Liikenne – miten meillä?

Asumme kaupungin keskusta-alueella. Meillä on auto. Ekologinen omatuntoni ei ole puhdas.

Minulla ei ole ajokorttia. Jo nuorena päätin olla sellaista tarvitsematta. Kumppanini hankki ajokortin heti kun ikä sen salli, ja on käyttänyt autoa siitä asti. Olen tottunut kulkemaan paikasta toiseen kävellen, pyörällä tai julkisilla kulkuneuvoilla, niinpä näen liikkumiseen liittyvät asiat eri näkökulmasta kuin kumppanini, jolla on aina ollut mahdollisuus kulkea omalla autolla.

Koen vapautena, että pääsen kulkemaan omin neuvoin. Minulle jalan tai pyörällä kulkeminen on normaalein tapa liikkua paikasta toiseen. Voin itse määrätä tahdin ja saada samalla raikasta ilmaa.

Auton omistamisessa on haittapuolensa. Moni asia tuntuu ajan ja rahan tuhlaukselta. Kun ei ole omaa parkkiruutua, vaan auto on pysäköitävä kadun varteen, auton ylläpito on työläämpää. Ohikulkeva liikenne aiheuttaa auton likaantumista, ja autopesussa saa vierailla huomattavasti useammin, kuin jos auto olisi pysäköitynä omassa pihassa. Koska monen muunkin auto on kadun varrelle pysäköitynä, talvella lumen auraaminen vaikeutuu, kadut kapenevat ja parkkipaikat vähenevät.

Auton omistamisessa ongelman ydin on siinä, että kun auto on, niin sitä käytetään, silloinkin kun asiat voisi hoitaa toisin.

Meillä oli vielä alkutalvesta tapana noin viikoittain käydä yhdessä autolla ruokakaupassa. Talviaikaan aikaa kului auton kaivamiseen lumen alta. Kun valitsimme käyttää autoa, valitsimme myös käydä suuremmassa, kauempana olevassa kaupassa, jossa ostosten tekeminen vei paljon aikaa. Välillä reissu venyi vielä auton pesettämisen verran. Kyllästyin käyttämään yhteistä aikaa autossa istumiseen ja hehtaarikaupassa kiertelemiseen.

Siinä ajassa, mikä menee talvella auton saattamiseen käyttökuntoon, ehtii keskustassa jo kävellä ruokakauppaan. Ei tarvitse palella kylmässä autossa, vaan voi kävellä raikkaassa talvi-ilmassa kauppaan, tehdä nopeasti ostokset ja kävellä kotiin. Koko matka on hyödyksi, käveleminen ja kassien kantaminen tuovat tarpeellista arkiliikuntaa.

Nykyään aikaa säästyy, kun emme tee enää erillistä reissua kauppaan, vaan kumppanini kurvaa töistä kotiin tullessaan tarvittaessa kaupan kautta. Jos emme tarvitse mitään erityistä, ruokatavarat saa myös keskustan pienemmistä ruokakaupoista.

Kumppanini on hyvin liikunnallinen. Sen vuoksi minun onkin ollut vaikea ymmärtää, miksi ensisijainen tapa kulkea työmatka on käyttää omaa autoa. (Matka on kävellen, pyörällä tai bussilla vajaan 4 km, autolla noin kilometrin pidempi.) Talvikauden hän kulkee töihin autolla, lähinnä vain kovilla pakkasilla kävelee tai kulkee bussilla. Lämpimään ja kuivaan aikaan hän usein pyöräilee, mutta silloinkin kynnys lähteä töihin autolla on matala.

Hiljattain hoksasin, miksi emme ymmärrä toisiamme tässä työmatka-asiassa. Hänellä on autoilijan näkökulma, minulla kävelijän, eivätkä ne oikein kohtaa.

Autolla liikkumaan tottunut kumppanini kokee bussilla kulkemisen hankalaksi, varsinkin kun se ei vie ovelta ovelle, vaan ensin on käveltävä pysäkille noin kymmenen minuutin matka. Minulle käveleminen on ensisijainen vaihtoehto, ja bussi hyvä keino lyhentää kävelymatkoja. Jos koko matkan käveleminen veisi noin 45 minuuttia, ja pysäkille kävely ja bussimatka yhteensä noin 20 minuuttia, niin kävellen kulkemaan tottuneelle bussilla kulkemisessa ei ole mitään hankalaa.

