Ekologisen jalanjäljen pienentäminen – miten?

Suomalaiset ovat asukaslukuun suhteutettuna yksi eniten ilmastoa kuormittavista kansoista.

Katsotaan elintasoamme mistä kulmasta tahansa, hyvinvointimme on maailman maiden vertailussa kärkipäässä. Meillä on mahdollisuus (ja minun mielestäni myös velvollisuus) muuttaa kulutustottumuksiamme ilmastoa vähemmän kuormittavaan suuntaan.

Ilmasto on muuttumassa lämpimämmäksi. Lämpeneminen on tapahtumassa nopeammin kuin tutkijat ovat osanneet odottaakaan. Ilmaston lämpenemistä koskevassa keskustelussa moni maallikko kokee ilmaston lämpenemisen vain hyväksi asiaksi täällä kylmässä pohjolassa. Kunpa asia olisikin niin yksinkertainen, että lämpömittarissa astelukema olisi keskimäärin muutaman asteen korkeampi, mutta näinhän se ei valitettavasti mene.

Ilmaston lämpeneminen nostaa merenpintaa ja lisää sään ääri-ilmiöitä. Toisaalla sateet lisääntyvät aiheuttaen tulvia ja maanvyörymiä, toisaalla pitkään jatkuva kuivuus aiheuttaa ongelmia. Myrskyt lisääntyvät. Tässä ilmaston lämpenemisen vaikutuksia lyhykäisesti. Tämä kaikki tarkoittaa muun muassa ruokapulaa ja nälänhädän lisääntymistä sekä kasvavaa pakolaismäärää, kun ihmiset pyrkivät pois elinkelvottomaksi muuttuneilta alueilta. Kaikki tuskin tapahtuu täysin rauhanomaisesti ja ilman levottomuuksia.

Tiedotusvälineet tarjoavat käsittämättömän vähän tietoa ilmastonmuutoksesta, ja varsinkin siitä, mitä kukin meistä voisi tehdä sen hidastamiseksi. Ympäristöteoista yleensäkin kerrotaan olemattoman vähän, ja liian usein keskustelu juuttuu muovipussin, paperikassin ja kestokassin välillä valitsemisen tasolle. Hyvä tuotakin on miettiä, mutta muovipussikeskustelun nouseminen päällimmäiseksi vie huomion asioilta, joilla olisi todellista ja laajamittaista vaikuttavuutta. Sillä välin kun keskustelu liikkuu pussivalinnoissa, ilmasto jatkaa lämpenemistään, koska asiaan vaikuttaviin toimiin ei osata ryhtyä.

Jokainen teko luonnon hyväksi on tärkeä, kaikki ympäristöteot, pienetkin, ovat hyödyllisiä ja kannatettavia. Toiset teot vaan ovat vaikuttavampia kuin toiset. Siksi on tärkeää sanoa suoraan, että maailman pelastaminen valitsemalla oikeanlainen pussi on mahdotonta. Siihen vaaditaan enemmän. Olen varma, että suurin osa meistä pystyy enempään, ilman että se edes tuntuu suurelta uhraukselta – kunhan vaan tietäisi miten kannattaisi toimia.

Tarjotakseni ajatuksia ja luodakseni keskustelua ekologisen jalanjäljen pienentämisestä ja samalla ilmastolle haitallisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä, ajattelin kirjoittaa aiheesta juttusarjan.

Yksityisen kulutuksen kasvihuonekaasupäästöjen suurimmat aiheuttajat ovat asuminen, liikenne ja ravinto. Yhdessä ne aiheuttavat 68 prosenttia päästöistä. Keskityn juttusarjassa näihin kolmeen asiaan, joiden kohdalla me pieniä valintoja tekemällä voisimme yhdessä saavuttaa merkittäviä vaikutuksia.

Ensimmäisenä kirjoitan asumisesta, joka aiheuttaa 30 prosenttia suomalaisten kasvihuonekaasupäästöistä. Sitten ovat vuorossa liikenne 20 prosentin päästöosuudellaan ja lopuksi 18 prosenttia kasvihuonekaasupäästöistämme aiheuttava ruoka.

Malttamattomille tiedoksi, että pieniä mutta vaikuttavia arkisia ekovinkkejä voi käydä kurkkaamassa esimerkiksi Pieniä tekoja -sivustolta.

Keskustellaanko ilmastonmuutoksesta ja ympäristöasioista mielestäsi riittävästi? Onko saatavilla riittävästi selkeää tietoa ympäristön hyväksi tehtävien valintojen pohjaksi?

29 kommenttia artikkelissa “Ekologisen jalanjäljen pienentäminen – miten?

  1. Joo ja ei. Helsingin Sanomissa on päivittäin artikkeleita ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyen, mutta nekin useimmin aika abstraktilla ja etäisellä tasolla. Luen naistenlehtiä tosi harvoin, mutta arvaan että Annassa tai Avotakassa käsitellään ympäristöä aika vähän. Eli enemmän keskustelua pitäisi olla, nyt muoti- ja sisustus- tai ruokalehdet ovat asenteella ”ei kuulu meille”.

    Mitä tulee pieniin ja isoihin valintoihin, niin valitettavasti yksilön valittavaksi jää todellisuudessa ne pienet jutut. Asumiseen ja liikkumiseen vaikuttaa myös kaavoitus ja julkisen liikenteen ratkaisut sekä päätökset tietulleista ja auto- ja polttoaineverotuksesta. Helsinkiläinen pystyy ihan eri tavalla tekemään valintoja vaikkapa auton käytöstä kuin lieksalainen. Toki asumiseen liittyen isoin ympäristöteko saattaa olla ettei muuta isompaan asuntoon vaikka tulotaso ja/tai perhekoko kasvaa. Sitä keskustelua itse kaipaisin lisää, että mihin hittoon niitä isoja neliöitä muka tarvitaan: mekin olemme jonkin sortin kummajainen asuessamme 73 neliössä neljän hengen perheenä – vaikka mielestäni emme ole luopuneet mistään ja mahdumme erinomaisesti.

