Miksi minun pitäisi, kun ei muutkaan!

Kun puhutaan luonnon suojelemisesta ja ympäristöteoista, keskustelu saa usein käänteen, johon olen lopen kyllästynyt. Alkaa nurina siitä, että miksi meidän suomalaisten kannattaisi esimerkiksi kierrättää, välttää muovia, vähentää turhaa kulutusta, autoilua tai lentomatkoja, tai ylipäänsä tehdä tekoja ympäristön hyväksi, kun eivät muutkaan niin tee.

Mieluusti syyttävällä sormella osoitetaan Yhdysvaltoja tai kehittyviä maita kuten Kiinaa ja Intiaa. Sieltähän ne suurimmat saastuttajat löytyvät! Heidän pitäisi vähentää päästöjään! Vaikka me tekisimme mitä ympäristön hyväksi, niin sillä ei ole mitään merkitystä, kun nuo muut... Kun oikeat syylliset on löydetty ja omatunto vaiennettu, voidaankin hyvillä mielin olla tekemättä mitään.

Kehittyvillä mailla on yhtäläinen oikeus nostaa elintasoaan ja pyrkiä pois köyhyydestä kuin meillä aikoinaan. Me olemme osamme saaneet, enemmänkin kuin todella tarvitsemme. Kai siitä jotain kertoo sekin, että aidon kehityksen indikaattorin (GPI) mukaan suomalaisten hyvinvointi kasvoi vuoteen 1989 asti, kunnes kääntyi laskuun – painuen 2000-luvulla alle 1970-luvun alun tason.

Suomalaisilla on maailman 15. suurin ekojalanjälki. Jos kaikki kuluttaisivat luonnonvaroja kuten me, tarvitsisimme kolme maapalloa.

Eikö yksin tämä tieto riitä syyksi tehdä asioita luonnon hyväksi?

Meillä on vain yksi maapallo. Ilman luontoa meillä ei olisi mitään. Ei kerrassaan yhtään mitään. Perustarpeemme ovat täysin riippuvaisia luonnon hyvinvoinnista. Kaikki ympärillämme oleva materia on tavalla tai toisella peräisin luonnosta. Jos ihminen haluaa elää maapallolla vielä pitkäänkin, luonnon hyvinvointiin on kiinnitettävä enemmän huomiota.

Liian usein Suomessa puhdas luonto nähdään itsestäänselvyytenä. Meillä ei toistaiseksi ole laajamittaisia, ihmisten jokapäiväiseen arkeen vaikuttavia ongelmia, jotka vaatisivat välittömiä toimia tilanteen parantamiseksi. (Toisin on esimerkiksi Kiinassa.) Elämme kuvitelmassa, että tilanne säilyy tällaisena. Erilaiset toimet luonnon suojelemiseksi nähdään usein ”viherpiiperöintinä” ja yrityksenä viedä kaikki kiva ihmisten elämästä. Minulle tällainen asenne kertoo siitä, että kokonaiskuvaa ei nähdä, eikä ymmärretä ihmisen toiminnan vaikutusta siihen, millainen tuosta kuvasta muodostuu.

Ekologisesta elämästä keskusteltaessa joku aina vetää esiin esimerkin, johon ei itse voisi yltää, antaen ymmärtää, ettei siis oikeastaan voisi tehdä juuri mitään. ”Eivät kaikki voi muuttaa maalle pieneen mökkiin ja elää omavaraistaloudessa.” Saivartelun voi lopettaa. Metsämökissä omavaraistaloudessa elävän ja tuhlaavan kerskakuluttajan väliin mahtuu runsaasti harmaan eri sävyjä, joista jokainen voi valita omansa.

Moni myös tuntuu ahdistuvan tai lannistuvan esimerkiksi Leo Straniuksesta tai Toni Amnellista ekologisen elämäntavan esimerkkeinä, koska eivät voi kuvitellakaan itse pääsevänsä samaan. Minun mielestäni kaikenlaiset esimerkit ekologisemmasta elämäntavasta ovat tervetulleita. Meistä jokainen voisi näyttää omalta osaltaan esimerkkiä, eikä odottaa sitä ensin joltakulta muulta. Itse ajattelen Leon ja Tonin kaltaisista ihmisistä kuullessani, että jos he pystyvät tuohon, minäkin pystyn paljon enempään kuin nyt.