Jos töihin käveleminen tuntuu liian hitaalta, bussin käyttäminen jatkuvasti ei huvita, niin miten olisi pyöräily? Itse otan pyörän käyttöön silloin, kun matka kävellen kestäisi turhan pitkään. Tarjoilin työmatkapyöräilyä hyödyllisenä arkiliikuntana, mutta tavoitteellisesti liikuntaa suorittava kumppanini ei koe kevyttä työmatkapyöräilyä liikunnaksi. Toisaalta häntä kiinnostaisi jopa talvipyöräily, mutta jokin este ajatuksen toteutumiselle on. Minusta näyttää siltä, että esteenä on tottuminen ja mahdollisuus oman auton käyttöön.

Minulle on ollut nuoresta pitäen itsestään selvää rakentaa elämäni niin, että se toimii ilman autoa. Olisin valmis totuttelemaan uudelleen autottomaan elämään. En koe sitä luopumisena, ainoastaan erilaisena tapana elää kuin nyt. Kumppanini elämäntapa on rakentunut auton tarjoamien mahdollisuuksien ympärille, eikä autosta luopuminen ole ainakaan toistaiseksi vaihtoehto. Ympäristöasiat ovat kuitenkin meille molemmille tärkeitä, joten pyrimme löytämään keinoja autoilun vähentämiseksi. Erilaisia kokeiluja on siis luvassa. Aika näyttää miten ne toimivat ja olisiko niistä pysyviksi elämäntavoiksi.

12 kommenttia artikkelissa “Liikenne – miten meillä?

  1. Itsekin olen harkinnut että jättäisin auton kotiin ja kulkisin bussilla, mutta kun työmatkani on autolla 20-25 minuuttia suoraa tietä, mutta bussilla menee helposti tunti jos ei kymmentä minuuttia yli, kun pitää vaihtaa bussia ja bussi kulkee kaikkien mutkien kautta. Jos asuisin kaupungissa käyttäisin minäkin bussia, mutta esimerkiksi meillä Kirkkonummella bussit kulkee, varsinkin nykyään HSL uudistuksen myötä, silloin tällöin eli harvoin,ja kuten kerroin, ei suorinta tietä vaan puolet Kirkkonummea pitää käydä läpi jne. Ja jos siihen vielä lisään kauppareissuja niin enhän saisi viettää iltaa kotona yhtään ja tosi paljon aikaa menisi bussin odotteluun. Niin valitettavasti käytän kyllä autoa (tai moottoripyörää) bussin sijaan.

    • Kiitos kommentistasi! Varsin ymmärrettävää, ettei huvita kierrellä bussilla, jos omalla autolla pääsee noin paljon nopeammin. Bussilinjat eivät valitettavasti aina toimi kuin ajatus.

  2. Meillä ei ole autoa eikä korttia kummallakaan. Ymmärrän toki että se on ekologisempaa ja monesti erittäin taloudellista mutta täytyy myös sanoa että todella usein tuhlatessani julkisissa tunteja elämästäni matkoihin jotka autolla pääsisi autolla vartissa (en liioittele, jotkut vaihtoyhteydet ovat Helsingissä aivan päättömiä) kiroan autottomuutta.

    Toinen asia on sitten se että autottomana monesti joutuisi säätämään mielensä pihalle päästäkseen esimerkiksi tapaamaan joitain ihmisiä tai osallistumaan vaikka juhliin. Kyllä minua edelleen harmittaa muutamat häät, jotka olemme joutuneet jättämään väliin, tai sukulaiset joita emme ole tavanneet vuosikymmeneen auton puuttumisen takia. En vain pysty hyväksymään sitä että käyttäisin matkaan valtavasti rahaa, aikaa ja vaivaa enkä silti pääsisi omalla (tai edes kohtuullisella) aikataululla ovelta ovelle, joten kotiin on jääty monet kerrat.

    Autottomuudessa on puolensa mutta niin olisi kyllä autollisuudessakin.

    • Kiitos kommentistasi! Jos on ajokortti, niin satunnaisiin menoihin esimerkiksi vuokra-auto on usein toimiva vaihtoehto. Mietin vain tuota juhliin osallistumista. Tietenkin kun ajokorttia ei ole, niin tilanne on hankalampi. Silloin vaihtoehdot voivat jäädä aika vähiin.

