Mietteitä keittiöstä: vedenkeitin ja mikroaaltouuni

Pidän yksinkertaisesta elämästä, enkä innostu sähkölaitteista, joita ilmankin tulisin toimeen. Varsinkin kun ne yleensä edellyttävät enemmän huoltotoimia kuin niiden yksinkertaisemmat korvaajat.

Puhdistin hiljakkoin kalkkeutumat vedenkeittimestä. Sitruunahappo ja vesi ovat oikein toimiva yhdistelmä, ja kalkki poistui keittimestä sukkelaan. Sitten tulikin hankalampi osuus. Kaatonokka on suunniteltu niin, että siihen jää pieni määrä vettä seisomaan, ja kohtaan muodostuu kalkkia. Muitakin hankalammin puhdistettavia, kalkista karheita kohtia löytyi. Ehkä niistä olisi etikkaliuoksella selvinnyt, mutta inspiraationi ei tällä kertaa riittänyt.

En voinut olla miettimättä, miten yksinkertainen vedenkeittoväline kattila on. Puhdistaminen on helppoa eikä vaadi hankalien paikkojen nyhertämistä. On vain yksinkertainen sisäpinta ja ulkopinta, ei epämääräisiä pieniä koloja ja muita kommervenkkejä. Joutaisin hyvin odottamaan sen hieman pidemmän ajan, minkä veden keittäminen kattilassa keraamisella liedellä vie, verrattuna veden keittämiseen vedenkeittimellä.

Mikroaaltouuni kaipasi myös puhdistusta. Se ei ollut kovin suuri homma, sillä pahimmat roiskeet jäävät mikrokupuun, tai pyyhitään alustalta tuoreeltaan – jos ne nähdään. Mikro on nimittäin sen verran korkealla, liesituulettimen päällä olevalla hyllyllä, ettei sinne juuri silmä yllä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin ylikiehuneen kaurapuurokasan näkee, aluslautaselle roiskunutta nestettä ei.

Mikro ei todellakaan kuulu suosikkilaitteisiini. Tuntuu vaativan erityisosaamista, että sillä saa lämmitettyä ruoan niin, että se olisi tasalämpöistä. Yleensä osa on kylmää ja osa kieltä polttavan kuumaa. Lautanen on joka tapauksessa kuuma. En todellakaan tykkää. Kaiken lisäksi monella ruoalla on tapana räjähtää, vaikkei olisi edes kunnolla lämmennyt.

Meillä mikroa käytetään aiemmin valmistetun ruoan lämmittämiseen, ja jos tekee mieli kaurapuuroa, se valmistetaan mikrossa. Jotain puurontapaista siitä tulee, vaikka olomuoto onkin lähempänä lämmintä raakapuuroa, kuin kattilassa keitettyä oikeaa puuroa. Voisin hyvin tehdä nämäkin asiat liedellä.

Mutta.

Ekologisesti ajatellen veden keittäminen vedenkeittimellä on parempi vaihtoehto, kuin sen keittäminen keraamisella liedellä. (Induktioliesi ja vedenkeitin kuluttavat sähköä yhtä paljon, joidenkin lähteiden mukaan induktioliesi olisi jopa ekotehokkaampi.) Ja mikroaaltouunin käyttäminen on ekotehokkaampaa, kuin käyttää keraamista liettä – puhumattakaan siitä, jos ruokaa lämmittää lieden sijaan uunissa.

Kun vedenkeitin ja mikroaaltouuni joskus tulevaisuudessa hajoavat, vaihtaisin ne mielelläni lieden käyttöön. Ekologisuuden valossa ne kuitenkin puolustavat paikkaansa keittiössä.

Mikron käytön puolesta puhuu myös se, että kun ruoka lämmitetään astiassa, josta se syödäänkin, astia peseytyy helposti tiskikoneessa. Jos lämmittäisin ruoan liedellä, pesisin kattilan tai paistinpannun käsin. Paistinpannun lisäksi pieneen tiskikoneeseen ei juuri muuta sopisikaan, ja kattilat eivät siellä kokemukseni mukaan puhdistu. Käsin tiskatessa vettä kuluu väistämättä enemmän kuin astianpesukoneessa, joka pesee samalla vesimäärällä paljon enemmän astioita.

