Kesätauko ja mietteitä blogin tulevaisuudesta

Elämässäni on menossa pysähtymisen ja asioiden pohdinnan aika, kuten aiemmin kirjoitin. Blogin ylläpito on ollut ajoittain raskasta, kirjoittaminen on tuntunut vaikealta ja toissijaiselta. Niinpä olen päättänyt vetää syvään henkeä ja laittaa Minimalismin Ilon kesäkuun mittaiselle tauolle.

Tarvitsen paljon omaa aikaa ja rauhaa voidakseni hyvin. Viihdyn itsekseni, omien ajatusteni kanssa. Kirjoittaminen on blogin ylläpitämisessä minulle se helpoin osa. Olen kiitollinen kommenteistanne ja arvostan blogissa käytävää keskustelua valtavan paljon. Minun on kuitenkin myönnettävä, että kaltaiselleni äärimmäisen introvertille ihmiselle keskusteluun osallistuminen ja kommentteihin vastaaminen on välillä varsin voimia vievää. Se on minulle sosiaalinen ponnistus siinä missä ihmisten kanssa keskusteleminen muutenkin.

Ajatus voi tuntua teistä vaikealta ymmärtää, joten selvennän sitä hieman. Kun huomaan saaneeni kymmenen uutta kommenttia sen jälkeen kun viimeksi kävin tilannetta katsomassa, mitä ajattelen? Olen iloinen ja kiitollinen, että haluatte jakaa ajatuksenne minun ja muiden lukijoiden kanssa. Sitten tuntuu siltä, kuin olisin kymmenen ihmisen ympäröimänä, joista jokainen kaipaa huomiotani. Se ei ole minulle luonteva olotila. Tunnen itseni keskipisteeksi, mutta haluaisin olla hiljainen sivustaseuraaja. Ymmärsin tämän mekanismin vasta hiljattain; en ollut tullut ajatelleeksi, että sosiaalisen kanssakäymisen lainalaisuudet voisivat toimia näin myös silloin, kun kyse on kirjoitetusta tekstistä ruudulla, mutta niin se minun kohdallani on. Huvituin kun ymmärsin, miksi sähköposteihin vastaaminen tuntuu kevyemmältä: siinä käyn keskustelua ainoastaan yhden ihmisen kanssa kerrallaan!

Olen jo pidempään miettinyt, miten löytäisin tasapainon blogini ylläpidon kanssa. Koen pienimuotoista syyllisyyttä, kun kommentteihinne vastaaminen jää välillä sivuun kohtuuttoman pitkäksi aikaa. Arvostan jokaista kommenttia ja olen halunnut vastata jokaiselle. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu siltä, että jatkossa vetäydyn seuraamaan keskustelua enemmän sivusta, ja vastaan vain osaan kommenteista. Tai vastaan aiempaa lyhyemmin. Tai sitten en vaan osaa pysyä poissa kommenttilaatikosta… Tiedän miltä tuntuu, kun on nähnyt kommentin kirjoittamisen vaivan ja jää ilman vastausta. Itse olen aikoinaan tulkinnut tilanteen niin, että vaivani oli turha eikä kommentillani ollut mitään merkitystä. En halua aiheuttaa pahaa mieltä, enkä ajatusta siitä, etteikö kommenteillanne olisi merkitystä. Niillä on, enemmän kuin uskottekaan.

Se on ainakin selvää, että kun saan kysymyksiä, vastaan niihin mielelläni jatkossakin. Myös sähköposteihin minulta saa vastauksen, kuten tähänkin asti. Julkaisuaikataulua muutan ainakin toistaiseksi niin, että kun nykyään julkaisen uuden tekstin joka neljäs päivä, niin heinäkuun alusta alkaen uutta luettavaa ilmestyy joka viides päivä. Ero tuskin näyttäytyy teille suurena, mutta minulle sillä on merkitystä.

Kommentointi tuntuu kaikkein vaikeimmalta asialta muuttaa, mutta juuri sitä minun olisi omalta osaltani muutettava, pitääkseni itsestäni ja jaksamisestani parempaa huolta. Vuosien mittaan on ollut hetkiä, jolloin olen miettinyt koko kommentoinnin sulkemista, mutta koen kommenteissa käytävän keskustelun niin tärkeänä, etten ole voinut sitä tehdä. Johtuu ehkä sivustaseuraajan luonteestani, mutta minusta tuntuu siltä, että kommenttilaatikon keskustelun tuotatte lähinnä te lukijat, minä olen vain antanut keskustelulle alkusysäyksen tekstilläni. Miltä teistä tuntuu, puuttuuko kommenttilaatikosta jotakin, jos jättäydyn siellä hieman aiempaa sivumpaan? Miten te asian näette? Mikä merkitys kommenteilla teille on?

