Tavaroille sokeutumisesta

Samalla tavalla kun silmä tottuu remontissa kesken jääneeseen peitelistoitukseen tai kodin pikkuhiljaa vallanneeseen sekasotkuun, se tottuu myös tavaroihin. Tavarat muuttuvat niin kiinteäksi osaksi ympäristöään, ettei niitä enää rekisteröi.

Sain hiljattain asiasta käytännön esimerkin. Mietin kumppanini kanssa sopivaa astioiden määrää. Hän olisi mielellään jättänyt enemmän astioita kuin tarvitsemme, varmuuden vuoksi. Niitähän voisi käyttää vaikka tarjoilussa, kun joku tulee kylään. Luettelin hänelle, minkälaisia tarjoiluastioita meillä sitä varten jo on. Hän kysyi epäillen, oliko meillä vielä muka eräs kulho, josta olin maininnut. Arvatkaa oliko?

Kyseinen kulho oli ollut olohuoneen hyllyssä esillä, samalla paikalla, jo joulukuusta 2013 saakka.

Olen huomannut saman tavaroille sokeutumisen ilmiön myös omin silmin. Esillä olevat tavarat, joilla ei ole varsinaisesti käyttöä (eikä erityistä tunnearvoa), muuttuvat huomaamattomaksi osaksi ympäristöään. Ne herättävät huomiota lähinnä siivouspäivänä tai tiellä ollessaan, muuten on yhdentekevää olisiko niitä ollenkaan.

Havahduin tähän aikoinaan eteisessä (muka) silmän iloksi ajateltujen esineiden kohdalla. Ehkä niistä hetken oli iloa, mutta kohta en niitä enää huomannutkaan, paitsi siivotessa. Kun olin jälleen kerran siirtelemässä kyseisiä tavaroita pois pölyjen pyyhkimisen tieltä, totesin, että niistä oli oikeastaan vain harmia. Luovuin lähes joka tavarasta, enkä ole niitä takaisin kaivannut.

Omalla kohdallani olen pannut merkille, että silmäni tottuu helposti tavaroihin, mutta tyhjä tila herättää huomioni. Olen viime vuosina oppinut, että nautin suuresti tyhjästä tilasta. Siihen on ilmeisen vaikeaa, ellei mahdotonta, kyllästyä.

Hieman nurinkurista on, että vaikka yksittäisiä tavaroita ei huomaisikaan, niiden muodostama kokonaisuus vaikuttaa siihen, miltä tilassa oleminen tuntuu. Tavarat voivat siis häiritä, vaikkei niihin yksittäisinä esineinä kiinnittäisi edes huomiota.

Tiedätte varmaan leikin, jossa pöydällä olevista pienistä esineistä poistetaan jokin, ja pelaajat yrittävät arvata mikä esine puuttuu. Samaa ajatusta voisi soveltaa kodissa esillä oleviin esineisiin. Kun poistaa esillä olevan esineen joksikin aikaa näkyviltä, huomaa käytännössä, millä esineillä on todellista merkitystä. Itse olen kokeillut temppua pari kertaa, ja saanut sen avulla kumppanini huomaamaan joidenkin tavaroiden tarpeettomuuden. Suosittelen lukemaan myös Courtney Carverin kirjoituksen vastaavasta kokeilusta. Samanlaisia keskusteluja on käyty meilläkin.

Kuljen olohuoneen hyllyn ohi joka päivä, mutta silti huomasin hiljattain, että ”ai, meillä on tuollainenkin”. Kyseessä oli kumppanini tavara, josta hän ei ollut halunnut luopua, vaikkei sille mitään käyttöä ollutkaan. Kysyin pitkästä aikaa, mahtaisiko hän vielä tarvita sitä. Hänkään ei ollut muistanut tai huomannut esineen olemassa oloa aikoihin (eihän hän ollut huomannut paljon suurempaa kulhoakaan). Esine oli sitten viime kysymän menettänyt merkityksensä ja hän päätti luopua siitä.

Entä jos seuraavan kerran pölyjä pyyhkiessä ei vain siirtelisikään tavaroita edestakaisin, vaan keräisi osan laatikkoon, jonka päälle laittaisi päivämäärän esimerkiksi kolmen kuukauden päähän.

Mitä luulet, miten helposti muistaisit laatikkoa avaamatta, mitä siellä on?

6 kommenttia artikkelissa “Tavaroille sokeutumisesta

  1. Tuo linkittämäsi Courtney Carverin teksti oli kiinnostava. Voisin itsekin kokeilla jotakin vastaavaa. On paljon juttuja, joista periaatteessa voisin luopua, mutta en kuitenkaan halua ihan vielä tehdä ihan niin radikaalia päätöstä. Tuollainen kokeilu olisi turvallisempi vaihtoehto, sillä tavarat olisivat kuitenkin saatavilla, jos niitä sittenkin muka ehkä joskus tarvitsisin. Kiitos!

    • Kiitos kommentistasi! Ole hyvä! Tavaroiden piilottaminen on kiinnostava kokeilu. Usein huomaa, että tärkeiksi ajatellut tavarat eivät sitä olekaan.

  2. Niin totta, että tavarat häiritsevät! Toisaalta on mukavaa, että kaikki pinnat eivät ole tyhjinä tai museonäyttelytyyliin muutama esine vain ’näkysällä’. Kotoisaa, mutta kohtuullisesti on aika vaikeaa.

    Olemme asuneet kolme vuotta uudessa hirsimökissä ja ainoastaan yksi taulu on päässyt seinälle, sekin oli tupaantuliaislahja (vieläpä ihan mieluinen), muut ovat odottamassa paikkaansa.. Rakennusvaiheessa tuli selattua pakostakin uuvuksiin asti sisustuslehtiä. Nyt tuntuu, että pelkät hirsiseinät riittävät.

    • Kiitos kommentistasi! Kotoisaa mutta kohtuullisesti tuntuu meillä onnistuvan aika luonnostaan. Ensin kun siivoaa esim. tasopinnat tyhjiksi, jättää ehkä jotakin näkösälle, niin hetken päästä tasolta kyllä löytyy sitä kotoisuutta, kun jompikumpi on laskenut siihen jotain käsistään. 😉

  3. Huomasin saman, kun päätin rojua karsiessa käydä koriste-esineiden kimppuun. Keräsin pois ison kasan esineitä, joiden olemassaoloa en edes muistanut. Seuraavana päivänä näitä turhaan esillä killuvia koristeita löytyi vielä lisää. Kanssa-asuja ei edes huomannut tavaroiden häipymistä, totesi vain, että näyttääpä täällä tänään siistiltä.

    • Kiitos kommentistasi! Tavarat, jotka ovat jatkuvasti esillä, mutta joita ei tarvita, muuttuvat jännällä tavalla kuin näkymättömiksi. Silmä tuntuu ohittavan ne ymmärtämättä mitä näkikään. Tuokin on hyvä huomio, että kanssa-asujasi ei huomannut mitä oli kadonnut, mutta oli kokenut suuremman tavaramäärän aiemmin ilmeisesti jollakin tavalla ”sotkuksi”, kun tavaroiden hävittyä oli tyytyväinen lisääntyneeseen siisteyteen. Tavarat voivat siis häiritä, vaikkei niitä erityisesti huomioikaan.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s