Miten pääsin eroon tavaroihin kyllästymisestä?

Olen vasta muutaman vuoden ajan antanut arvoa sille, että kotonani olisi vain tarpeellisia ja tärkeiksi koettuja tavaroita. Sitä ennen en ollut tullut ajatelleeksi asiaa näin. Täytin kotiani tavaroilla, sen enempää asiaa miettimättä. Ostin uutta tarvitessani, mutta myös piristykseksi, palkinnoksi, lohdutukseksi, tai ihan vain jos pidin jostakin – monista eri syistä.

Kotonani oli kaikkea enemmän kuin tarvitsin. Kotini oli eräänlainen arvoitus: kaiken tämän joukossa ovat tavarat, joista oikeasti pidän ja joita oikeasti tahdon käyttää. Ne kaikkein ihanimmat ja toimivimmat lempitavarat. Kun tarvitsin puhtaan pyyhkeen, puhtaat lakanat, tai kahvimukin, jouduin ratkomaan arvoitusta. Mitä valitsisin, minkä minä oikeastaan haluan?

Näin jälkikäteen on helppo nähdä, että tuo kysymys olisi pitänyt esittää tiukemmin jo kaupassa. Kun en mitenkään rajannut, minkä verran on sopivasti, hankin tavaroita kun sattui huvittamaan. Kannoin kotiini kaikenlaista kivaa ja tulin hankkineeksi paljon tavaroita, jotka eivät enää parin päivän kuluttua tuntuneetkaan merkityksellisiltä.

Turhauduin jatkuviin valintoihin ja kyllästyin tavaroihini. Suuresta määrästä vain pieni osa oli lempitavaroita. Kun suurin osa oli vain ihan-kivoja, teki turhan usein mieli jotakin uutta piristykseksi. Kiersin kehää, joka teki kodista aina vain vaikeammin hoidettavan ja huonommin toimivan. Ja minusta yhä tyytymättömämmän.

Minimalismiin tutustuminen sai minut tekemään täyskäännöksen, joka muutti elämääni enemmän kuin mikään ennen sitä.

Aloin katsoa tavaroitani uudesta kulmasta. Mitä minä tarvitsen ja minkä verran? Mikä olisi pienin mahdollinen määrä, minkä kanssa tulisin toimeen ilman puutetta? Mitkä tavarat ovat minulle todella tärkeitä ja miksi?

Mitä enemmän tavaroita vähensin, sitä paremmin aloin tuntea niiden arvon, parillakin tavalla. Ymmärsin miten paljon rahaa niissä oli kiinni. Kun tavaroita oli vähemmän, opin arvostamaan niitä enemmän. Karsintakierroksista selvinneet ja paikkansa kotona lunastaneet tavarat olivat toimivia, tärkeitä tai toivat kauneutta. Lempitavaroita.

Muistelen sisustusarkkitehti Marko Paanasen ihmetelleen suomalaisten intoa vaihtaa verhoja. On talviverhot ja kesäverhot, jouluverhot ja ties mitkä vielä. Hän ajatteli jotenkin niin, että jos tilassa on sinne sopivat ja toimivat verhot, niitä ei tarvitse vaihtaa mihinkään. Näin ajatellen vaihtelun tarve johtuisi siitä, että ei ole alun alkaen osattu tehdä oikeaa valintaa.

Olen oman kokemukseni pohjalta samaa mieltä. Hyvin valittua, kaunista ja toimivaa ei tee mieli vaihtaa muuhun. Miten lempitavaroihin voisi kyllästyä?

Olen oppinut, että ei kannata tyytyä vain melkein täydellisiin tavaroihin. Rima kannattaa pitää korkealla, ja kelpuuttaa kotiinsa vain itselleen kaikkein parhaat vaihtoehdot. Silloinkin, jos melkein yhtä hyvän saisi selvästi halvemmalla. Kun ostaa vain tarpeeseen, tulee todennäköisesti harkinneeksi ostoksiaan tarkemmin, kuin jos ostaa aina kun sattuu huvittamaan.

Ennen nykyistä halpojen tavaroiden paljoutta uutta hankittiin tarpeeseen. Ajatuksena oli käyttää tavarat loppuun, muu olisi ollut tuhlausta. Tavaroihin sitouduttiin pitkäksi aikaa. Mitään ei ostettu ajatuksella, että voihan sen vaihtaa uuteen, kun kyllästyy. Uutta ostaessa käytettiin harkintaa, tavaroiden ja vaatteiden hinta oli tulotasoon nähden nykyistä korkeampi.