Suomalaisten elintaso on korkea. Olemme siitä onnellisessa asemassa, että meillä on mahdollisuus tehdä ekotekoja, ilman että se todellisuudessa heikentää hyvinvointiamme. Meillä on paljon enemmän kuin todella tarvitsisimme. Meillä on varaa elää kohtuullisemmin, vaatimattomammin, ja silti hyvää elämää. Kyse on lähinnä tottumusten muuttamisesta, ei välttämättömyyksistä luopumisesta.

Toistaiseksi meillä on mahdollisuus muuttaa elämäämme ekologisemmaksi vapaaehtoisesti. Sen sijaan jo seuraava sukupolvi joutunee tilanteeseen, jossa valinnanvaraa ei enää ole, vaan elämänmuutokset, ehkä vaikeatkin, ovat välttämättömiä.

Maapallon säilyttämiseksi ihmiselle elinkelpoisena jatkossakin, meidän jokaisen panosta tarvitaan. Meistä jokainen voi tehdä jotakin.

Tietoa ympäristötekojen pohjaksi

33 yksinkertaista vinkkiä ympäristöystävällisempään elämään

Minimalismi, ympäristö ja kestävä kuluttaminen

WWF: Vastuullinen elämäntapa

Suomen luonnonsuojeluliitto: Arjen valinnat

WWF:n ruokaopas

WWF:n Living Planet 2014 -raportin tiivistelmä, suomeksi

WWF:n Living Planet 2014 -raportti, englanniksi

26 kommenttia artikkelissa “Miksi minun pitäisi, kun ei muutkaan!

  1. Mä en vähennä autoilua tai mitään vastaavaa, mut mä en tee tähän mailmaan yhtään lisää ihmisiä. Jos esimerkiks miettii paljon se lapsi saastuttais pelkästään sillä että syö koko elämänsä! Mun mielestä se on vähän tekopyhää että jotkut ihmiset ajattelee ”en ostanut tänään kaupasta hedelmämuovipussia ja nyt laitoin television kiinni mä niin pelastan tän maapallon!!” ja samaan aikaan kotona on kolme lasta..

    • Kiitos kommentistasi! Ajattelen asian niin, ettei kyse ole tekopyhyydestä vaan lähinnä tietämättömyydestä. Jos ei itse ota aktiivisesti asioista selvää, niin yrittämättä törmää lähinnä sen tasoiseen tietoon kuin pitäisikö valita muovi- vai paperipussi kaupassa. Toki lentämisen ja autoilun haitallisuudestakin puhutaan, tai kasvissyönnistä, mutta jostain kumman syystä eniten palstatilaa tuntuvat saavan nuo muovipussikeskustelut. Ympäristöteoista puhutaan yleisellä tasolla mielestäni varsin vähän. Monille ihmisille voi olla hyvinkin epäselvää, mitä he voisivat luonnon hyväksi tehdä.

    • Mielestäni pitäisi pyrkiä toimimaan siten, että sekä ihmiskunta että luonto voisivat jatkaa eloaan. Se, että päätetään olla lisääntymättä jotta voidaan jatkaa entisenlaista törsäämistä niiden syntymättömien lastenkin osalta, ei oikein edistä asiaa 🙂

      Itse kirjoitukseen, olen joka kohdassa samaa mieltä. Yksi seikka johon lisäksi olen törmännyt on se, että uhotaan miten minä en ainakaan tee mitään ennen kuin väestönkasvu on saatu taltutettua kehittyvissä maissa.

      Väestötilanne noudattaa joka puolella maailmaa suunnilleen samaa kaavaa joka menee karkeasti ottaen näin: ensin sekä syntyvyys että kuolleisuus ovat suuria. Sitten elinolojen parantuessa kuolleisuus alkaa vähetä mutta syntyvyys pysyy yhä suurena. Pikkuhiljaa myös syntyvyys laskee, kunnes viimeisessä vaiheessa alittaa kuolleisuuden ja väestö alkaa vähetä. Teollisuusmaat ovat aika lailla toiseksi viimeisessä tai viimeisessä vaiheessa.

      Moni kehitysmaa on vasta toisessa vaiheessa, jossa suuri syntyvyys ja pieni kuolleisuus aiheuttavat väestön vauhdikasta lisääntymistä. Väestön liikakasvun hillitseminen on tärkeää työtä, mutta meillä ei ole varaa moralisoida tuota väestönlisäystä, koska yhtä lailla Suomi(kin) on joskus (eikä oikeastaan kovinkaan kauas tarvitse historiassa mennä) ollut ihan samassa vaiheessa. Oikeastaan Pohjoismaita lukuunottamatta Euroopassa sijaitsee yksi maailman suurista väestötihentymistä.

