Ihan-kiva vai paras mahdollinen?

Olen oppinut paljon tavaroita vähentäessäni. Yksi tärkeistä huomioista on ollut, että ostopäätöksiä tehdessä kannattaa jättää ihan-kivat tavarat tai vaatteet kauppaan.

Ihan-kivoilla ja melkein-toimivilla on tapana jäädä kotona lempivaatteiden ja hyvin toimivien tavaroiden jalkoihin. Puutteellisesti toimivat tavarat tai vaatteet täyttävät säilytystiloja ja niiden käyttö harmittaa. Todennäköisesti ne myös tullaan hylkäämään paremmin toimivan tieltä ennen niiden elinkaaren loppua.

Omiin tarpeisiin parhaan mahdollisen tavaran löytymistä kannattaa odottaa. Jos kaupassa epäilyttää vähänkin, tavara todennäköisesti on vain ihan-kiva. Jos kassalle kävellessä mieleen hiipii epävarmuus tuotteen sopivuudesta, sitä ei kannata kantaa kotiin. Omia tunnelmiaan kannattaa kuunnella.

Parhaan mahdollisen tuotteen löytäminen edellyttää itsensä ja tarpeidensa tuntemista. On tärkeää tietää tarkalleen, mitä on etsimässä.

Itselleen kannattaa esittää muutama kysymys. Mihin tarkoitukseen tuote tarkalleen ottaen tulee? Onko tämä tuote tarpeisiini sopiva, toimisiko se käytännössä? Puuttuuko siitä jotakin, voisinko löytää paremman? Millaisia tunteita tuote herättää? Miltä tuntuisi, jos jättäisin tuotteen kauppaan? Unohtaisinko sen pian vai jäisikö vaivaamaan, etten ostanut sitä?

Miten vain ihan-kivojen tavaroiden ostamista voisi vähentää? Miten päästä tilanteeseen, että kotona olisi vain parhaita mahdollisia tavaroita? Tarjoan neljä vinkkiä, jotka minua ovat auttaneet.

Vinkki yksi: Vähennä kotoa tarpeettomat ja toimimattomat tavarat pois.

Kotiin kertyneet tavarat tarjoavat tietoa, jonka avulla voi jatkossa välttyä huonoilta ostoksilta. Samalla kannattaa miettiä, minkä vuoksi tavaraa on tullut hankittua yli tarpeen.

Kun tavaroita raivatessa vastaan tulee virhehankintoja ja vain ihan-kivoja tavaroita, kannattaa kysyä itseltään, mikä niissä on vikana. Mikä tekee niistä toimimattomia? Mitä niistä puuttuu tai mitä niissä on liikaa? Entä ihanien ja sopivien tavaroiden kohdalla, mikä niistä tekee toimivia? Aiemmista virhehankinnoista kannattaa ottaa opikseen, jotta jatkossa voi tehdä parempia valintoja.

Vinkki kaksi: vähennä ostamista.

Kun on saanut suuren määrän turhaa tavaraa ulos kotoaan, ei tee mieli lähteä ostamaan uutta. Näin ainakin minulle on käynyt. Ymmärrys siitä, miten paljon rahaa vuosien mittaan on mennyt kaikkiin niihin tavaroihin, jotka olen myöhemmin antanut pois tarpeettomina, pitää tehokkaasti poissa kaupoista. Puhumattakaan monista muista liiallisen ja turhan tavaran aiheuttamista harmeista.

Kaupat ovat täynnä houkutuksia, joihin tarttua hetken mielijohteesta – siis niitä hetken-ihania, myöhemmän ajan ihan-kivoja. Itselleni ostamisen vähentäminen on ollut helppoa, koska en halua enää samaan tilanteeseen, missä olen ollut. Menen kauppoihin vain etsimään tarvitsemaani, en kiertele huvikseni. Käyn vain kaupoissa, joissa tiedän olevan parhaiten tarpeisiini sopivia tavaroita tai vaatteita.

