipiteisiin.

      Tuntuu omituiselta, että vielä nykypäivänä joku voi mieltää esim. kestovaippojen käytön tai kierrätyksen niin, ettei ole varaa muuhun. Molemmat ovat olleet varsin yleisesti käytössä oleva vaihtoehto jo pidempäänkin, ainakin minun silmissäni. Kirppareiden käyttämiseen aiemmin liittynyt negatiivinen asennekin on haihtunut jo aikoja sitten.

      Minimalismin ja itsetunnon yhteydestä on vaikea sanoa. Paljon on kiinni luonteestakin. Itse olen aina ollut aika omapäinen, enkä ole ollut kiinnostunut seuraamaan massoja ja tekemään niin kuin kaikki muutkin. En ole kokenut tarpeelliseksi erityisesti kuulua joukkoon tai miellyttää muita. Massailmiöt ovat mielestäni myös useimmiten olleet epäkiinnostavia tai minulle tarpeettomia. Olen vain ollut minä, tehnyt sellaisia valintoja kuin itselleni hyväksi koen. Useimmiten en myöskään käsitä kulttuuriin sisään rakennettuja ajatuksia, kuten tuo, että mitä kalliimpaa, hienompaa, erikoisempaa, harvinaisempaa, suurempaa kaikki on, sitä menestyneempi ihminen. Ylipäänsä koko sana menestys olisi määriteltävä uudelleen, se mitä nykyään menestyksellä käsitetään on minulle varsin merkityksetöntä.

      Näiden pitkien jorinoideni yhteenvetona haluaisin sanoa, että kannattaa miettiä mitkä ovat itselle niitä tärkeitä asioita elämässä, ja sitten toteuttaa elämäänsä niiden mukaan. Jos jotakuta kiinnostaa kritisoida, niin antaa mennä. Pääasia että itse tietää valinneensa itselleen oikean tavan elää.

      • Tosi hyviä ajatuksia! Olen itse hieman samanlainen, että pyrin elämään juuri niin kuin parhaalta tuntuu, mutta silti tietynlainen kritiikki kolahtaa välillä pahastikin…

        • Ymmärrän hyvin, ettei kritiikki omaa elämäntapaa kohtaan hyvältä tunnu. Silloin kannattaa miettiä omia syitä toimia niin kuin toimii. Miksi minulle on tärkeää toimia näin kun toimin, tehdä tällaisia valintoja? Antaa ainakin oma tukensa valinnoilleen, sille miksi ne ovat tärkeitä, ja jättää muiden kommentit vähemmälle huomiolle. Ne kirpaisevat aikansa, mutta niistä pääsee eteenpäin. Muiden ikäville kommenteille ei kannata antaa liikaa painoarvoa, sillä ne eivät sitä ansaitse.

    • Kiitos kommentistasi ja onnellista uutta vuotta sinullekin! Ruokahävikin vähentäminen on hyvä tavoite. Meillä se on hyvissä kantimissa, hävikkiä ei juuri ole, mutta asiahan ei taaskaan ole niin yksinkertainen, kuten ei koskaan mitä ekologisuuteen tulee. Hävikittömyyteen voi päästä niin monella tavalla, mistä puolestaan voi seurata omanlaisiaan ekologisia murheita.

      Meillä oli aikoinaan enemmän hävikkiä, mutta sen suhteen tilanne parani, kun aloimme ostaa enemmän kasviksia pakasteina, ne tulee käytettyä aina kokonaan. Hävikin suitsiminen oli yrityksistä huolimatta vaikeaa ennen tätä ei niin ekologista ratkaisua. Minua alkoi suututtaa laittaa pilaantuneita kasviksia roskiin, joten ratkaisin silloin tilanteen näin. Ruokapuolen hoito on meillä monella tavalla hankalaa, joten jostakin on pitänyt antaa periksi, että tulee syötyä edes vähän paremmin. On niin paljon punnittavia asioita erilaisia päätöksiä tehdessä tässä elämässä.

  5. Voin yhtyä ajatukseesi, että on aika toimia. Pystyn tekemään osan siitä mitä sinä suunnittelet ja teet. Voin siirtää painopistettä kuluttamisesta kulttuuriin. Palveluiden ostamisesta en ajatellut luopua niiden työllistävän vaikutuksen vuoksi. Kaikki kulutus ei ole huonoa ja kaikki kulutus ei käytä luonnonvaroja.

    • Täälläkin liputetaan kyllä palveluiden puolesta! Oma minimalismini tai ehkä realistisemmin jonkinlainen arjen selkeyttäminen perustuu kyllä pitkälti palveluiden varaan (tärkeimpänä siivouspalvelut, ruokaostosten kotiinkuljetus, ravintolapalvelut ja taksi). Meillä nämä mahdollistavat myös tuon autottomuuden, josta edempänä oli puhetta.

