Arjen pienet valinnat ja aika

Tuntuuko usein siltä, ettei aika riitä? Tiedätkö mihin aikasi todella kuluu?

Mitä itsellesi tärkeitä asioita jätät tekemättä, koska ei ole aikaa?

Useimmilla meistä on jokin aikasyöppö, jolle annamme enemmän ajastamme kuin tahtoisimmekaan. Se voi olla esimerkiksi televisio, netti, tietokone, Facebook, älypuhelimen tai pelikonsolin pelit. Tyypillistä näille aikasyöpöille on, että niiden ääreen unohtuu helposti pidemmäksi aikaa, kuin oli alunperin ollut tarkoitus.

”Minä vaan ihan hetken…”
”Minä vain nopeasti vilkaisen…”

Kumppanini pelaa puhelimellaan rentoutuakseen. Olen välillä asiasta huomauttanut, kun puhelin tuntuu tarttuvan hänen käteensä kuin olisi osa sitä. Olen kysynyt, onko pelaaminen todella niin antoisaa, että sille kannattaa antaa aikaansa useita kertoja joka päivä. Kysymys on mielestäni aiheellinen, kun esimerkiksi hänen rakkaaseen harrastukseensa liittyvät lehdet jäävät säännönmukaisesti lukematta.

Vastaus on usein ollut: ”Tähän menee vain hetki, ei se nyt niin tarkkaa ole.”

Entä jos onkin?

Olisiko ajatus toinen, jos päivittäin pelaamiseen käytetty aika olisi tiedossa? Tai aika, joka pelaamiseen viikossa kuluu? Tuntuisiko siltä, että ajan olisi voinut käyttää mielekkäämminkin?

Jos ei tietoisesti pidä kiinni omasta ajastaan, voi hukata helposti paljonkin aikaa epäolennaisuuksiin.

Ennen kuin aloin kiinnittää tarkemmin huomiota ajankäyttööni, minun aikasyöppöni oli televisio. En ehtinyt tehdä itselleni rakkaita asioita, koska hukkasin aikaani liialliseen television katseluun. Toinen aikasyöppöni oli pasianssi. Tämän tekstin kirjoittamisen sijaan voisin nytkin pelata pasianssia, yhä uudelleen ja uudelleen – ellen olisi poistanut sitä koneeltani jo kauan sitten.

Kuvittelin sekä television että pasianssin rentouttavan minua, mutta todellisuudessa ne lisäsivät stressiä ja levottomuutta. Tiesinhän hiljaa mielessäni koko ajan, että minun olisi parempi tehdä jotakin aivan muuta. Sen sijaan jumahdin katsomaan televisiota tai veivaamaan pasianssia. Siitä huolimatta, että jokin aivan muu olisi tuonut elämääni enemmän sisältöä.

Pienillä arkisilla valinnoilla voi hankkia lisää aikaa tehdä itselleen tärkeitä asioita.

Minä valitsin rajoittaa television katselua, ja jonkin ajan kuluttua lopettaa sen kokonaan. Kokemukseni ajasta kääntyi päälaelleen. Aloin tuntea ajan aivan toisella tavalla kuin ennen. Yhtäkkiä olikin paljon tyhjää aikaa. Ehdin rauhassa ja kiireettä tehdä asioita joita halusin.

Tyhjä, suunnittelematon ja kiireetön aika lisäsi luovuutta ja rauhan tunnetta. Levottomuus ja stressi vähenivät olemattomiin. Tunsin myös hallitsevani elämääni paremmin. Opin käyttämään aikaani tavalla, joka latasi akkujani, eikä tyhjentänyt niitä.

Opin myös harkitsemaan tarkoin, millaisia mahdollisia aikasyöppöjä elämääni päästäisin. Olen nykyään hyvin tarkka ajastani, enkä luovuta sitä epäolennaisuuksille.

Olen kirjoittanut aikasyöpöistä ennenkin. Palasin aiheeseen, koska näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta ajan hallinta ei olekaan arjessa kovin helppo juttu. Meillä on taipumus ajatella, että aikaa tulee jatkuvasti lisää. Ettei sillä mitä juuri nyt teemme ole kovin suurta merkitystä, koska on myöhemmin, huomenna ja ensi viikolla.

Annamme liian helposti ajan vain kulua ohitse. Jotta niin ei kävisi, voimme ottaa ajankäyttömme tarkastelun kohteeksi.