Olen palannut kulutuksessani entisajan tapoihin. Samalla olen sulkenut silmäni halpatavaroilta. Ennen ostin halpaa ja usein. Nykyään hankin laadukasta ja tarpeeseen, ja maksan minkä se vaatii. Silti minulla jää rahaa säästöön, ennen kulutin kaiken jo ennen kuun loppua.

Saan joka päivä iloa harkituista ja hyvin valituista tavaroistani. Niitä on ilo katsoa ja käyttää, ja mikä parasta, niitä on sopivasti. Minulla on enemmän aikaa käytettäväksi kaikkeen siihen mikä on tärkeää, kun en joudu käyttämään aikaani liiallisten tavaroiden järjestelyyn ja huoltamiseen.

Olen kiitollinen siitä mitä minulla on. Kun kaikki toimii niin kuin pitääkin ja miellyttää silmää, on helppoa olla tyytyväinen.

21 kommenttia artikkelissa “Miten pääsin eroon tavaroihin kyllästymisestä?

  1. ymmärrän tavallaan mitä tarkoitat, mutta….omat makumieltymykseni muuttuvat jonkun verran ajan mittaan. ehkä pitäisi ajatella siltä kantilta uutta ostaessaan, että onko tämä niin ihana, että voin korvata sillä jonkun vanhan tavaran, joka ei enää ole lempitavaroitani, vaikka on joskus ollut. ja tämä uusi tavara on siis sellainen, että sen vuoksi voin hankkiutua eroon jo olemassaolevasta tavarasta.

    olen joskus käynyt sellaisissa asunnoissa, joista näkee, että kaikki tavarat on ostettu vuonna x, silloin kun muutettiin nimenomaiseen asuntoon. minusta se on jotenkin…ja en tiedä, silloin tulee mieleen, ettei kaikki ne tavarat voi enää olla asukkaan lempitavaroita, mikäli asukas arvostaisi itseään. tämä on hassua kyllä tullut mieleen lähinnä asunnoista, joihin asukas muuttanut joskus 70-80 -luvulla. ehkä silloin sisustuksellisesti elettiin ei-niin-ajatonta-aikakautta. sen sijaan asunnoissa, joihin on muutettu jo sitä ennen, harvemmin tulee tämä ajatus. niissä sen sijaan joskus ajattelee, että ehkä esim. tiskikone helpottaisi elämää.

    tavarapaljous on kyllä elämänlaadun kannalta huono juttu. asunnon siistinä pitäminen tuntuu vaivalloiselta, lähes mahdottomalta.

    • Kiitos kommentistasi! Niinpä, makumieltymykset vaihtuvat ajan mittaan. Itse hain pitkään omaa makuani, ja nyt olen löytänyt yksinkertaisen ja itselleni sopivan tavan esim. pukeutua. Sama yksinkertaisuus liittyy kyllä oikeastaan kaikkiin tavaroihin. On hyvin vaikea uskoa, että tästä kovin paljon enää makumieltymykseni muuttuisivat. Tuntuu hyvin vahvasti siltä, että mitä yksinkertaisempi, sen parempi.

      Tiedän ihmisiä, jotka kiintyvät tavaroihinsa, esim. niihin 70-80 -luvulla ostettuihin niin, etteivät halua mitään muuta. Kyse lienee myös säästäväisyydestä, mitä sitä toimivaa vaihtamaan. Sama se sitten miltä koti muiden silmissä vaikuttaa, kun itsellä on siellä hyvä olla. Niin se kyllä on, että joidenkin aikakausien tyyli kestää huonommin ajan kulua kuin toisten. Mutta kukin sisustaa kotinsa kuten haluaa.

  2. Mä en ajattele asiaa ihan noin kuin MP: että ei ole osattu päättää mikä on hyvä. Mun mielestä, ja varmaan monen muunkin, vaihtoverhot, -matot, -tyynynpäälliset jne. on sisustamista. Sesonkien mukaan vaihdellaan, halutaan koristella kotia ja halutaan vaihtelua – ja saadaan siitä iloa. Kaikki ei ole minimalisteja – eikä siinä ole mitään väärää.

    Mietin tätä juttuasi lukiessani, että mä en ole alkanut karsimaan siksi, että olisin tutustunut minimalismiin, vaan siksi, että mua ajoi sisäinen tarve saada turha pois. Mua ahdisti jatkuva sotku ja talo jossa ei ollut säilytystiloja. Meillä oli (no on yhä) monta lasta, paljon leluja, vaatteita, astioita, kaikkea!! Olen siis jo kauan sitten, paljon ennen kuin tuli blogit, tehnyt sitä karsimista. Nyt, kun lapset on kasvaneet ja talo remontoitu toimivaksi, olen ihanassa tilanteessa: meillä on kaikelle paikka ja kaikki turha on poissa.

