Mukavuusansa

Olen mukavuudenhaluinen. Kaikella on kuitenkin hintansa, myös mukavuudella. Pyrin elämään niin, että jään mukavuuden kanssa vielä plussan puolelle, enkä maksa siitä liian kallista hintaa.

Meille myydään monenlaisia tuotteita, luvataan niiden avulla mukavampaa elämää. Meille myydään kokonaista elämäntapaa, joka on nautinnollisempaa ja helpompaa kuin elämä ilman noita tuotteita. Meidät opetetaan katsomaan elämää uudesta näkökulmasta, joka saa nykyisen elämämme näyttämään auttamattoman vanhanaikaiselta, hankalalta ja jotenkin kulahtaneelta.

Markkinoille tulee uusia laitteita, ja meitä ohjataan ottamaan ne osaksi elämäämme, luomaan itsellemme tarve niiden hankkimiseksi. Jo olemassa olevista laitteista tehdään uusia versioita. Keksitään vaikka pyörä uudestaan, mutta lisätään siihen jotain pientä, jotta kokisimme tarpeelliseksi hankkia uusia tavaroita, vaikka entisetkin tavaramme toimisivat vielä moitteettomasti tehtävässään.

Keittiö tuntuu olevan tällä saralla loputon ideoiden lähde monenlaisten tuotteiden valmistajille. Erilaisia laitteita kehitetään jatkuvasti, ja tuttuihin laitteisiin keksitään uusia ominaisuuksia. Jos kahvinkeittimellä ei vielä pääse nettiin, niin varmaan kohta pääsee. (Roskaa kylvävän kapselikahvinkeittimen järjettömyydestä en edes aloita.)

Meille myydään helppoutta ja vaivattomuutta. Annetaan ymmärtää, että erilaiset tehtävät voi tehdä aina vaan yhä helpommin ja nopeammin.

Keittiöt ovat yhä helppokäyttöisempiä ja ergonomisempia. Siinä missä ennen alakaapeissa oli tavalliset hyllyt tavaroiden säilyttämiseen, nykyään tarvitaan ulos vedettäviä laatikoita. Tietenkin hiljaa sulkeutuvia, jarruttamisen taidon osaavia, joiden mekanismi ottaa laatikon vastaan pehmeästi. Ehkä jopa sähköisesti toimivia.

Se, että keittiössä joutuisi kumartelemaan tai kurkottamaan, on kerta kaikkiaan mahdoton ajatus. Pitäähän kaiken olla helposti ja mukavasti saavutettavissa. Usein uuni ja astianpesukone asennetaan sen verran ylemmäs, että ei tarvitse kumarrella kotitöitä tehdessään. Tuntuu olevan hirmuisen tärkeää, että kotityöt saa tehdyksi mahdollisimman staattisissa asennoissa, ettei vaan joutuisi käyttämään kehoaan yhtään enempää kuin on aivan pakko. Ohjatut jumpat, joogat ja kuntosalit ovat sitä varten, että muistutetaan kehoa kaikista niistä asennoista, mitkä siltä muualla on kielletty.

Olemme tehneet elämämme monella tapaa niin mukavaksi, että joudumme keskittymään erikseen terveytemme ja hyvinvointimme ylläpitämiseen. Mukavuudesta on tullut meille ansa.

Miten monessa kohtaa arjessa helpotamme elämäämme, oikaisemme, teemme siitä mukavampaa, silloinkin kun joudumme myöhemmin maksamaan valinnoistamme liian kalliin hinnan?

Otetaan yksi käytännön esimerkki. Käsi ylös, miten moni ajaa autolla alle viiden kilometrin työ- tai muun matkan? Eikö liikunnan harrastamiselle tahdo löytyä aikaa? Tuntuuko vaikealta jaksaa lähteä liikkumaan työpäivän jälkeen? Kuvittele elämääsi vaikkapa kymmenen tai 20 vuotta eteenpäin. Katso sinua, joka valitsi auton. Ja katso sitä toista sinua, joka valitsi kulkea kävellen, pyörällä, rullaluistellen tai muulla tavoin omin jaloin. Millaisia vaikutuksia valinnalla on ollut? Miten voit, millainen kunto sinulla on, minkä verran painat? Hyviä vaikutuksia ei tarvitse odottaa kovinkaan pitkään, mutta huonojen valintojen todellisen hinnan näkee vasta pidemmän ajan kuluttua.