Voimme kirjata ylös, miten vuorokautemme 24 tuntia jakautuvat. Mihin käytämme aikaamme?

Toinen tapa seurata ajankäyttöä on miettiä, mitkä ovat omat aikasyöppömme, ja kirjata ylös niihin kuluva aika. Minkä parissa huomaamme ajan katoavan kuin huomaamatta, vaikka piti ”vain vilkaista” ja ”ihan hetken vain”?

Kun saat mustaa valkoisella siitä, miten kauan käytät aikaa aikasyöppöihisi, voit miettiä onko se sen arvoista. Antaako aikasyöppö elämääsi sisältöä, laatua ja iloa? Vai viekö se vain aikaa joltakin tärkeämmältä?

Usein aikasyöpön kanssa kulunut aika ei edes tunnu valinnalta. Sen seuraan ikään kuin vaan unohtuu – ja yhtäkkiä onkin kulunut tunteja. Sen vuoksi kannattaa asettaa itselleen rajat aikasyöpön kanssa – ja noudattaa niitä. Jos aikasyöppö on tullut vain tavaksi, joka ei todellisuudessa anna juuri mitään, siitä voi luopua kokonaan.

Ja valita tilalle tekemistä, joka tuo elämään todellista sisältöä.

18 kommenttia artikkelissa “Arjen pienet valinnat ja aika

  1. Ankeinta on huomata (tai ei se mikään yllätys ollut) että suurin aikasyöppö on palkkatyö. Antaako sisältöä, laatua ja iloa?….Valitettavasti ei.
    Tajuan kyllä että tämän kohdalla tajuan kyllä että olisi ehkä hedelmällisintä rajata palkkatyö kokonaan pois tästä ajattelusta (siis omalla kohdallani). Voisin toki tehdä/yrittää tehdä jotakin asian muuttamiseksikin.

    Mutta jos siis ajatellaan nyt muuta kuin työaikaa niin minulla suurin aikasyöppö on netti. Katson ihan nopeasti vaan jotain. Ja sitten jotain muuta. Ja muuta. Yleensä siis blogeja, mutta saatan mennä lukemaan sanomalehtien sivujakin tai mitä vaan. Saatan samalla katsoa televisiota (läppäri polvella) ja jopa tehdä käsityötä. Näin kirjoitettuna tämä näyttää muuten ihan kauhealta ja mielipuoliselta! Facebookia mulla ei ole enkä räplää puhelinta, mutta kyllä netti ja blogit yksinkin vievät liikaa.

    Toinen voisi olla huonosti organisoidut kotityöt. Mulla monet hommat on hiukan sellaista ”teeskentely'” ihan oikean tekemisen sijaan. Teen siis nopeasti, pintapuolisesta, puolittain…vain todetakseni että pahus, kohta saman jutun saa tehdä taas uudelleen /paremmin.

    • Kiitos kommentistasi! Netti syö helposti paljon aikaa. Nimimerkillä aika monta välilehteä auki juuri nytkin, jotka pitäisi ehtiä jossain vaiheessa ihmetellä läpi… Löydän aivan liian helposti kiinnostavaa luettavaa. Kiinnostavia blogejakin on paljon, mutta niitä olen karsinut rankalla kädellä, en vaan mitenkään pysty kaikkea seuraamaan. Enkä halua viettää netissä niin paljon aikaa kuin sitä kuluisi, jos en yrittäisi pitää tiukkaa rajaa siinä mitä seuraan. Olen huomannut, että ihan oman pään kannalta on vedettävä raja johonkin. Tarpeeksi paljon kun kaikkea mahdollista luen, niin jossakin vaiheessa huomaan, ettei päähän sovi enää enempää. Ei jää enää mieleen asioita, en muista jälkeenpäin mitä kaikkea tulin lukeneeksi. Omaksuttu tieto on lähinnä harmaata massaa, yksityiskohdat unohtuvat saman tien. Tämän kun nyt ruudulta luen, niin voin todeta, että pitäisi ottaa enemmän netitöntä aikaa, ja mieluummin laskettuna päivissä kuin tunneissa.

  2. Musta tuntuu välillä, että jatkan oman aikasyöppöni käyttöä (netti) vain siksi, että olisi/on kamalaa tajuta miten eri lailla päivässä olisi tunteja käyttää kaikkeen muuhun, jos netissä ei pyörisi. Silloin jotenkin tulisi todelliseksi, miten paljon kallista aikaa on vuosien mittaan netissä surffailuun tuhlannut. Kun jatkaa, voi ajatella ettei sillä ole merkitystä, ei se paljon aikaa vie.
    Oikeasti ”nollaan päätäni” netissä, mutta kun se sujuisi paremmin ja oikeasti antoisammin joko hyvän kirjan tai suosikki tv-sarjan seurassa. Mutta netti vaan koukuttaa.