    • Kiitos kommentistasi! Sama käsitys minullakin on, että ympäristöstä kirjoitetaan usein abstraktilla tasolla, antamatta oikeastaan mitään konkreettisia eväitä. Ja sitten on paljon keskustelua vihreistä arvoista, joka täyttää lähinnä vain viherpesun kriteerit…

      Mietin noita pieniä ja isoja valintoja. Mielestäni suurella osalla suomalaisista voisi olla mahdollisuus myös vähän suurempiin valintoihin, vaikkapa tuon auton käytön suhteen. Suomen kymmenessä väkiluvultaan suurimmassa kunnassa elää 2,1 miljoonaa ihmistä. Näistä yhdeksän on yli 100 000 asukkaan kuntia. Voisi kuvitella, että esimerkiksi näillä alueilla monella olisi mahdollisuus liikkua paikasta toiseen muulla tavoin kuin omalla autolla. Toki elämäntilanteet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia. Olen huomannut, että auto on suomalaisille kummallisella tavalla pyhä. Sen tarvetta ei oikein saisi kyseenalaistaa. Ai niin, linkki noihin väestötietoihin on tässä, jos jotakuta sattuisi kiinnostamaan. http://vrk.fi/default.aspx?docid=8727&site=3&id=0 Sekin tuli mieleeni, että jokaisen kannattaisi äänestää kunnallisvaaleissa ihmistä, joka ajaa itselle tärkeitä asioita. Sillä tavoin voi olla vaikuttamassa esim. julkisen liikenteen kehittymiseen ja kaavoitukseen. Kuntapäättäjiin kannattaa myös olla yhteydessä ja sillä tavalla tuoda asioita keskusteluun.

      Tuota samaa olen paljon miettinyt, että mihin tarvitaan niin paljon neliöitä. Enemmän neliöitä tarkoittaa usein käytännössä sitä, että esim. tarvittavat kalusteet hankitaan useampina kappaleina ja sijoitetaan kodissa useampaan paikkaan. En oikein käsitä mitä järkeä siinä on, kun yhdet tilat ja tavarat riittäisivät. Vaikuttaa myös siltä, että moni asuu väljemmissä neliöissä, mutta ahtaa ne neliöt kuitenkin niin täyteen, että olisi aivan sama asua pienemmässä kodissa vähemmällä tavaramäärällä.

      • No joo. Jos naistenlehdissä kirjoitetaan jotain ”ekologista”, se on ekotuotteiden esittelyä. Maailma on jotenkin vinksallaan, jos kuvitellaan, että _kuluttamalla_ enemmän (olkoonkin että ekotuotteisiin), saa asioita parempaan suuntaan. Jos se menisikin niin, että ekotuotteet korvaisivat sen ei-ekon, mutta tuntuu, että asenne on se, että ekoa voi ostaa kaiken vanhan päälle, jolloin kulutus oikeasti lisääntyy.

        Olet ihan oikeassa tuosta autosta, ja siitäkin, että monella meistä olisi mahdollisuus tehdä enemmän. Jos vaikka siellä syrjäseuduilla auto olisikin välttämättömyys, voisi hankkia vähäpäästöisen auton ja silti harkita jokaista matkaa, että kannattaako lähteä autolla. Mutta joukkoliikenteessä on Suomessa vielä paljon kehittämistä, Helsingissäkin on vaikea päästä poikittaissuunnassa fiksusti julkisilla (paitsi KutsuPlussalla, jolla pääsee minne vain).

        Sekin on totta, että jokaisen kannattaa äänestää vaaleissa puoluetta ja ehdokasta, jolla on omia vastaavat arvot. Harmillisesti vain monen äänestäjän arvot ovat lähempänä vaikkapa Perussuomalaisten arvoja, jotka juuri puheenjohtajan suulla ilmoittivat työpaikkojen ja teollisuuden olevan ympäristöä tärkeämpää. (http://yle.fi/uutiset/soini_suomen_teollisuus_tuhotaan_kannattamattomaksi_ilmastopolitiikalla/7823617)

        Asumisen suhteen asenteet ovat meillä kummalliset 🙂 Taloussanomat otsikoi 2011, että helsinkiläiset asuvat siivouskomerossa, kun neliöitä per asukas oli 35 (http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2011/03/26/helsinkilainen-asuu-siivouskomerossa-toimistoissa-tuplatila/20114257/310). Meillä neliöitä per asukas on 18,25 enkä osaa sanoa kenenkään siitä erityisesti kärsivän. Toki me ”joudumme” miettimään tarkkaan jokaisen tavaran kohdalla, haluammeko sitä oikeasti kotiimme, mutta mun mielestä se on enemmän plus kuin miinus. Ja aina tavaraa vähentäessämme tilaa tulee kotiin lisää: hoitopöydän lähtiessä saimme reilun neliön lisää, kun pääsemme luopumaan (sisällä säilytettävistä) lastenrattaista, saamme taas lisää tilaa.

        • Kiitos näistäkin linkeistä! Tosiaan, näyttää usein siltä, että asioita yritetään parantaa kuluttamalla ”oikeanlaisia” tuotteita. Tietysti on hyvä juttu, jos ihmiset pyrkivät korvaamaan käyttöikänsä päähän tulevia tuotteita ekologisesti paremmilla. Mielellään tietysti niin, että kulutus aiemmasta vielä vähenisi.