Minua suoraan sanoen hirvittää millaisessa maailmassa elämme. Elämästä pyritään tekemään mahdollisimman helppoa ja vaivatonta, ja asioiden pitää tapahtua nopeasti. Meidän on helppoa tehdä elämästämme niin mukavaa, että se sairastuttaa meidät. Viime aikoina on puhuttu paljon istumisen vaaroista, yhteiskunnassa jossa istuminen on normi ja muu poikkeus siitä. Paikasta toiseen liikutaan useimmiten autolla. Hissit ja liukuportaat suunnitellaan keskeisille paikoille, mutta yritäpä löytää tavalliset rappuset.

Arkiliikunta on täysin aliarvostettua. Meille on myyty ajatus siitä, että tarvitaan kuntosalijäsenyys, ohjattua liikuntaa ja erityisiä urheiluvaatteita ja -välineitä, muu ei ole riittävää.

Mitä jos elämää katsoisikin toisesta näkökulmasta? Mitä jos kulkisi eteenpäin omia jalkojaan käyttäen, aina kuin suinkin mahdollista? Nousisi portaat omalla lihasvoimalla, sen sijaan että jättäisi mahdollisuuden käyttämättä valitsemalla hissin. Mitä jos ottaisi vastaan jokaisen mahdollisuuden kurkottaa, kumarrella, nostaa ja kantaa, käyttämättä kaiken kevyemmäksi tekeviä apuvälineitä? Käyttäisi kehoaan kaikkeen siihen mihin se on luotu.

Kulutuskulttuuri tarjoaa meille rajattomasti keinoja tehdä elämästä helpompaa ja mukavampaa, mutta todellisuus voi olla pidemmällä aikavälillä katsoen aivan toisenlainen.

Mitä jos hyvinvointimme lisääntyisi, kun suosisimme mukavuudenhalumme tyydyttämisen sijaan yksinkertaista elämää?

26 kommenttia artikkelissa “Mukavuusansa

  1. Aloin nauramaan ääneen, kun luin tätä sinun erittäin oivaltavaa tekstiä. 😀

    Yksi jenkkibloggaaja (Mr. Money Mustache) on käsitellyt tätä asiaa eli ”muscle over motor” paljon. Tosin hänen lähestymisensä ei ole minimalismi, vaan rahan säästö, mutta samalla hänen elämästään on tullut melko minimalistista. Joka tapauksessa, myös hän on tuonut paljon esiin nykymaailman järjettömyyttä. Kaiken pitää olla niin helppoa, ettei vahingossakaan rasittaisi itseään. Sitten tuskaillaan, kun ei ole aikaa / rahaa mennä kuntosalille ”hoitamaan kuntoa”.

    Ehkä tämän itsestään selvän paradoksin esiin tuominen naurattaa minua sen takia, että tunnistan siitä itseni niin hyvin. Olen esim. ”ulkoiluttanut” koiraani aikoinaan siten, että menin autolla koiran kanssa koiratarhaan ja sitten vaan koira ulos juoksentelemaan…

  2. Loistava kirjoitus ja niin samaa mieltä! Haluan asua siten, että pääsen pyörällä ja kaävellen töihin. Itse ajattelen motivointikeinon seuraavia plussia… Työmatkat ovat oivaa liikuntaa ja samalla pää tyhjenee työ/kotiasioista suunnasta riippuen. Liikunta tuo hyvänolontunteen ja parantaa keskittymiskykyä. Pyöräily sopii kaikille. Talvella nastarenkaat tai talvipyörä erikseen tuovat niihin laitetun hinnan takaisin autoiluun verrattuna. Ei ole riippuvainen ruuhkista ja aikatauluista tai parkkipaikoista. Pyöräily on melutonta ja saasteetonta, hauskaa ja helppoa. Kävelyn etuja on lisäksi sen meditoiva vaikutus, vaikka aikaa kuluu enemmän. Haluan antaa myös esimerkin lapsilleni, että liikkumiseen ei tarvita aina autoa…

    • Kiitos kommentistasi! Monta kertaa käveleminen tai pyörällä kulkeminen tuntuu autoilua järkevämmältä. Kuten kirjoitit, omin jaloin tai pyörällä liikkumisesta on erilaisia hyötyjä. Itse pidän kävelemisestä siksikin, että kävellen pääsee kulkemaan niin monenlaisista paikoista. Tuntuu vapaammalta kuin liikkua autolla.