      Kansan ekojalanjälki ei automaattisesti korreloi suoraan väkiluvun kanssa, muun muassa siksi että rikkaat kuluttavat yleensä ottaen enemmän kuin köyhät ja väestönlisäysta taas tapahtuu enemmän köyhien keskuudessa, sama pätee myös koko maapallon mittakaavassa. Global Finlandin sivuilta:
      ”Australian tai Yhdysvaltain keskivertokansalainen tuottaa hiilidioksidipäästöjä kahdessa päivässä saman verran kuin malawilainen tai ruandalainen vuodessa” http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=86421

      Sen lisäksi, että pyritään hillitsemään malawilaisten tai ruandalaisten lisääntymistä, on vähintään yhtä tärkeää hillitä omaa kulutustamme.

      • Kiitos kommentistasi ja viisaista ajatuksistasi! Väestönkasvun hiipumista kehittyvissä maissa odotellessa ehtiikin mukavasti jatkaa omaa kulutustaan entiseen malliin… On helppoa löytää asioita tai kohteita, joiden pitäisi muuttua, ennen kuin itse olisi valmis tekemään jotakin asioiden hyväksi. Tosiasia on kuitenkin se, että meidän kulutuksemme ja sen myötä hiilidioksidipäästömme ovat aivan eri mittaluokassa kuin suuressa osassa maailmaa. On turha ottaa syyttävää sormea pois taskusta, itseään sillä vain joutuisi osoittamaan. Toki väestönkasvu on ongelma, ei sitä voi kiistää. Yhtä lailla ongelma on kuitenkin tämä rikkaiden länsimaiden kulutustaso, jota toden totta olisi hyvä hillitä.

  2. Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta. Olen samaa mieltä kaikesta.
    Osallistumme silloin tällöin merenrantojen puhdistustalkoisiin (tällasen järjestön kautta http://www.initiativesoceanes.org/en/ tai muuten vaan) täällä Belgiassa tai ihan naapurissa Pohjois-Ranskassa. Olen saanut joskus todella ihmetteleviä kommentteja tähän liittyen. ”Ei se kuulu kyllä tavallisille ihmisille, kyllä kaupungin täytyy pitää huolta tuollaisesta” tai ”ei siinä paljon yksi ihminen voi saada aikaan…” tai ”ootte te kyllä aika reippaita, en mä vaan viittisi siellä kyykkiä ilmaiseksi.” Selitän yleensä että nautin joka tapauksessa meren äärellä olemisesta oli vuodenaika tai sää mikä hyvänsä, enkä missään tapauksessa osaa rannalla vain ”olla”. Alan aina kuljeskella ja puuhailla. Kun sitten näen sitä kaikkea roskaa ja moskaa mitä meri tuo (tai ihmiset jättävät jälkeensä) niin mun on vaan pakko kerätä sitä. Ja se auttaa juuri sen verran kuin se auttaa ja se on osa isompaa kokonaisuutta. Ja sitten kun puhun tästä muille niin ehkä joku muukin tekee samoin tai jättää heittämättä roskan. Milloinkaan en käännytä tai saarnaa, enkä väitä tekeväni minkäänlaisia urotekoja tässä suhteessa.

    • Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, etten ole yksin ajatuksineni. Hieno juttu, että olet lähtenyt mukaan merenrantojen puhdistustalkoisiin! Tärkeä asia.

      Minun on vaikea ymmärtää tuota turhan yleistä ”ei kuulu minulle, ei koske minua” -ajattelua. Nähdäkseni jotakin olennaista on jäänyt ymmärtämättä, jos kuvittelee olevansa jotenkin täysin muusta maailmasta erillinen yksikkö. Liian moni odottaa eri asioiden kohdalla, että joku muu tulee ja hoitaa. Miten paljon mukavampi paikka maailma olisikaan, jos jokainen katsoisi ympärilleen miettien, mitä voisi tehdä ympäristönsä ja toisten ihmisten hyväksi, sen sijaan että toteaisi ettei ”kuulu mulle”.

      Tuntuu kurjalta kuulla, millaista ihmetystä tärkeä panoksesi luonnon hyväksi on saanut aikaan. Vielä on paljon tehtävää ihmisten asenteiden muuttamiseksi parempaan suuntaan. Kiitos kun kerroit tekemisistäsi! On tärkeää herättää ihmisissä ajatuksia, miten voisimme jokainen antaa oman panoksemme ympäristömme ja luonnon hyväksi. Jokainen voi tehdä jotakin, sillä on merkitystä.

