75 % täynnä = täynnä

Otsikon yhtälö on teille todennäköisesti tuttu entuudestaan, niin paljon sitä on viime vuosina viljelty tavaroiden vähentämisestä puhuttaessa.

Ohje täyttää tilat (kaapit, laatikot, hyllyt…) vain 75 prosenttisesti on yksinkertainen ja toimiva. Ennen kuin aloin vähentää tavaroita, joka ainoan säilytystilan täyttöaste oli meillä lähempänä sataa. Kaikkea tekemistä hankaloitti merkittävästi, että tarvitsemansa tavarat saadakseen oli siirrettävä muita tavaroita pois tieltä. Se neljännes tyhjää tilaa on tarpeen, jotta tavaroita on helppo käsitellä.

Tavaroiden palauttaminen paikoilleen oli hankalaa, joten usein tavarat jäivät välille. Puhtaiden vaatteiden laittaminen kaappiin oli hankalaa, kun vaatepino jo melkein kannatteli ylempää hyllyä. Vaatehuone oli pursuileva painajainen. Unohtamatta sitä, miten imuroidakseen oli ensin keräiltävä suuri määrä tavaroita lattialta ja muilta vaakapinnoilta.

Tilavampiin kaappeihin ja väljempiin tiloihin tottuu nopeasti. Niistä tulee uusi normaali. Pian ei enää muistakaan aikaisempaa kaaosta. Minua ihmetyttää joka kerta, kun palaan muistoissani ajassa taaksepäin. Miten hankalaa elämä olikaan! Miten sitä oikein jaksoi? (No eihän sitä jaksanutkaan. Aloin vähentää tavaraa, jotta arki helpottuisi.)

Olen vähentänyt tavaraa niin paljon, että aiempi ahtaus on vain haalea muisto. Nautin joka päivä siitä, että tavaroiden käsittely on helppoa, ja olen hyvin tyytyväinen saavutukseeni.

Mutta.

Helppo arki on suhteellinen käsite. Nykyään pidän lähtökohtana, että tilat toimivat moitteettomasti. Siitä on tullut normi. Jos näin ei ole, näen tarpeelliseksi korjata asian.

Tavaran vähentäminen jostakin tilasta tuntuu riittävältä, jos tila sen jälkeen toimii kitkattomasti. Jos se ei edelleenkään toimi, haluan vähentää lisää. Merkityksellistä ei ole se, että tila on jo huomattavasti parempi kuin alkutilanteessa, koska vertailu ei käy enää kaukaiseen kaaokseen vaan nykyiseen toimivuuden tottumukseen.

Nälkä kasvaa syödessä. Usein kaappeja järjestellessä on harmittanut, että kaappiin on lopulta laitettava enemmän tavaroita kuin esteettiselle silmälleni olisi sopivaa. Silloin pienen hetken tulen ajatelleeksi, onko karsimisesta sittenkään hyötyä. Kunnes jostakin putkahtaa mieleen muisto entisestä, kun elämä tavaroiden kanssa oli pelkkää takkua. Elämä on huomattavasti helpompaa kuin koskaan aiemmin, vaikkei se esteettisesti täydellisen keveää ja ilmavaa (vielä) kaikkialla olisikaan.

Joitakin asioita ei unohda. Muistan joka kerta vaatekaappini oven avatessani, miten vaikea sitä joskus oli käyttää. Nykyään hyllyni eivät ole edes puolillaan vaatteita, ja olen voinut antaa osan ennen vaatteitani säilyttäneistä hyllyistä muuhun käyttöön.

Mieltymykset muuttuvat, kun tilanne kotona kehittyy. Ajan myötä olen ymmärtänyt miten paljon väljyyttä kaipaankaan. Taidan olla tällä hetkellä 75 prosenttisen tyytyväinen.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s