  3. Todella hyvä kirjoitus! Ja todella paljon pisteli tuo ”alle 5km matka autoillen”… nimittäin mulla on työpaikalle matkaa 3km ja miten helposti sitä aina siihen autoon hyppää… Tosin nyt olen koulussa ja matkat selkeesti pidemmät (yli 10km) enkä kyllä ees omista kelvollista fillaria millä ajella mihinkään. Mutta todellakin aivan totta tuo, että ihmiset ei enää viittis tehdä mitään käytännöllistä arjessa ja sitten illat viipotetaan saleilla.

    Sen verran pitää itteään kuitenkin kehua, että tyttäreni kun muutti kerrostalon kuudenteen kerrokseen, niin minä menen aina sinne kävellen portaita. Jostain syystä mulla vaan ei sielu anna myöten mennä hissillä! Muutenkin aina kerrostaloissa menen portaita, sanotaan nyt että 99-prosenttisesti. Hyvin hyvin harvoin hissillä, koska minusta ne portaat vaan on tosi hyvä pieni konsti lisätä arjessa liikkumista. Tosi hyvää tekee sydämellekin se rankka hetkellinen rasitus!

    • Ai niin, ja minä muuten valitsin keittiörempan yhteydessä ihan peruskorkeudella olevat koneet ja kapistukset, sekä ”vanhanaikaisesti” ne kaapit alalaatikoiden sijaan. =D

    • Kiitos kommentistasi! Auton käyttöön tottuu nopeasti, ja rakentaa tapoja toimia, joihin auto liittyy. Viime aikoina kun olen kyseenalaistanut autoilua, olen muutaman kerran autoa lumen alta kaivaessa todennut kumppanilleni, että jos olisin lähtenyt kävellen, olisin jo päässyt niin ja niin pitkälle… Olen selkeästi alkanut turhautua koko autoon ja valmis rakentamaan arkea eri tavalla. Monessa kohtaa autosta tuntuu olevan lopulta enemmän harmia kuin hyötyä, kun katsoo kokonaiskuvaa. Autolla ei ole lähdetty enää ajattelematta kuten ennen, vaan silloin kun on ollut enemmän kantamuksia tai matka kauemmaksi. On yhdistelty asioita ja hoidettu niitä sitten enemmän kerralla.

      Rappusten kiipeäminen on tehokasta ja minusta mukavaakin. Muistan vielä miten kauhealta tuntui alkuun kiivetä raput kotiin, minäkin asun siis kuudennessa kerroksessa. Kunto koheni rappuja kiivetessä nopeasti eikä se kuusi kerrosta enää tunnu oikein miltään, paitsi jos on enemmän kantamuksia mukana.

  4. Kiitos erittäin ajatuksia herättävästä kirjoituksesta. Tietyin osin olen kanssasi samaa mieltä. Mietin juuri äskettäin salilla käydessäni, että tässä ei ole mitään järkeä. Miksi nostelen käsipainoja, eikö olisi kaikin tavoin parempi tehdä jotain tuottavaa, jossa samalla tulisi lihakset treenattua? Niittää heinää tai kaivaa ojaa tai jotain. Mutta kun niitä niitettäviä peltoja ja kaivettavia ojia ei lähistöltä löydy, jäljelle jää punttisali. Voin myös yhtyä ajatukseen lyhyiden matkojen autoilusta.

    Tutta tuo elämän mukavuuksien lisääminen ei mielestäni ole niin yksinkertainen asia. Kaikki tuollaiset mukavuudet on keksitty, jotta säästyisi aikaa ja/tai energiaa. Pidemmän päälle näillä keksinnöillä on ollut runsaasti merkitystä. NImittäin mitä enemmän aikaa käytämme arkisiin asioihin, kuten vaikka ruoka- tai vaatehuoltoon, sitä vähemmän aikaa meiltä jää tieteelle ja taiteelle. Viime vuosien tieteellisen kehityksen nopeus ei ole irrallaan siitä, että ihmiset eivät joudu käyttämään suurinta osaa päivästään elossapysymiseen, puhtauteen jne.

