Maksatko huomaamattasi tavaroiden varastoinnista?

Kun en ollut vielä tietoinen minimalismista, kulutin huomaamattani paljon rahaa tavaroiden varastointiin.

Minulle ihanteellinen koti sisältää vain tarpeelliset ja monipuolisesti toimivat kalusteet ja tavarat, sekä näiden ympärille sopivasti tilaa – ei liikaa, eikä liian vähän. Mitä jää tämän määritelmän ulkopuolelle, koen turhaksi.

Vuosikausia meillä oli liikaa ainakin lakanoita, pyyhkeitä, verhoja, pöytäliinoja, kankaita, peittoja, tyynyjä, vaatteita, kenkiä, laukkuja, koruja, kosmetiikkaa, siivousaineita, astioita, ruoanlaittoon liittyviä välineitä ja tarvikkeita, maljakoita, koriste-esineitä, kynttilälyhtyjä, seurapelejä, kirjoja, toimistotarvikkeita, papereita…

Kaikki tuo tavara piti säilyttää jossakin. Tarvittiin lisää tavaraa. Säilytyslaatikoita, rasioita, koreja, vaateripustimia. Pusseja, jotka tyhjennettiin ilmasta imurilla säilytystilan säästämiseksi.

Näiden ympärille tarvittiin kaappeja, laatikostoja, hyllyjä. Makuuhuoneeseen, olohuoneeseen, joissakin kodeissa työ/vierashuoneeseen, kylpyhuoneeseen, vessaan, vaatehuoneeseen ja keittiöön.

Ja se kaikki maksoi. Jokainen säilytystarvike ja kaluste. Asuntoa remontoidessa hankimme kiinteitä kaapistoja. Keittiöremontteja tehdessä keittiökalusteita.

Saatatte ihmetellä, miksi kirjoitan varastoinnista enkä säilyttämisestä. Siihen on syynsä.

Palataan luetteloon, jossa listasin mitä kaikkea meillä oli liikaa. Paljonko se liikaa oikeastaan oli? Niin paljon, että jokaisesta mainitsemastani tavararyhmästä, kenkiä ja verhoja lukuun ottamatta, olemme vähentäneet vähintään puolet pois. Suurin osa tavararyhmistä on kutistunut niin paljon, että jäljellä on enää vain rippeet. Säilytyskalusteiden ja erilaisten säilytystarvikkeiden määrä on vähentynyt samaa tahtia.

Jos tarpeellinen määrä tavaraa on neljä tai kuusi, mutta kaapeista löytyy 20, 30 tai 40, ja tämä toistuu lähes jokaisen tavararyhmän kohdalla, niin minusta on varsin kohtuullista puhua varastoinnista. Suurin osa kodin säilytystiloista on silloin kaiken muun kuin tarpeellisten tavaroiden käytössä, siis minun nähdäkseni varastona. Tavaroiden suuri määrä on hyvin todennäköisesti ohjannut myös hankkimaan tarpeettoman suuren asunnon.

Koko siitä valtavasta tavaroiden määrästä, minkä olemme kotoamme ulos kantaneet, emme ole kaivanneet mitään. Emme yhtään ainoata tavaraa. Elämme onnellisempaa ja vaivattomampaa elämää näin. En jaksa harmitella edes sitä valtavaa rahasummaa, mikä kaikkeen siihen turhaan tavaraan ja sen säilytykseen on kulunut. Se on ollutta ja mennyttä. Olen onnellinen, että löysin minimalismin, emmekä jatkaneet enää pidempään samalla tavalla.

Säilytämme kotonamme enää tarpeellisia, merkityksellisiä ja käytössä olevia tavaroita, jotka tuottavat meille iloa. Kaiken sen, mitä saatamme joskus tarvita, olemme ulkoistaneet kauppojen, verkkokauppojen, vuokraamojen ja kirjastojen varastoitavaksi. He säilyttäkööt tavaroita niin pitkään, kunnes me niitä tarvitsemme.

16 kommenttia artikkelissa “Maksatko huomaamattasi tavaroiden varastoinnista?