    • Kiitos kommentistasi! Päivässä tosiaan on tunteja ihan eri tavalla, kun suitsii aikasyöppöään. Muistan hyvin telkkarin katselun lopettamisen jälkeen, miten illassa oli tunteja käyttää vaikka miten paljon. Aiemmin totesin melkein joka ilta, että joko taas pitää mennä nukkumaan, yö tuli vastaan ennen kuin ehdin oikein hoksatakaan. Telkkarin vaihtaminen esim. kirjaan teki illoista paljon rauhallisempia, rentouttavampia ja pidempiä.

      Minulla oli tapana käyttää telkkaria pääni nollaamiseen. Se ehkä toimi lyhyen ajan kerrallaan, esim. yksi jakso jotain suosikkisarjaa, mutta kun katsoin telkkaria ajoittain kaiket illat, niin pääni oli kaikkea muuta kuin nollattu. Tulin levottomaksi, olin tyytymätön, väsynyt ja turhautunut. Eikä minulla muka ollut aikaa tehdä asioita, jotka koin oikeasti kiinnostavina ja tärkeinä – koska kulutin aikaani telkkarin äärellä. Jälkikäteen kun katson ajassa taaksepäin, niin voin vaan sanoa, että kaikenlaista pajunköyttä sitä ihminen itselleen voikin syöttää.

  3. Tietokone ja nettihän se täälläkin pahin aikasyöppö on. Facebookista olen kyllä onnistunut hyvin vieroittautumaan, mutta blogit (kirjoitan ja luen) vie aikaa, sekä seikkailen erinäisillä sivustoilla etsien inspiraatiota milloin mihinkin. Lisäksi päivitän nettiin ruoka- sekä liikuntapäiväkirjoja.
    Lisäksi koneella aikaani vie Calc-ohjelma (Exceliä vastaava), jossa pidän kirjaa yhdestä sun toisesta asiasta. Niin, olen niitä tyyppejä jotka Rrrrakastaa listoja!!! 😀

    • Kiitos kommentistasi! Kuulostaa tutulta. Blogit, lukeminen ja tämän kirjoittaminen, seikkailut inspiraatiota hakien. Ennen kuin aloin kirjoittaa blogia, en juurikaan netissä pyörinyt. Blogin myötä tuli kaikenlaista tiedonhakua ja ajatusten metsästystä.

      Sinä näköjään tosiaan pidät asioiden listaamisesta ja ylös kirjaamisesta! 🙂 Itse pidän tuon puolen aika minimissä. Olen huomannut, että kyseiset asiat vaan eivät ole minua varten. Eivät tehtävälistat, suunnitelmat tai juuri mikään elämäni dokumentointi. Pidän enemmän vapaammasta menosta ja vähemmästä dokumentoinnista saati suunnittelusta. Tai sanotaanko näin, että se on minulle turhaa ajanhukkaa, kun en kuitenkaan toimi niin, että niistä olisi minulle iloa tai hyötyä. Olen aika paljon enemmän tällainen lastu lainehilla -tyyppinen ihminen.

  4. Televisiota voi katsoa samalla kun tekee jotain muuta aikasyöppöilyä.
    Syksyllä päätin jättää television kiinni ellen oikeasti halua sitä katsoa. Siitä olen aika hyvin saanut pidettyä kiinni ja hyvin usein suljen tv:n kun katsomani ohjelma loppuu.

    Jäljellä siis enää netin käyttö ja kaikki se sisältö siellä. Sen vähentämisessä en ole vielä onnistunut, enkä ole pahemmin kyllä yrittänytkään. Pitäisi kyllä. Mutta mitä tilalle?

    • Kiitos kommentistasi! Mietit, että mitä netin tilalle. Onko jotakin, mikä tuntuisi sinusta antoisammalta ja tärkeämmältä? Silloin kun televisio oli minulle ongelma, tiesin koko ajan mitä olisin halunnut tehdä, mutta olin juuttunut telkkariin. Lukeminen ja musiikki olivat minulle sellaiset asiat, joille halusin antaa enemmän aikaa. Kirjoittaminen. Ulkoilu. Näille sitten sitä aikaa sain, kun telkkari jäi.