    Nuo mukavuudet ovat myös iso tasa-arvoistava tekijä yhteiskunnassa. Aiemmin tieteelle ja taiteelle jäi aikaa ja resursseja vain rikkaimmissa yhteiskuntaluokissa. Olisi tuhlausta hukata köyhempien ihmisten aivokapasiteetti siksi, että heillä ei ole tarpeeksi vapaa-aikaa. Sitä paitsi oivallukset edellyttävät joutilaisuutta (tämä on tieteelisesti todistettu), joten jokin arkinen mukavuus saattaa tarjota juuri sen hetken, kun mullistava oivallus putkahtaa ihmisen aivoihin.

    Näistä syistä en varauksettomasti ihaile ”vanhoja hyviä aikoja”, jolloin asiat tehtiin vaikeammin. Jos lihaksistoni pysyisi kunnossa siksi, että joudun niittämään pellon käsin, en istuisi tässä kirjoittamassa. Pointtini varmaan on, että asiat eivät ole mustavalkoisia.

    • Itse en ajatellut asiaa noin ollenkaan. Mitä meille markkinoidaan mukavuuselämäntapaa ajatellen, ei useinkaan ole enää tarpeellista.

      • Juuri tätä tarkoitin. Mielestäni olemme jo aikaa sitten ylittäneet sen rajan, jolloin mukavuus ja helppous oli vielä hyödyllisellä tasolla. Liika on liikaa, tässäkin.

    • Kiitos kommentistasi! Niin, on harmillista että elämä on mennyt tällaiseksi, ettei ruumiillista työtä ole samalla tavalla tarjolla kuin ennen. Liikunta ei tule samalla tavalla ”kaupan päälle” kuin joskus aiemmin. Onhan tuo totta, että arjen helpottaminen on tuonut enemmän aikaa muuhun. Sitten voi kysyä, että mihin suurin osa ihmisistä sen ajan käyttää. Ja miten kauan sitten saavutettiin sellainen helppoustaso, jonka jälkeen on menty kokonaiskuvassa miinuksen puolelle.

      Oivallukset edellyttävät joutilaisuutta, olen aivan samaa mieltä. Mutta minkä verran koskaan näkee tai kuulee kenenkään olevan jouten? Johonkin se vapaa joutilas aika hukataan, esimerkiksi tietokoneella roikkumiseen tai muuhun, millä saadaan ns. tyhjyys täytettyä. Suurin osa ihmisistä tuntuu lähinnä pelkäävän hiljaisuutta ja joutilasta, tyhjää aikaa. Vapaa-aika on lisääntynyt kaiken aikaa, joten ajan luulisi riittävän monenlaisiin asioihin. Kuitenkin tutkimuksien mukaan esim. vanhempien lastensa kanssa viettämä, keskittynyt aika mitataan minuuteissa.

      En ihaile varauksettomasti ns. vanhoja hyviä aikoja, toki moni asia on huomattavan paljon paremmin nykyään. Monen asian voi kuitenkin nähdä olevan myös huonommin.

  5. Oivaltava kirjoitus, sanoo sohvan perukoilla koti-iltaa viettävä, jolla onneksi on hyvä omatunto rappusissa juoksemisesta ja talvipyöräilystä juuri tänään. Ryhmäliikunnasta saan hyötyä ja iloa, joten maksan siitä.

    Tälläiselle perheelliselle jääkaappi, pesukone ja astianpesukone ovat sellaisia arkea oikeasti helpottavia asioita. Pakastealtaan vihannespussit voivat välillä pelastaa päivän.

    • Kiitos kommentistasi! On joitakin arkea helpottavia koneita tai laitteita, joita en vaihtaisi pois. Ja sitten on tarjolla monia, joiden järkevyyttä en kykene näkemään.

