Aina mun pitää

Sopivasti kevään korvalla, auringonsäteiden paljastaessa kaikkialle kertyneet kissankarvat ja tassuissa kulkeutuneet kissanhiekkamurut, Pertti Kurikan Nimipäivät tarjosi voimaa antavan teemalaulun.

Siivous ja tiskaus sujuu kevyemmällä otteella, kun murisee mennessään, että ”aina mun pitää tiskata… aina mun pitää siivota!”. Siltä tämä elämä nimittäin hyvin usein tuntuu.

Mietteissäni olen seurannut viisumatkan lunastaneen yhtyeen ympärillä käytävää keskustelua. Pitkälti keskustelun sävy on sitä samaa kuin joka vuosi, kun Euroviisuihin on taas valittu väärä laulu.

Suomea uhkaa jälleen massiivinen maastamuutto, kun osa häpeää kansallisuuttaan niin paljon, että on valmis vaihtamaan kotimaata.

Osa ottaa Eurovision laulukilpailun erittäin tosissaan, ja osoittaa sääntökirjaa, jonka mukaan kyseessä on sävellyskilpailu. (He eivät ole tainneet hetkeen katsoa koko kilpailua.) Ainoastaan voitolla on merkitystä, ja koska väärä laulu valittiin (taas), on jo etukäteen selvää, ettei Suomi tule voittamaan.

Monelle tuntuu olevan erityisen tärkeää vain muistuttaa, että Suomi ei pärjää koskaan missään eikä ainakaan Euroviisuissa. Ihan sama mitä sinne lähetetään. 0 pistettä. Zero points.

Niin ja mitä meistä oikein ajatellaan katolisissa maissa/Itä-Euroopassa/Keski-Euroopassa, kun lähetämme Euroviisuihin kehitysvammaisten punk-bändin?

Jotkut ovat huolissaan siitä, että Suomen voidaan ajatella pelaavan ”vammaiskortilla”, ja toiset siitä, että joku voi nähdä esityksen vammaisia halventavana.

Osa kokee, ettei saa sanoa negatiivissävytteistä mielipidettään kappaleesta leimautumatta kehitysvammaisia syrjiväksi urpoksi.

Osa suhtautuu, kuten erilaisten sairauksien tai vammojen kanssa eläviin usein suhtaudutaan, nostamalla heidät jalustalle muiden yläpuolelle. (Klassikkoesimerkki on, kun pyörätuolilla liikkuvaa nuorta pidetään erityisenä selviytyjänä ja taistelijana tämän valmistuttua ylioppilaaksi. Tai kun kehitysvammaiset usein kuvataan aina-iloisina, sydämellisinä päivänsäteinä, kuin muita läsnäolollaan ilahduttavina maskotteina.) Tällöin tulee huomaamattaan ilmaisseeksi, ettei toinen kuulu joukkoon sen tasa-arvoisena jäsenenä, ihmisenä muiden joukossa, vaan jonkinlaisena erityistapauksena.

Jotkut ajattelevat, että yhtye voitti säälipisteillä.

Oletteko nähneet Pertti Kurikan Nimipäivistä kertovan dokumenttielokuvan Kovasikajuttu? Suosittelen katsomaan, löytyy Youtubesta. Dokumentti on voittanut useita palkintoja, muun muassa Yleisradioyhtiöiden Prix Europa -kilpailun vuoden 2013 parhaan tv-dokumentin palkinnon. Eikä ihme, dokumentti on hyvin tehty, koskettava, ajatuksia herättävä ja hauska.

EDIT: Yle lähetti Kovasikajutun uusintana, ja se on nähtävillä Yle Areenassa 5.6.2015 asti.

Pertti Kurikan Nimipäivät edustaa Suomea toukokuussa Itävallassa järjestettävissä Euroviisuissa. Mielestäni yleisö äänesti oikean esityksen voittajaksi. Valinta on herättänyt keskustelua, eikä ainoastaan musiikista.