  3. Kirjoitat juurikin viisaita sanoja. Vietettiin kaksi vuotta sitten pari kuukautta Pekingissä, ja vaikka siellä ei ollut edes saasteiden kannalta pahin vuodenaika, oli kokemus todella havahduttava. Suomessa sininen taivas on itsestäänselvyys, siellä pienhiukkastasot olivat jatkuvasti ”huono”, ”epäterveellinen”, ”vaarallinen” -tasoilla. Pahimpina päivinä ilma maistui. Nythän sielläkin on ruvettu tekemään ongelman eteen kovasti töitä ja Kiina investoi maailmassa eniten aurinkoenergiaan.

    • Kiitos kommentistasi! Ja Pekingin kuulumisista. Tuntuu kauhealta jo ajatuksenakin, että ilman voi maistaa. Kiinassa tosiaan ollaan tekemässä asioille jotakin, mikä on todella tervetullutta.

      Itse en ole käynyt saastuneissa suurkaupungeissa, mutta ei ilman laatu Suomessakaan aina aivan herkkua ole. Keväällä lumien lähdettyä, ennen kuin hiekoitushiekka on puhdistettu kadulta, ilman laatu on kotikadullani tolkuttoman huono. Erehdyin kerran pahimpaan aikaan keväällä lähtemään kävelylle tuota katua pitkin, jostain ihmeen syystä en valinnut parempaa reittiä. Keuhkoihini ei ole koskaan sattunut niin paljon kuin silloin – ja pääsin sentään kotoani vain noin parinsadan metrin päähän. Sairastuin elämäni pahimpaan flunssaan jota kesti pitkään, ellei se sitten jo muuttunut keuhkoputkentulehdukseksi. En sairastele juuri koskaan, joten tuo kokemus oli ajatuksia herättävä. Olen oppinut valitsemaan paremmin ajankohdat ja reitit kävellä kaupungilla katupölyaikaan.

  4. Niinpä. Meillä on sellainen harha, että suomalaisilla ei ole korjattavaa tai suomalaisten teot eivät merkitse. Olin jonkin aikaa Yhdysvalloissa työmatkalla, jota ei voinut välttää, huomasin, että esimerkiksi kierrätys siellä toimi paremmin, ihmiset kierrättivät. Suomessa, vaikka meillä on mahdollisuus kierrättää, ihmiset eivät ilmeisesti vieläkään erota tavallista muovipussia, pahvia ja biojätettä toisistaan, kun kaikki menee samaan roska-astiaan. Tai onhan se keino protestoida, etten viitsi enkä halua.

    • Kiitos kommentistasi! Mukava aina kuulla näkemyksiä myös rajojen ulkopuolelta katsottuna. Mainitsemaasi harhaan olen törmännyt minäkin. Varsinkin siihen, ettei pienen viisimiljoonaisen kansan kannata tehdä mitään, ettei se mihinkään vaikuta. Kuitenkin tämä viisimiljoonainen kansa on onnistunut saamaan aikaan maailman 15. suurimman ekojalanjäljen, joten eiköhän tässä olisi paljonkin tehtävissä.

      Tuo kierrätyksen vaikeus jaksaa ihmetyttää minuakin. Säännönmukaisesti roskakatoksessa näkee kiinnostavia sovelluksia. Jännä juttu, että on vaivauduttu erottelemaan pahvit muusta jätteestä, mutta ei kuitenkaan vaivauduta roskakatoksessa poistamaan muovipussia näiden lajiteltujen pahvien ympäriltä. Tai kuvitellaan, että on ihan ok täyttää pahvinkeräyslaatikko kokonaisella pahvilaatikolla, ei vaivauduta litistämään. Näiden lisäksi tietysti sekajätteisiin päätyy jatkuvasti tavaraa, jonka olisi voinut kierrättää ihan oman pihan roskakatoksessa ilman minnekään kauemmas viemisen vaivaa. Mutta kun ei niin ei.