  6. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, taas. Joitakin omia ajatuksiani sekalaisessa järjestyksessä:

    Olen varmasti ”säästynyt” monen villityksen näkemiseltä siksi etten ole pariinkymmeneen vuoteen asunut Suomessa. Tosiasia on että siellä näytetään innostuvan kovin helposti juuri näistä kaikista jutuista joista kirjoitat. Eli tämäkin asia on kiinni paitsi meidän kunkin persoonallisuudesta, myös ympäröivästä kulttuurista. Ei edes Euroopan sisällä olla kaikkialla samoilla linjoilla, kuten tiedämme. Minulle sopii hienosti tällainen hiukan ”vanhanaikaiseksi” (?) koettu tapa tehdä ja elää. En ole osannut kaivata ulosvedettäviä kaappeja tai sellaista. Pystyn myös hienosti ottamaan tavaroita korkealta ilman ajatusta että prkle, nyt menee kallista vapaa-aikaaa hukkaan, taas meni kolme sekuntia. Ylipätään ajattelen että vaikkapa ruuanlaitto ja hyvin monet kodin työt ovat elämääni, eikä mitään sellaista josta pitää päästä eroon jotta saa ”vain olla” (mikä tuntuu olevan monelle tärkein toive nykyään.) Jennin kommentin lause ”jokin arkinen mukavuus saattaa tarjota juuri sen hetken, kun mullistava oivallus putkahtaa ihmisen aivoihin ” muuttuu minun suussani sellaiseen muotoon että mullistavat oivallukset saattavat putkahtaa päähän jonkin arkisen askareen aikana, vaikka silittäessä. Tiskaaminen tuntuu olevan erittäin ”tuottavaa”, olen huomannut, mutta tässä vuokra-asunnossamme on kone ja kaytämme sitä, joten luovat hetket ovat sen osalta kadonneet:)

    Työmatkani on n. 4,5 km. Kävelen sen usein aamulla. Nautin suunnattomasti siitä, että saan kulkea lähes tyhjiä katuja ja töihin saapuessani minulla on kehossani se tietty ihana (pienen) rasituksen aiheuttama euforia. Matkaan menee useinmiten vain n. 10 min. kauemmin kuin jos taittaisin sen bussilla. Ei siksi, että olisin niin jumalattoman nopea, vaan siksi, että bussit jäävät ruuhkiin. Myös mielenterveydelleni on parempi kävellä. Ajatukset tulevat ja menevät, tunnen tuulen ja näen auringonnousunkin ajasta riippuen sen sijaan että istuisin bussissa joutuen katselemaan niitä stressaantuneen näköisiä ihmisiä, jotka räpläävät puhelintaan ja huokailevat raskaasti kun bussi ei liiku…kun heillä on niin pirunmoinen kiire tai ”kiire”, kun ”tämä on tällaista joka aamu”. Niin kai onkin, ellet muuta mitään!

    Metroon en mieluusti mene monista syistä mutta silloin kun mene, kuljen siellä rappusia. Minusta on kummallista katsoa että nuoret ja terveet ihmiset käyttävät lähes poikkeuksetta rullaportaita. Mutta hei, käyttäköön puolestani. Itse nautin enemmän siitä että olen taatusti paremmassa kunnossa kuin moni puolet nuorempi. Äitini, nyt 77 vuotta on ollult minulle aina loistava esimerkki nimenomaan arkiliikunnasta. Se on elämänasenne eikä mitään mitä erikseen päätetään hampaat irvessä joka kerta. Se mitä en pysty itse tekemään, silloin otan koneen tai laitteen avuksi. Muuten teen itse, näin yksinkertaista on ajatteluni näin hyvin riisuttuna.

    Olen kyllä joutunut huomaamaan että me ihmiset todellakin olemme kovin erilaisia. Meillä on omat arvomme kullakin ja joiltakin osin meidän on varmasti hiukan vaikea ymmärtää toisiamme. Tajuan että siinä kun minä en ymmärrä sitä joka ostaa valmiiksi silputtua sipulia eivät jotkut ymmärrä puolestaan sitä miksi vaikkapa kudon villapaitoja kun saahan niitä kaupastakin.

    Vielä kerran kiitos, ja jatketaan keskustelua.

    • Kiitos kommentistasi! Mielenkiintoista saada ulkosuomalaista näkökulmaa asiaan.

      Minäkin saan oivalluksia usein silittäessä tai tiskatessa. Jokin siinä käsin tekemisessä vaan saa ajattelemaan. Myös käsitöitä tehdessä ajatus kulkee omia teitään.