Vinkki kolme: ennen kauppaan astumista, mieti tarkoin mitä tarvitset – vai tarvitsetko sittenkään mitään.

Itse pyrin ensimmäiseksi selvittämään, onko tarve todellinen. Jos on, mietin voisinko kuitenkin käyttää jotakin, mikä minulla jo on. Jos tarvitsen jotakin uutta, mietin mihin käyttötarkoitukseen tavara tai vaate on tulossa. Mitkä kriteerit sen tulee täyttää toimiakseen tehtävässään? Näin olen tehnyt suuren osan harkintatyöstä jo etukäteen, enkä haksahda kaupassa houkutuksiin, jotka kotona osoittautuvatkin vain melkein-sopiviksi.

Vinkki neljä: pidennä harkinta-aikaa.

Kun löydän tavaran, josta en ole aivan varma, jätän sen kauppaan ja jatkan miettimistä. Kenkien ja vaatteiden kohdalla hankin lisää miettimisaikaa jättämällä tuotteen varaukseen. Verkkokaupassa suljen sivun ja palaan asiaan myöhemmin, jos se tuntuu tarpeelliselta. Useimmiten epävarmuus tarkoittaa, että jokin tuotteessa epäilyttää minua niin paljon, ettei sitä kannata ostaa.

Kotini on käynyt läpi useampia tavaranvähennyskierroksia. Olen päättänyt, että ihan-kivojen tavaroiden aika on kohdallani ohi. Haluan omistaa vain tavaroita ja vaatteita, jotka toimivat tehtävässään niin hyvin kuin mahdollista. On ilo huomata, että olen jo hyvin lähellä tavoitettani.

19 kommenttia artikkelissa “Ihan-kiva vai paras mahdollinen?

  1. Oletko tutustunut Marie Kondon kirjoittamaan kirjaan Konmari? Itse luin tämän ja kyllä tavaran vähentäminen sai uutta potkua. Vaatteita ja muita tekstiilejä hävitin kahden ison jätesäkin verran. Kaikki tavarat jotka eivät tuota iloa, saavat mennä. Ja hyvä huomio on se, että jos omistaa paljon lukemattomia kirjoja eikä niitä ole tähän mennessä lukenut, niin ei niitä tule lukemaankaan. Pois vaan. Kirjaa lukiessa huomaa, että Marie Kondo on todella miettinyt tätä tavaran vähentämistä.

    • Kiitos kommentistasi! Jonotan kirjastosta tuota kirjaa, mutta voi mennä hyvin pitkään, ennen kuin siihen pääsen käsiksi. En ole siis vielä siihen tutustunut. Se mitä olen lukenut muista blogeista tuohon kirjaan liittyen, on tuntunut kovin tutulta. Tapanani ei ole säilyttää tavaroita joita en tarvitse tai jotka tosiaan eivät tuota iloa. Olen huomannut, että tarvitsen hyvin vähän, joten en näe järkeä säilytellä kaapeissa tavalla tai toisella ikäviä tavaroita. Sama juttu kirjojen kanssa. Viimeiset useamman vuoden lukemista odottaneet kirjat sain luetuksi ja luovutetuksi kirjastolle viime kesänä. Ne muutamat kirjat joita hyllystä löytyy olen lukenut ja aion palata niihin yhä uudelleen. Elämä on kevyempää kun ei kanna mukanaan mitään yhdentekevää tai ikävää painolastia. Odotan, että pääsen tutustumaan Marie Kondon ajatuksiin.