Ainakin rivien välissä käydään myös yhteiskunnallista keskustelua. Missä kantimissa tasa-arvo maassamme on? Entä ihmisoikeudet? Kenellä on oikeus ja mihin? Joko Suomi vihdoin ratifioisi YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista? Onko kehitysvammaisilla oikeus osallistua kansalliseen Euroviisukarsintaan, voittaa, ja edustaa maataan satojen miljoonien ihmisten edessä, kansainvälisellä areenalla, sellaisina kuin ovat?

Olen iloinen Pertti Kurikan Nimipäivien voitosta. Saan voimaa heidän laulujensa suorasta asenteesta, siitä että asiat sanotaan niin kuin ne ovat. Se, miten heidän laulunsa menestyy Itävallassa, on minulle sivuseikka. Katson toukokuussa kilpailua, nautin musiikista ja tunnelmasta, pidän peukkuja, tulkoon mitä on tullakseen.

Tekstin lopuksi vielä PKN:n laulajan, Kari Aallon, ajatus ennen kuin Uuden Musiikin Kilpailun tulokset olivat selvillä:

”Kaikkemme ollaan annettu, kaikkemme ollaan täällä tehty, jokainen on voittaja tai sitten häviäjä, niin sille ei voi kertakaikkisesti mitään. Elämä on semmosta, että jotkut voittaa jossain asioissa ja jotkut häviää jossain asioissa.”

Sellaista se on tämä elämä.

8 kommenttia artikkelissa “Aina mun pitää

  1. Juu, ja jos ei pidä punkista, voi olla sitä mieltä, että väärä kappale valittiin.
    Ihmeen paljon on Suomessa punkin ystäviä … 🙂

    • Kiitos kommentistasi! Itselläni ei ole punk-musiikkiin minkäänlaista muuta kosketuspintaa kuin Pertti Kurikan Nimipäivät. Kuuntelen musiikkia sen enempää lajittelematta ja rajoittamatta, pidän monenlaisesta. Tuosta kattauksesta valittiin mielestäni paras kokonaisuus. Ei huvittaisi lähettää Itävaltaan hajutonta ja mautonta keskinkertaisuutta, jonka ehkä hyväkin idea on jätetty puolitiehen. Muut esitykset ärsyttivät minua joko tylsyydellä tai hahmottomuudella, surkealla tekstillä, maailmaa syleilevällä mutta silti mitään sanomattomalla laululla, ylimielisyydellä tai kummallisella esiintymisellä. Joka ainoassa muussa esityksessä oli jotakin, mitä olisin muuttanut, osaa vähemmän ja osaa enemmän. Tuota sillisalaattia kuunnellessa ja katsoessa voittajaesitys oli kuin tuulahdus raikasta ilmaa kaiken keskelle. Siitä en olisi muuttanut mitään.

      • Hieno analysointi, kuten yleensäkin tässä blogissa! Kummallista, ylimielistä ja keskinkertaista oli paljon mukana nytkin euroviisukarsinnassa, siitä olen samaa mieltä.

        Minulla on musiikkiin aika yksinkertaisen suora suhde: sävel edellä mennään. Ja punkista yleisesti en yleensä ole oikein löytänyt säveltä … Sanoja muistaakseni minun pitäisi kuunnella nuokin karsintakappaleet useampaan kertaan ja se ei nyt kyllä kiinnosta yhtään.

        PKN:lle toivon kaikkea parasta ja etenkin antoisaa euroviisureissua. Toivoin, että heitä kohdellaan tasavertaisina ihmisinä, eikä millään tavalla vammaisuutensa kautta. Asennetta porukasta löytyy ja se on elämässä tärkeintä. 🙂

        • Kiitos kommentistasi! Minullekin sävel on usein tärkeintä, mutta poikkeuksia sääntöön mahtuu. Kokonaisuus on lopulta tärkeintä, harmittaa aina jos hyvä sävellys pilataan surkealla tekstillä. Jos taas teksti on jollakin tapaa koskettava tai osuva, niin sävelellä ei ole niin väliä. Yhteenvetona kai tästä sekalaisesta pohdinnasta voisi sanoa, että kokonaisuus ratkaisee. 🙂