      Allekirjoitan ajatuksesi kävelemisen tuottamista iloista ja hyödystä. Kävellessä aistii maailman aivan eri tavalla. Bussilla kulkeminen kaupungin sisällä on minusta jotenkin vastenmielistä, ehkä bussin odottamisen takia (silläkin aikaa ehtii kävellen jo pitkälle) ja muutenkin tuntuu hassulta vain istua paikallaan, kun voisi edetä omin jaloin. Ajattelen siis paljolti samoin kuin sinä, että teen itse niin paljon kuin voin, ja jos en pysty niin otan jonkin koneen tai laitteen avuksi. Yksinkertaista elämää.

      Olen pannut merkille, että jos vierekkäin on rullaportaat tai rappuset, niin jostakin syystä on oletuksena käyttää rullaportaita. Vain harva valitsee raput. Monessa paikassa myös rappuset on laitettu vaikeammin saavutettavaan paikkaan kuin hissi tai rullaportaat, välillä niitä joutuu jopa hiukan etsimään.

  7. Hyvä postaus jälleen.
    Vanha sanonta ’hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä’ pitää usein paikkansa. Hullu voi tehdä myös pitkää työpäivää hankkiakseen liikaa arkea helpottavia vempeleitä, jotka seisovat joutilaina usein olemattomalla käytöllä.

    Hyvä huomio tuo kumartamisen välttely. Uunin ja tiskikoneen sijoittaminen korkeammalle vie usein tarpeellista työsketelytasoa.

    • Kiitos kommentistasi! Tuota olen välillä miettinyt, että moni tekee elämänsä tarpeettoman vaikeaksi, ja pyrkii sitten monimutkaisin tavoin sitä yksinkertaistamaan. Alunperin kun kokoaisi palikat hiukan eri tavoin, ei tarvitsisi tehdä elämän helpottamistakaan niin monimutkaisesti. Tuota kumartelun välttelyä olen jo pidempään ihmetellyt, kun kyse on terveistä ihmisistä ilman mitään liikerajoitteita.

  8. Hyvä kirjoitus! Tosin tuo kodinkoneiden nostaminen ylemmäs ei musta ole mikään muu kuin työergonominen asia. Mulla on selässä välilevy rikki, pysyvästi, ja silloin kun selkä vaivaa, on se aivan kamalaa yrittää täyttää tiskikonetta tai pyykkikonetta, saati ottaa kuumaa peltiä uunista. Silloin antaisin aika paljon kodinkoneista jotka olisivat ylhäällä niin ettei tarvitsisi kumartua. Pahimmassa vaiheessa jää kaikki nuo hommat muille perheessä. Ehkä sit joskus vanhana, kun keittiöremppa on ajankohtainen, meillekin tulee selkäystävällisemmälle tasolle koneet.. Ja toki tuohon samaan on kiva jos korkeissa rakennuksissa on hissit, huonolla selällä ei aina pysty portaita menemään. Ja ihan oon kolmikymppinen, eli ei oo ikäkysymys nuo selkävaivat. Mutta normisti valitsen kyllä portaat,helppo arkiliikunnan lisä nekin.
    Mutta muuten just tuon arkiliikunnan allekirjoitan täysin, aika idiootiksi sitä on itsensä tuntenut kun ajaa autolla liikkumaan maksusta hallille.

    • Kiitos kommentistasi! Se nyt on selvä, että jos on liikerajoituksia tai jokin erityinen syy miksi esim. kumartelu on haitaksi tai mahdotonta, niin kodinkoneet kannattaa nostaa niin että niiden käyttäminen sujuu. Sitä en käsitä, että terveet ja täysin toimintakykyiset ihmiset pyrkivät välttämään liikettä kotitöitä tehdessään. Ergonomia tällaisissa lyhytkestoisissa hommissa kuten uunin tai tiskikoneen käyttö tuntuu vähän yliampuvalta terveelle ihmiselle, kun on monia sellaisiakin asioita kuten liiallinen istuminen sekä töissä että kotona, joihin olisi tärkeää kiinnittää enemmän huomiota.