Vetäydyn pian kesäkuuksi hiljaiseloon, mutta sitä ennen vastailen vielä ajatuksiinne. Toivon teille kaikille mitä ihanimpia kesäkuun päiviä, kaikkine pienine iloineen mitä elämä antaa. Tavataan täällä taas heinäkuussa!

37 kommenttia artikkelissa “Kesätauko ja mietteitä blogin tulevaisuudesta

  1. Saanko olla aivan rehellinen? Jos loukkaannut helposti, poista tämä kommentti heti… 😉 🙂

    Minä pidän blogistasi ja tavastasi kirjoittaa. Minua kiinnostaa sinun esiin nostamasi aiheet, jne. Kantasi ja näkemyksesi on mielestäni joka kirjoituksessa tullut täysin käsiteltyä varsinaisessa blogitekstissäsi, sillä ne ovat hyvin pohdittuja, artikuloituja ja perusteltuja.

    Vastauksesi kommenteihin ovat taas puolestaan usein pakostakin saman toistoa ja hieman väkinäisiä. On nimittäin mahdotonta sanoa 10 – 20 kertaa peräkkäin kohteliaasti ”kiitos viestistä, jne.” aina uudella ja mielenkiintoisella tavalla. Vastaukset ovat väkisinkin toistoa itse blogitekstistä ja toisista vastauksistasi. Lisäksi alat usein vastauksissa perustelemaan lisää blogitekstiäsi, mikä on mielestäni täysin turhaa. Olet jo kertaalleen (poikkeuksetta) kantasi ja näkemyksesi hyvin perustellut, turha sitä enää toistaa, vaikka joku eri mieltä olisi tai sinut tulkinnut väärin. Toisin sanoen, (saamani käsitykseni mukaan) koet tarvetta vastata jokaiseen kommenttiin, koska vastaamatta jättäminen on mielestäsi epäkohteliasta. Mielestäni sinun ei kuitenkaan pitäisi vastata pelkästä kohteliaisuudesta. Vastaa vain, kun aidosti haluat, jotain blogitekstiisi lisätä. Ja mikäli ”aidon” ja ”kohteliaan” erottaminen tuntuu vaikealta, lopeta kommentointi kokonaan, kunnes niiden erottaminen tuntuu helpommalta.

    Toivon todella, etten loukannut sinua, sillä tarkoitukseni on puhtaasti rohkaista sinua lopettamaan kommentointi, mikäli haluat… 🙂 Eli älä kommentoi tähän ja mikäli olet eri mieltä, poista vain tämä minun kommenttini. Jookosta? 🙂 🙂 🙂

    Hyvää kesää sinulle!

    • Olen samoilla linjoilla edellusen kanssa tässä asiassa.
      Ensinnäkin pidän blogistasi todella paljon, kiitos siitä! 🙂

      Toiseksi siitä jokaiseen kommenttiin vastaamisesta: en itse koe tarpeelliseksi, että jokaiseen kommenttiini vastataan. Etenkään, jos en ole kysynyt mitään tai kommenttini ei muuten vain huuda vastausta. Usein ne kerrat joihin olen blogissasi kommentoinut, ovat kertoneet omasta tavastani toimia jossain tilanteessa. Eli olet kertonut omasta tavastasi ja kysynyt miten muut tekevät ja sitten olet saanut paljon kommentteja ja kokemuksia, omani on näihin vain lisäkertomus.

      Tällöin en siis koe ongelmaksi sitä, ettet vastaisi kommenttiini, enhän mitään kysynytkään 🙂 Jos kirjoitukseni jollain erityisellä tavalla sykähdytti, niin sitten varmasti vastaisit, muuten en edes kaipaa sitä.

      Jos kommentteja on paljon, voisit ihan hyvin kiittää kaikkia vastaajia yhdellä kertaa, näin keskustelisit vain yhden kanssa ja se tuottaisi vähemmän stressiä.

      Oikein hauskaa blogilomaa! Tiedän tosin automaattisesti käyväni täällä välilläkin kurkkimassa, josko vaikka sadepäivä olisi tehnyt tepposet ja innostuisitkin kirjoittamaan 🙂

      • Kiitos kun kerroit mielipiteesi! Hyvin samanlaisilla linjoilla olet kuin minäkin. Ja juu, eihän sitä tiedä jos jonakin sadepäivänä tulee mieleen jotakin kirjoittaa, vaikka kuinka olisi tarkoitus vain lomailla. 🙂

    • Minusta tuo ”kiitos viestistä” ei ole tuntunut väkinäiseltä.Mutta ei mielestäni ole tarpeen vastata kuin silloin, jos ”intoutuu” keskusteluun! Ja hyvää lomaa!

      • Kiitos kun toit mielipiteesi keskusteluun! Sormista tuo ”kiitos kommentistasi” lähtee jo automaattisesti, mutta sydämestä se silti tulee joka kerta. Kaunista kesää sinulle!