      Jos koet, että netin käytön vähentäminen olisi sinulle tärkeää, niin kokeile ihmeessä. Mieti mikä on sinulle sopiva tapa vähentää, millä tavalla voisit käyttöä karsia. Mitä antoisampaa voisit vapautuvalla ajalla tehdä? Mikä olisi hyvinvointisi kannalta tärkeää?

  5. Minulla on samanlainen kokemus televisiosta – runsaan 10 vuoden takaa. Tuntui, ettei opintojen lisäksi käsitöille, lukemiselle ja liikunnalle ollut aikaa. Telkka simahti – ja ensimmäisen viikon jälkeen, kun totuin siihen, että en ollut tiettyyn aikaan telkkarin ääressä, aikaa oli vaikka mihin. Liikaakin. Päätin, että ostan telkkarin opintojen päätyttyä, En ole ostanut. Ulkomailla asuessa seuraan enemmän mm uutisia telkkarista, jos asunnossa televisio on (aina ei ole) muutoin pari kertaa vuodessa katson jotain TV-ohjelmaa netin kautta, elokuvan katson ehkä kerran kuussa.

    Nyt mietin samaa somen suhteen. Tosin olen sen kanssa jo luonnostani rajoittunut. En juuri päivitä FB:tä, seuraan siellä vain muutamaa ystävää ja työkontaktia, jota en muuten näe ja omaa blogia en pidä, mutta seuraan aktiivisesti ehkä 2 harrastuksiin liittyvää blogia, kahta minimalismi/elämän hallintablogia ja 3 muuta. Joskus vilkaisen blogien lukulistoissa olevia muita blogeja, mutta niitä en lue aktiivisesti.

    Nettiin vain niin helppo jäädä, kun tekee kirjoitustöitä. Mutta muutos on tulossa työkuvioiden muuttuessa – silloin saan tehdä niin pitkää päivää pelkästään koneella, että en enää halua vapaa-aikaani viettää netin pauloissa.

    • Kiitos kommentistasi! Katselen telkkariohjelmia netistä sen mitä katson, ja pidän huomattavasti enemmän katselusta niin kuin telkkarin kautta. Netin kautta katselun rajoittaminen on huomattavasti helpompaa, telkkarin ohjelmavirtaan (tai tallentavan digiboksin loputtomasti paisuvaan tarjontaan) jäin helposti jumiin.

      Netin kanssa puolestaan on liian helppo jäädä kiinni linkkivirtaan. Kiinnostavaa juttua lukiessa törmään kiinnostavaan linkkiin, josta siirryn toisaalle, josta jälleen jonkun linkin kautta eteenpäin… näin saa menemään loputtomasti aikaa jos ei pidä varaansa. Kiinnostavaa tietoa on valtavasti, enemmän kuin pää edes vetää. Rajoittamisen taito on jatkuvan harjoittelun alla. Liika netin käyttö ja tiedon kahlaaminen tuntuu tekevän päästäni reikäjuustoa. Se on jopa hiukan huolestuttavaa.

  6. Aikaa ei ole loputtomasti, vaikka siltä tuntuu. Yritän välillä pysähtyä miettimään, kuinka haluaisin päiväni käyttää jos tietäisin eläväni enää viikon tai kuukauden. Niinhän voi hyvinkin olla. Silloin monta asiaa, joihin nyt käytän aikaani, tuntuvat kyllä toisarvoisilta. Ja jos ne ovat toisarvoisia, miksi täyttää niillä päivänsä, vaikka sitten eläisikin vielä viisikymmentä vuotta?

    • Kiitos kommentistasi! Hyviä kysymyksiä sinulla. Niin, miksi täyttäisi päivänsä toisarvoisilla asioilla? Ei sitä tiedä miten paljon tai vähän meille kullekin päiviä annetaan. Tai milloin tulee eteen jotakin sellaista, joka muuttaa esimerkiksi toimintakykyä ratkaisevasti huonompaan suuntaan.

  7. Olet täysin oikeassa. Nykymaailmassa on aivan liikaa aikasyöppöjä. Minulla esimerkiksi tuppautuu kulumaan enemmänkin tunteja ja aikaa tietokoneella yhden hyvinkin koukuttavan pelin pelaamiseen.