  2. Minä pyrin enemmän ajattelemaan siltä kannalta, että haluan tavaroiden olevan tarpeeksi hyviä. En lähde metsästämään parasta tai täydellistä, koska sellaisen tavoittelusta tulee helposti kierre – se mitä on, ei olekaan paras, vaan jossakin voi olla vielä parempi. Tarpeeksi hyvä tavara toimii ja on miellyttävä, vaikka ei ehkä aivan täydellinen. Sen kanssa tulee kuitenkin vallan hyvin toimeen ilman että harmittaa. Se on riittävän hyvä, ettei tee mieli mennä kauppaan etsimään jotakin muuta.

    • Kiitos kommentistasi! Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta ajattelen kai toisin. Itsekin etsin tarpeeksi hyvää, mikä tarkoittaa minulle sitä, että tuotteessa kaikki natsaa minulle juuri täydellisesti. Silloin ei tarvitse metsästää enää yhtään mitään, kun on löytänyt itselleen parhaan mahdollisen. Etsiminenhän on silloin loppunut, kun on sopivan löytänyt. Itselläni on kokemus, että jos tyydyn mielestäni ns. tarpeeksi hyvään, tehden pienenkin myönnytyksen jossain kohtaa toimivuuden suhteen, en ole tyytyväinen vaan jossain kohtaa etsintä jatkuu. On siis hyödyllisintä olla hyvin vaativa ennen kuin ostan mitään, eikä uskoa, että jokin ns. pikkujuttu tuotteessa ei haittaisi.

  3. Ihan hyvä ja riittävän hyvä ovat kovin erilaisia. Ihan hyvä jää kaappiin, koska se ei toimi syystä tai toisesta. Riittävän hyvässä ei ole vikoja, toimii vaikkakaan ei ole juuri se täydellinen. Ostan tutuksi havaittuja, välillä kokeilen harkinnan jälkeen uutta ja ihan hyvät jätän kaappiin.
    Parhaimmat ostoni ja rakkaimmat tavarat olen ostanut tunteella. Aivan ihana, juuri sopiva ja ne ovat sattumalta kävelleet vastaan.

    • Kiitos kommentistasi! Niinpä. Se on se ostaessa ehkä pienikin ero toiveisiin nähden, mikä voi myöhemmin näkyä vaatteen jäämisenä kaappiin, jos on parempikin. Kun tietää mitä etsii ja mitä tuotteelta vaatii, sen tietää kun oikea tuote osuu kaupassa kohdalle.

      • Entä ne jo vuosia sitten tehdyt ostokset, joita harmittelee nyt, että eivät ole niitä parhaita, vaikka ostohetkellä niin on varmaan kuvitellut. Esim huonekaluissa on sellaisia, joita taas ei ihan helposti vaihdeta tai kierrätetä. Uudella järkevällä ajattelutavalla ei tällä hetkellä enää mitään ”ihan kivaa” kotiini tule, mutta ne vanhan minän ostokset voi jäädä harmittamaan.

        • Kiitos kommentistasi! Hyvä kysymys. Voi kestää pitkänkin aikaa, ennen kuin oppii tuntemaan oman makunsa. Olen tehnyt aikoinaan lukemattomia hölmöjä ostoksia, koska en tuntenut omia mieltymyksiäni. Kirjoititkin hyvin ”vanhan minän ostoksista”. Myös arvomaailmani on vuosien kuluessa muuttunut ja tarkentunut. Ymmärrän siis oikein hyvin tuon tilanteen, että ostaessaan ihan todella ajattelee ostavansa parhaan mahdollisen, mutta vuosien kuluessa tulee toisiin ajatuksiin. Oma makukin voi muuttua, tai yksinkertaistua, kuten itselleni on käynyt. Käyttötarpeetkin voivat muuttua.

          Monet asiat oppii kantapään kautta, itse olen ottanut paljon oppia sitä kautta ostosten suhteen. Täydellisiin ostoksiin, jotka tulee käytettyä loppuun asti, voi olla kaikkien mahdollisten ostosten kanssa vaikeaa ellei mahdotonta päästä.