  9. postauksesi herättävät ajatuksia, monesti olen samaa mieltä monesta asiasta, samalla kun usein herää uusia ajatuksia ja joitakin eriäviä näkökulmia asioihin.

    en omista autoa, lähinnä taloudellisista syistä. autottomuus tuo mukanaan monia hyötyjä, joskin välillä olisi hyvä päästä kätevästi liikkumaan jonnekin. tässä voisin itse itse asiassa hyödyntää takseja joskus sen muutaman kerran vuodessa kun tällaisia tilanteita tulee.

    yritän itse ottaa kohonneesta elintasosta ”rusinat pullasta”, eli esim. ostaa kehittyneempää elektroniikkaa vain silloin kun sitä tarvitsen, tai kun oikeasti saan siitä jotain iloa irti.

    ohjatut jumpat antavat muutakin kuin lihaksille työtä, joten siinä mielessä asia ei ole yksiselitteinen. mutta kyllä ilman kuntokeskuksiakin voi liikkua, siitä olen täysin samaa mieltä.

    minusta on hassua, että monille ihmisille kohonnut elintaso ei itse asiassa ole merkinnyt mukavuutta tai stressin poistoa. se on se kuuluisa oravanpyörä. eihän mukavasta työstä tai hyvästä palkasta ole minusta mitään iloa, jos sen käyttää heti kalliiseen taloon tai veneeseen. minulle kohonnut elintaso merkitsee enemmän valinnanmahdollisuuksia, vapautta ja juurikin mukavuutta, sopivassa määrin. esim. sisävessa ja lämmin vesi ovat asioita, joista en haluaisi ympärivuotisesti luopua. ja esim. sitä, että voisi eläkeiän lähestyessä tehdä osa-aikaisesti työtä.

    • Kiitos kommentistasi! Rusinat pullasta -asenne kuulostaa tutulta, pyrin itse samaan. Ja tuo on niin totta, että moni järjestää itselleen sellaisen oravanpyörän, että korkea elintaso ei välttämättä tuo etuja, joita sillä kuviteltiin saavutettavan. Valinnanmahdollisuudet, vapaus ja mukavuus sopivassa määrin kuulostavat oikein hyvältä. 🙂

  10. Hyvä, että täältä löytyy samantyyppistä porukkaa! Olen itsekin sitä mieltä, että ihmisten elämää yritetään helpottaa liikaa eri laitteiden avulla.
    Kuulin yhden tutunkin kertovan, että pian tulee kenkiä, jotka menevät itsestään kiinni…
    Hohho hoijaa… Mitäköhän keksitään seuraavaksi.

    • Kiitos kommentistasi! Tuntuu siltä, että harva kyseenalaistaa kaikkea sitä helppoutta mitä meille kovasti myydään. Että mitä tapahtuu sen helppouden jälkeen? Mitä sillä voi saavuttaa, mikä on lopullinen hyöty? Itsestään kiinni menevät kengät… niitä tässä vielä tarvittiinkin. 😀

  11. Mielenkiintoinen ja hyvä aihe 🙂 (Psst, tämä on kyllä kiva blogi, joka saa miettimään asioita laajasti!) Eritoten Jennin kommentti summasi omat ajatukseni täysin. Lisää aiheesta sekä alkuperäiseen kirjoitukseen että siihen tulleisiin kommentteihin;

    Maailmassa on hirveän paljon turhakkeita, kyllä. Osa niistä on turhakkeita osalle ihmisistä ja osa kaikille, ja suurimman osan takana on voittoa tavoitteleva myyntikoneisto. Itse näen kaikki (no melkein kaikki) mahdollisuutena- en niinkään sellaisina joita itse tarvitsen juuri tässä elämäntilanteessani, vaan tavarana joka saattaa helpottaa ihmistä joka ei mahdu ns.normaalin kategoriaan. Esimerkiksi dosetti voi olla isolle osalle ns.terveistä ihmisistä täysi turhake- kyllähän sitä nyt muistaa ottaa ne kaksi vitamiinia aamuisin hyvänen aika sentään, ja jos ei muista niin sitten ei. Se kuitenkin edistää hyvinvointia ja vie yhden huolenaiheen pois kiireisistä arkiaamuistani, samaan tapaan kuin 333-projektikin.