  5. Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja linkkivinkeistä! Paljon uutta ajattelemisen aihetta, vaikka yritämmekin perheemme kanssa elää hyvin ekologisesti. Vaikka tuli täällä kommenttiosastolla kyllä vähän sellainenkin fiilis, että onkohan yrityksessämme sittenkään mitään mieltä, sillä perheessämme on kolme lasta… Ja tiesin kyllä lapset halutessani ja saadessani, että tästä on ekologisuus kaukana, mutta en silti vaihtaisi päivääkään pois. Itsekkyys itsekkyys… Ehkä nyt pilkan osuessa omaan nilkkaan, kuitenkin osittain ymmärrän, miksi ei aina jakseta, viitsitä tai haluta olla ympäristöystävällisiä… Jos kokee, että tämäkään tekemäni ei riitä, niin helposti senkin vuoksi saattaa lyödä läskiksi koko homman. Taivastelu, paasaaminen tai kielteinen palaute saattaa lamauttaa toiset, kun taas toiset ryhtyvät vastarintaan (esim. tahallaan lykkäävät sekajätteet bioroskikseen – olen tällaistakin todistanut). Ehkä ajatukseni on, että myönteisyydellä ja hyvällä esimerkillä voisi edetä ympäristöasioissakin ja innostaa siten muita mukaan. Ja ei hätää, emme lyö läskiksi koko ympäristöhommaa vaan jatkossakin mm. vähennämme autoilua, emme osta hedelmämuovipusseja ja laitamme television kiinni.

    • Ja vielä piti kommentoida, että elän varmaan jossain (vihreässä) kuplassa, sillä tunnen hyvin vähän ihmisiä, jotka eivät esim. kierrättäisi tai tekisi jollain tai oikeastaan useammallakin tasolla ympäristön kannalta kestäviä valintoja esim.asumisen, liikkumisen, syömisen tai kuluttamisen suhteen Lisäksi tunnen erittäin paljon ihmisiä, jotka arvostavat puhdasta luontoa ja tuntevat syyllisyyttä siitä, että voisivat tehdä vielä hyvinkin paljon enemmän ympäristöystävällisyytensä eteen. Hyvin vähän tunnen sellaisia, jotka elävät kerskakuluttaen tai välinpitämättömästi ympäristön suhteen. Keitä ne suomalaiset siis ovat, jotka vähät välittävät teoistaan, pitävät luontoa itsestäänselvyytenä jne? Tunnetteko oikeasti sellaisia henkilöitä paljon? Itse suuntaisin syyttävää sormea mm. yhteiskuntarakenteiden ja esim. teollisuuden suuntaan… Sitä en toki kiistä, etteikö yksittäisen henkilön tulisi aina pyrkiä tekemään parhaimpansa ekologisuuden eteen.

      • On mukava kuulla, että lähelläsi on ympäristötietoista väkeä! Itse järkytyin aikoinaan kuullessani, että eräs minua nuorempi pariskunta ei kierrätä mitään. Siis yhtään mitään. Omakotitalon jäteastiaan menee kaikki sanomalehdistä alkaen. Se oli minulle käsittämätön ajatus, sehän on jo taloudellisesti järjetöntä täyttää jäteastiansa tavaralla, jonka voisi ilmaiseksi kierrättää esim. kauppakäynnin yhteydessä. Minustakin tuntuu välillä, että elän jossakin vihreässä kuplassa… En tiedä voisiko olla niin, että pahimmat änkyrät ympäristön suhteen löytyvät eri ikäluokista kuin minä, vai olenko vain onnistunut valitsemaan hyvin harvalukuisen seurani hyvin. Olen kyllä jo nuorena todennut itselleni, ettei minulla ole paljonkaan yhteistä ihmisen kanssa, jonka elämä pyörii esim. kulutuksen ympärillä. Olen siis aika valikoiva ystävien suhteen.

        Mitä esim. kuluttamiseen tulee, niin aika monen täytyy suosia halpatuotantovaatteita ja -kenkiä myyviä liikkeitä, kun ne vuodesta toiseen pystyssä pysyvät. Toinen juttu mikä minua paljon mietityttää, on ns. turha yksityisautoilu. Asun kaupungin keskustan laitamilla, ja liikenne talomme ohi on jatkuvaa. En millään jaksa uskoa, että joka ainoa autoilija on pakotettu valitsemaan jostakin syystä omalla autolla liikkumisen kävelemisen tai julkisten sijaan.