  4. Ymmärrän vain osittain mihin pyrit. Tietysti itselläni on iso perhe ja elämä ei ole minimalistista vaan maksimalistista 😉 Joten lähtökohdat ovat varsin erilaiset.

    Mutta… Jos ajattelee ekologista elämäntapaa, niin ihan kiva voi palvella ihan hyvin. Jokaisen astian, vaatteen ja huonekalun ei tarvitse olla täydellinen. Siinä piilee tietty perfektionistinen harha, jos alkaa odottaa täydellistä. Elämä harvoin on täydellistä.

    Itse olen tyytynyt esim. eriparikuppeihin, kun olen niitä lapsiltani saanut. Nuorempana halusin kaiken olevan ulkoisesti täydellistä. En halunnut kotiini mitään eriparikuppeja ja olin muutenkin aika vaativa kodin suhteen. En halua liikaa tavaraa enkä sitä haali ollenkaan, mutta hyväksyn kotini epätäydellisyyden.

    Hyvää ja rauhallista pääsisäisen aikaa sinulle. Luen edelleen blogiasi säännöllisesti ja saan siitä ajatuksia.

    • Kiitos kommentistasi! Elämäntapa voi olla ekologinen, vaikka ei tyydykään vain ihan kivaan. Tarkoitan täydellisellä sitä, että tavara tai vaate toimii juuri niin kuin pitää eikä vähän sinne päin. Se on useimmiten helppoa toteuttaa, kun tietää mitä tarvitsee ja mitä tuotteelta vaatii. Yhtä hyvin voin siis hankkia kaupasta kerralla kunnolla toimivan kun ihan kivankin. Tämä ei siis tarkoita sitä, että vaihtaisin tavaroita vähän väliä täydellistä etsiessäni, siinä ei olisi mitään järkeä. Olen vain uutta ostaessani hyvin tarkka, enkä kelpuuta mitä vain joka kivalta tuntuu.

  5. Tulipas ehkä hauskin kirjoitusvirhe 🙂 Lue tarkkaan tuo toiseksi vika lause ed. kommentista! 🙂

  6. Yksi juttu, mikä ei sinänsä liity tähän postaukseen, mutta johon olen muualla törmännyt, on sisustamisen harrastaminen. Ja se ”kilpailu” mikä siihen liittyy. Kun ei riitä, että sisustaa oman makunsa mukaan, eikä se riitä, että sisustaa trendikkäästi, vaan pitäisi sisustaa trendikkäästi, ja sitten vielä saada aikaan jotain omaa jujua sisustukseen. ja tavaroita täytyy uusia koko ajan, huonekaluja myöten. Tämä nyt on ääriesimerkki, ja tuntuu ihmeelliseltä, että tällaista ajattelutapaa todella on. ymmärrän sinänsä estetiikan kaipuun ja että välillä on kiva hankkia jotain uutta, mutta en ymmärrä, että omaa kotia halutaan kohdella noin. Tuntuu tavaroiden vääränlaiselta käytöltä. Ajattelutapani on siis jotain minimalismin ja tämän toisen ääripään väliltä.

    • Kiitos kommentistasi! Minäkään en oikein ymmärrä sisustamista harrastuksena tai kilpavarusteluna. Koti on ensisijaisesti kuitenkin itseä varten. Sisustusblogeja olen seurannut kovin vähän enkä nykyään seuraa sitäkään vähää, aikoinaan sain tarpeekseni sen jatkuvasti vaihtuvan tavaravirran seuraamisesta. Aina uutta, ja vanhat tieltä pois. Ja tietysti pitkät listat kaikesta, mitä haluaisi hankkia.

  7. Hyviä vinkkejä! Oon kanssa alkanut nyt tietoisesti miettimään kaupassa, että tykkäänkö oikeasti tuotteesta, jonka olen viemässä kassalle. Tarvitsin siistin talvitakin, mutta en ole ostanut mitään, koska en ole löytänyt sitä täydellistä, vain joukon ”ihan kivoja”. Nyt tuntuu hyvältä. Ehkä ensi talvena sellainen löytyy! Ei ole ainakaan turhia ihankivoja takkeja tiellä sitten. Ja mahdollisesti takkiin voi laittaa myös vähän enemmän rahaa.