    • Kiitos kommentistasi! Jäin miettimään tuota, että kaikki kulutus ei käyttäisi luonnonvaroja. Aika vaikea on keksiä minkälainen kulutus tai palvelu olisi luonnonvaroista riippumatonta. Toki palveluiden kuluttaminen lienee aina ekologisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin tavaroiden kuluttaminen, missä määrin näitä sitten voikaan verrata. Toisaalta palveluja ja kulttuuriakin on monenlaista, ja niiden ekologiset vaikutuksetkin liikkuvat valtavassa haarukassa. Kun ajatellaan aineetonta kulutusta, niin pienyrittäjän tarjoamien palveluiden käyttäminen verrattuna jättikonserttiin ovat ekologisesti kenties ääriesimerkit. Ensimmäinen ei välttämättä juuri luonnonvaroja kuluta, verrattuna toiseen jossa jopa kolminumeroinen määrä rekkoja kuljettaa tavaraa ympäri maailmaa ja esiintyjät taittavat matkaa yksityiskoneilla. Näiden ääripäiden väliin sopii kaikenlaista, parempia ja huonompia vaihtoehtoja.

      • Aika, tieto, taidot ovat sen kaltaisia asioita, joita ajattelin miettiessäni kulutusta, jossa luonnonvarojen käyttö on vähäistä. Palkkaan isoäidin hoitamaan lapsia, juttelen filofofin kanssa valinnoistani tai vaikka uimaopettajan palkkaaminen triatlonia varten. Voisimme käyttää enemmän palveluita sen sijaan, että ostamme koneita, joiden avulla pystymme tekemään asian itse. Porakoneen ostamisen sijaan voisin palkata ammattilaisen laittamaan hyllyn paikalleen. Säästyy aikaa ja luonnovaraa ja hermoja. Yhteisölle on hyvä, että jäsenillä on erilaisia taitoja. Hyvää ruokaa on ilo ostaa eli silloin ostamme palveluna aikaa ja taitoa ilman että tarvittavan luonnonvaran määrä lisääntyy, syödä tarvitsee joka tapauksessa. Ehkä ymmärrät mitä ajan takaa. Se että, olemme hinnoitelleet palvelut kovin kalliiksi johtaa yhteiskunnan jakautumiseen ja yhteisöllisyyden vähenemiseen, joka ei ole kenenkään etu.

        • Kiva kun palasit vielä kommentoimaan. Minun ei nimittäin tullut mieleenikään palveluja, joissa ostetaan vain tietotaitoa. Hyvä huomio. Olen aivan samaa mieltä, että palveluiden ostaminen olisi hyväksi, sen sijaan että jokainen ostaa kotiinsa omat koneet ja laitteet tehdäkseen asiat itse. Ikävä juttu tosiaan on se, että useimmiten on edullisin vaihtoehto hankkia ne laitteet itse, eikä ostaa palvelua. Palvelut ovat usein kalliita.

          Toisaalta yllätyin positiivisesti, että sain talvitakkini hihat lyhennytettyä mielestäni edullisesti, 25 eurolla. Hihansuut olivat rakenteeltaan sen verran mutkikkaat, etten olisi alkanut itse niille mitään tekemään. Nautin tuon palvelun ostamisesta joka päivä edelleen, ja aion ostaa korjausompelua jatkossakin. Viime vuonna sain myös viimeinkin hommattua uudet korkolaput kenkiini. Olen tottunut käyttämään palveluja hyvin vähän. Esimerkiksi vaatteita hankkiessani olen hankkinut vain täysin sopivia, ja jättänyt ne pienen korjausompelun jälkeen sopivat kauppaan. Kerrankin toimin toisin ja olen siitä hyvin iloinen. Useamman vuoden ajan haaveilemani itselleni täydellinen talvitakki oli vihdoinkin alennuksessa, ja ostamisen hidasteena olivat vain aivan liian pitkät hihat. Samaan kauppaan sattui ihminen, joka juuri tuli korjausompelijalta ja neuvoi minne kannattaisi mennä. Korjaus tuli valmiiksi nopeasti ja takki käyttöön, kun kävelin takin kanssa suoraan kaupasta ompelijalle. Hyvän kokemuksen jälkeen on mukava ostaa palvelua samasta paikasta uudelleenkin.

  6. Samoja tavoitteita minullakin, aion pitää kirjanpitoa koko vuoden ja kirjata siihen myös luopumisen tuskat tai hankkimatta jättämiset. Olen ollut lehtien ja osin kirjojen suurkuluttaja. Nyt yritän siitä eroon ja menen kirjastoon. Luulen, että se on vaikein osuus…

  7. Kiitos tästä! Tässä oli todella selkeästi tiivistettynä kaikki mitä olen omassa päässäni tälle vuodelle miettinyt! 🙂 ja luulen että haave omasta blogistani alkaa viimeinkin selkiytymään 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s