Vähemmän tavaraa, enemmän iloa

Aina välillä havahdun siihen, miten paljon helpompaa elämä onkaan vähemmillä tavaroilla.

Nykyään kun meillä on ’kaaos’ tai ’sotku’, tarkoittaa se epäjärjestystä, jonka saa kuntoon noin vartissa. Ennen näillä sanoilla oli aivan toisenlainen, lamaannuttavan raskas merkitys.

Sanalla ’siivous’ on myös kovin toisenlainen kaiku kuin ennen. Ajatus siivoamisesta tuntuu nykyään huomattavasti kevyemmältä, ennen piti kerätä voimia jaksaakseen edes aloittaa loputtomalta näyttävän urakan.

Meillä kaikille tavaroille on aina ollut oma tarkka paikkansa. (Silloin tavarat hakivat paikkojaan pidempään, kun muutimme suuremmasta pienempään kotiin.) Muistan, missä mikäkin on. Hujan hajan jääneiden tavaroiden järjestäminen on helppoa, kun tavaroille on selkeät paikat. (Olen aina ollut järjestelmällinen, joten minulla ei ole hajuakaan siitä, miten tavaroiden järjestäminen tapahtuisi, jos niille ei olisi omia paikkoja.) Ei se silti tarkoita, että järjestäminen olisi välttämättä kovin nopeaa.

Kun säilytystilat olivat tupaten täynnä, tavaroiden saaminen omille paikoilleen oli hankalaa. Siitähän jatkuva sotku ja kaaos johtuivatkin, kun tavaroita ei saanut paikoilleen purkamatta ensin osaa kaapin sisällöstä pois tieltä. Oli paljon helpompaa laskea tavarat käsistään minne sattuu, ajatuksena laittaa ne paikoilleen joskus myöhemmin. Nykyään järjestäminen sujuu nopeasti, kun säilytystiloissa on tarpeeksi väljyyttä.

Kun tavaraa oli liikaa, iski helposti kokonaisvaltainen lamaannus. Tuntui vaikealta aloittaa mitään, kun ensin piti siivota tavaroita pois tieltä. Voidakseen tehdä edes voileivän, oli ensin tehtävä keittiön työtasolle tilaa. Kun sama kuvio toistui kaikessa, arki tuntui huomattavan raskaalta.

Sanavarastostani on jäänyt kokonaan pois lausahduksia, jotka ennen olivat arkea.

Ei tästä mitään tule. Tämä on toivotonta. Miksei mikään suju? En jaksa tätä ainaista sotkua! Pitäisi tehdä asia x, mutta… Miksi meillä näyttää aina näin kauhealta?

Näin jälkikäteen ymmärrän, että olen ollut valtavan kuormittunut. Liiallisesta tavarasta johtuva arjen toimimattomuus sai minut stressaantuneeksi ja väsyneeksi.

Kun meillä nykyään on pieni epäjärjestys, voin hymyillä sille vinosti, sillä tiedän jaksavani helposti siivota tavarat paikoilleen. Me olemme tällaisia kuin olemme, emme elä kulissikodissa. Tasolle kesken lukemisen käsistä laskettu kirja on elämää. Se saattaa kerätä ympärilleen muitakin tavaroita, muttei koskaan sen kaltaista kaaosta, mikä meillä joskus oli. Moiseen tilanteeseen joutuminen edellyttäisi, että alkaisimme määrätietoisesti tyhjentää säilytystilojen sisältöä ympäriinsä.

Uuteen elämäntapaan tottuu nopeasti. Siksi tuntuukin mukavalta saada välillä muistikuvia menneestä ja oivaltaa, miten paljon parempaan suuntaan asiat ovat muuttuneet.

Minun on vieläkin vaikea uskoa todeksi, miten paljon elämäni on muuttunut sen seurauksena, että päätin vähentää tavaroitani ja jättää jäljelle vain olennaisimmat. Kotimme ja sen ilmapiiri on muuttunut, minusta on tullut mukavampi asuinkumppani, ajatukseni ovat muuttuneet. Suhtautumiseni elämään on muuttunut. Olen onnellisempi kuin koskaan.

Ja kaikki tämä lähti liikkeelle, kun aloin vähentää tavaroita. Pienellä päätöksellä voi olla uskomaton voima.

10 kommenttia artikkelissa “Vähemmän tavaraa, enemmän iloa

  1. Tässä minunkin tavoite. Oma tavoitteeni on saada mahdutettua iso perhe pieniin tiloihin tulematta (tämän enempää) sekopäiseksi. Tehdä siivouksesta mahdollista, ehkä joskus jopa helppoa. Prosessi on meillä hidas. Nyt on karsintatauko ja aloitan piakkoin uuden kierroksen koko talossa. Arki itsestään viiden lapsen kanssa on työtä täynnä ja pakko oli ottaa tauko. Karsiminen on haastavaa, sillä isompien lasten tavaroita en voi ilman lupaa laittaa pois. Mieskin päättää omistaan. Suurin tavaran aiheuttama ahdistus on jo poissa. Vähän vapaammin voi jo hengittää 🙂

    Onnittelut sinulle onnistuneesta elämänmuutoksesta!