    • Kiitos kommentistasi! Nykymaailmassa on yhä enemmän vaihtoehtoja miten aikansa käyttäisi. Moni vaihtoehdoista on jollakin tavalla koukuttava tai turruttava. Jotakin kertoo sekin, että tietokone on monelle aikasyöppö, mutta en ole kuullut kenenkään vielä harmittelevan, että kirjojen lukeminen on todellinen aikasyöppö. Miten suuri osa tietokoneella vietetystä ajasta mahtaa lopulta olla sellaista, että ei tahtoisi olla missään muualla, vaan nauttii siitä mitä juuri sillä hetkellä on tekemässä? Ja miten suuri osa jotain muuta.

  8. Tämä on kyllä niin totta ja todellakin ajattelemisen arvoinen asia. Eihän se mitään, jos vain vähäsen jotakin, mutta jos sitä tekee joka päivä monta kertaa pikkuisen, niin pienistä hukkaan valuneista hetkistä kasvaakin melkoinen määrä turhaan kulunutta aikaa. Tämän kun muistaisi joka kerta, kun tekee mieli asiallisten töiden lomassa pikkuisen vilkaista facebookia tai lukea blogeja.

    • Kiitos kommentistasi! Niinpä, se ”vähäsen jotakin” tahtoo helposti venähtää, ja kun niitä vähäsiä on pitkin päivää, niin aika paljon siinä saa aikaa kulumaan toisarvoisiin tekemisiin. Kurjinta tuo on silloin, jos se luo kiirettä tai jos sen vuoksi jää tekemättä asioita, jotka olisivat itselle tärkeämpiä ja antoisampia. Monella voisi toimia, että varaa kalenteriin ajan niille asioille, joita tahtoo tehdä. Miettii ensin tietoisesti, minkä verran aikaa haluaa antaa esim. facebookille tai sähköpostille tai mille tahansa, ja käyttää näihin aikaa suunnitelmansa mukaisesti. Sitähän voi laittaa vaikka hälytyksen kännykkään, joka ilmoittaa milloin aika on päättynyt. Näin ainakin hallitsisi aikaansa paremmin, eikä tarvitsisi jälkikäteen potea huonoa omatuntoa hukkaan menneestä ajasta.

  9. Hei vaan ja kiitos sulle mahtavasta blogista! 🙂

    Mulla on ”ongelmana” se, etta vaikka vietan mielestani ihan liikaa aikaa koneella / netissa, niin toisaalta teen myos todella paljon tarpeellisia, jarkeviakin asioita sita kautta. Esim en katso telkkaria enaa ollenkaan, koska sitten tulee katsottua niin paljon turhaa samalla (ja mainostauot rasittavat!), joten seuraan mieluummin paria-kolmea lempisarjaani netissa, muutaman jakson viikossa. Koska asun ulkomailla, ja kavereita / perhetta asuu siella sun taalla, on Skype, Facebook ja sahkoposti ahkerassa kaytossa, mutta ei varsinaisena aikasyoppona, vaan pidan sita kautta yhteytta ihmisiin (kannykkaani taas kaytan tuskin lainkaan, vanha hajosi 3 kk sitten enka ole sita juuri kaivannut). En omista radiota tai cd-soitinta, joten kuuntelen musiikkia youtubesta tai spotify:sta. Luen netissa paljon uutisia, tutkimuksia, artikkeleita, kolumneja yms, joita monet ihmiset lukevat lehdista. Ja koska inhoan shoppailua ja kaupoissa kaymista, ostan netista kaikki mita pystyn, esim. juuri tilasin korvatulppia ja sahkohammasharjan vaihtopaita. Netista varaan myos elokuvaliput, tarkistan bussiaikatalun, googlaan ravintolan aukioloajat, vertailen eri tuotemerkkeja ostaessani jotain uutta, suunnittelen lomamatkaa, hoidan pankkiasiat… lista on loputon! Toisaalta hienoa kun kaikki hoituu samalla ’kanavalla’, mutta sita hankalampaa on olla ilman nettia ja erotella mika on tarpeellista ja tarpeetonta ajankayttoa 😦

    • Kiitos sinulle kommentistasi! Sama juttu itselläni, koneella kuluu paljon aikaa, mutta suurin osa ajasta kuluu ihan tarpeellisiin, järkeviin asioihin. Liika on silti liikaa. Karsiminen on kuitenkin vaikeaa, koska on niin paljon kiinnostavaa luettavaa ja selvitettävää. Tarpeellisen ja tarpeettoman tekemisen rajan vetäminen on netin kanssa välillä vaikeaa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s