          Samaa toivon minäkin heille, antoisaa reissua ja asiallista kohtelua. Elämänasenne heillä tosiaan on kohdallaan. 🙂

  2. Me katsottiin miehen kanssa ihan vahingossa telkkarikanavia plärätessä joku uusintalähetys noista viisumittelöistä, ja satuttiin siihen just sopivasti siinä kohtaa, kun jokaisesta biisistä tuli se pikku pätkä vaan. Todella perinteisiä (tyhjänpäiväisiä…) diibadaaba-biisejä, joista tää kappale erottui edukseen siksi, että tämä oli kivaa räminää. Minä tykkään räminästä!

    Mutta sanat on kyllä kieltämättä todella koomiset. Miehen kanssa korva tarkkana kuunneltiin, ensin ei edes saatu mitään selvää sanoista ja sitten kun tajuttiin ne, naurettiin kippurassa! Voin vaan arvailla, miten ihmiset suhtautuu biisiin sitten siellä isossa kisassa… onko se ihmisten mielestä tosi huvittava vai tosi nolo, tosi huti vai tosi hitti – jää nähtäväksi. Itse en oikein osaa edes ajatella, onko biisi enemmän nolo vai huvittava. Huvittava kyllä siis enemmän näin kun ajattelee, mutta ehkä kuitenkin vähän nolo Euroviisuihin lähetettäväksi. Lapsellinen ja hölmö biisi, mutta kieltämättä myös hassu ja hauska.

    Mua mietityttää näiden nimenomaisten tyyppien lähettäminen viisuihin siksi, että pelkään heistä tulevan yleisen pilkan kohde. Niinhän ei välttämättä todellakaan käy, vaan he saattaa valloittaa koko Euroopan. Olen silti samaa mieltä kuin sinä siitä, että ne sellaset valloittamiset on säälipisteitä. Heidän kehitysvammaisuutensa vuoksi mua myös pelottaa, miten heitä kenties riepotellaan. Onhan se jo nyt nähtävissä, mitä heistä ajatellaan… esimerkkinä vaikka ihan tuo oma kahvipöytä, jossa pari ukkoa just äsken keskusteli tästä biisistä ja sieltä kuului esim. ”no on tää kyllä taas oikein Suomi-kuvaa maailmalle, huoh…”

    • Kiitos kommentistasi! Minulla on usein vaikeuksia kuuloni takia saada selvää esim. puheesta, mutta jostain kumman syystä tuon laulun tekstistä sain hyvin selvää. Taitaa johtua siitä, että kuuntelin tuo kappaleen ensimmäisen kerran kuulokkeet korvilla, jolloin selvää saa helpommin. Ja toisella kuulemalla nuo sanat jo muistaakin. Minä tulen tuosta kappaleesta hyvälle tuulelle, se aiheuttaa sopivasti kapinamieltä ja laittaa vauhtia siivoamiseen. 🙂

      Miten ihmiset muualla suhtautuu, jää nähtäväksi. Kielimuuri tietysti on olemassa. Jostain luin, että laulujen sanat tekstitettäisiin vain Suomessa ja Virossa, en tiedä pitääkö tämä paikkansa. Minä en osaa ajatella kappaletta nolona lähetettäväksi Euroviisuihin. Miksi se ei voisi Suomea edustaa yhtä hyvin kuin moni muukin kappale? Varsinkin kun ihmiset sen sinne äänesti. Eniten nolouden tunnetta minussa kautta aikojen on aiheuttaneet laulut, joilla todella pyritään miellyttämään ja kuulostamaan mahdollisimman ”euroviisulta”. Suomi on aikoinaan jopa lähettänyt kappaleen, jonka sanoituksessa oli suosittu mahdollisimman paljon pitkiä vokaaleja, jotta kielemme kuulostaisi kauniimmalta…

      En tiedä mitä tarkoitit seuraavalla lauseella: ”Olen silti samaa mieltä kuin sinä siitä, että ne sellaset valloittamiset on säälipisteitä.” En minä näin ole sanonut enkä tarkoittanut. Ikävää jos olen ilmaissut itseäni niin epäselvästi, että olet saanut tuollaisen kuvan. Miksi heitä pitäisi sääliä? En minä koe sääliä heitä kohtaan, en tiedä minkä vuoksi pitäisi.