    • Kiitos kommentistasi! Saa olla rehellinen. Juuri tuota olen itsekin ajatellut mistä kirjoitit. Kun vastaa useampaan kommenttiin, joissa käsitellään samaa asiaa enemmän ja vähemmän samasta näkökulmasta, on aika vaikea keksiä jokaiselle kovin tuoretta sanottavaa. Ja vaikka todella olen kiitollinen jokaisesta kommentista, ja todella tarkoitan mitä sanon kirjoittaessani ”kiitos kommentistasi”, niin kyllähän se näyttää aika erikoiselta, kun koko kommenttipötkön lukee putkeen. Se on sitten eri asia, mitä yksittäinen kommentin jättäjä asiasta ajattelee vai ajatteleeko mitään – siis ottaako asian diipadaapana vai antaako sille jotakin merkitystä.

      Niin olen ajatellutkin, että olisi kenties hedelmällisempää vastata vain kommentteihin, joihin minulla todella olisi jotakin sanottavaa. Toisaalta taas mietin miltä mahtaa tuntua kun näkee kommentoinnin vaivan, eikä saa lainkaan vastausta. Mutta tosiaan, osuit asian ytimeen siinä, mikä kommentteihin vastaamisen ongelma on.

      Kiitos kun toit ajatuksesi esiin, minua helpottaa suuresti että joku toinenkin on ajatellut asiaa tältä kannalta. Noin rakentavalla tavalla kirjoitetusta kommentista on aika vaikea loukkaantua, vaikka aika herkkänahkainen joskus saatan ollakin. Asiaahan sinä kirjoitit.

      Hyvää kesää myös sinulle!

  2. Olet niitä nykyään aika harvoja kirjoittajia jotka ensinnäkin osaavat kirjoittaa, vastaavat ”tunnollisesti” kommentteihin ja veilÄ tärkeää: et koskaan intä tai vänkää. Täällä ”luonasi” on minusta mukava ja rauhallinen tunnelma. Siksi tämä on niin tärkeä blogi minullekin – hienon sisällön lisäksi.

    Ajattelen kuten mainitsit itsekin että kommenttilootassa keskustelu menee omalla painollaan. Olet tehnyt avauksen johon me tartumme. Minua ei ainakaan haittaisi ellet vastaisikaan tai ellet vastaisi ainakaan ihan kaikille. Ymmärrän oikein hyvin sen mitä kirjoitat tuosta tunteesta että olisi kuin ihmisten ympäröimänä kun niitä kommentteja tulee. Jos se tuntuu vähänkään pahalta, niin minusta sinun kannattaisi olla osallistumatta kommenttikeskusteluun/olla vastaamatta. Mutta….ja tämä on se mikä itselleni olisi mahdotonta…en nimittäin malttaisi pitää suutani kiinni vaan joku ihme velvollisuus ehkä ajaisi minut kuitenkin vastaamaan kaikille…

    • Kiitos kommentistasi! Kauniit sanasi tuntuvat hyvältä, kiitos niistä. Mukava ja rauhallinen tunnelma on juuri sitä, mitä olen ”luonani” halunnut olevankin. Hyvä kuulla, että sinäkin näet asian niin, että kommenttilootan keskustelu kulkisi omalla painollaan, ilman minuakin. Mutta kuten kirjoitit, sitä voi joskus olla vaikea malttaa pitää suunsa kiinni ja olla puuttumatta joka kommenttiin joka jonkinlaisen ajatuksen herättää. 😉 Pitänee opetella.

  3. Kirjoitat upeasti. Annat minulle ajatuksia ja rauhan elämään. Toivon sinun kirjoittamista jatkavan. Keskity siihen, mikä sinusta hyvältä tuntuu eli kirjoittamiseen ja muiden auttamiseen.
    Kommentointi on toissijaista eikä sinun tarvitse välttämättä siihen keskusteluun osallistua. Olet jo antanut oman panoksesi kirjoituksen muodossa eikä kukaan sinulta voi enempää vaatia.

    • Lämmin kiitos kauniista sanoistasi. Ei tässä oikein tiedä mitä sanoa noin koskettavia sanoja lukiessaan. Hiljaiseksi vetää.

  4. Minäkin kannustan siihen, että voit aivan hyvin jättää vastaamatta osaan kommenteista. Kun lukijat tietävät asian, he eivät jää odottamaan ”kuittausta”. Vastaa vain sen verran kuin haluat ja sen verran, mikä ei kuormita sinua liikaa.

    Minäkin olen helposti kuormittuva introvertti. Olisikin kiinnostavaa lukea joskus, oletko löytänyt keinoja, joilla voi vähentää sosiaalista kuormitusta.