    Eritoten asumistilojen tasojen mukauttaminen on mielestäni erinomainen seikka. Teillä tehtiin keittiöremontti, ja valitsitte silloin ns.perinteisellä tasolla olevan pesukoneen. Tässä avainsana on VALINTA. Ihmisten elämästä ei yritetä tehdä mahdollisimman staattista, vaan nimenomaan helppoa. Mutta onneksi se, että nykyään on enemmän keittiöratkaisuja kuin esim. 50-luvulla, ei poissulje vanhoja vaan antaa mahdollisuuksia.

    Kyllä, arkiliikunta on oikeasti hyväksi ja iso osa työssäkäyvistä ja opiskelevista ihmisistä voisi sitä lisätä, ihan pieniä määriä edes. Kävely liikuntamuotona on itsessään aika vähäinen lihaskunnon ylläpitäjä- se tukee toki eritoten jalkojen lihaksia, mutta harva käyttää koko kehoaan kävellessään aktiivisesti- tiedostamatta kylläkin. Salilla taas sitä tulee käytettyä nimenomaan tiedostaen. Kotona tehtävät työt ovat toki hyvää arkiliikuntaa nekin juuri liikeratojen ylläpitoon, mutta astioiden siirtely koneesta kaappiin ei vain oikeasti vastaa painoilla tehtävää harjoittelua tai uintia. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita 🙂

    Kommenteissa on puhuttu fyysisestä työstä ja siitä, miten sitä ei nykymaailmassa ole harmillisesti yhtä paljon tarjolla kuin ennen. Tavallaan totta, mutta kyse on ihan aidosti alavalinnasta. Jos opiskelee vaikkapa liiketaloutta ja työllistyy alalle, ei voi tulla yllätyksenä että hommassa istutaan paljon 😉 ja se, että työ on fyysistä ei sulje kuntosalin tms työn ulkopuolisen liikunnan tarvetta mitenkään pois- ellet sitten vedä jumppaa työksesi. Olen itse tehnyt töitä hoitoalalla, kaupassa ja viherhommissa, ja jokaisessa niistä liikunnan merkitys on korostunut. Työskentelyergonomia ei vain yksinään riitä, jos lihaskunto ei ole tarpeeksi hyvä. Fyysisessä työssä terveysriskit ovat akuutit ja huomattavat, esimerkiksi nyt noilla mainitsemillani aloilla. Istumatyössä riskit hiipivät hiljaa.

    Tunnen edelleen ihmisiä- sekä parikymppisiä että eläkeläisiä- joiden mielestä esim. pyykinpesukone on turhaa hömpötystä. Sellaisen käyttömahdollisuutta pidetään kuitenkin itsestäänselvyytenä suurimmassa osassa länsimaita- ja se on hyvä esimerkki asiasta, joka voi helpottaa elämää mutta tuntua jostakin täysin turhalta. En siis kuvittele että bloginpitäjä olisi sitä mieltä että nyrkkipyykki takaisin 😀 mainitsen tämän vain esimerkkinä siitä, miten erilaisia asioita eri ihmiset pitävät turhina.

    P.S. ohessa muuten hauska video tuohon pesukoneeseen liittyen 🙂

    • Näin varmaan suurin osa ihmisistä ajattelee. Ja siinäpä se, kun en kuulu massaan ja haluaisin mielelläni elää kuin Kaarina Davis! Siksi koen tän blogin omakseni, kuinka kuluttaa vähemmän kaupungissa.

    • Kiitos kommentistasi! Tietenkin kuntosaliharjoittelu on oikein toteutettuna tehokkaampaa kuin kodissa tehtävät arkiaskareet, en toki esitä näitä toisilleen vaihtoehtoina. On vain jotenkin nurinkurista, että arkea pyritään helpottamaan ja keventämään joka kohdasta, usein tekemään siitä myös hyvin liikkumatonta, kun tiedossa on miten tärkeää fyysinen rasitus ihmiselle on. Joka ainoa ei kuitenkaan käy kuntosalilla tai harrasta tehokasta liikuntaa riittävästi, tälle suurelle ihmisjoukolle olisi hyödyksi edes ihan tavallinen arkiliikunta ja arkiaskareet, ilman että arki on kevennetty mahdollisimman helpoksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s