      Olisi todella ikävää, jos heistä tulisi yleisen pilkan kohde, mutta en usko ihmisten aivan niin typeriä olevan. Enemmän minua mietityttää miten he tai kukaan muukaan jaksaa sitä viikon-pari kestävää urakkaa lehdistöineen ja kaikkineen, mitä noin suureen kilpailuun liittyy. Se tuntuu ottavan kaikille tosi koville. Kisarupeaman loppupuolella on yhdellä jos toisellakin raikkaus ja energia vaihtunut silmäpusseihin ja väsyneeseen ilmeeseen.

  3. Käsittääkseni PKN on jo keikkaillut ulkomailla. Että ehkä se ei heille olekaan niin vierasta tai outoa. Ja luulen, että heillä on hyvä tukiporukka takana.

    Voiko (kehitys)vammainen menestyä suuren yleisön mielestä muutoin kuin säälipisteillä, kategoriassa ”vammaiset”? Entä, jos on joku muu vamma?

    Ehkäpä PKN suosiossa on sitäkin, että ollaan kyllästytty ko. kilpailun valtavirtaan, kuvattiinpa sitä miten hyvänsä.

    Yksi huomionarvoisa seikka on sekin, että tämmöiset kisat ovat jollakin tavalla poliittisia ja ideologisia jo kylmän sodan ajoilta. Viime vuoden voittajalla haluttiin näpäyttää Venäjän tapaa kohdella seksuaalivähemistöjä. Miksei framelle voisi nousta myös vammaisten kohtelu?

    Musiikillisesti euroviisuihin en ota kantaa, olen katsonut niitä viimeksi ehkä 80-luvulla. Viime vuoden voittajasta tiedän lehdessä olleen kuvan perusteella.

    • Kiitos kommentistasi! Ovat tosiaan keikkaileet ulkomailla enemmänkin. Ja sama käsitys minulla on, että taustatuki on vahva.

      Niin, en tiedä mitä suuri yleisö on mieltä, kaikenlaisiin ajatuksiin olen törmännyt keskustelua seuratessani. Hyvän kysymyksen esitit. Jos he voittaisivat, niin voihan se olla, että aika moni tekisi siitä johtopäätöksen säälipisteistä. Itse en käsitä ajatusta säälipisteillä menestymisestä. En käsitä miksi heitä pitäisi sääliä. Enemmän harmittaa heidän kohtaamansa ongelmat tasavertaisuudessa ja siinä, miten heitä kohdellaan.

      Minäkin ajattelen, että suosiosta osa voi johtua kyllästymisestä siihen mitä tuo euroviisutarjonta tavallisesti on. He toivat jotain vaihtelua. Piristysruiskeen kaiken keskelle.

      Ja tuo on niin totta, että Euroviisut ovat myös politiikkaa. Ja todella paljon muutakin kuin vain sävellyskilpailu. Itse ottaisin mieluusti takaisin takavuosikymmenien kilpailutavan, jolloin vielä oli iso orkesteri ja laulut esitettiin kunkin maan virallisella kielellä. Olen aika lailla kyllästynyt englannin kielen ylivaltaan. Sen jälkeen kun kielen on saanut valita vapaasti, laulun tekstien taso on tullut yhä surkeammaksi. Ja yhä useammasta maasta tulee samankaltaista eurohumppaa, kansalliset piirteet vähenevät. Onneksi kaikki osallistujamaat eivät ole kovin innostuneita laulamaan englanniksi, jotta saa kuulla muitakin kieliä. On niin paljon kauniita kieliä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s