    • Kiitos kannustuksesta! Olen vähän miettinyt, että koska tämä keskustelu jossain vaiheessa hukkuu muiden tekstien joukkoon, voisin ehkä laittaa blogin sivupalkkiin tai jonnekin näkyville miten toimin kommenttien kanssa, ettei se tulisi uusillekaan lukijoille yllätyksenä.

      Tämä introverttius on asia, josta voisi kirjoittaa tosiaan enemmänkin. Kultaisen keskitien löytäminen keinojen kanssa on ollut hankalaa, lähinnä olen pikkuhiljaa erakoitunut yhä enemmän…

  5. Hei!
    Kiitos mahtavasta blogistasi! Todella harvoin luen kommenttilaatikkoa, mutta tekstisi luen aina. Itse olen kommentoinut jotain näiden vuosien aikana ehkä 2 kertaa, joten minulle kommenttilaatikko ei ole ollenkaan tärkeä enkä odota että vastaisit kommentteihin.
    Itsekin olen introvertti ja ymmärrän täysin tilanteesi. Jätä ihmeessä kommentoimatta, jos se vain auttaa sitä, että jatkaisit blogiasi!

    • Kiitos kun jätit kommentin! Monta kertaa olen miettinytkin, että minkä verran ihmiset yleensä kommentteja lukevat. Itselläni se on vähän blogikohtaista, ja riippuu myös keskustelun aiheesta, luenko tekstin lisäksi myös kommentit. Mukava saada ymmärrystä muilta introverteilta. 🙂

  6. Edustan näemmä epäsuosittua linjaa täällä mutta minulle on tärkeää että kommenttiin vastataan. Toki ymmärrän ja hyväksyn ihan täysin sen jos et sitä halua tehdä enkä missään tapauksessa toivo sinun ottavan siitä paineita tai jopa stressiä. Rehellisyyden nimissä kuitenkin olennaiset muutokset kommenttiosastolla saavat luultavasti kommentointini vähenemään aika tavalla, mutta tuskinpa se mitään haittaa.

    En muuten ollut ikinä pistänyt merkille että postaat tietyn ajan välein. Joskus täällä oli uusi postaus kun tulin katsomaan, joskus ei, enkä sitä sen tarkemmin ajatellut. Päivällä pitenevä postausväli ei varmaankaan siis tule harmittamaan =)

    • Kiitos kommentistasi! Ymmärrän hyvin, että pidät tärkeänä saada vastauksen kommenttiin. On se itsellenikin tärkeää. Joskus jätettyäni kommentin, käytettyäni paljon aikaa sen muotoiluun ja miettimiseen, on tuntunut aika ikävältä kun en ole saanut minkäänlaista vastausta. Olen toiminut juuri kuten mietit, en ole enää kommentoinut blogeihin joissa kommentteihin ei vastata. Olen myös huomannut, että suomenkielisissä blogeissa kommenttien määrä on selvästi kytköksissä siihen, minkä verran blogin kirjoittaja niihin vastaa. Suurissa englanninkielisissä blogeissa tätä ei yhtä selvästi huomaa, koska blogeilla on niin valtavat lukijamäärät. En tiedä onko kyse myös kulttuurieroista.

      Minut on blogin kirjoittajana yllättänyt se, miten pieni määrä lukijoista kommentoi. On hauska tietää, että tuolla jossakin on lukuisia lukijoita, vaikka he eivät itsestään jälkeä blogiin jätäkään. Ja se on ihan hyvä niin. Itselläni on myös tapana keskittyä enemmän lukemaan kuin kommentoimaan.

  7. Olen nauttinut blogistasi. Myös kommentoijat ovat tavattoman kivoja. Keskustun taso on korkea ja asiallinen, merkityksellinen.

    Jatka niin kuin tunnet hyväksi ja itsellesi luontevimmaksi. Toivon, että nautit kirjoittamisesta ja myös kommentteihin vastaamisesta silloin kun teet sen.

    • Kiitos kommentistasi! Ihana kuulla, että olet viihtynyt täällä. Ja kiitos sinulle monista kommenteistasi, samoin kuin niin monelle muulle usein kommenteillaan keskusteluun osallistuneelle!

  8. Kiitos kaikista hyvistä ideoista ja ajatuksista, on todellakin kivaa lukea sinun blogia. Toivottavasti jaksat kirjoittaa sitä vielä pitkään.
    Blogi kirjoittamisen pitäisi kuitenkin tuntua kivalta, eikä pakkopullalta, joten jos sinulle on parempi kirjoittaa vaikka kerran viikossa, tai joka toinen viikko, tee niin 😉 Luen mielelläni kirjoituksiasi vaikka päivittäin, mutta jos ne ovat pakkopullaa, teksti ja asia kärsivät.

    Kommentteja laitan välillä, mutta en todellakaan ole odottanut vastausta jokaiseen, pikemminkin ehkä olen vain halunnut kertoa minun
    näkökulmaani asiaan, sinultahan menee paljon aikaa jos vastaat kaikille ja siitä se stressi tulee.