Mikroaaltouunit yleistyivät 1980-luvun loppupuolella, vedenkeittimet vieläkin myöhemmin. Ennen niitä käytettiin liettä ja kattilaa. Tämä yksinkertainen tapa toimia sopisi minulle mainiosti, mutta koska haluan toimia mahdollisimman ekologisesti, asia ei olekaan yksinkertainen. Tai on se niin kauan, kuin jo keittiössäni olevat mikro ja vedenkeitin toimivat.

Mutta entä sitten kun ne hajoavat? Miten pitkään saisin käyttää liettä ja kattilaa, ennen kuin saisin aikaan ekologisen jalanjäljen, joka vastaa mikroaaltouunin ja vedenkeittimen koko elinkaaren ekologista jalanjälkeä – raaka-aineiden hankinnasta laitteiden loppukäsittelyyn asti?

Yksinkertaista? Lillukanvarsia? Ken tietää, kertokoon.

Liian usein ekologiseen elämäntapaan liittyy enemmän vastaamattomia kysymyksiä kuin selkeitä vastauksia. Ei ihme, että moni ei jaksa ajatella asioita kokonaisvaltaisesti, vaan valitsee jonkin pienemmän ekoteon, jota pyrkii noudattamaan – kuten valitsemaan muovikassin ja paperikassin väliltä sen paremman vaihtoehdon.

Eikä sekään ole niin yksinkertainen juttu, kuin miltä äkkiä katsoen näyttäisi.

22 kommenttia artikkelissa “Mietteitä keittiöstä: vedenkeitin ja mikroaaltouuni

  1. Itse luovuin mikrosta kun muutin nykyiseen asuntooni. Tai oikeastaan tein päätöksen olla ostamatta uutta, kun edellinen jäi erossa silloiselle avopuolisolleni. Alkuun ajattelin vain katsoa, kuinka hyvin pärjäisi ilman mikroa, kun ostettavaa tuli kerralla niin paljon. Opin kuitenkin hyvin nopeasti sulattamaan voin pannulla ja lämmittämään ruuat liedellä, joten mikron hankinta ei pian enää tuntunut järkevältä. Tässä asunnossa se vain veisi tasoalaa ja toisi lisää puhdistettavaa. Kaverit tuota edelleen vähän kummastelevat, etenkin silloin kun haluaisivat vain äkkiä lämmittää jotain, eikä poikaystäväkään ole ihan vakuuttunut. Voi siis olla, että yhteiseen asuntoon joudun mikron hyväksymään, jos sellainen joskus tulee.

    Vedenkeitin jäi puolestaan minulle ja se on minulla yhä. Eniten rakastan tuossa keittimessä sitä, että veden lämpötila on mahdollista valita. Kiehuvan lisäksi veden saa lämmitettyä myös 40, 60 tai 80 asteiseksi, mikä on pelastanut suuni monelta palamiselta, kun olen välillä liian hätky kuumien juomien kanssa. Ilman tuota funktiota käyttäisin varmaan mieluummin kattilaa, sillä vedenkeitin ei ole käytössä edes joka viikko.

    • Kiitos kommentistasi! Luulen, että tottuisin itsekin nopeasti mikrottomuuteen. Monessa keittiössä missä olen arkeani viettänyt, mikroa ei ole saanut järkevään paikkaan. Tasotilaa ei ole sitä varten ollut uhrata oikeastaan koskaan, vaan mikro on sijoitettu milloin minnekin. Monta kertaa niin ylös, että sitä on ollut käytettävä tikkaiden kanssa. Välillä on ollut aikoja, että mikroa käytetään harvemmin. Silloin tuntuu, että ilmankin pärjäisi aivan hyvin. Kun nykyinen joskus hajoaa, en lähde heti hankkimaan uutta tilalle. Kokeilen ensin, millaista olisi elää sitä ilman.