          Hyviä juttuja kirjoitat autoilusta. On mahdollisuus tehdä erilaisia valintoja. Siitä olen aivan samaa mieltä, että joukkoliikenteessä on paljon kehittämistä. Vielä enemmän kehittämistä on siinä, että laitettaisiin ihminen auton sijaan liikennesuunnittelun keskiöön. Kaupunkien suunnittelu autojen ehdoilla on älytöntä. Niin luodaan usein pirstoutuneita ympäristöjä, joissa ihminen ei enää muuten viihdykään, kuin auton metallikuoren sisällä. Ihmettelen minkä vuoksi esim. moottoritie pitää vetää keskeltä kaupunkia. Näin toimimalla tuodaan melu ja saasteet kaupunkilaisten riesaksi. Kuka haluaa pyöräillä työmatkansa moottoritien viertä? Tai kävellä lähelläkään moottoritien muodostamaa melualuetta, jossa ilma on huonoa hengitettäväksi? Itse vältän tällaisia alueita kulkiessani niin paljon kuin voin, mutta ei se helppoa ole, kun moottoritietä riittää laajalle alueelle.

          Tuota ilmastopolitiikan syyttämistä ties mistä on välillä hiukan vaikea jaksaa. Eikös teollisuuden rakennemuutoskin ole jonkun suulla laitettu ilmastopolitiikan syyksi… No joka tapauksessa, jos ympäristö ja ekologiset arvot ovat tärkeitä, on sitäkin tärkeämpää käydä antamassa äänensä. Kun kerran tiedetään, että päästövähennyksiä on tehtävä ja niihin on sitouduttu, niin en käsitä miksi pitää hangoitella vastaan ja viivytellä kehitystä, joka on edessä joka tapauksessa. Mitä nopeammin muuttuviin olosuhteisiin päästään sopeutumaan, sen parempi. Tai sitten voidaan vaan odotella, miten aika – ja muut, asioiden kehittämiseen satsaavat valtiot – ajavat ohitse.

          Aikamoinen siivouskomero Taloussanomilla! 😀 Voi jestas. Itse en käsitä mitä tekisimme 16 lisäneliöllä, vasta silloin meillä olisi tuo 35 neliötä asukasta kohden. Ahtautta emme ole kokeneet missään vaiheessa ja kodissa, vaikka neliöt ovat jääneet tuon alle. Meillä on nyt 27 neliötä asukasta kohden, mikä on vähemmän kuin koskaan aiemmin. Tilaa on aivan riittävästi, välillä tuntuu että liikaakin. Meilläkin mietitään tarkoin, mitä kotiin tuodaan tilaa viemään, mutta ei se mikään rasite ole. Samaa mieltä olen, että se on ihan positiivista.

  2. Kiinnostava sarja! Itse seuraan ammatin ja muunkin kiinnostuksen takia ilmastonmuutoskeskustelua. Monissa lehdissä siitä tosiaan kirjoitetaan todella vähän. Edellisen kommentoijan kanssa olen vähän erimieltä siitä, että yksilön vastuulle jäävät pienet jutut. Pääasiassa kyllä yksilön on helponta vaikuttaa pieniin asioihin, mutta kylläoman ekologisen jälanjälkensä isompiinkin asioihin voi vaikuttaa asui sitten maalla tai kaupungissa. Kyllä me maaseudullakin asuvat voimme vaikuttaa ekologiseen jalanjälkeemme. Auto on pakko omistaa, mutta sen käyttöä voi täälläkin tietoisesti vähentää. Maalla voi myös enemmän vaikuttaa siihen, millaisella energialla lämmität kotisi. Kaupungissa sen valitseminen voi olla vaikeampaa. Niin ja kasvisruokaa voi täällä kasvattaa itse. Ja siihen kaavoitukseen ja maankäyttöön voi myös itse pyrkiä vaikuttamaan.

    Kyllä ekologisen jalanjäljen kokoon voi vaikuttaa paljon asuinpaikasta riippumatta, jos vain haluaa ja on valmis ehkä jopa tinkimään joistain asioista.

    • Kiitos kommentistasi! Pieniin asioihin vaikuttaminen on helpointa, niinhän se on. Olen kanssasi samaa mieltä, että myös niihin isompiin asioihin voi vaikuttaa. Toisaalta näissä isoissa ja pienissä asioissa näemme asiat eri mittakaavassa, jokainen omalla tavallaan. Joku ei missään nimessä suostuisi luopumaan lihasta, toiselle kasvissyönti on arkipäivää. Toinen ei suostu harkitsemaankaan autoilun vähentämistä, toiselle on aivan tavallista olla hankkimatta koko autoa. Se mikä on toiselle pieni, arkipäiväinen teko, voi toisesta tuntua isolta teolta ja päinvastoin. Suomalaiset voisivat olla myös kansalaisina aktiivisempia ja esim. ottaa yhteyttä kuntapäättäjiinsä, pyrkien vaikuttamaan asiohin jotenkin, passiivisen sivusta katsomisen sijaan.

      Tuntuu vähän siltä, että emme useinkaan näe mahdollisuuksiamme. Jos halua ja kiinnostustusta on, alkaa usein myös niitä mahdollisuuksia löytyä.

      Tuosta asioista tinkimisestä vielä sen verran, että moni tuntuu kokevan sen jotenkin vaikeana ajatuksena. Aivan kuin luopuminen jostakin tarkoittaisi tilanteen menemistä heikompaan suuntaan, mutta eihän se välttämättä niin ole. Usein jopa aivan päinvastoin. Ja jos haluaa tinkiä jostakin itselleen tärkeän asian vuoksi, niin veikkaan, ettei se kovin pitkään tinkimiseltä tunnu. Ei välttämättä hetkeäkään, vaikka se ensiajatuksena siltä vaikuttikin.