  3. Vähän samoja ajatuksia heräsi kuin h:lla. Meillä on puolisoni kanssa molemmilla ajokortit, mutta ei ole koskaan omistettu autoa. (Minulla oli täysi-ikäistymisen ja ajokortin saamisen jälkeen vanhempieni omistama auto kyllä käytössä kolmen vuoden ajan.) Asutaan kaupungissa (ei pääkaupunkiseudulla), jossa joukkoliikenne toimii melko hyvin, ja ollaan muutenkin valittu tehdä elämästämme sellainen, että ilman omaa autoa pärjää. Minä käytän melko paljon busseja, ja pyöräilen myös paljon. Kävele en juurikaan. Mieheni pyöräilee todella paljon, ja kävelee jonkin verran, busseja ei käytä juurikaan.
    Yleensä arki sujuu hyvin, mutta ajoittain on tilanteita, joissa oma auto olisi kiva olla. Muutimme viime vuoden lopulla (kuitenkin vain kaupungin laidalta toiselle laidalle), ja tavaroiden muuttamisessa ja uusien huonekalujen ostamisessa autottomana tunsin oloni aika kädettömäksi. Onneksi on ihania ystäviä, jotka auttavat autoineen, ja huonekaluliikkeiden kotiinkuljetukset ja pakettiauton vuokraamismahdollisuudet. Silti monesti oma auto olisi helpottanut säätämistä huomattavasti. Myös me on jätetty joskus menemättä jonnekin, mihin omalla autolla olisi luultavasti menty, mutta yleensä on onnistunut matkat pyöräillen tai bussilla (tai lyhyehköillä matkoilla kimppataksilla). Tai sitten ollaan saatu kyyti muilta samaan paikkaan meneviltä.
    Talvipyöräily saattaa olla välillä aika haastavaa, mutta kannattaa kokeilla! Kaikilla on omat pakkasrajansa, mitä sietää. Minulla tulee se huomattavasti nopeammin vastaan kuin miehelläni! 🙂 Lisäksi teiden kunto asettaa usein rajoitteita. Tänä talvena kaupunkini pyörätiet olivat todella kauan todella huonossa kunnossa, mikä sai ajoittain valitsemaan bussin pyörän sijaan. Nyt kun täällä röpelöjäät on sulaneet pois, ja nastarenkaat vaihdettu kevyempiin, on ihanan vapauttavaa päästä pyörällä nopeasti paikasta toiseen! Itseäni ei huvita yleensä ollenkaan kävellä, joten usein huonollakin kelillä pyörällä ovelta ovelle -matkustus on mellyttävämpää kuin kävelyä, seisoskelua ja bussia yhdistävä liikkumistapa.
    En ole aina asunut kaupungissa, vaan olen lapsuuteni ja nuoruuteni elänyt paikkakunnalla, jossa oma auto on melkeinpä pakollista olla. Ymmärrän siis kyllä yksityisautoilijoitakin, joka paikassa ja joka tilanteessa ei ole mahdollista olla julkisen liikenteen, pyörän ja taksin varassa.

    • Kiitos kommentistasi! Oma auto helpottaa monia asioita, mutta toisaalta tulee aika kalliiksi, jos sille on todellista tarvetta vain harvoin. Kun ostaa jotakin suurempikokoista, niin liikkeet tarjoavat onneksi kuljetuspalvelua. Ja vuokra-autot ovat avuksi monessa, joko henkilö- tai pakettiautot, mihin tarpeeseen sitten autoa tarvitseekaan.

      Kaikilla ei ole mahdollisuutta muuhun kuin yksityisautoiluun, ja se heille tietenkin suotakoon.