  1. Luin kirjoituksen pari kertaa. Tämä on juurikin näin. Kotona alan jo saada juonesta kiinni ja elämä helpottuu: alualakanoita 2, pussilakanoita 4, pyyhkeitä 4, … Omia vaatteita ja kenkiä olen karsinut ja pitämällä kuluttanut loppuuun. Tosin mies pitäisi saada vielä enemmän asian taakse 🙂 Hänen tahdostaan esim. säästetään vanhoja kuivuneita ruusuja muistona menneistä.

    Mutta työhuoneella, joka sisältää askartelutarvikkeita ym. ym. ihan hiiiiirveesti. Enkä raaskisi luopua melkein mistään! Jokaista pientä kiiltokuvan osaakin voi käyttää vielä johonkin korttiin. Ja juu, kortteja en ole tehnyt enää vuosiin. Entisiäkin on jemmassa. Pitäisi löytää kaikelle sälälle uusi hyvä koti, kun roskiin heittäminen on niin vaikeaa.

    Askartelutarvikkeissa on vaikea myös määritellä mikä on tarpeellinen määrä. Riittääkö kaksi pussia pieniä helmiä vai olisiko hyvä olla kuusi pussia, että olisi erivärisiä. Entä kartonkeja, vain kahta perusväriä vai 50 erilaista väreineen ja kuvioineen. Eilen pieni oivalluksenpoikanen kertoi, että suoranaisesti korttiaskartelumateriaaleja en taida tarvita enää varastoida. Lähdetään siitä siis eteetpäin.

    Laita lisää näitä inspiroivia ja muistuttavia kirjoituksia, niin meidän muidenkin elämä saa helpotusta.

    • Kiitos taas hyvästä kirjoituksesta. Vastaan tässä oikeastaan Tiinalle, sillä hän kirjoittaa asiasta josta mulla on ihan viime aikaista kokemusta.
      Tein monen vuoden ajan kaikenlaista käsilläni: kollaaseja, maalauksia, monenlaista juttua jota varten keräsin vanhoja lehtiä, monenlaista paperia, kaikenlaista. Tein kauhean määrän tauluja jne. ja myin niitä aika mukavasti. Sitten aika tuohon hommaan loppui kun menin kodin ulkopuolelle töihin ja kiinnostuskin vuosien mittaan hiipui (uskon nimittäin että jos on palava innostus niin aikakin olisi löytynyt).

      Viime viikonloppuna heitin kaikki tuohon harrastukseen liittyvät jutut roskiin. Kaiken, lukuunottamatta akryylimaaleja, joita poikani voivat vielä käyttää. Olin luullut etten voisi niistä ”koskaan” luopua, mutta kun luovuin, tilalle tulikin vain valtava helpotus. Nyt taulut eivät kuiski nurkissa koko ajan että niille pitäisi tehdä jotakin tai niitä ”kannattaisi tehdä lisää” jne.

      Minä en ole enää sama kuin ennen, mina en tee enää samoja asioita kuin ennen. Nyt päässäkin on tilaa – kohta ehkä voin innostua jostakin uudesta!

      Yleisemmin karsimisesta:
      meilläkin mun mies on se joka hamstraa. Minä olen tehnyt sitä ennen, en koskaan kovin ”vakavasti” mutta enemmän kuin nyt. Nykyisin mun on helppo luopua ja raivata. Tällä hetkellä mieleni palaa tehdä suuri tyhjennys astioihin, mutta mieheni on toista mieltä. Hänen mielestään ei voi luopua vaikkapa mukeista, koska ne ovat aivan ehjiä. Ovat toki, mutta suurin osa on jostakin saatuja, en edes pidä niistä, jotakin mainosjuttuja tai muuten kamalia. Ja melkein kaikkia vain yksi. Ja se tärkein: emme tarvitse puoliakaan siitä määrästä. Perheessä siis 4 jäsentä.

      Hiukan sama petivaatteiden ja pyyhkeiden kanssa. Ainakaan en suostu ostamaan yhtään uutta jottei määrä ainakaan lisäänny. Ehkä se vanhimmasta päästä vähitellen vähenee kun hajoavat käsiin…

      • Kiitos kun kommentoit! Tuosta olen samaa mieltä, että jos jotakin tekemistä kohtaan on palava innostus, niin aikaakin löytyy.