        Yksityishenkilöiden panosten lisäksi voisi tosiaan toivoa tekoja myös esim. valtiovallan suunnalta. Tuntuu kohtuuttomalta lukea esim. Talvivaaran kaltaisista tapahtumista tai muista ympäristörikoksista, jotka eivät tunnu johtavan juuri minkäänlaisiin rangaistuksiin. Tuntuu kuin puhdasta luontoa pidettäisiin turhan itsestäänselvänä, jotta tarvitsisi säännellä tarkemmin miten sitä saa hyödyksi käyttää. Raha puhuu aivan liikaa ympäristön kustannuksella.

        • Tuo halpakauppojen huomiointi oli kyllä valaiseva. Tosiaan, en tunne kovinkaan paljon henkilöitä, jotka siellä shoppailisivat kuin ehkä satunnaisesti ja niinhän ne tosiaan silti pysyvät pystyssä. Kuplassa siis eletään…

    • Kiitos kommentistasi ja ole hyvä kirjoituksesta! Yrityksenne perheenä elää ekologisesti on ehdottomasti hyödyllistä. Älä ihmeessä lannistu, vaikka välillä ympäristöasioista keskustelu saakin kummallisia käänteitä, kuten esim. sammakoita, että jos lennät paljon, tai jos olet hankkinut lapsia, niin millään mitä ympäristön hyväksi teet ei ole mitään merkitystä. Eihän se näin mene. Tietenkin ympäristöteoilla on merkitystä, ei niitä joku ympäristön kannalta vähemmän hyvä valinta toisaalla kokonaan nollaa. Ei se, että on hankkinut lapsia tarkoita, etteikö kannattaisi pyrkiä elämään ekologisesti. Päinvastoin, sehän on todella tärkeää, jotta myös lapsenne oppisivat ekologisen elämäntavan ja arvostamaan tätä palloa millä elämme.

      Myönteisyys ja esimerkki ympäristöasioissa ovat minunkin mielestäni tärkeitä asioita. Jostain kumman syystä juuri tässä asiassa se myönteisenä pysyminen voi olla joskus vaikeaa. Ehkä siksi, että kyse on lopulta suuremmista asioista kuin kukaan haluaisi myöntää, ja tiedon lisätessä tuskaa asenne ei aina pysy positiivisena. On se kuitenkin niinkin, että syyllistämällä ei edetä mihinkään. Lisätään vain pahaa mieltä.

      Toivon kaikkea hyvää ekologiseen elämäänne jatkossakin! Hyvä kun kommentoit. Olen itse katsonut lähipiirissä kahta pientä poikaa, ja tuntuu todella hyvältä nähdä, että heille kierrättäminen ja esim. tavaran hankkiminen käytettynä ovat itsestäänselvyyksiä jo pienestä pitäen. He myös ihmettelevät, mitä kaikkea käyttökelpoista ihmiset heittävät roskiin. Toivottavasti samankaltainen suuntaus ajatuksissa sen kun kasvaa ja kehittyy lasten kasvaessa.

      • Kiitos tästä tsemppaavasta ja mukavasta kommentista! Tällä oli oikeasti minulle merkitystä ja toivottavasti myös jollekin muullekin perheellisille blogisi lukijalle. Jatkamme kyllä yrittämistä ja yhtenä toiveena tai tavoitteena onkin se, että onnistuisimme kasvattamaan lapsistamme ympäristöä arvostavia ja siitä huolta pitäviä kansalaisia!

        • Ole hyvä! Tuosta vihreästä kuplasta vielä, että tuttu tunne tuo on itsellenikin, useammassakin asiassa. Kun ympärillä on samanhenkisiä ihmisiä, pääsee unohtumaan, että omat ajatukset voivat olla kuitenkin vähemmistössä. Jatketaan ekotekoja, parhaamme mukaan. 🙂

  6. Jos kerskakuluttamisesta on vaikeaa päästä eroon täällä länsimaissa talouden takia, niin ainahan voi keskittää mielenkiintoaan uudelleen. Kilpailuhenkinen hifistely siitä kenellä onpienikulutuksisimmat autot, talot, harrastukset, ruokalautaset yms. johtaa positiiviseen lopputulokseen ympäristön ja itsemme kannalta.

    Tavallisen sähkön sijaan voi ostaa ekosähköä, Tesla kulkee komeasti sähköllä, ilmalämpöpumppu on samalla ylellisyyttä kesähelteillä, vedensäästimillä voi tuunata vesihanat ja suihkut, liharuokaa voi korvata terveellisillä kotimaisilla marjoilla ja kasviksilla jne. Eli ”kivaa” törsäämistä ei tarvitse lopettaa ekoillessa, vaikka tuppaa käymään niin että kulut pienentyvät silti terveellisemmän ravinnon ja pihimpien laitteiden ansiosta.