  3. Ympäristöasioista ylipäätään keskustellaan aivan liian vähän. Tuntuu, että ihmiset ovat ihan turtuneet koko ilmastonmuutosaiheeseen, ja koska täällä ei ole näkyvissä mitään merkittäviä muutoksia ja uhkia, ei painetta oman käyttäytymisen muokkaamiseen ole. On vain helpompaa jatkaa samaa tuhlailevaa elämäntapaa, johon on pienestä pitäen tottunut. Olemme niin vieraantuneet ympäristöstämme, että on vaikea kuvitella, miten ympäristökatastrofit vaikuttaisivat omaan elämäämme. Kaikkia luonnonilmiöitä voi (ainakin vielä) paeta sisälle, ja öljykin loppuu vasta tulevien sukupolvien elinaikana. Asioiden ajatteleminen maailman mittakaavalla on raskasta ja masentavaa, joten moni valitsee mieluummin hällä väliä -asenteen. Toisaalta hyvän ekologisen omantunnon saa ostettua niin helposti, että monelle riittää yksi ”ekoteko” päivässä/viikossa/kuukaudessa hyvittämään kaikki muut epäekologiset valinnat.

    • Kiitos kommentistasi! Samaa mieltä kanssasi. Kun ei näe konkreettisia muutoksia, tuntuu ettei mitään tarvitse tehdäkään. Ilmastonmuutokseen liittyvä uutisointi on mielestäni aivan liian abstraktia. Jos en lukisi aiheesta muuta kuin mediassa vastaan tulevat uutiset, niin voisin yhä olla siinä luulossa, että ilmastonmuutos on kai tulossa, mutta ehkä joskus piiitkän ajan kuluttua. Ettei se koskisi minua. Sama monen muunkin ympäristöön liittyvän jutun suhteen.

      Tuosta öljyn loppumisesta sen verran, että vaikka sitä näennäisesti riittäisikin vielä pitkään, tulee eteen ongelma, ettei ole edes taloudellisesti järkevää ottaa sitä käyttöön. Ns. helppo öljy taitaa olla jo jotakuinkin käytetty, mikä tarkoittaa sitä, että halvan öljyn aika alkaa olla kohta historiaa. Se puolestaan vaikuttaakin sitten laajalti kaikenlaisiin asioihin.

      Taidan olla omituinen tapaus, kun en koe asioiden ajattelemista kovin raskaaksi tai masentavaksi. Päinvastoin, tiedostahan saan eväitä toimia niin, että voin vaikuttaa omalta osaltani asioihin edes jotenkin. Huomattavasti raskaampaa olisi yrittää sulkea korvat tiedolta ja yrittää vakuuttaa itseäni siitä, etten voi tehdä millekään mitään. Sehän ei pidä paikkaansa.

      Ekologinen omatunto on kiinnostava juttu. Kun välillä vilkaisen lehtiä, huomaan, miten hyvää ekologista omatuntoa yritetään myydä ihmisille milloin minkäkin tuotteen tai jonkin pienen teon muodossa. Sen sijaan konkreettista tietoa todellisista ekoteoista tarjotaan olemattoman vähän. Toivoisin myös, että erilaiset sosiaalisessa mediassa pyörivät kuukauden haasteet tehdä erilaisia ekotekoja johtaisivat pysyvämpiinkin ratkaisuihin, eivätkä jäisi pelkästään kuukauden kilvenkiillotukseksi. Näissä on mielestäni riski, että ihmisten tietoisuus asioista ei juurikaan lisäänny, eikä myöskään tule totuudenmukaista käsitystä teon todellisesta vaikuttavuudesta. Saattaa kuitenkin kulua paljon energiaa johonkin sellaiseen, minkä vaikuttavuudesta on virheellinen käsitys, ja samaan aikaan vaikuttavammat teot jäävät tekemättä. Niin, hyvän ekologisen omatunnon saa hankittua helposti, mutta kokonaiskuvaa ei välttämättä ymmärretä tai haluta nähdä.

  4. Joo ja ei sanon minäkin. Usein yksittäiselle kuluttajalle tarjottavat vinkit ovat sitä ”vaihda energiansäästölamppuihin” -tasoa. Sitten voikin jatkaa autolla ajoa ja lentomatkailua… Aivan kuten edellinen kommentoija totesi, on helpompaa jatkaa niinkuin ennenkin. Nimimerkillä: olisi itselläkin parantamisen varaa.

    • Kiitos kommentistasi! Tulee mieleeni, että pidetäänkö meitä kuluttajia yksinkertaisempina kuin olemmekaan? Vai minkä ihmeen vuoksi nuo ekovinkit ovat juuri tuota energiasäästölamppu- tai älä käytä muovipussia -tasoa? (Eipä sillä, sähkön säästäminen on tärkeä asia sekin.) Aivan kuin meistä ei olisi enempään? Ja älä huoli, meillä jokaisella lienee parantamisen varaa. 🙂

  5. Tuntuu siltä, että mediassa keskitytään aina yhteen tai kahteen ympäristöteemaan kerrallaan, muiden näkökulmien kustannuksella. Ja useinhan nämä teemat nousevat esiin sosiaalisessa mediassa, eli siitä puhutaan, mikä jollain tasolla uppoaa jo valmiiksi kohdeyleisöön. Tämän talven aiheita tuntuvat olleen juuri nuo muovipussit/-pakkaukset ja vegaaniruoka, joista ensinmainittu – kuten mainitsit – sai ehkä liikaakin huomiota vaikuttavuuteensa nähden.