        Minulla on vastaava helpotuksen kokemus, kun aikoinaan luovuin suuresta määrästä kankaita ja ompelutarvikkeita. Kangaspinot muistuttivat minua, että olisi hyvä (tai että suorastaan pitäisi) tehdä sitä ja tätä. Tai että jos kerran osaan ommella mitä tarvitsen, niin minun tulisi tehdä tarvitsemani itse, eikä ostaa sitä valmiina. Oli valtava helpotus luopua ja todeta, ettei minun ole mikään pakko jos ei kerran huvita. Ommelkoon he jotka siitä nauttivat, minä voin tehdä jotakin muuta ja mielekkäämpää rajallisella ajallani.

        Minulle on lähipiiristä tuttu tuo ajatus, että jos tavara on ehjä, siitä ei voi luopua tai ainakin se on todella vaikeaa. Siitä riippumatta, että tavaraa on aivan liikaa ja se on haitaksi. Vaikka sitä ei tarvitse tai käytä kukaan. Ajatuksen takana lienee, että tavara on joskus maksanut jotakin, vaikka eihän tavaran kaapin perukoilla tyhjän panttina säilyttäminen koskaan tuo tavaraan laitettua rahaa takaisin.

    • Kiitos kommentistasi! Roskiin heittäminen tosiaan on vaikeaa. Itse luovun tavarasta melko helposti, kun saan sen ohjattua jollekin, joka sitä vielä tarvitsee. Jos et enää tee kortteja, niin voisiko tarvikkeille löytyä uusi koti esim. jostakin päiväkodista? Ottaisivat varmasti mielellään vastaan askartelutarvikkeita.

      Mukava juttu, jos ajatukseni tuovat teille lukijoille inspiraatiota ja helpotusta. 🙂

  2. Tavaraa löytyisi ja olen jonkin verran saanut karsittuakin. Mutta vielä monessa asiassa se mieli ei anna laittaa sitä tavaraa pois, vaikkei tarvetta olisikaan.

    Lakanoita ja pyyhkeitä löytyy ja kuitenkin muutamat niistä on vaan käytössä. Mutta mitä jos kymmenen vuoden päästä meillä olisi oma kesämökki, mitä jos.. Mitä jos sitten ostaisinkin vaan uutta tai käytettyä JOS niille olisi oikeasti tarvetta.

    Ehkä pikkuhiljaa, mutta mitään en ole kaivannut mitä olen pois saanut laitettua.

    • Kiitos kommentistasi! Niin, mitä jos. 🙂 Minulla oli tuo sama mökkiajatus jossain vaiheessa, olisin saanut meiltä helposti tavarat mökille, joitakin kalusteitakin. Luovuin kuitenkin ylimääräisistä, koska näytti siltä, että emme ole mökkiä hankkimassa. Ja koska ajan kuluessa ymmärsin, että tavaraa olisi liikaa siltikin, vaikka osan siitä veisi mökille. Nyt tiedän, että mahdollisella mökillä tarvisemani tavaramäärä on niin pieni, että tarpeen tullen saan sen kerätyksi kyllä kasaan. Samaan päätelmään tulin siis kuin sinäkin: tavarat löytyvät kyllä, jos niille joskus oikeasti tarvetta on.

      Tavaran vähentäminen vie aikansa, ja sille on mielestäni ihan hyväkin antaa aikaa, ettei tee innostuksissaan päätöksiä, joita tulee myöhemmin katumaan. Ainakin meillä kyse on ollut varsin pitkäaikaisesta prosessista, joka on opettanut paljon.

  3. Olen maksanut muuttovarastosta kalleimman mukaan asuessani pitkiä ajanjaksoja ulkomailla, olen maksanut ylimääräistä 120 euroa niillä hinnoilla.