    Samoin tarvitsimme uuden maton olkkariin. Valkoisen karvamaton, siis. Menin alemainoksen perässä kauppaan katsomaan yhtä halpaa mattoa. Se olikin luonnossa aika ruma. Mutta halpa. Vieressä oli aivan täydellisen ihana matto, monta kertaa kalliimpi, mutta sekin alessa. Päädyin ostamaan kalliimman mutta ihanamman maton, sillä tiesin, että tulisin aina vain haikailemaan sen perään, eikä halvempi matto olisi ikinä saanut rakkautta osakseen. Nyt on tyytyväinen olo, ja sehän tässä on parasta!

    • Kiitos kommentistasi! Tuttuja ajatuksia. Sehän siinä on, että jos kahta vertaillessa valitsee ihan-kivan sen itselle täydellisen sijaan, niin on aika vaikea irtautua ajattelemasta sitä ihanaa, kauppaan jätettyä tuotetta. Liian monta kertaa aikoinaan olen esim. juuri rahaa säästääkseni hankkinut tuotteen, joka on vähän sinne päin, ja kuvitellut, että se voisi olla mukamas yhtä hyvä, kuin se kauppaan jätetty parempi, mutta kalliimpi, vaihtoehto.

      Omat ajattelumekanisminsa kannattaa myös tuntea, itse teen helposti virheostoksia, jos annan arvoa alennuksille. Sen jälkeen kun lopetin kaikkien alennusmyyntien seuraamisen, olen säästänyt niin paljon rahaa, että voin huoletta ostaa normaalihinnalla mitä tarvitsen.

  8. Hei, kiitos kivasta blogista ja ajatuksia herättävästä tekstistä! Tähän on tullut myös hyviä kommentteja. 🙂 Olen vasta verrattain lyhyen aikaa ollut tällä vähemmän on enemmän -ajattelun polulla, mutta silti olen aina rakastanut nättejä, laadukkaita ja toimivia asioita. Aiemmin niitä sellaisia tuli vain ostettua tarpeeseen ja myös pelkästään haluamisen vuoksi. Olen päättänyt nyt laittaa kiertoon sellaiset, jotka eivät minun elämääni sovi tai eivät tarpeitani tyydytä. Ihan kivat, mutta ei ihan parhaat mahdolliset aion kuitenkin käyttää mahdollisimman hyvin loppuun, sillä en näe syytä vaihtaa tarpeeksi hyviä juttuja parempiin ilman syytä. Minusta se olisi turhaa kuluttamista, kun riittävän hyvät palvelevat kohtuullisesti. Näin ajattelen myös ottavani vähän vastuuta entisen minäni virhearvioinneista. Voin hankkia sitten parempaa tilalle, kun oikeasti tarvitsen.

    • Kiitos kommentistasi! Ja ole hyvä vain. 🙂 Samaa mieltä olen, että aiemmin ostetut ihan-kivat kannattaa käyttää loppuun. Niin teen itsekin, paitsi esim. yllättäen käytössä toimimattomaksi osoittautuneet, esim. sietämättömästi hiostavat vaatteet, laitan kyllä eteenpäin. Tuntuisi turhalta rahan hukkaamiselta vaihtaa tavaroita uusiin, jos ne toimivat riittävän hyvin. Ne tulevat kuitenkin tiensä päähän jossain vaiheessa, ja silloin varmasti jo tietää, millainen tuote toimisi parhaiten. Mukavinta on ollut luopua ihan-kivoista, joita ei tarvitse korvata enää millään, koska on huomannut, että ilman niitä tulee toimeen vallan hyvin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s