  2. Minulla ei ole kumpaakaan. En juo teetä tai kahvia niin usein, että kokisin tarvitsevani vedenkeittimen. Mikroaaltouuni olisi kätevä, siinä voi hyvin tehdä esimerkiksi uuniperunoita. (Pistelee ison pestyn mutta kuorimattoman perunan joka puolelta haarukalla tai veitsellä. Tehosta riippuen täysillä noin minuutti-kaksi, kääntää välillä ja kokeilee kypsyyttä. Lisukkeeksi coleslaw-salaattia, nokare voita ja supernopea lounas on valmis.) Mutta toistaiseksi en mikroa hanki, ehkä joskus. Teen muutenkin aika nopeita ruokia, joita mikroaaltouunin käyttö ei juuri nopeuttaisi, ja kun muistaa ottaa sulamaan pakasteesta tarvitsemansa ajoissa, ei mikroa tarvita sulatukseenkaan, siis jos muistaisi…

    • Kiitos kommentistasi! Meillä keitetään vettä monta kertaa päivän mittaan, joten vedenkeitin on mukava olemassa. Mikroa olen aina käyttänyt hyvin valikoivasti, lähinnä lämmittänyt aiemmin valmistettua ruokaa tai välillä tehnyt mikrossa kaurapuuroa. Pakasteiden sulatukseenkaan en ole sitä kaivannut, saati että olisin sitä ruoan valmistuksessa käyttänyt. Minullakin on tapana tehdä pikaisesti valmistuvia ruokia, en ole kaivannut mikroa avuksi.

  3. Ilman mikroa en ehkä pärjäisi. Teemme usein isomman erän ruokaa kerralla, joka sitten seuraavana päivänä vaan lämmitetään. Uunissa/liedellä siihen menisin turhan kauan ja kuten sanoit, myös tiskiä tulee ylimääräistä.

    Ilman vedenkeitintä pärjäisin, koska teemukillisen vettä voi kuumentaa myös mikrossa nopeasti. Vedenkeitintä tosin käytän ihan ruuanlaitossakin niin, että kuumennan veden ensin sillä ja kaadan sen jälkeen sen kattilaan.

    • Kiitos kommentistasi! Itse en käytä mikroa niinkään siksi, että se nopeuttaa tekemistä, vaan koska siihen on vuosien mittaan tottunut. Ruoan voisin lämmittää yhtä hyvin liedelläkin, jos mikro nyt hajoaisi. Yksi tai kaksi annosta ruokaa lämpiäisi nopeasti niinkin, ja olisi ainakin tasaisemmin lämmintä kuin mikrossa lämmitettynä… En sitten niin mitenkään tykkää mikron käytöstä.

  4. Tekstisi antoi ajattelemisen aihetta. Minulla on mikro, mutta ei vedenkeitintä. Mikrosta en voisi luopua, sillä teen usein isoja satseja ruokaa kerralla ja lämmitän annoksia sitten myöhemmin. Juon kyllä paljon teetä, mutta keitän veden pikkuisessa kattilassa ja yleensä vain sen verran mitä juon kerralla. Joskus lämmitän vesimukillisen myös mikrossa. Tämä yksinkertaisesti siksi, että minipienessä keittiössäni ei ole tasotilaa tarpeeksi vedenkeittimelle. Tuskin keittäisin vettä keittimellä, jos joutuisin kaivelemaan laitetta kaapista joka kerta.

  5. Heipat kaikille keskustelijoille!

    Meillä hajosi vedenkeitin kymmenen vuotta sitten. Kaivoin kaapista käyttämättömänä lojuneen Opan perinteisen teräksisen kahvi?pannun. Ajattelimme käyttää sitä sen aikaa kun hankkisimme uuden keittimen. No, ei olla hankittu vieläkään, vaan uskollinen teräskannumme lämmittää meille hellalla kahvi- ja teevedet. Mielestäni ekojalanjälki on näin pienempi. Noiden laitteiden valmistus, kuljetus ja hävitys on erittäin epäekologista. En halua, että yhtään sähköturhaketta päätyy johonkin Intian kaatopaikankulmalle köyhien ihmisten, jopa lasten purettaviksi. Näiden elektroniikkajätteiden hävitys kun ei aina täytä lakeja ja normeja.

