1000 pistettä

Tiedättekö tehtävät joissa piirretään viiva numerojärjestyksessä pisteestä toiseen ja lopputuloksena viivoista muodostuu kuva? Moni on tehnyt niitä lapsena, minäkin, ja olin iloinen huomatessani, että tuollaisia tehtäväkirjoja on myös aikuisille.

Kynän kuljettaminen pisteestä pisteeseen on rentouttavaa, eräänlaista mindfulnessia. Voi keskittyä vain etsimään seuraavaa numeroa ja piirtämään viivoja. Mihinkään muuhun ei tarvitse keskittyä, ajatusten voi antaa kulkea omia teitään.

Oli hauska seurata mitä kaikkea tehtävää tehdessä pulpahti mieleen.

Aloitin hiukan jännittyneenä. Yritin kovasti onnistua. Piirsin viivoja viivotinta apuna käyttäen. Olin pääsemässä vasta sataan kun niskani oli jo jumissa.

Tehtävä eteni hitaasti. Tehtäväkirja oli sylissäni, eikä viivottimen kanssa toimiminen sujunut kovin hyvin. Mietin, että tällä menolla piirtelen koko illan.

Kirjan kannen kuvasta huomasin, että sitä oli piirretty vapaalla kädellä. Kuva näytti silti kauniilta. Päätin kokeilla vapaalla kädellä piirtämistä minäkin, ei se nyt voisi niin vaikeaa olla. Kai minä nyt saan viivan osumaan kahden pisteen väliin?

Tehtävän tekeminen helpottui, viiva toisensa jälkeen piirtyi paperille. Jännitys hartioista ja niskasta suli pois.

Aikani piirreltyäni tajusin, että tehtävä on kuin elämäni. Olen pyrkinyt piirtämään elämääni viivottimella, suoraan, tarkasti, oikein. Jännittyneenä, suorittaen, virheitä peläten. Mitä olen saanut aikaan? Kaunista, mutta jännittynyttä, sielutonta ja vähän liian täydellistä jälkeä.

Olen opetellut sietämään sitä, että kaikki viivat eivät aina mene niin suoraan. Tulee mutkia, kynä heilahtaa tai osuu pisteen sijaan sen viereen. Olen opetellut sanomaan itselleni, että ei se ole niin tarkkaa. Virheitä mahtuu maailmaan, ja niitä sattuu kaikille. Virheet ja mutkat matkassa ovat osa elämää, eivät mitään sen vakavampaa tai osoitus riittämättömyydestä.

Valmista kuvaa kehotetaan katsomaan hieman kauempaa, jotta kokonaisuus hahmottuu. Huomaan, että viivottimen avulla piirtämäni viivat ovat säntillisiä ja kauniita, mutta mielenkiintoiseksi kuva muuttuu vasta siitä pisteestä eteenpäin, kun aloin piirtää vapaalla kädellä.

Valmiissa kuvassa huomio ei kiinnity siihen, miten tarkkaan pisteestä toiseen viivat osuvat. Huomaamatta jäävät myös pienet mutkat tai korjaukset.

Lopputulos on kaunis kokonaisuus, jonka ei tarvitse olla mitään enemmän tai paremmin. Se on hyvä sellaisenaan.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s