    • Kiva muuten, mutta mihin ne (edelleen toimivat ja käyttökelpoiset) enemmän kuluttavat autot ja laitteet laitetaan?

      • Toriin tai Huuto.netiin:) En toki tarkoita että kaikki vaihtaisivat ensi tilassa kaikki laitteet pihimpiin, vaan sitä mukaa kun muutenkin ihmiset vaihtavat. Esim. jotkut vaihtavat autoa kolmen vuoden välein, seuraava voisi olla sitten vaikka Nissan Leaf tai Tesla. Heidän vanha autonsa menee toki edelleen käyttöön jollekin, joka ei uutta pysty ostamaan ja varmaan ajaakin vähemmän. Näinhän se homma yleensä toimii, vanhemmasta ja rupusemmasta päästä tulee poistumaa jatkuvasti, jota paikkaamaan jonkun täytyy ostaa uuttakin.

      • Kiitos hyvästä kysymyksestä! Niinpä. Tai jos tällaiseen laajamittaisesti lähdettäisiin, niin millä se uusien ja parempien tavaroiden tulva lopulta edes kyettäisiin tuottamaan…

    • Kiitos kommentistasi! Sanoisin, että totta toinen puoli. Tietenkin on hyvä vaihtaa ekosähköön. Tai hankkia vedensäästimet tai ilmalämpöpumppu. En kuitenkaan lähtisi tässä yhteydessä hehkuttamaan, että voisi kuluttaa samaan tahtiin kuin ennenkin, kunhan kuluttaa ekommin. Kaikki ne ekotavaratkin on kuitenkin tuotettu luonnonvaroja hyödyntäen, jotka ovat loppumassa nopeammin kuin ehkä ymmärrämmekään. Kilpailuhenkisyys kuluttamisessa kuulostaa siltä, että saadaan aikaan kehä, jossa on jatkuvasti hankittava parempaa ja vähemmän kuluttavaa. Sellainen toiminta on ekologisesta kaukana.

      Näen asian niin, että jos taloudessa on sellainen suunnitteluvirhe, että kaikki perustuu jatkuvaan kasvuun rajallisin luonnonvaroin varustetulla maapallolla, niin talousjärjestelmälle on tehtävä jotakin. Se että kulutamme maapallon hengiltä, koska meillä on talousjärjestelmä, joka ei ole enää tätä päivää, ei vaan ole järkevää. Ihmisen luoma talousjärjestelmä on myös ihmisen muutettavissa. Miten mukava siirtymävaiheesta tulee, onkin sitten toinen juttu.

      • Bisneshenkisenä ihmisenä minua viehättää ajatus, että ongelman aiheuttaja, ihmisen ahneus, valjastetaan nyt ongelman ratkaisuun. Jatkuva talouskasvu toki on varmasti mahdoton ajatus monessa mielessä, mutta yleisen tiedon mukaan n. 2% vuotuinen kasvu pitää työttömyyden kurissa. Ja jotainhan meidän on täällä eläkseemme tehtävä, joten Green New Deal-tyyppinen fokuksen siirtäminen ympäristölle haitallisesta teknologiasta kohti vähäpäästöistä ja päästötöntä teknologiaa auttaisi niin sosiaalisessa kuin ekologisessakin kriisissä. Jo nyt asian tiimoilta tehdään todella kovia juttuja, mm. maalämpöjärjestelmät korvaavat kovaa vauhtia öljy- ja kaukolämpölämmityksiä, aurinkokennoilla tuotetaan mökeille sähköt, sähköautot alkavat olla toimintasäteeltään ja hinnaltaan tavallisen kuluttajan ulottuvilla, valaistuksessa siirrytään ledeihin kovaa vauhtia, luomuruoka on yhä useamman lautasella jne. Kaikki nämä edustavat ns. välttämätöntä kulutusta, jossa laitteet olisi joka tapauksessa uusittava tietyin väliajoin. Linkolat ovat sitten erikseen, en pidä realistisena 7 mrd:n ihmisen siirtymistä kertaheitolla nyky-yhteiskunnasta täysin toista äärilaitaa edustavaan yhteiskuntajärjestykseen (tai epäjärjestykseen…).

        Nykyisenkaltainen kerskakulutus toki on täysin tuomittavaa, esim. keittiöremontti pelkän vaihtelunhalun takia, turha liikkuminen autolla, ruoan hukkaan heittäminen ja kaikenlainen huvikseen shoppaaminen. Se ei sitten paljon auta jos se oli luomubanaani joka ehti mädäntyä tai kirpparilta ostettu paita jota ei käytä.