    Mikrosta luovuimme myös kuutisen vuotta sitten. Laite vei hurjasti tilaa pienessä keittiössämme ja oli hankala puhdistettava. Käytimme sitä aika harvoin, en mm. halunnut lämmittää sillä vauvojen ruokia ollenkaan. Mikrosäteily tappaa ruuasta vitaaliaineita, enkä hetkeäkään usko sillä lämmitetyn/valmistetun ruuan olevan enää kovin terveellistä.
    Lämmitämme ruuan hellalla pienellä pannulla matalalla lämpötilalla ja se ei vie kuin hetken.
    Kahvinkeitinkin jouti huutonettiin muutama vuosi sitten. Juomme ehkä kupin kahvia päivässä ja silloinkin lähinnä luomupikakahvia. Joka on aikas hyvää sekin ;). On meillä kyllä sellainen mukin päälle laitettava irtosuodatinkin, sitä käytämme joskus ”oikean” kahvin tekemiseen.
    Ei löydy meiltä myöskään leiväpaahdinta, riisinkeitintä, cupsoloa, popparikonetta, soda streamia, yleiskonetta, voileipägrilliä, jäätelökonetta…
    Rakastan yksinkertaista, härpäkeetöntä keittiötäni, enkä muuhun vaihtaisi :)! Syömme yksinkertaista ruokaa ja olemme tyytyväisiä näin.

    Jos tuota sähköjalanjälkeä nyt sitten miettisi, niin sanoisin, että meidän perheen hiilijalanjälki on varmasti aika kohtuullinen, ei ole kesämökkejä, ei kaukomatkailua, muutama lentomatka suht lähelle on ollut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Emme harrasta turhaa shoppailua eikä meillä ole harrastusrumbaa jatkuvine kuljetusralleineen. Joten en tosiaan koe huonoa omaatuntoa hellankäytöstämme.

    Mukava blogi sulla, Tuulia! Olen edelleen aktiivinen lukijasi :)!

    Terv. Sanna

    • Kiitos kommentistasi! Elektroniikkajätteen hävitys ei tosiaan aina kestä lähempää tarkastelua. Hieno juttu, että löysit ratkaisun omasta kaapista! Minäkin olen siirtynyt luomupikakahviin. 🙂 Ei vaadi erityisiä laitteita, säilyy hyvänä vaikka yksi ihminen harvemminkin joisi, ja on vielä hyvääkin.

      Sama juttu täällä, pidän keittiöstäni, jossa ei ole kaikenlaisia erilaisia sähkövehkeitä tai muutenkaan juuri turhia tavaroita. Ja kuten kirjoitit, lieden käyttämisen mikron tai vedenkeittimen sijaan voi ajatella myös perheen elämäntavan kokonaiskulutuksen kautta. Jos elämä on muuten hyvin vähän ympäristöä kuluttavaa, niin lienee turha tarttua tuohon lieden käyttöön.

      Mukavaa kun lueskelet ja kommentoit. 🙂

    • Mitä luomupikakahvia käytätte, Sanna ja Tuulia? Sellaista voisi hankkia kaappiin satunnaisia kahvia kaipaavia vieraita varten, jos se siis kelpaa kahvinystäville.

      • Minulla on viime ajat ollut Clipperin pikakahvia, tarkemmin nimellä ”super special organic coffee”. Kahvi on keskipaahtoista ja pehmeän makuista, ainakin minulle maistuu. Äitini kommentti kahvista oli: ”On tämä hyvää, mutta ei tämä kahvilta maistu.” 😀 Hän on kahvin suhteen tarkka eikä mitä tahansa kahvia suostu juomaan, mutta on ensi kupillisen jälkeenkin mielellään tuota juonut. Plussaa tämän kahvin kanssa on ollut, että sitä on melko hyvin saatavilla. Samalta merkiltä on myös kofeiiniton versio ja ”everyday organic coffee”, joita en ole maistanut.

      • Heip!

        Meillä on myös käytössä Clipperin luomupikakahvi. Välillä olen ostanut myös Rainbown luomu/reilu kauppa -pikakahvia. Sekin on ihan hyvää.

