Digipaasto

Maailma on täynnä mielenkiintoista tietoa. Sitä löytyy kotona kirjahyllystä, tietokoneen kovalevyltä erilaisina kirjoina ja teksteinä, nettiselaimen kirjanmerkeistä, kirjastosta. Puhumattakaan internetin loputtomasta tarjonnasta.

Pyrin elämään yksinkertaista elämää, vähentämään minimiin kaiken mikä ei ole välttämätöntä. Monen asian kohdalla se on melko helppoa, mutta tiedon suhteen olen pulassa, kaikesta harjoituksesta huolimatta. Olen kiinnostunut monenlaisista asioista, utelias erilaisten ilmiöiden suhteen ja aivan liian tiedonjanoinen.

Ongelman tästä loputtomasta tiedonjanosta tekee se, että aivojen kyky käsitellä tietoa on rajallinen. Liiallinen keskittyminen uuden tiedon omaksumiseen ja ajatteluun saa minut ylikuormittumaan. Huomaan ylikuormituksen merkit liian usein vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Minulle elämä tapahtuu paljolti pään sisällä, joten on ahdistavaa huomata, ettei pää toimi tavalliseen tapaan. Tuntuu, että pää on niin täynnä kaikkea, ettei sinne saa enää mitään uutta sisään, muttei myöskään mitään siellä jo olevaa ulos. Ehjän ajatuksen muodostaminen on hankalaa. Päässä on paljon hajanaista hälyä. Aivan kuin seisoisi keskellä vilkasta toria ja kuulisi jokaisesta keskustelusta palan sieltä toisen täältä, yrittäen muodostaa niistä yhtenäisen kokonaisuuden. Lukiessani huomaan ajatuksen karkaavan. Keskittymiskyky on vähissä. Kirjoittaminen on vaikeaa, koska kyky arvioida tuotetun tekstin oikeellisuutta ja kokonaisuuden järkevyyttä on hukassa.

Olen kokeillut vuosien mittaan erilaisia keinoja helpottaa tietoähkyä. Olen vähentänyt seuraamieni blogien määrää – kunnes olen jälleen löytänyt jotakin vastustamattoman kiinnostavaa. Olen pitänyt päiviä, jolloin en avaa tietokonetta ollenkaan – kunnes olen unohtanut koko asian ja palannut entisiin tapoihini. Olen tasaisin väliajoin raivannut selaimeni kirjanmerkit niin vähiin kuin mahdollista. Tietomäärän riittävän suuri rajoittaminen on ollut vaikeaa.

Netti tarjoaa monia mahdollisuuksia, mutta minulle se on myös valtava energiaimuri. Rasitun kaikenlaisista liiallisista ärsykkeistä, ja niitähän netissä riittää. Mielenkiintoisen tekstin lukeminen saattaa johtaa linkkien kautta uusiin kiinnostaviin teksteihin, herättää uteliaisuuden erilaisiin tiedonhakuihin, ja nopeasti selaimessa onkin auki kymmenen välilehteä. Keskittymiskyky on koetuksella, kun kaikkialla on niin paljon kiinnostavia asioita luettavaksi.

Olisi tärkeää löytää tasapaino kaiken tarjolla olevan kiinnostavan tiedon kanssa. Netin hallitseminen on minulle ehdottomasti vaikeinta, se ottaa helposti enemmän kuin antaa.

Loma-ajat ovat osoittaneet, että paras keino on yksinkertaisesti pysyä erossa koko tietokoneesta. Kun lomapäivät ovat täyttyneet arjesta poikkeavasta olemisesta ja tekemisistä, tietokoneen tarjoamat mahdollisuudet ovat jääneet sivuun. Sopiva aika netissä poikkeamiseen on saattanut löytyä viikon tai kahden viikon välein. Kun netissä poikkeaa kerran kahdessa viikossa, se käy vaihtelusta ja virkistää, tarjoaa erilaisia virikkeitä ja uusia ajatuksia.

Kesäkuun mittainen tauko blogista (no, kerran poikkesin vastaamaan kommentteihin) tuli todella tarpeeseen. Kun elämässä sattuu ja tapahtuu, työstän asioita usein lukemalla kohdalleni osuneista ilmiöistä. Jos vaikeita asioita on liikaa kerralla, tai ne ovat liian raskaita heti käsiteltäväksi, otan aikalisän ja täytän pääni jollakin muulla, kunnes olen saanut riittävästi etäisyyttä. Toimivin tapa voisi olla jotakin aivan muuta, mutta näillä tuli keväällä mentyä. Tuloksena oli jumittunut pää, matala mieliala ja pakkoirrottautuminen tietovirrasta.