    Mua aina suunnattomasti kiinnostaa kaikki karsimiseen, raivaamiseen ja myös minimalismiin liittyvät jutut, mutta en jotenkaan silti siis ajattele, että niiden ”potkimana” olisin koskaan karsinut. Se on nimenomaan ollut sisäinen tarve: turha pois ja tarpeellinen jää. Ja kaikella pitää olla joku funktio, oli se sitten käyttöä, kauneutta tai tunnearvoa. Mielestäni myös luonne ratkaisee näissä asioissa. Itse olen perfektionisti, tykkään että asiat on järjestyksessä. Kaikkia epäjärjestys ja krääsä ei tosiaankaan haittaa. Mä ajattelen myös asioita aika ekologiselta kantilta ja näen monen asian täysin turhana omistaa. Mutta meillä kuitenkin aikanaan myös oli ne tekstiilit, joita vaihtelin sesonkien ja ihan vaan vaihtelun vuoksi. Nykyään ei sellasia löydy.

    • Kiitos kommentistasi! Varmasti kyse on useimmiten vaihtelunhalusta noiden vaihtoverhojen ym. kanssa. Toisaalta ymmärrän hyvin Marko Paanasen ajatuksen, koska itselläni on ollut ihan liikaa ihan-kivoja verhoja, joita ei oikein huvittanut katsoa ympäri vuoden. Esim. niiden värit tai kuviot olivat niin selvästi vain johonkin vuodenaikaan sopivia, että ne eivät oikein toimineet vuoden ympäri.

      Sama juttu minullakin taustalla on. Olin tavarapaljouden kanssa aivan kiukkuna, mikään ei toiminut eikä mihinkään sopinut enää mitään. Satuin vain törmäämään minimalismiin, joka muutti ajatteluani. Ymmärsin, että huomattavasti paljon vähempi on riittävästi. Niin paljon vähempi, etten koskaan aiemmin olisi uskonutkaan.

      Kun aloitimme tavaran karsimisen suuremmassa mittakaavassa, kumppanini mielestä meillä ei ollut mitään turhaa. Ei häntä haitannut ahtaus ja sotku. En tiedä eläisimmekö edelleen siinä ahtaudessa, ellen olisi minimalismia löytänyt ja saanut siitä myös perusteluja ja uusia ajatuksia, joita hänellekin tarjoilin. Tuon alkupisteen jälkeen meiltä on lähtenyt tavaroita niin paljon, että ne lasketaan tuhansissa. Meistä kumpikaan ei ole jäänyt pois laitettuja tavaroita kaipaamaan. Ilman mallia siitä, että hyvin vähällä voi oikeasti tulla toimeen, olisin tuskin saanut häntä mukaan kotimme tavaramäärän vähentämiseen.

  3. Hyvää pohdintaa, juuri tätä itsekin parhaillaan opettelen 🙂 Ja joskus jopa hieman ylikorostuneesti eli koen esimerkiksi huonoa omaatuntoa uusista hankinnoista, jopa sellaisista jotka ovat täysin tarpeellisia 😀

  4. Voi kiitos verhosynninpäästöstä! Meillä on makuuhuoneessa ollut viimeiset 8 vuotta yhdet ja samat verhot ja olen sitä tavallaan tuntenut syyllisyyttä kun ihmiset kuulemma vaihtelee verhoja. Mutta kun ne kerta on hurjan harkitut ja täydelliset niin mitä niitä vaihtelemaan!

    • Kiitos kommentistasi! Mukava kuulla, että sait synninpäästön verhojesi kanssa. 🙂 Samaa mieltä olen kanssasi, että miksi ihmeessä täydellisiä ja harkittuja verhoja vaihtelemaan. Sama juttu meillä, kun makuuhuoneeseen vihdoin harkinnan jälkeen sopivat verhot aikoinaan löytyivät, niin saavat roikkua siinä niin pitkään kuin kestävät. Harmi kyllä pesussa taustan pimennyskalvo sai reikiä, joista valo kajastaa ikävästi läpi. Aurinko taitaa tehdä tehtävänsä ja kangas kuluu huonoon kuntoon turhan pian.

  5. pitää vielä kirjoittaa asiasta, joka ei liity tähän postaukseen.
    tunnen välillä jonkinlaista kateutta sellaisia sukulaisiani kohtaan, jotka ovat pienipalkkaisia, mutta saavat rahat riittämään. tuntuu, että ovat sellaisessa tasapainossa, jossa osataan priorisoida. sellaisen aidon elämän äärellä, jossa esim. merkkilaukuilla ei ole sijaa. jos saa rahansa riittämään, kun tulot on pienet, joutuu pakosta etsimään nautintoa asioista sellaisista asioista jotka ovat ilmaisia. niin itsestäänselvää ehkä, mutta omassa elämässä tämä on vähän paradoksaalinen juttu, kun kuitenkin toivoo lisää palkkaa, joka ei aina kuitenkaan mene sellaisiin juttuihin, jotka olisi niihin kulutetun rahan arvoisia.