    Hyvää lomaa! Rentoudu ja nauti elämästä!

    Ja toivottavasti sitten jaksat taas kirjoittaa innostavia ja ajatuksia herättävää blogiasi, oman aikataulun mukaan, mikä tuntuu hyvältä,
    oli se sitten 5 päivää tai harvemmin……..

    • Kiitos kommentistasi! Kirjoittaminen tuntuu harvoin pakkopullalta, paitsi joskus kun elämässä tapahtuu niin paljon, ettei energia riitä enää ajattelemiseen ja sen myötä kirjoittamiseen. Olen kaikesta harjoittelusta huolimatta edelleen aika huono vetämään rajoja itselleni, pitäisi osata monessa kohtaa viheltää pilliin jo aikaisemmin.

      Oikein ihanaa kesää sinulle!

  9. Käyn ahkerasti lukemassa loistavaa blogiasi ja luen myös kiinnostuneena kommentit, mutta minulla ei ole kovinkaan paljon (tai oikeastaan yhtään) intoa kommentoida. Joskus kommentoin, koska tulee huono omatunto siitä, että en ole kommentoinut. Aika monessa blogissa toivotaan kommentteja, niin ehkä se syyllisyys tulee siitä. Tulee vähän sellainen tirkistelijä-fiilis, jos ei jätä itsestään mitään jälkiä… 😉 Mahtavaa siis saada tällainen vapautus kommentoinnista! Hyvää lomaa!

    • Kiitos kommentistasi! Voi ei, älä ihmeessä ota syyllisyyttä kommentoimatta jättämisestä! Ymmärrän hyvin ettei innosta kommentoida, en itsekään ole mikään innokas kommentoimaan. Jos jokainen tätä blogia lukeva kommentoisi joka tekstiin, niin olisin joutunut poistamaan kommentointimahdollisuuden jo aikapäiviä sitten. En olisi sellaista määrää jaksanut edes lukea. Joten on oikein hyvä, että meitä on monenlaisia – jotkut kommentoivat ja jotkut eivät.

      En koe tarpeelliseksi tavoitella mahdollisimman suurta lukijamäärää, enkä myöskään tee mitään lukijamäärien kasvattamiseksi. Jos tänne lukijoita eksyy ja he täällä viihtyvät, niin hienoa. Aktiivisesti en seuraa, minkä verran täällä käy lukijoita. Kun tulen vastaamaan kommentteihin tai laittamaan uutta tekstiä julkaistavaksi, näen pylväinä minkä verran minäkin päivänä lukijoita on käynyt, mutta en jää tietoon sen enempää perehtymään. Tiedän kuitenkin, että teitä ns. hiljaisia lukijoita on huomattavasti enemmän kuin kommentin jättäneitä. Eikä se minusta tunnu ollenkaan tirkistelyltä. 🙂 Saat siis vapautuksen olla kommentoimatta. 🙂 Oikein ihanaa kesää sinulle!

  10. Kommentoijat voivat keskustella myös keskenään, ei sinun todellakaan tarvitse vastata erikseen jokaiselle. Jos ja kun koet syyllisyyttä vastaamattomuudesta, riittää hyvin, kun parin päivän päästä laitat kommenttipötkön jatkoksi: ”Kiitos kaikille kommenteista!”, ja jos joku kommentti herätti lisäajatuksia niin sitten niitä.

    Minusta tämä on todella antoisa blogi, ja haluan kiittää sinua siitä. Jos tauon jälkeen päätät, että bloginpito onkin liian työlästä, ja haluat luopua siitä pitemmäksi aikaa, ethän poista tätä blogia verkosta! Aiheesi ovat sellaisia, että näitä voi hyvin lukea vaikka vuosien päästä, riippumatta siitä milloin ne on julkaistu.

    Huonon omatunnon poteminen blogi- tai kommenttiaktiivisuudesta on ihan turhaa, toivoo eräs joka syyllistyy ellei lue KAIKKIEN lukulistallaan olevien blogien KAIKKIA päivityksiä heti tuoreeltaan 🙂

    Hyvää kesää!

    • Kiitos kun jaoit ajatuksesi! Jotakin tuonkaltaista olen miettinytkin mitä ehdotit. Aika monenlaisia vaihtoehtoja olen mielessäni pyöritellyt… Ja kiitos kauniista sanoistasi! Tuskin luovun blogin kirjoittamisesta ihan helpolla, tässä kirjoituksessa hahmotellut helpotukset blogin ylläpitoon auttavat jo varmasti paljon. Ja kiitos ajatuksesta, en poista blogiani verkosta vaikka kirjoittaminen jäisikin.