    Muistan, että pari vuotta sitten puhuttiin paljon oikeanlaisten pakkausten merkityksestä ruokahävikin vähentämisessä; jokainen (muovi)pakkauskin on paikallaan, jos se suojaa elintarviketta pilaantumiselta ja varmistaa sen, että kuluttaja ei osta enempää ruokaa kuin tarvitsee. Omassa perheessämme juuri tuo tämän vuoden pahis eli muovijäte tuntuu lisäntyneen, kun olemme vähentäneet maitotuotteiden kulutusta (esim. jogurtin menekki on niin satunnaista, että se kannattaa ostaa muovipikareissa). Kotimme lähellä on myös mainio vegaanista ruokaa tekevä noutoravintola, jota käytän säännöllisesti – vaikka oheistuotteena tuleekin röykkiö muovipakkauksia. Oma syyllisyyteni näistä asioista vaihtelee selvästi sen mukaan, mikä teema milloinkin on ollut esillä, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä näiden valintojen todellisen ekologisen painolastin kanssa.

    Itse olen sen verran analyyttinen ihminen, että haluaisin tietoa ympäristotekojen vaikutuksesta. Mielestäni on turha keskittää kaikkea tarmoaan epäolennaiseen puuhasteluun, jos tuo aika ja energia on pois oleellisemmasta vaikuttamisesta. Mutta mainio aihe, toivottavasti löydät myös tätä ekotekoja toisiinsa suhteuttavaa näkökulmaa 🙂

    • Ottakaa noutoravintolaan omat rasiat mukaan, niin vältytte muoviröykkiöiltä! Muovia tai ei, kertakäyttöisyys syö maapallon resursseja kiihtyvää vauhtia. Eikä vegaaniruokakaan autuaaksi tee, jos se on kaukaa lennätettyä, tunnistamattomaksi prosessoitua ja moneen muoviin käärittyä, kuten esimerkiksi soijavalmisteet. Kotimaiset proteiininlähteet kunniaan!

    • Kannattaa kysäistä sieltä noutoravintolasta että olisiko mahdollista viedä sinne omat rasiat mukanaan, johon sitten pakkaisivat nämä ruoat 🙂

      • Kiitos kommenteistanne Mirka ja Tii! Hyvä vinkki tuo oman rasian mukaan ottaminen. Tuosta olen samaa mieltä, että kotimaisia proteiininlähteitä kannattaa suosia, jos suinkin mahdollista.

    • Kiitos kommentistasi! Olen ollut huomaavinani saman. Media yksinkertaistaa asioita helposti purtavaan muotoon ja mittakaavaan, ja tarjoaa vain pari murua laajasta kokonaisuudesta.

      Kirjoitat asiaa ruoan pakkaamisesta. Ruokahävikin vähentämisessä toimivalla pakkauksella on tärkeä merkitys. Itse olen siitä onnekkaassa asemassa, että kuulumme niiden muutaman kunnan joukkoon, jossa kokeillaan muovipakkausten kierrätystä. Siitä on tietääkseni saatu hyviä tuloksia. Toivottavasti muovinkeräys saadaan pian koko maahan, se vähentää mukavasti sekajätteen määrää. Toki kaikki muovi tuohonkaan ei kelpaa, esim. suurin osa jogurttien tai rahkojen muovipikareista ei jostakin syystä keräykseen käy.

      Voi sama juttu täällä, kaipaan yhä enemmän tietoa ympäristötekojen todellisista vaikutuksista. Ja niinpä, sitä kannattaisi keskittää aikansa ja energiansa ensin niihin olennaisiin, vaikuttaviin asioihin, ja jatkaa siitä sitten hienosäätöä. 🙂 Toivottavasti saan aiheesta irti jotakin sellaista, että ekoteot alkavat paremmin suhteutua toisiinsa.

  6. Aika toivottomalta tuntuu, kun lehtiä lukee. Kaikkien tavoitteena on kiihtyvä talouskasvu, vain keinoista ollaan erimielisiä. Juu niin, tietysti myös luontoa pitää suojella, ellei se tule kalliimmaksi kuin toinen vaihtoehto. Mutta että se olisi tärkeää…?

    Varmasti meidänkin poliitikkomme ovat niin älykkäitä, että ymmärtävät ettei näin voi jatkaa. Mistä sitten kiikastaa? Jos joku ryhtyisi välttämättömiin toimiin maailman pelastamiseksi, häntä ei enää äänestettäisi valtaan. Keskivertoäänestäjä ei halua joutua luopumaan mistään, vaan päinvastoin saada yhä enemmän.

    Ne, jotka voisivat tehdä isoja päätöksiä, sulkevat aivonsa koko asialta. Ne, jotka uskaltavat ajatella asiaa, voivat valita muovipussin ja paperipussin välillä ja sammuttaa valot, kun lähtevät huoneesta. Tai ryhtyä vaikka kalastajiksi korpijärvelle, mutta ilmastonmuutosta he eivät pysty pysäyttämään.

    • Kiitos kommentistasi! Politiikan ongelma tuntuu olevan, että vallankahvassa olevat tekevät mieluummin päätöksiä, joilla saavat jatkokauden, kuin oikeasti tärkeitä päätöksiä. Tuntuu, että oikein mitään ei uskalleta tehdä, jos joku ei vaikka tykkää.

      Tuo talouskasvun palvonta alkaa tulla jo korvista. Luonnonsuojelu on tärkeää juhlapuheissa, mutta se ei mielellään saisi maksaa mitään eikä häiritä vapaata elinkeinonharjoittamista. Kummallista sikäli, kun jokaisen tiedossa pitäisi olla, että luonto on kaiken pohja ja perusta. Ilman sitä ei ole mitään. Luonnon arvo nähdään yleensä vasta sitten, kun se on menetetty.