    • Itsekin ihailen taitoa saada pienet rahat riittämään. Priorisoinnissa olen vuosien mittaan jo kehittynyt hyväksi, en hanki tarpeetonta, mutta en toisaalta osaa myöskään pihistellä rahan kanssa niin, että saisin sen tarvittaessa venymään. Tai ehkä siinäkin kehittyisi hyväksi, jos se olisi välttämätöntä. Tavaroihin ja vaatteisiin kulutan vähän, mutta ruokalaskussa olisi pienentämisen varaa.

  6. Hei! Olen uusi näillä sivuilla. Aloin pelata peliä, jossa päivämäärän mukaan vähenee rojua talosta. Alussa siis ollaan ja poisheitetyt tavarat on tyyliin; rintamerkki, epämääräinen abloy-avain, näytepakkaus ihovoiteesta yms. Katsotaan kuinka minun karsimisinto edistyy. En ole siis minimalisti vielä pitkään, koska tätä ajatusta täytyy ajan kanssa makustella. Kiitos kirjeestä! t- S

    • Kiitos kommentistasi! Tervetuloa. 🙂 Olisi mukava kuulla, miten karsimisesi edistyy. Loppua kohti karsittavan määrä lisääntyy aika lailla, en tiedä ehtisikö siihen vauhtiin tottua kuukauden edetessä vai tuntuuko loppuvaiheessa vaikealta. Riippunee ihmisestä, tilanteesta ja tavaran määrästä. En ole itse kokeillut tuota keinoa. Uudenlaisen elämäntavan omaksuminen vaatii tosiaan makustelua.

  7. Voi, minä en ole koskaan vaihdellut verhoja vaihtelun ilosta.. Ja tavaroita järjestän ja karsin siksi, että koen sen tarpeelliseksi. Olen tehnyt tätä jo ala-asteikäisenä. Silti minäkin olen joskus ostellut kaikkea turhaa ihan ostamisen ilosta tai muutenvaan. Nykyisin mietin tarkemmin. Minun kotini ei ole kuitenkaan koskaan ollut epäjärjestyksessä tai täynnä tavaraa. Luen kyllä mielenkiinnolla kaikkia järjestely- ja karsintajuttuja!

    • Kiitos kommentistasi! Itsekin olen ollut lapsesta saakka järjestelijä. Minulle on ollut tärkeää, että tavaroille on paikkansa ja kaikki on järjestyksessä. Näin olikin pitkään, kunnes muutimme suuremmasta kodista pienempään, eivätkä tavarat löytäneet enää paikkaansa. Niitä oli tilaan nähden liikaa. Epäjärjestyksestä ja kaaoksesta tuli arkea, kunnes suuren tavaramäärän poistuttua tasapaino palasi.

  8. Aloitin karsimisen vuosi sitten. Olen tehnyt monta kierrosta kodissa ja aina vaan lähtee lisää. Vieläkään ei maali edes häämötä, mutta kaaos on hieman jo kontrollissa. Nyt vauhti on selvästi hidastunut, sillä itsestään selvät poistot on tehty. Yritän minimoida ostamista ja kokeilen sisustaa kotia uudelleen omilla, jo olemassa jo olevilla tavaroilla. Linjaa pitäisi alkaa vielä kiristämään… Vieläkään ei oikein mahduta.

    Meitä siis seitsemän henkeä pienessä talossa.

    • Kiitos kommentistasi! Vuosi voi olla vielä aika lyhyt aika, kun on suuri perhe pienessä tilassa. Voimia karsimisprojektiisi! Ajan kuluessa tarpeetonta tavaraa voi yllättäen löytyä. Ainakin oman kokemukseni mukaan sitä tottuu elämään vähemmän tavaran kanssa, ja myös suhde tavaraan haalistuu, luopuminen helpottuu. Tarpeetonta löytyy vähä kerrallaan lisää.

      Meidän kahden hengen taloudessa on kulunut tavaroita karsiessa jo useampi vuosi, tosin olen säästänyt kumppaniani ja pitänyt välillä taukoa. Vieläkin on minun mielestäni tarpeetonta tavaraa, mutta kumppanini näkee asian toisin. Toisaalta nyt tilaa alkaa olla jo niin hyvin, ettei ole välttämätöntä vähentää enää mistään.

  9. Paluuviite: Ruskean kauden loppu | Arkijärki

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s