    Minulla on ihan selvästi ongelma ompelutarvikkeiden säilytyjksessä, koska siihen olen kokeillut sitä ja tätä. Yleensä liian pieniä säilytysratkaisuja. Toinen väärin arvioitu säilytystarve on ollut cd-levyt. Bokseja jäy kättämättäkin, kun päätin luopua koko formaatista. Tekniikan kehitystä ei olisi voinut arvata vielä abt 7 vuotta sitten. Yhden vanhan lipaston oston ja se oli liian suuri ja epäkäytännöllinen, joten myin sen eteenpäin. SIinäpä ne.

    ´Olen pitänyt jonkinmoista kirjaa tavaraostoksistani siitä lähtien kun muutin kotoa, taivas siitä on parikymmentä vuotta, lähdin tosi nuorena. Ei minulla ole turhiin tavaroihin mennyt kuin jotain vajaa 2000 euroa nykyrahaksi muutettuna. Osa siitäkin on annettu käyttämättöminä lahjoina pois. Itse olen onnistunut myymäänkin tavaroita, ystävilläni kesämökkejä ja sinne kelpaa käyttötavaraksi melkein kaikki, mikä minulla jää käyttämättä. Käytössä olevat tavarat pyrin käyttämään loppuun ennen kuin ostan uuden.

    • Kiitos kommentistasi! Liian pienet säilytysratkaisut ovat hankalia. Joskus sitä vain tuppaa olemaan turhan optimistinen sen suhteen, minkä verran säilytystilaa on riittävästi. Ja tosiaan, aikoinaan cd-levykokoelma oli aarteeni, enkä olisi osannut kuvitellakaan siitä joskus luopuvani. Niin ne vaan ajat muuttuvat.

      Sinä olet tainnut osata kohtuullisen elämäntavan aika luonnostaan. Toiset meistä tarvitsevat oppia kantapään kautta. 😉

  4. Kyllä, maksoin aivan liikaa. Olen huomannut tismalleen saman asian kun viimeisen reilu kahden vuoden aikana olen systemaattisesti käynyt kaikki tavarat läpi ja lahjoittanut, myynyt ja kierrättänyt 60% tavaroistamme. Säilytyskalusteisiin käytetty rahamäärä on viimeistään siinä vaiheessa konkretisoitunut kun olen ne myynyt noin puoleen hintaan hankintahinnasta. Lisäksi erilaisten säilytyskorien ja laatikoiden määrä löi ällikällä kun ne hetken ennen uuteen kotiinsa lähtöä ovat seisseet tyhjillään epämääräisessä pinossa eteisessä. Koin itseni lähes rikolliseksi kun ajattelin ensin hankkimiani turhia tavaroita, joita seurasi säilytyskalusteiden, korien yms. hankinta sekä sitä paljonko luonnonvaroja, aikaa ja rahaa olinkaan kuluttanut täysin turhaan. Emme sentään hankkineet isompaa asuntoa tavaroiden takia.

    Kaksi pyyhettä ja kahdet lakana per perheenjäsen toimii meillä loistavasti. Lapsen kaikki vaatteet ja kengät (myös luistimet) mahtuvat nykyisin kahteen matalaan puolen neliön kokoiseen laatikkoon. Matka yksinkertaistamiseen jatkuu edelleen niin tavara- kuin olennaiseen keskittymismielessä.

    Allekirjoitan täysin Tuulia sanasi onnellisemmasta ja vaivattomammasta elämästä, sillä sitä tämä on.

    • Kiitos kommentistasi! Minulla on aika hyvässä muistissa, millaisia erilaisia laatikoita, koreja, säilytyskalusteita ym. meillä edellisessä asunnossamme oli. Niitä oli paljon! Hyvin ne hukkuivat kohtuullisen suureen asuntoon, mutta tilanne muuttui kun muutimme pienempään. Silloin sen vasta todella ymmärsi miten paljon liikaa kaikkea on.

      Mukava kuulla, että sinäkin olet löytänyt onnellisemman ja vaivattomamman elämäntavan. Matka yksinkertaistamiseen jatkuu täälläkin. Jos tavaroiden suhteen tilanne onkin hyvä, niin esimerkiksi oman ajankäytön suhteen saa olla enemmän tarkkana, että käyttää aikansa viisaasti.