      Keskivertoäänestäjän vaaleissa ilmenevän mielipiteen sijaan tulisi kuulla enemmän tutkijoita ja muita todellisia asiantuntijoita, eikä yrittää luvata kaikille yhtätoista hyvää ja kahtatoista kaunista. On suorastaan noloa, että on olemassa tietoa, jonka pohjalta tehdä ratkaisuja, mutta tietoa vaan ei käytetä. Ettei tarvitsisi tehdä muutoksia, tai luopua jostakin. Ettei vaan äänestäjä (tai vaalikampanjan tukija) suutu.

      Toivoisin niin kovin paljon rohkeutta puhua asioista niin kuin ne ovat. Keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin. Tehdä oikeasti tärkeitä päätöksiä eikä katsoa asioita läpi sormien, kunnes ei ole enää vaihtoehtoja.

  7. Mielestäni ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta pitäisi keskustella enemmän. Esimerkiksi vaikka kouluissa. Tietoa ympäristön hyväksi tehtävistä teoistakin voisi olla enemmän esillä kouluissa ja televisiossa.

    • Kiitos kommentistasi! Koulujen tilanteesta ja ympäristöasioiden opetuksen tilasta en ole ollenkaan selvillä. Jos joku on, niin kuulisin mielelläni! Netissä tietoa etsiessäni olen törmännyt mielenkiintoisiin, usein alakoululaisille tarkoitettuihin oppimateriaaleihin. Otan niitä esille jossakin vaiheessa, johonkin olen muistaakseni linkin aiemmin laittanutkin. Niissä on tietoa, joka on hyväksi lukea, vaikka kouluajoista olisi vierähtänyt jo pidempäänkin. Mutta tosiaan, ympäristöasioista ja ilmastonmuutoksesta pitäisi keskustella enemmän.

  8. Luitteko jo H&M:n toimitusjohtajan näkemyksen ilmastonmuutoksen pysäyttämisestä kuluttamista alentamalla? Se johtaisi hänen mukaansa ”sosiaaliseen katastrofiin”. Kun maailman suurimpien yritysten johdon näkemykset ovat tällaisia, tulee yksittäisellä kuluttajalla aika orpo olo.

    Outi Pyy otti hyvin ja seikkaperäisesti kantaa omassa blogissaan, kannattaa lukea vaikka vähän ohi juuri tämän aiheen meneekin: http://outilespyy.com/hm-ceo-reducing-consumption-will-create-a-social-catastrophe/

    • Kiitos linkistä! Jälleen hyvä teksti Outilta. Niin, voihan se olla että H&M:llä on hiukkasen oma lehmä ojassa. He kun tuntuvat keskittyvän siihen, että vaatteet tuotetaan mahdollisimman halvalla, jotta kuluttaja voisi ostaa niitä vähän väliä ja huvikseen. Heittää pois kun kyllästyy ja ostaa uutta tilalle. Ja samalla tottua siihen, että vaatteiden kestävyys on huono, ymmärtämättä että se ei ole mikään luonnonlaki, eikä niin tarvitse olla, parempaakin on saatavilla.

      Olennaista tässä on se, että kuluttajalla on oikeus ajatella itse. Jos kuvittelee, että H&M jollakin tavalla kantaa murhetta ilmastonmuutoksesta, niin kannattaa jatkaa mietintää vielä. On mahdollisuus valita toisin. Koko firman voi jättää hyvillä mielin pois laskuista ja asioida muualla, hankkia vaatteita jotka kestävät pitkään, ja joiden valmistaja haluaa toimia ekologisesti ja eettisesti kestävällä tavalla.

      Kunpa oikein monella yksittäisellä kuluttajalla tulisikin niin orpo olo, että jättäisi mainitun kaltaisten firmojen tukemisen ja etsisi parempia vaihtoehtoja.

  9. Kiitos, Tuulia, kun kirjoitat näistä asioista.

    Itse olen vasta aivan viime aikoina herännyt maaperän ja maankäytön merkitykseen. Mielestäni ilmastonmuutos on aivan liian abstrakti ja ”epävarma” käsite. Sen sijaan huomio pitäisi mielestäni kiinnittää maaperään. Maaperässä elelee hurja biodiversiteetti erilaisia mikrobeja, joilla on todellisuudessa valtava merkitys eri aineiden ja energian kierrolle ekosysteemeissä ja siten myös koko ilmastollemme. Ihan silmiemme edessä, mm. kaupungistumisen ja rakentamisen myötä maaperää peitetään tai riistetään jatkuvasti, jolloin sen biologiset prosessit estyvät. Erilaisten päästöjen ja siten järvien ja maaperän rehevöitymisen ja happamoitumisen myötä eri aineiden liukoisuudet maaperässä ja sedimenteissä muuttuvat; jo kerran kierrosta poistuneet aineet vapautuvat uudestaan hajottajien ja tuottajien käyttöön, jolloin koko ekosysteemin toiminta ja eliöstö muuttuu ja lopulta köyhtyy. Ja tätä tapahtuu koko ajan kaikkialla maapallolla. Terve maaperä ja siten viljelyskelpoinen maa hupenee jatkuvasti. Ilmastonmuutosta ja sen mahdollisia seurauksia voi olla vaikea käsittää tai tarkasti ennustaa, sen sijaan maankäytön muuttuminen on jotain, jonka voimme jokainen konkreettisesti omin silmin nähdä ja sen seurauksiin täytyisi alkaa ihan tosissaan kiinnittämään huomiota! Maapallon kasvavaa väestöä on aika vaikea ruokkia, jossei ole enää viljelyskelpoista maata.