        • Ymmärrän hyvin mikä tuossa ajatuksessa kiehtoo. Se tuntuu helpolta ratkaisulta ongelmaan. Ei vaatisi luopumista mistään, ihmiset saisivat jatkaa samaan tapaan kuin tähänkin asti, elää elämäänsä kuluttamisen kautta. On houkutteleva ajatus, että vain teknologiaa parantamalla voisimme ratkaista maailman jo ovella olevat ilmasto-ongelmat, mutta se taitaa olla jo poissa laskuista. En tiedä olisiko se ollut riittävä ratkaisu, jos olisi aloitettu jo vuosikymmeniä sitten… Siitä olen aivan samaa mieltä, että ympäristölle haitallisesta teknologiasta olisi siirryttävä nopeasti ekologisesti parempiin ratkaisuihin. Erilaiset tuet ympäristölle haitalliselle toiminnalle olisi lopetettava ja tuettava parempia ratkaisuja. Valitettavasti välillä näyttää siltä, että muutosvastarinta jarruttaa kehitystä niin, että eteenpäin pääseminen on todella hidasta.

          Ratkaisun rajoitteena (maailman ja ilmaston pelastumisen näkökulmasta) lienee se, että fossiilisten polttoaineiden riittävyys tulee vastaan. Öljyhuippu on energiajärjestö IEA:n mukaan saavutettu jo 2006 (tieto Jussi Laitisen kirjasta Valomerkki, energiapula ja makean elämän loppu, Atena 2012) eikä muitakaan fossiilisia polttoaineita ole jäljellä kovin pitkäksi aikaa. Helposti saatavilla olevat esiintymät on jo käytetty, jäljellä olevien saaminen käyttöön vie yhä enemmän energiaa. Nettoenergian määrä siis pienenee jatkuvasti. Myös erilaiset metallit ovat käymässä vähiin.

          Talouskasvusta sen verran, että koko ajatus on luotu aikakaudella, jolloin kuviteltiin, että fossiilisia polttoaineita on saatavilla määrättömästi. Talouskasvu nojaa ajatukseen, etteivät rajat tule vastaan. Tilanne on kuitenkin muuttunut nopeasti. Esimerkiksi öljyhuippua pitkään tutkineen Richard Heinbergin mukaan talouskasvu pysähtyi pysyvästi vuonna 2008 alkaneeseen finanssikriisiin. Lyhyitä jaksoja ja paikallisesti talous voi hänen mukaansa vielä kasvaa, mutta keskimäärin maailman talous joko pysyy tasaisena tai supistuu. Taloustieteen emeritusprofessori Serge Latouche puolestaan on laskenut, että nykymenolla (väestön kasvu nykyistä vauhtia ja sen mukanaan tuoma kulutuksen kasvu yms.) vuonna 2050 tarvitaan 32 planeetan verran luonnonvaroja. Talouskasvusta puhutaan liikaa meidän pienen viisimiljoonaisen kansamme näkökulmasta, työllisyyden näkökulmasta, näkemättä mitä kaikki tarkoittaa maapallon tasolla. Meillä on kuitenkin vain yksi ainoa maapallo, jonka ilmasto on muuttumassa ennen näkemättömän nopeaan tahtiin. Emmekä me suinkaan ole ainoa kansa, joka haluaisi kaiken jatkuvan kuten tähänkin asti, lisäksi väkirikkaat valtiot kuten Kiina ja Intia ovat vasta pääsemässä vauhtiin ja pyrkimässä kohti parempaa elintasoa.

          Jos suinkin kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan tuon Jussi Laitisen kirjan. Se on hyvä ja selkeä kooste aiheesta, siitä pääsee hyvin alkuun. Se on mielestäni kirjoitettu varsin neutraaliin sävyyn, välttäen maailmanlopun mielialaa, vaikka asiat vakavia ovatkin.

          • Öljystä tuli mieleen toinen lukemisen arvoinen kirja: Thom Hartmannin The last hours of ancient sunlight

            Ja lainaanpa tähän vielä erään ajatuksen:
            Development – making things, and life, better
            Growth – making more things
            A development economy can thrive inside the finite space of the earth’s environment. A growth economy, by definition, will inevitably outgrow its home. (Herman E. Daly)

            =)

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s