  4. No meillä on ihan älytöntä, kun meillä on kaksi autoa. Asutaan pienessä maaseutukunnassa, ja täällä ei oikein ole muuta joukkoliikennettä kuin koulukyydit. Miehen työpaikka (sekä entinen että nykyinen) on aina ollut käytännössä joukkoliikenteen ulottumattomissa. Ennen matkaa oli 20km, nyt yli 60km. Toisin sanoen mies tarvii auton työmatkoihin. Pitkän pärjättiin hyvin yhdellä autolla, mä en sit vaan liikkunut lasten kanssa kävelymatkaa kauemmas kodista. Mutta sit menin töihin ja lapset hoitoon ja piti ostaa toinen auto. Mun työmatka on vaivaiset 2,5km, mutta lasten päiväkotiin on matkaa 5km (eri suuntaan kuin työpaikka), ja täällä ei tosiaan sitä joukkoliikennettä ole. Mun työpäivät on molemmista päistä miehen päiviä lyhyemmät, joten mä vien ja haen lapset. Täytyy myöntää, että sisu ei riittänyt edes ajatuksen tasolla ”poljen päiväkotiin lapset pyörän kyydissä säässä kuin säässä, sieltä töihin ja iltapäivällä sama uudestaan”-tyyppiseen ratkaisuun, joten meille tuli toinen auto. Mua sapettaa siinä ennen kaikkea se rahanmeno, mutta toisaalta on pakko myöntää, että on ihan kiva päästä kulkemaan pidemmälle kuin jaksaa (tai säästä riippuen viitsii) kävellä.

    • Kiitos kommentistasi! Tuo on harmillinen tilanne, kun sinun ja lasten matka on aivan eri suuntiin. Ymmärrän hyvin, että toinen auto oli houkutteleva vaihtoehto. Toki se laajentaa elämänpiiriäkin aika lailla.

  5. ”Ei tarvitse palella kylmässä autossa, vaan voi kävellä raikkaassa talvi-ilmassa kauppaan” autossa on lämmitys eli raikkaassa talvi ilmassa joutuu palelemaan enemmän 😀
    Hyvä pointti toi tottuminen. Ite oon tottunu autoon enkä edes jaksa lähteä mihinkään bussilla jään sit vaan suosiolla kotiin. Heitin työkaverin kotiin yhtenä päivänä ja hän kertoi että olisi ollut kotona 3 tuntia myöhemmin jos olisi pitänyt mennä bussilla. Ja kaupungissa asutaan

    • Kiitos kommentistasi! Kun auto on parkissa kadun varressa, se on jääkylmä, kun sillä lähtee. Eikä se ehdi juurikaan lämmetä ennen kuin onkin jo perillä. Sään mukaan pukeutuen kävellessä tarkenee huomattavasti paremmin kuin paikallaan autossa istuen.

      Kolme tuntia?! Siis tarkoitatko, että kaupungin sisällä kestää kolme tuntia päästä paikasta toiseen? Tuntuu todella omituiselta. Kolmessa tunnissa ehtii jo kävellenkin vaikka miten kauas.

      • Bussilla liikkuessa vaihdot tuovat matkalle helposti ajallista pituutta, etenkin iltaisin kun bussit liikkuvat harvemmin. Itsellä on onni asua paikassa, jossa bussit menevät harvimmillaankin 25 minuutin välein, mutta esimerkiksi ystäväni asui ennen paikassa, jonne meni iltaisin vain yksi bussi tunnissa. Mikäli siis bussit menivät juuri sen verran ristiin, että vaihtobussi oli mennyt juuri nenän edestä, seuraavaa sai odottaa sen tunnin. Niinpä matka joka olisi autolla taittunut 15-20 minuutissa, saattoi bussilla viedä pahimmillaan parikin tuntia odotteluineen.

        Itsellä juuri vaihdot tekevät sen että töihin pääsee nopeammin pyörällä mitä bussilla, etenkin silloin kun tiet ovat sulat ja ajokeli hyvä. Silloin pyörä voi olla jopa puolet nopeampi.

        • Kiitos kommentistasi! No tuota mietinkin, että jos matka kestää pitkään huonoista kulkuyhteyksistä johtuen, niin kannattaisi ehkä miettiä toisenlaisia vaihtoehtoja, kuin vaan odottaa niitä busseja. Mitä jos kävelisi jonkin välin ja hyppäisi bussiin vasta myöhemmin? Tai kulkisi alkumatkan bussilla, ja kävelisi loppumatkan, miten sitten järkevintä olisikaan. Onhan oltava parempiakin vaihtoehtoja, kuin kaupunkialueella istua bussissa tuntikausia… Itselläni on tapana lähteä kävelemään bussireittiä eteenpäin kohti kotia, jos bussia joutuisi odottamaan pidempään kuin kymmenisen minuuttia. Vartissakin ehtii kävellä jo hyvän matkaa. Mikään ei ole tylsempää kuin vain odottaa bussia, kun matkan saa etenemään odotellessa kävellenkin. Joskus vauhtiin päästyäni olen kävellyt saman tien kotiin asti.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s