      Mitä muuten tulee huonoon omatuntoon, niin kaikkein eniten tunnen huonoa omatuntoa, että niin monta kertaa jätän kommentoimatta sinun blogiisi. Jokusen kerran olen turannut kommenttiboksissasi, mutta en sitten niin millään tule toimeen bloggerin kommentoinnin kanssa. Aina sählään jotain! Kirjoitat mielenkiintoisista aiheista ihanalla tavalla, varsinkin kaikki yhteiskunnalliset ja maailmanparannuskirjoitukset luen aina suurella mielenkiinnolla ja olen iloinen, kun kirjoitat niistä puolestani. 🙂 Sinä ja Jenni (Arkijärki) kirjoitatte aika usein aiheista joista itsekin kirjoittaisin, ellen olisi päättänyt rajata blogiani tietylle, melko suppealle aihealueelle. Olen iloinen huomatessani, että tavallaan sain ajatukseni kuuluviin, vaikka en itse sitä kirjoittanutkaan. 🙂

      Ihanaa kesää sinullekin!

  11. Itse koen tärkeänä, että kommenttiini vastataan (silloin harvoin, kun haluan jotain sanoa). En edes kommentoi sellaisissa blogeissa, joissa ei vastata, koska se tuntuu jollain tavalla loukkaavalta. Enkä oikeastaan edes lue sellaisten blogien kommentteja, joissa ei saa vastausta, koska se on vähän yksipuolisen tuntuista keskustelua.

    Ajattelin ensin, että lyhytkin vastaus lämmittää mieltä, mutta sitten muistin, että sekin on monesti tuntunut töksäytykseltä. Eli olen aika herkkänahkainen kyllä. 🙂

    Mutta nämä ovat vain omia tunteitani, ymmärrän täysin myös asian toisen puolen. Jos bloggaisin itse, tuntisin aivan varmasti ihan samalla tavoin kuin sinä! Joten annan omalta osaltani siunaukseni sinun toimia kommentoinnin suhteen siten, kuin sinusta parhaalta tuntuu. Se on hyvä, jos sivupalkissa on tieto kommentteihin vastaamistavasta, niin se on sitten sillä selvä kaikille.
    Tämä on niin loistava blogi, etten halua, että mikään horjuttaa sen olemassaoloa tai laatua!

    Kiitos sinulle teksteistäsi, niistä saa niin paljon!

    Levollista kesää!

    • Kiitos kommentistasi! Olen pahoillani, että vastaukseni viipyi näin pitkään. Olen ollut poissa tavallisista ympyröistäni. Ajattelen itse hyvin samoin kuin sinäkin. Koen kommentoinnin keskusteluna, minkä vuoksi vastaamattomuus tuntuu aika tylyltä. Kunhan palaan aktiivisemmin blogin pariin,laitan sivupalkkiin tiedon kommenttipolitiikastani. Ihana kuulla, että olen voinut antaa sinulle jotakin teksteilläni. Rentouttavaa kesää sinullekin!

  12. Aina välillä kannattaa ottaa se tarvitsemansa hengähdystauko ja muistuttaa itselleen että bloggaamisessa on kyse harrastuksesta. Etenkin siinä kohtaa kun vakilukijoita on useita ja päivitystahti on vakiintunut johonkin tiettyyn, sitä välillä helposti unohtaa, ettei postaaminen ole silti mikään pakko ja miksi hommaan alunperin lähti. Kun alkaa tuntea velvollisuukseen tarjota lukijoilleen sama ”palvelu” mihin he ovat jo tottuneet ja mitä he ovat monesti kommenttiboksissa ja muuten kehuneet. Muuten ainakin itse ennen herkästi koki, että sitä pettää lukijansa ja että joku pahoittaa mielensä, kun on käyttänyt paljon aikaa blogin seuraamiseen ja kommentointiin, ja sitten itse sotkee rutiinin kun kirjoitustauko venähtääkin tai jonkin kommentin vastaus unohtuu.