        Terv. Sanna

  6. välillä minun tekee mieli paahtoleipää, ja harmittaa kun ei ole leivänpaahdinta. paahtoleipää kun ei voi oikein valmistaa ilman. tosin olen kuullut, että joskus muinoin leipää paahdettiin keittolevyllä, mutta tämä tuntuu turhan alkeelliselta menetelmältä. eli olen miettinyt, ostaisinko ”keittiön täytteeksi” laitteen, jota en tule käyttämään joka viikko, tuskin edes joka kuukausi, mutta joka toisi minulle silloin tällöin sen paahdetun leivän nautinnon. hankalaa kun ei voi korvata millään…

    • Moi!

      Paahtoleipää voi paahtaa ihan keittolevyllä. Me paahdamme joskus myös ruisleipää ihan vaan pannulla joko ilman voita tai pienen voinokareen kera. Herkkua!

    • Kiitos kommentistasi! Olen joskus miettinyt miten tuo mahtaisi onnistua ihan paistinpannulla, mutta en ole kokeillut. Voisi olla kokeilemisen arvoista, jos paahtoleipää kaipaa. Suoraan keittolevyllä en jostain syystä uskaltaisi kokeilla.

      • Briteissä paahdettiin leipää uunissa, opin tämän vuokraemännältä. Alumiinifoliota pellille (ehdottomasti ei leivinpaperia,. se ei kestä kuin 220 astetta), ylälämpö, uunin lämpö maksimiissa ja leivät sinne, kääntää välillä. Pitää olla aika tarkka. Mutta pellillä paahtaminen on sikäli kivaa, että koko porukka saa kerralla leivät. Samalla lämmöllä voi paahtaa esim. lihat karjalanpaistiin, kääntelee niitäkin välillä, ja kun lihoissa on väriä, laskee uunin lämmön noin sataan ja lisää vettä ja suolaa sekä pippuria. Tai voisihan tuota kokeilla paahtaa aamiaispekonit uunissa samalla lämmöllä. Jos paahtoleipää syö harvoin, tämä käy ihan hyvin. Kokeilen tuota liesikikkaa mökillä joskus.

  7. Minä juon teetä tai muuta lämmintä juomaa sen verran usein, että ilman vedenkeitintä sille pitäisi olla melkein oma dedikoitu kattilansa, koska muuten se olisi jatkuvasti ruuanlaitossa mukana tai tiskikoneessa odottamassa pesua -> tavaroiden määrä olisi kuitenkin vakio. Myös ruunanlaitossa, jossa ruoka-aineet tulee lisätä kiehuvaan veteen, vedenkeitin ainakin tuntuu ekologisemmalta. Levyllä vesi saattaa ehtiä kiehua hetken jos toisenkin yksinään, mutta kun keittimestä kaataa keitetyn veden kattilaan ja napsauttaa levyn päälle, jää turha kiehuttaminen välistä. Tai sitten pitäisi tehdä ruuanlaitonaikana vain sitä ruokaa, eikä viittä asiaa kerralla kuten minä 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Veden keittäminen vedenkeittimellä ja lisääminen kuumana kattilaan on ekologisempaa kuin veden keittäminen alusta alkaen liedellä, niin olen kuullut. Tosin tämäkin riippuu liedestä. Valurautalevyisellä liedellä hyöty vedenkeittimellä keittämisestä on suurin, induktiolieden kanssa voi olla jo jotakuinkin se ja sama keittääkö veden ensin vedenkeittimellä vai ei. Tämä ei ole mikään varma tieto, vaan arvio perustuen siihen, mitä olen aiemmin aiheesta lukenut.

  8. Minulle mikro helpottaa arkea niin paljon, että pari kohtaa tekstistäsi oikein pomppasi silmille 😉 Jos lautaset kuumenevat mikrossa ilman, että ruoka lämpenee juurikaan, ongelma on lautasissa. Materiaali ei ehkä ole kovin laadukasta tai se on kolhuista. Itse käytän iittalan keraamisia lautasia, jotka toimivat mielestäni paljon paremmin kuin työpaikkani ikean-lautaset.