    • Kiitos kommentistasi! Elämänmuutos on tosiaan tuonut paljon hyvää, olen hyvin tyytyväinen. Ymmärrän hyvin, että yksinkertaistamisen ja tavaran vähentämisen prosessi monilapsisen perheen arjessa voi olla hidasta. Mutta pikkuhiljaa se etenee kuitenkin. Matkan edetessä saattaa helposti tulla sokeaksi jo tapahtuneille positiivisille muutoksille, kun tottuu uuteen tilanteeseen. Mukava kuulla, että hengittäminen sujuu jo vapaammin. 🙂

  2. Tämä on todella totta! Minua aina hirvittää mennä anoppilaan, kun anoppini, joka on muuten ihana ihminen, rakastaa kaikkea tilpehööriä. Maljakoita on miljoona ja toinen mokoma pikkuisia pitsiliinoja. Tauluja, kelloja, tyynyjä, sisäkukkia (oikeita ja teko) on riittämiin. Saan aina henkisiä näppylöitä, kun käymme heillä kylässä. Puolet tavaroista joutaisi heti pois. Tälle ei voi mitään tehdä, vai voiko?

    • Kiitos kommentistasi! En keksi mitä henkisille näppylöille toisten tavaroiden suhteen voi tehdä. Tuskin oikein mitään. Meillä on jokaisella omanlaisemme tapa tarpoa läpi tämän elämän, pidämme erilaisista asioista. Joku tykkää kaikesta siitä, mikä toisen silmään on liiallista tilpehööriä. Itse tunnen aina keveyden tunteen palatessani avaraan kotiini reissusta, se helpottaa kummasti. Toisaalta olen aika sokea toisten kodeille, en niitä kovin tarkkaan katsele eikä tavaran määrä yleensä toisten kodeissa minua haittaa.

  3. Tuntuu niin tutuilta nämä ajatuksesi!!

    Olen viime aikoina käynyt läpi tuhatmäärin valokuvia menneiltä vuosilta, ja monet kerrat ällistelen sitä sotkua, mikä meillä on ollut… kamaa nurkat täynnä. Toisaalta se johtui pienistä tiloista ja onnettomista säilytystiloista – toisaalta ehkä väsymyksestä… monta lasta ja kotona niiden kanssa, koko ajan sälää, melua ja sotkua ympärillä yms. Olen myös vähän sellanen projekti-ihminen; aina oli joku kaapin siivous kesken. Eli sen vuoksi puoli taloa räjähdystilassa…

    Minäkin olen aina ollut järjestelmällinen ja tavaroilla on ollut paikka, tavaraa vaan on ollut niin paljon säilytystiloihin nähden. Ja väittäisin kuitenkin, ettei meillä edes ole silloin ollut niin paljon tavaraa kuin monilla muilla – esimerkiksi lapsilla ei koskaan ole ollut mitenkään hillittömän paljoa leluja, jos vertaan moneen muuhun lapseen. Omaan silmään niitä silti oli liikaa silloinkin… Kuitenkin esimerkiksi keittiössä todellakin oli kaappeja ihan hirmuisesti, mutta silti näin älyttömän monia kuvia täysin kaaoksessa olevasta keittiöstä.

    Mietin monta kertaa, että miksi olen yleensä kuvannut sitä kodin kamalaa kaaosta… kasa siellä, toinen täällä, kirpparille tai muualle pois lähtevien vuoria, selvitettävien kasoja… (niitä projekteja siis…) Mutta ehkä juuri siksi, että se oli niin arkea silloin ja tavallaan olin vähän itseironinenkin ja kuvasin sitä kauheutta. Olen myös blogissani esitellyt monet kerrat sellasta arkirealismia… kuvineen kaikkineen.

    Muistan myös sen toivottomuuden tunteen, kun ei tiennyt mistä aloittaa sen raivaamisen. Ja lopulta ei ehkä saanut aloitettua mistään… Ja tänä päivänä meilläkin on tuo tilanne, että ”kauhea sotku” on sellanen vartin homma siivota. Saan silti kulutettua siivoukseen vaikka koko päivän, mutta sitä on itse asiassa kiva tehdä rauhassa.. välillä kuppi teetä ja vähän blogistaniaa, sitten taas pientä järjestelyä. Ei ollenkaan sellasta hampaat irvessä raatamista ja illalla kuolleena sänkyyn…

    Me hyvin usein miehen kanssa puhutaan, miten siistiä meillä nykyään on ja miten paljon tilanne on siitä aiemmasta muuttunut. Nautimme tästä!! Kyllä siistin kodin salaisuus mielestäni on se vähäinen tavaramäärä. Ainakin meillä!!

    • Kiitos kommentistasi! Avainsanat on juuri tuossa, liian paljon tavaraa säilytystiloihin nähden. Silloin järjestelmällisyydestäkään ei ole oikein avuksi. Minäkin muistan epätoivon hetkiä, kun tavaraa oli liikaa ja ne olivat aina tiellä. Minä aloitin kaikesta siitä mitä juuri sillä hetkellä näin. Se oli oikein hyvä tapa aloittaa meillä, kun näkyvillä oleville tavaroille ei ollut mahdollistakaan löytää omaa paikkaa, koska tilaa ei ollut. Olen todella iloinen, että tuo tilanne on jo historiaa. Vähäinen tavaramäärä helpottaa kodin siistinä pitämistä todella paljon.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s