Blogin lisäksi vältin nettiä muutenkin. Pari kertaa kävin katsomassa mitä blogimaailmassa tapahtuu. Digipaasto teki todella hyvää. Kun pääsen netistä eroon, en osaa kaivata sitä. Olen levollisempi, iloisempi, tässä hetkessä. Tuli selväksi, että minun on muutettava tottumuksiani pysyvästi. Keskityttävä enemmän luontoon, linnunlauluun ja kirjojen lukemiseen, vähemmän netin päätä kuormittavaan sirpaletietoon. Oivallus ei ole uusi, mutta ainakin tiedän, että se ei toteudu ilman selkeitä suunnitelmia, pelkkä ajatus ei riitä.

Olkoon suunnitelmani yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen:

1. Joillakin on karkkipäivä, olkoon minulla nettipäivä. Vaikka lauantaisin. Jos se tuntuu olevan liian usein, voi nettipäivä olla harvemminkin.
2. Sähköposti ja yksi uutissivusto tekevät poikkeuksen, ne voin käydä katsomassa päivittäin jos huvittaa.

Miten te pidätte tiedonjanonne aisoissa? Onko teillä tapana pitää digipaastoja?

12 kommenttia artikkelissa “Digipaasto

  1. Niin, kyllä kääntyisi esi-isät haudoissaan kun ymmärtäisivät juurikin näitä tänpäivän ’murheita’. Mutta totta turiset, digiaika on kuin elo pellossa. Itsekin välillä suodattelen ja rajoittelen omia nettijuoksujani plus muuta tiedonjanoa. Esimerkiksi en nykyisin lue uutisiakaan kuin n. kerran viikossa. Siitä tulee kevyt olo (: Lisäksi kun reissailen, huomaan etten kaipaa laisinkaan nettiä tai kirjojakaan. Liekö olen tähän opetellut vai onko tullut itsestään, mutta hyvä toistaiseksi.

  2. Minulla on ongelmana se, että laadukkaan luettavan puutteessa tulee netistä luettua kaikenlaista roskaa, vähän niinkuin huomaamattaan… Yritän olla tietoisempi, keskittyä määrän sijasta laatuun. Kotona ollessa digipaasto on hankalampi toteuttaa, mutta jos lähtee jonnekin reissuun tms, niin silloin se käy kuin itsestään.
    Hyvä ajatus tuo nettipäivä, pitäisi oikein itsekin kokeilla onnistuuko… 🙂

  3. Käytän päivittäin aikaa netissä oleskeluun enemmän tai vähemmän, aika usein enemmän. En koe sitä huonoksi, koska jos haluan tehdä jotain muuta, niin sitten teen.

    Olen välillä miettinyt mitä tekevät ne, jotka tietoisesti rajoittavat netin käyttöä? Mihin se säästynyt aika käytetään? Ymmärrän, että mitään ei kannata tehdä liikaa, vaan sopivassa suhteessa. Urheilla voi liikaa, siivota voi liikaa, kirjoja voi lukea liikaa..

    Itse olen ehkä aiemmasta vähentänyt tv:n katselua, en koe sitä tärkeäksi. Ennemmin surffaan netissä, koska sen voi keskeyttää koska tahansa, mutta mielenkiintoinen ohjelma on katsottava loppuun vaikka pitäisi ehkä tehdä muutakin.

    En itse koe netissä surffailua kovin huonoksikaan asiaksi, koska sieltä oppii paljon uutta ja nykyään mielestäni uutisissakin pitäisi pysyä jonkin verran kärryillä.

    • Kiitos mietteistäsi! Mitä minä teen, kun rajoitan netin käyttöä? Keskustelen enemmän kumppanini kanssa, luen enemmän kirjoja joko ääneen hänelle tai itsekseni, tartun johonkin toimeen mikä auttaa pitämään kotini siistimpänä, kuuntelen radio-ohjelmia – tosin netin kautta, olen enemmän ulkona, kaikenlaista mahdollista. Netin käytön vähentäminen on hieman harhaanjohtava termi, sillä tosiaan kuuntelen radio-ohjelmia netistä, mutta en koe sitä samalla tavalla netin käyttämiseksi. Se on minulle radio, vaikka toimiikin eri tavalla kuin radio perinteisesti on toiminut.

      En pidä netissä surffailua sinällään huonona asiana. Siellä voi tehdä monenlaista ja netin voi kokea monin eri tavoin. Itselläni on vain tapana kovin helposti annostella sitä liikaa, mikä ei ole minulle hyväksi.