  5. Samoilla linjoilla, edelleen.. Helpottaa elämää kummasti. Harmi vain kun se täytyy aina vaikeimman kautta oppia.
    Mutta. Olen kuitenkin muutamia poistojani katunut. Erityisesti seuraavana sesonkina asian ollessa taas ajankohtainen. Yksi kevät-talven takki oli tällainen, ja tällä hetkellä harkitsen vakaammin esim. huivien kierrättämistä, sillä niiden määrä on kasvanut turhan laajaksi ja kirjavaksi. Mutta mikä on järkevää tässä kohtaa. Huiveja käytetään sekä asusteena että lämmikkeenä. Eri vuodenaikoina eri vahvuisina. Toisinaan tuomaan väriä kokonaisuuteen, mutta useammin vielä klassisissa väreissä. Juhlapukeutumisessa on omanlaisensa materiaalit. Jotkin osa-alueet ovat siis kohtuuttoman vaikeita tässä projektissa. En välittäisi muutaman kuukauden kuluttua olla jälleen käyttämässä aikaa ja rahaa johonkin aikaisemmin jo omistamani hankkimiseen.. Toinen vaikea osa-alueeni ovat kengät, vaikka en niitä paljon edes omista (tai ehkä siitä syystä..) Jos kengät vain säilyvät ja säilyvät mutta eivät muuten tunnu enää niin mieleisiltä, niin milloin on oikea aika luopua.. :/

    • Kiitos kommentistasi! Moni asia tulee tosiaan opittua kantapään kautta. Toisaalta omalta kohdaltani voin sanoa, että tuntuu menevän hyvin perille niinkin. 😉 Järkevän määritteleminen voi olla vaikeaa. Kun tuntee omat tarpeensa, niin ajan myötä sekin helpottuu, kuten kaikenlaisten muidenkin rajojen vetäminen esim. sille mikä on sopivasti.

      Omalta kohdaltani vastaava kenkätilanne ratkesi omia aikojaan, kun jalkani vuosien mittaan muuttuivat ja kauan palvelleet talvikengät kävivät liian ahtaiksi eivätkä jalat enää pysyneet niissä lämpiminä. Niin, milloin on oikea aika luopua? Tähän tuskin on yhtä oikeaa vastausta, kukin ratkaisee asian itselleen sopivimmalla tavalla.

      • ..juu perille menee, mutta ajattelepa kuinka paljon rahaa ja luonnonvaroja erityisesti olisi säästynyt, kun tällaiset meikäläisetkin olisivat opin jo saaneet heti omille muuttaessaan. Omassa teoriassani turha kulutus liittyneekin paljon jonkin muun aukon elämässä paikkaamiseen. Toki myös kehnompi talous sai nuorempana aikaan sen, että tyytyi huonompaan laatuun, ja sitten vuosi vuodelta taasen ylimääräisen rahan kanssa vaihtoi vaikkapa astiastoa ihan vaihtamisen halusta. Kyllä näin on, että oman tarpeiden lisäksi kun tuntee oman makunsa niin se auttaa monessa asiassa 😀
        Kenkien kanssa minulla ei ole mitään vastaavia loogisia syitä, mutta täytyy nähdä sekin positiivisena asiana ennemmin, että sekä jalkani että kenkäni ovat pysyneet samanlaisina kuten ennenkin.

        • Samaa mieltä, oppi olisi voinut taloudelliselta ja ympäristön kannalta voinut tulla vähän suoraviivaisemminkin… Hyvin tutuilta kuulostavat ajatuksesi turhasta kulutuksesta, itselläni pätevät samat syyt mitkä kirjoitit. Tietynlainen tyhjyys tai stressi elämässä, osaltaan myös ymmärtämättömyys siitä miten vähällä oikeastaan tulee toimeen. Ja juuri tuo huonoon laatuun tyytyminen, minkä vuoksi myöhemmin on joutunut hankkimaan (tai halunnut muutenkin hankkia) samoja tavaroita uudelleen parempilaatuisina.

          Parempi myöhään kuin ei milloinkaan kuitenkin, tässäkin asiassa. Elämä tuntuu huomattavasti yksinkertaisemmalta, kun tuntee omat tarpeensa ja makunsa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s