    Oletko miettinyt mikron uudelleensijoittamisen mahdollisuuksia alemmalle tasolle? Ergonomian ja turvallisuuden näkökulmista lämmitetyn ruoan nostaminen korkealta ei ole optimaalista. Käyttömukavuus saattaisi myös parantua.

    Olen vuoden verran seuraillut blogiasi, ja oma kotini on samalla kokenut hidasta muutosta toimivammaksi ja väljemmäksi. Kiitos mielenkiintoisista pohdinnoista!

    • Kiitos kommentistasi! Mikron kanssa ongelma tuskin on lautasissa, käytössä on hyväkuntoiset Arabian Teema-sarjan astiat. Tai en minä tiedä mitä erityisvaatimuksia mikrolla astioille voi olla, mutta näiden astioiden kanssa tulos ainakin on se, että astian kuumuus antaa ymmärtää, että ruokakin olisi kuumaa. Todellisuus vaan on toisenlainen.

      Mikron sijoittaminen parempaan paikkaan ei ole mahdollista, koska sopivaa tilaa ei ole. Pöytätasolle en mikroa laita, koska tasolle ei jäisi enää riittävästi tilaa tehdä jotakin. Mikro on ollut useammassakin asunnossa hankalassa paikassa, koska sille ei ole ollut parempaa tilaa. Ergonomian kannalta mikron paikka ylhäällä on todellakin kaikkea muuta kuin optimaalinen. Näin kahden aikuisen taloudessa se on kuitenkin toiminut riittävän hyvin. Kaikkeen tottuu.

      Mukava kuulla, että olet saanut muutettua kotiasi kohti toimivampaa ja väljempää. Hieno juttu! Mukavaa sekin, että olen voinut tarjota mielenkiintoisia pohdintoja. 🙂

  9. Muutimme peruskorjattuun taloon, jossa oli onnekseni upouusi induktioliesi. Sillä todellakin kiehauttaa teeveden kattilassa noin kymmenessä sekunnissa! Induktioliedet lienevät vain aika kalliita hankintahinnaltaan. Mutta jos joskus on mahdollisuus vaikuttaa lieden valintaan, induktio on ehdottoman hyvä! Inhoan myös kaikkia ylimääräisiä sähkölaitteita, leipäkoneet, rasvakeittimet ja kaikenmaailman sheikkerit saavat ihokarvat pystyyn!
    Mikron kerrotaankin tuhoavan kaiken elävän mitä ruuassa on, mutta tulee sitä käytettyä… Pakasteiden sulatukseen ja ruuantähteiden lämmitykseen (senkin kyllä teen usein liedellä) Jostakin olen lukenut, että mikrossa valmistettua puuroa ei voi oikein kutsua puuroksi… Sen kaikki hyvät ominaisuudet katoavat juuri noiden mikrosäteiden takia. Mieluummin siis liedellä tai ihan raakapuurona 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Induktioliesi on loistokeksintö, ja tosiaan ekologinen vaihtoehto käyttää mikron ja vedenkeittimen sijaan. Meidän keittiössämme sellaisen hankinta tosin tarkoittaisi tiskikoneesta luopumista (nyt lieden paikalla on siis monitoimilaite liesi-uuni-tiskikone), mikä puolestaan lisäisi vedenkulutusta. Tai sitten tarkoittaisi keittiöremonttia. Eli voi olla, että jään ilman induktiolieden iloja pitkäksi aikaa, mutta mielessä se kyllä on, kun joskus ajankohtaiseksi tulee. Tosin voihan se olla, että meilläkin käytössä olevasta monitoimiliedestä on olemassa tai tulossa jo induktioversio. Kunhan tuote vaan pysyisi valikoimissa pitkän pitkän aikaa.

      Tuo mikroasia on sellainen, etten tiedä mitä siitä ajattelisin. Siitä kirjoitetaan monenlaista, juuri tuota, että ruoasta häviää kaikki olennainen, ja toisaalta että edellä mainittu on höpönpöppöä. En ole selvittänyt asiaa sen enempää, enkä siis tiedä mikä tässä lopullinen totuus on. Kun joskus saisi aikaan senkin selvittää. On vaan niin paljon selvitettävää tässä maailmassa. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s