  4. Mulla ainakin on ongelmia tämän asian kanssa eli ei ole kerrottavaa mistään pitkään toimineesta ratkaisusta. Jään mielenkiinnolla odottamaan kuinka sun käy! Jospa itsekin saisin jotenkin kunnostauduttua…

    • Sinäkin olet siis samassa tilanteessa, mukava kun kommentoit! Olen aika monessa jutussa huomannut, että itselläni asiat toimivat vähän kaikki tai ei mitään -periaatteella. Keskitien löytäminen onkin sitten hankalampaa…

  5. Itse olen pitänyt silloin tällöin digi- ja infopaastoja, jolloin olen lähinnä ajellut autolla radio kiinni, pitänyt tv:n kiinni, heittänyt ilmaisjakelulehdet katsomatta pois, katsellut uutiset kännykästä max kahdesti päivässä ja jopa sulkenut puhelimen viikonlopuksi. Vaikutus on aina ollut hyvä muutaman päivän hevoskuurin jälkeen, mutta vaihtoehtoisen tekemisen ”puute” on ajanut pikkuhiljaa takaisin vanhaan sekamelskaan.

    Olen hiljalleen pohtinut eräänlaisen tavoitteisiini perustuvan lukujärjestyksen tekoa itselleni, joka muistuttaisi tarttumisesta olennaisiin asioihin, kuten liikuntaan ja opiskeluun. Somet ja ”pakolliset” nettisurffailut voisi sitten rajata pariin sopivaan kohtaan joka päivälle.

    • Kiitos vinkistä! Meditaatio on ollut kiinnostavien asioiden listallani jo vuosikausia, mutta jostakin syystä lykkään siihen perehtymistä. Välillä koen erilaisissa tilanteissa uskomatonta, kaiken täyttävää mielenrauhaa, esim. katsellessani järvelle tekemättä mitään muuta, tai saunaa lämmittäessäni, kirjaa lukiessani jossa kirjoittaja osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Täydellistä kaiken täyttävää tyytyväisyyttä ja rauhaa, jolloin en kaipaa mitään muuta. Se tunne on jotakin uskomatonta. Mitä kautta olet tutustunut meditaatioon? Voisitko suositella jotain hyvää kirjaa aiheesta?

  6. Mitään täydellisiä vinkkejä minulla ei ole ja netissä tulee pyörittyä liikaa edelleen, mutta olen kehittänyt muutaman kikan kuinka hillitsen omaa nettikäyttäytymistäni.

    Itse olen jättänyt oikeastaan kokonaan pois uutissivustojen lukemisen, tuntuu että ne kaikki ovat pullollaan vain tekaistuja otsikoita ja tyhjiä juttuja. Yleensä näiden lukeminen saa vain verenpaineen ja ärsytyskäyrän nousemaan joten parempi näin. Toinen tapani vähentää (tai ainakin vaikeuttaa) surffailua on ollut minimoida kirjanmerkkien määrä. Minulla oli joskus kymmeniä kirjanmerkkejä kaiken maailman sivustoihin joissa sitten tuli kaikissa käytyä kun tylsyyksissäni ne kirjanmerkeistä näin. Nyt haen erikseen jokaisen sivuston ja blogin joten luettua tulee sitä mikä mieleen milloinkin tulee. Ainoan poikkeuksen tästä tekevät kiinnostavat uutuudet, niitä pidän hetken aikaa kirjanmerkeissä ennen kuin joko päätän ne muistaa tai unohtaa.

    Matkoilla on ihana huomata kuinka vähän internetiä kaipaakaan!

    • Kiitos vinkeistä! Huomasin juuri, että olen käyttäynyt kirjanmerkkien vähentämisessä Marie Kondon menetelmää. Tuottaako sivustolla käyminen minulle iloa? Jos kirjanmerkin klikkaaminen tuntuu kevyeltä ja hyvältä, se on ansainnut paikkansa. Jos taas ei, on syytä miettiä miksi. Minulla on ollut kirjanmerkeissäni välillä jonkinlaisia ”velvollisuussivustoja”. Siis sivustoja, joissa on hyvää tietoa (tiedonjanoinen kun olen), mutta joista alun innostuksen jälkeen saattaakin tulla enemmän ja vähemmän taakka. Hoksasin juuri, että minun on helppo luopua monista asioista, mutta tietolähteistä luopuminen on vaikeaa.

  7. Kiitos kaikille kommenteistanne! Luen jokaisen ja arvostan kaikkia kommentteja, vaikka minun ei olekaan mahdollista vastata jokaiseen. Saa toki kommentoida edelleen, jos siltä tuntuu. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s