    Itselläni ongelma korostui etenkin silloin kun blogeja oli kaksi. Silloin kun ei ehtinyt kirjoittaa kaikesta mitä olisi halunnut muiden kiireiden takia, iski aina kauhea dilemma: kumpaan blogiin pitäisi kirjoittaa silloin, kun ehtii kirjoittaa vain toiseen. Monesti se kirjoitusinspiraatiokin kärsi siitä, kun ajattelin vain äkkiä kirjoittaa toiseen blogeista jostain ajankohtaisesta sattumuksesta tai hauskasta tapauksesta, ja sitten aloin ajatella, että toisen blogin edellisestä postauksesta on kyllä paljon pidempi aika. Monesti se johtikin siihen, että päädyin sen mielen päällä olevan hauskan pikkupostauksen sijaan kirjoittamaan ensin velvollisuuspostauksen hiljaa olleeseen blogiin, ja ensin aiottu postaus jäi kokonaan kirjoittamatta toiseen. Sitten minua harmitti ensimmäisen tekstin kökköys ja alkoi pian harmittaa se, kun siihen toiseenkin blogiin pitäisi kirjoittaa kuitenkin jotain. Koin kuitenkin pitkään olevani jumissa tilanteessa, koska blogit käsittelivät eri aihepiirejä, ja halusin kirjoittaa molemmista aiheista. Ja koin lukijoille paljon selkeämmäksi ja helpommaksi, että blogien aihepiiri oli selkeästi rajattu. Kun sitten lopulta tajusin stressaavani asiasta siinä määrin, että en enää päivittänyt kumpaakaan blogia läheskään niin usein kuin ennen ja jätin monesti kirjoittamatta silloinkin, kun minua olisi huvittanut kirjoittaa, vain koska en jaksanut päättää kumpaa kirjoittaisin, annoin lopulta periksi ja yhdistin blogit. Tein sen vielä niin kuin en ollut aikonut koskaan tehdä: jätin uuden blogin kohdalla tarkemman rajauksen tekemättä ja annoin itselleni luvan kirjoittaa mistä halusin, vaikka teemat pysyivätkin pääsääntöisesti samoina.

    Joskus blogatessa pitää vain hetkeksi unohtaa mitä lukijat asiasta ajattelevat ja tehdä sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ja luottaa siihen, että ne lukijatkin pitkällä tähtäimellä hyötyvät siitä, että bloggaajan mielenkiinto pysyy yllä ja jaksaminen säilyy, vaikkei jokainen tehty uudistus olisikaan ihan oman mielen mukainen. Toki kommentteihin vastaamattomuus voi karsia kommentteja. Ei itselläkään uuteen blogiin siirtynyt läheskään kaikki ne lukijat, ketkä seurasivat vanhoja blogejani. Mutta jos se on se mikä auttaa itseä jaksamaan, heijastuu se väkisinkin myös blogiin.

    Tee blogista rohkeasti itsesi näköinen – myös kommenttiboksin saralla. Ja vietä aivan ihana kesäloma! 🙂

  13. Tässä on selviä luonne-eroja; minä ekstroverttina haluan usein kertoa mielipiteeni myös kommentoimalla tekstiisi, mutta olen melkein enemmän kiinnostunut muiden kommentoijien näkemyksistä, koska sinähän olet jo kertonut omasi alkuperäisessä tekstissä. Arvostan sitä, että kommenttiini vastataan, mutta sekin riippuu vähän kommenttini pituudesta ja sisällöstä. Jos olen jo valmiiksi kanssasi samaa mieltä, en kaipaa siihen välttämättä enää mitään erillistä vastausta. Jos taas olen ollut ihan eri linjoilla, silloin on mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä kommentista olet.

    Minusta voit blogin pitäjänä tehdä jonkun linjauksen, ja kertoa vaikka sivupalkissa mikä on kommenttipolitiikkasi. Itse olen tehnyt saman kuvien kanssa (kuten sinäkin). En tietyistä syistä postaa kuvia, ja tiedän että se karkottaa osan lukijoista. Mutta menetän mieluummin lukijoita kuin teen blogista itselleni pakkopullaa.

    Lopuksi täytyy sanoa, että vastaat kommentteihin niin tunnollisesti, että usein ajattelen että kunpa itsekin pystyisin samaan! Ota vaan vähän rennommin, kyllä me ekstrovertit täällä kommentoidaan vaikka et aina vastaisikaan! Oikein hyvää lomaa 🙂

    • Kiitos kun kerroit ajatuksistasi! En ole tullut ajatelleeksi, että ekstrovertit saattavat kommentoida useammin kuin introvertit, vaikka aika loogistahan se on. Kunhan palaan aktiivisemmin blogin pariin niin laitan sivupalkkiin tiedon kommenttipolitiikastani. Se selkeyttäisi asiaa, eikä vastaamattomuuteni tulisi yllätyksenä.

  14. Voihan sivupalkissa pyytää kommentoijaa kirjoittamaan kommenttiinsa ”toivon vastausta”, jos hän kaipaa vastausta. (Päässäni tuo idea kuulosti hienommalta kuin auki kirjoitettuna, ei se ehkä käytännössä toimisi.) Tai niin kuin kaverini kanssa muinoin: oletuksena oli vastata tekstareihin, mutta toisinaan kirjoitimme tekstareihin tietyn kirjain yhdistelmän loppuun, jos ei viestiin tarvinnut vastata. Eli tämän kommentin loppuun laitan ”etv” (ei tartte vastata) tai ”ovv” (olet vapautettu vastaamisesta), koska halusin vain ilmaista mielipiteeni ja tulla kuulluksi. Joku tykkää-painikkeen tapainen ratkaisuhan voisi toimia, siten voisin ilmaista lukeneesi kommentin. En kyllä tiedä, saako sellaisia helposti kommenttiboksiin.