    • Kiitos kommentistasi ja kiitoksista! Kirjoitat tärkeää asiaa. Arvaa mikä minua toistuvasti harmittaa? Se, että tiedän niin vähän. Aivan liian vähän. Kiinnostavia ja tärkeitä asioita olisi valtavasti, mutta aikaa ja muistikapasiteettia niin vähän.

      Kiitos kun otit esiin maaperän ja maankäytön merkityksen. Asiasta hieman sivuun muttei kuitenkaan, kommenttisi toi mieleeni hauraan muistikuvan liittyen intiaaneihin. (Katsoin aikoinaan dokumentin New Yorkin pilvenpiirtäjien rakentamisesta, mistä muistikuva saattaa olla. Intiaanit olivat hyvää työväkeä rakennuksilla, koska eivät pelänneet korkealla.) Olen kuullut, että intiaanit eivät pitäneet maankuoreen kajoamista sopivana, esimerkiksi rakennusten paaluttaminen syvälle maahan oli kauhistus. Mitähän he olisivat mieltä nykyisestä tavasta pirstoa luontoa surutta teillä ja asutuksella, ajaen eläimet ja luonnon monimuotoisuus kaikkineen yhä ahtaammalle? Kivikaupungeista ja autoista, joilla liikkumiselle asetetaan kovin vähän rajoituksia?

      Mutta niin, maaperä ja maankäyttö ovat asioita, joista tiedän aivan liian vähän. Jos sinulla on tarjota hyviä kirjavinkkejä, niin otan niitä enemmän kuin mielelläni vastaan! Kieltämättä hirvittää, miten huolettomasti maaperää muokataan, miten kaupungistuminen ja sen myötä rakentaminen yhä uusille alueille etenee ilman että sitä juuri mikään hidastaa. Asiasta saa konkreettisemman käsityksen esim. katsomalla jo aiemmin suosittelemani elokuvan Home, joka on netissä jokaisen katsottavissa, tosin suomenkielistä tekstitystä ei tietääkseni edelleenkään ole, mielelläni olisin väärässä. Elokuva on kaunista katsottavaa, vaikkei englantia ymmärtäisikään. Saa hieman käsitystä siitä, miten upealla pallolla elämme – ja toisaalta mitä olemme sille tekemässä. https://www.youtube.com/watch?v=jqxENMKaeCU

      Vastauksestani tuli nyt kerrassaan hajanainen, mutta se ei vähennä asiasi tärkeyttä. Kiitos kun otit sen esiin, haluan todella tietää tästä asiasta enemmän.

      • Voi kun olisikin joku nasevasti kirjoitettu kirja tästä aiheesta. Lähinnä tulee mieleen lukion ympäristöekologian kurssikirjat tai esim. Hakalan & Lyytimäen Ympäristön tila ja suojelu Suomessa. Kyse on oikestaan ihan perus ekologiasta; kuinka muutamme ainekiertoja ja energiavirtoja ekosysteemeissä. Esimerkkinä kaupunkiekosysteemissä asfaltoidun pinnan lisääntyessä veden kierto häiriintyy. Pahimmillaan tämä aiheuttaa rankkasateiden myötä tulvia, mutta jo pienemmätkin sateet lisäävät veden virtaamaa kaduilla, vieden mukaan kaikki katujen roskat ja koirankakkakikkareet, rasittaen hulevesijärjestelmäämme ja veden puhdistamista. Vedenkierto ei ole mikään pikkujuttu muutenkaan, koska se vaikuttaa myös ilmastoon. Tumman asfalttipinnan lisääntyessä, kaupungit keräävät myös enemmän lämpösäteilyä itseensä, toimien eräänlaisina lämpösaarekkeina, minkä puolestaan voidaan ajatella voimistavan ilmastonmuutosta ja aiheuttavan sään ääri-ilmiöitä. Luonnolla on hämmästyttävä kyky sopeutua muutoksiin, mutta kuinkakohan kauan esim. kaupunkimetsän lajisto mahtaa pysyä elinvoimaisena, kun sadat koirat nostavat koipeaan samaan paikkaan joka päivä ja ihmiset luovat jatkuvasti uusia oikopolkuja maastoon, joilta kasvillisuus hiljalleen häviää.

        Tarkoitukseni ei ole maalata tuomiopäiväkuvia, mutta jopa näillä pienillä muutoksilla ”omalla takapihallamme” saattaa olla hyvin suuri merkitys. Näitä muutoksia on ainakin omasta mielestä helpompi järjellä käsitellä, ja siten myös niihin vaikuttaa, kuin globaalin tason ilmastonmuutokseen. Itse tajusin tässä vasta oikeastaan muutama viikko sitten syvällisesti että ”totta tosiaan, jostainhan ne kaikki rakennusmateriaalitkin on kaivettava ja ympäri maailmaa siirreltävä!” ja tämä kaikki tietenkin tarkoittaa mittavaa maan mylläystä ja kallioiden räjäyttämistä.