    Kivaa blogilomaa!

    Etv ja ovv ja silleen! 🙂

    • samaa mieltä, joku ”tykkää” tai ”luettu” nappula voisi toimia, se olisi ikään kuin virtuaalinen kädenojennus tai merkki siitä, että kommentti on luettu. jonkunlainen kiitos lukijalle siitä, että kommentoi. tai sitten joku maininta vaikka kursiivilla postausten lopussa: ”kiitos kommenteista, ne ovat minulle tärkeitä, mutta valitettavasti minulla ei ole aikaa vastata jokaiseen kommenttin. kiitos kun luet 🙂 ” tai jotain vastaavaa.

      minusta on todella hyvä, että kirjoitit ajatuksistasi kommentointiin liityen. monet bloggarit toivovat paljon kommentteja. jos tykkään jostain blogista, kommentoin yleensä aina välillä, koska kuvittelen, että se kannustaa kirjoittajaa jatkamaan blogin pitoa. ihmiset kun pitävät blogia niin monista eri syistä, jollekin vuorovaikutus lukijoiden kanssa on blogissa pääasia. tämäntyyppisessä blogissa, joka on ehkä vakavampi luonteeltaan, kommentoinnista ja vastauksista tulee varmasti suurempi ponnistelu kuin sellaisissa blogeissa, joissa on luontevaa vastata kommentteihin esim. pelkällä sydämellä tai hymiöllä.

      en kaipaa blogeilta mitään tiettyä säännöllistä postaustahtia. mieluummin harvemmin, jos bloggaaja itse kokee, että välillä ei vaan ole mitään intoa kirjoittaa. kivaa kesäkuuta 🙂

      • Suotar ja s, kiitos kommenteistanne! En tiedä voisiko kommentteihin saada ominaisuuden, joilla saisin kuitattua ne luetuksi. Ainakaan en ole moiseen törmännyt blogin asetuksissa. Voin vakuuttaa, että luen aivan jokaisen kommentin ja ne ovat minulle tärkeitä. Jos niillä ei olisi merkitystä, olisin voinut jo aloittaessani jättää koko kommentointimahdollisuuden pois.

        S, olet oikeassa, tämänkaltaisen blogin kommentteihin vastaaminen on aika erilaista kuin kevyempien blogien kanssa voi olla. Kun te lukijat näette vaivaa kertoakseni ajatuksistanne, ei aina niin kevyisiin aiheisiin, ja kerrotte omasta elämästänne, tuntuu hyvin vaikealta jo ajatuksena jättää vastaamatta. Koen suurena luottamuksen osoituksena, että moni kirjoittaa varsin henkilökohtaisistakin asioista, eikä sellaista ole helppo vain jättää ilmaan roikkumaan. Pidän näistä kommenttikeskusteluista, ne vaan vievät minulta tarpeettoman paljon voimia.

        Kivaa kesäkuuta teillekin!

  15. Minä aina tätä ihmettelenkin, kuinka useimmat bloggaajat kokevat tärkeäksi vastata jokaiseen kommenttiin. Itse en bloggaajana vastaisi kuin ainoastaan mahdollisiin tarkennuksiin, kysymyksiin, tai jos yhdellä kahdella sanalla kokisin tarvetta esim. kommentin hauskuuden vuoksi. Mitä siinä nyt ihminen muuta kerkeää tekemäänkään kuin jokaiselle näppäämään. Sekin on paljon mielestäni jos yleensä LUKEE jokaisen kommentin.
    Hyvä kun teet kuten parhaaksi tuntuu kirjoittelun suhteen 🙂

  16. Mä niin ymmärrän mitä tarkoitat… Toivottavasti löydät itsellesi sopivan tavan kirjoittaa ja kommentoida/jättää kommentoimatta jatkossa niin, että kirjoittaminen pysyy mielekkänä. Myös totaalinen tauko bloggaamisesta tekee hyvää, huomasin… 🙂 Meillä introverteillä ei asiat aina oo niin yksinkertaisia! 😀

  17. Kiitos blogistasi, tätä on todella inspiroivaa lukea! Ja nauti tauostasi, ne tekevät välillä hyvää. Tuohon kommentointiasiaan: itse ekstroverttinä kommentoin helposti blogeihin, oli sitä (järkevää) sanottavaa tai ei. Enkä käy tarkistelemassa erityisesti onko kommenttiini vastattu. Suurin osa vastauksista menee siis omalta osaltani ”hukkaan”. Ja mikäli kävisinkin tarkistamassa asian, en missään nimessä loukkaannu jos sitä vastausta ei tule. Mielestäni ei siis ole mitenkään välttämätöntä vastata kaikkiin kommentteihin, mikäli se ei omaan tyyliisi sovi/kuormittaa sinua.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s