        On jotenkin hullua ajatella, että Suomenkin maaperä ovat pitkälti yli 10 000 vuotta sitten syntyneet massiivisen mannerjään liikkeiden muovaamana ja nyt meillä on kaikki tekniikka, jolla voimme muuttaa maiseman aivan tyystin toisenlaiseksi. Enää ei ole luonnonvoimia, joita kunnioittaa. Ja siitä päästäänkin siihen, ettei intiaanikommentti ollut yhtään epärelevantti. Erilaiseet uskomusjärjestelmät ovat tärkeitä siinä, miten luontoa kohtelemme. Luonnontieteellisen ympäristötutkimuksen rinnalle kaivattaisiin entistä enemmän ”ihmistieteellistä” tutkimusta, joka selvittää miten ja miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Uskon, että sieltä löytyy myös ratkaisu synnyttämiimme ongelmiin. Jokainen voi aloittaa oma ihmistieteellisen tutkimuksensa omia arvoja pohtimalla ja niiden perusteella toimien. Ja tähänhän esim. minimalismi tarjoaa loistavan tilaisuuden 🙂

        • Hei, jatkan vielä… Katsoin tuon linkkaamasi dokkarin äskön about tippa linssissä. Ja vaikka näistä asioista lukee paljon, on ihan eri asia nähdä ne ”konkreettisesti”. Niin, että hitusen hävettää tuo oma kaupunkiekologia esimerkki. Maailman mittakaavassa eteläsuomalaisen koiran kakat on yks itikan tuhnu. Mutta kai nämä ovat näitä ”ajattele globaalisti, toimi paikallisesti”-juttuja.. Ihminen kiinnittää huomionsa siihen, mikä itseään on lähinnä. Itseäni on yhä enemmän ja enemmän ahdistanut seurata muutosta, joka esim. täällä Helsingissä on käynnissä. En voi edes kuvitella maailman köyhimpien ihmisten ahdinkoa.

          Uskon, että jokainen pienikin teko ja jo ihan pelkkä asioiden tiedostaminenkin on jo askel parempaan. Pienistä puroista kasvaa suuri joki 🙂 Mutta edelleen olen sitä mieltä, että ykköspuheenaiheeksi täytyisi nostaa maaperä ilmastonmuutoksen sijaan! Tai edes sen rinnalle! Annetaan ihmisille konkretiaa! Ei voi väittää, että kaupungistuminen, maata riistävät viljelymenetelmät ja karjankasvatuksen vaikutukset ”eivät ole totta”.

          • Tuo dokumentti on todella kaunis, saa arvostamaan tätä palloa millä elämme. Toisaalta tietysti hirvittää, kun asioita alkaa miettiä. Turha hävetä esimerkkiä jonka aiemmin annoit. Niinhän se on, että ihmiset kiinnittävät huomiota siihen mikä on lähinnä. Ja hyvähän se on; jos kaikki kiinnittäisivät asioihin lähellään huomiota ja pyrkisivät parantamaan niitä, niin eihän se millään tavalla huono juttu olisi. Haluatko kertoa lisää mitä siellä Helsingissä tapahtuu? Voit laittaa ajatuksiasi sähköpostinakin jos haluat.

            Olen samaa mieltä, että asioiden tiedostaminen on tärkeää, ja jokainen pienikin teko parempaan suuntaan. Asioilla on usein taipumus kertautua, niin hyvässä kuin pahassa. Ykköspuheenaiheesta sen verran, että konkretiaa monenlaisista ympäristöasioista todella tarvittaisiin. Nyt tuntuu, ettei asioista juurikaan puhuta, edes siitä ilmastonmuutoksesta konkreettisella tasolla, vaikka aihetta noin otsikkotasolla ylhäällä on viime vuodet pidettykin. Edelleen, kiitos että toit aiheen esille. Sait ainakin minut kiinnostumaan ja oppimaan lisää.

        • Kiitos kirjavinkistä, pitää katsoa josko kirjastosta löytyisi. Hyviä huomioita kirjoitit. Sanos muuta, ihmisellä on nykyään valtavat mahdollisuudet muuttaa maisemia toisenlaisiksi. Tuhota nopeasti pitkien aikojen kuluessa muotoutuneita ympäristöjä. Minun pitää selvästi miettiä näitä asioita enemmän. Kiinnostavia juttuja kirjoitit.

          • Näitä kaupungistumisaiheita on tullut viime aikoina mietittyä. Olen viimeiset kolme vuotta asunut Helsingissä erään viheralueen reunalla ja näen jo nyt kuinka voimakkaasti ”eheytetty” (eli tiiviimpi kaupunkirakentaminen) on vaikuttanut alueen luontoon. En tiedä paljon alueen väestö on kasvanut tässä ajassa, mutta ylipäätänsä vuoteen 2050 mennessä Helsinkiin on arvioitu n. 260 000 asukasta lisää. Ja tämä on trendi kaikkialla maailmassa. Tiiviillä rakentamisella on tietty puolensa esim. säästöt liikennepäästöissä, mutta itse ainakin toivoisin asuvani Suomessa, jossa on muutakin kuin yksi iso Helsinki.

            Ja ei yksi ihminen voi tietää kaikkea, älä siis murehdi. Rikkaus on juurikin se, että jokainen ottaa selvää itselleen tärkeistä asioista ja sitten tietoa voi jakaa ja keskustella asioista 🙂 Kiitos, että kirjoitat tätä blogia.

            Tuo mainitsemani kirja ei kyllä ole sitten mikään superkiinnostava romaani, enkä tiedä onko siinä varsinaisesti sinulle mitään uutta. Asioita käsitellään melko luonnontieteelliseltä pohjalta. Mutta kirjassa on aina käsitellyn aiheen perässä vielä useampi kirjavinkki saman aiheen tiimoilta. Lisäksi mieleen tulee jättimäinen Ihminen ja ympäristö. Toimittaneet Jari Niemelä ym. Siinä on kuviakin 😀 Mutta ennen kaikkea tietenkin asiaa.

          • Pitääpä kirjastossa vilkaista mitä sieltä löytyisi. Kiitos kannustuksesta blogin suhteen! Hyvä jos voin olla jotenkin hyödyksi tai iloksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s