Kirjavinkkejä sohvannurkan valtaajille

Syksy on mitä parhainta aikaa uppoutua lukemiseen. Netin käyttöä vähennettyäni olen lukenut enemmän kirjoja kuin pitkiin aikoihin. Reilusti parikymmentä vuotta olen keskittynyt enimmäkseen tietopohjaiseen kirjallisuuteen, mutta viime aikoina olen löytänyt uudelleen kaunokirjallisuuden pariin. Mikä nautinto on ollutkaan uppoutua mukaansa tempaaviin tarinoihin ja kauniiseen kieleen!

Kaunokirjallisuudessa on valinnanvaraa niin, että kirjaston hyllyjen välissä hirvittää. Harmitus iskee, kun takakansiteksti toisensa jälkeen ei puhuttele tippaakaan, eikä kurkistus kansien väliin auta sen enempää. Tarvitsen ajateltavaa viihtyäkseni, kepeät ja helposti purtavat kirjat eivät kiinnosta.

Seuraavassa muutama kirja, jotka viime aikoina olen kokenut antoisiksi. Kirja-arvioiden kirjoittaminen eivät ole minun juttuni hiukkaakaan, enkä missään tapauksessa halua kertoa kirjoista niin paljon, että juoni paljastuu. Keskitynkin lähinnä kirjojen herättämiin ajatuksiin.

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Luin kirjan kaksi kertaa peräkkäin, ensin itsekseni yhdeltä istumalta, sitten ääneen kumppanilleni. Neljäntienristeys kertoo yhden perheen tarinaa sadan vuoden ajalta. Kirjan rakenne, jossa neljän perheenjäsenen vuorollaan kertoma tarina hiljalleen muodostaa kokonaiskuvan, saa koskettavan tarinan rakentumaan oivaltavasti. Lukiessa herää kysymyksiä, joihin tarina edetessään tuo vastaukset.

Kirjan kieli on kaunista ja jännite säilyy loppuun asti. Henkilöhahmot ovat onnistuneet, heidän kohtalonsa herättävät myötätuntoa. Tarina mietityttää vielä hyvän aikaa senkin jälkeen, kun viimeinen piste on ohitettu. Melko lyhyiden lukujen, ja neljän erillisen osan vuoksi kirja sopii mainiosti ääneen luettavaksi. Tosin tarinaan jää koukkuun niin, ettei lukemista malttaisi lopettaa.

Mitä ajattelin lukiessani? Miten erilaiset elämänkohtalot muovaavat meitä ihmisinä ja näkyvät siinä miten kohtelemme muita. Miksi rakkaus on niin vaikeaa.

Anni Kytömäki: Kultarinta

Kultarinta on kuin yhdistelmä kansantarua, luonto-opasta ja loistavaa romaania. Kirjan keskiössä on suomalainen metsä, jonka ympärille kolmen sukupolven melko traagiset tarinat kietoutuvat. Kirjan kieli on kaunista ja poikkeuksellisen vivahteikasta, luontokuvaus yksityiskohtaista. Lukiessa pääsee kirjan henkilöiden kanssa metsään itsekin. Kytömäen asiantuntemus ja rakkaus suomalaiseen metsään tuntuvat tekstissä.

Kirja lähtee liikkeelle varsin verkkaisesti, ja/tai lukukokemus kärsi malttamattomuudestani: en osannut Neljäntienristeyksen jälkeen rauhoittua hitaampitempoisen tarinan äärelle. Toisaalta mietin, että kirja olisi kaivannut tiivistämistä, toisaalta en tiedä mistä sitä olisi voinut lyhentää. Tämä kirja on luettava uudelleen, hitaammin ja nautiskellen. Kirjasta huokuu ajattomuuden tuntu, se ei vanhene.

Mitä ajattelin lukiessani? Itsekseen viihtyviä introvertteja omine maailmoineen. Luonnon ihmeellistä monimuotoisuutta. Luontosuhteen muodostumista ja vanhempien vaikutusta siihen.

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Oivaltava kirja, joka on loistavasti kiinni tässä ajassa ja sen ilmiöissä, kurkistaen myös tulevaisuuteen. Ääneen luettuna naurattaa sarkasmin ystävää, kirjan käsittelemistä vakavistakin aiheista huolimatta. Henkilöhahmojen ihon alle on helppo päästä. Valtonen punoo monimuotoisen tarinan, jonka useat eri teemat laittavat miettimään niin, että välillä iholle nousee kylmiä väreitä. Sisältöä riittää. Tämäkin kirja tuli ahmittua nopeaan tahtiin. (Tuskin osaan romaaneja muulla tavalla lukeakaan?)

Mitä ajattelin lukiessani? Miten säilyttää läheinen yhteys vanhemman ja lapsen välillä nykyisen kaltaisessa maailmassa. Miten hylätyksi tulemisen tunne voi vaikuttaa lapseen, millaisen pohjaväreen elämälle antaa, miten pahasti elämän sekoittaa. Millaisia vaikutuksia tietämättömyydellä voi olla ja miten tietona esitetään asioita, jotka eivät sitä ole.

Karl Ove Knausgård: Taisteluni

Knausgårdin Taisteluni-sarjan kuudesta osasta viisi on käännetty suomeksi. Olen lukenut niistä neljä – onneksi vielä on kaksi lukematta! On ollut keventävää lukea, miten joku kirjoittaa suoraan asioista, joista ei yleensä ole suotavaa puhua, rikkoen toisten ihmisten katseita ajatellen siloitellun ulkokuoren, jonka takana julkisivua vajavaisempi ihmisyys monimuotoisine ilmentymineen piilottelee. Knausgård kertoo elämästä vaikeuksineen kaikkineen, kuvaten taitavasti ihmisen haurautta.

Kirjoissaan Knausgård ei säästä sen enempää itseään kuin sukulaisiaankaan tarkalta silmältään, mikä lievästi sanottuna johti hankauksiin suvun kesken. Toisaalta, kun katsoo kauempaa, Knausgårdin suvun (entiset) salaisuudet eivät ole sen kummempia kuin muillakaan. Kenties jokaisesta suomalaisesta suvusta löytyy alkoholismia ja mielenterveysongelmia, kaikenlaiset sairaudet ja ei aina niin arvokas vanheneminen ovat arkipäivää. Mikä näistä, kieltämättä vaikeista asioista, tekee vieläkin kipeämpiä? Vaikeneminen.

Knausgård havainnoi yksityiskohtia hämmästyttävän tarkasti. En voi olla ajattelematta, että kirjoittaja on introvertti: vain hiljainen sivustakatsoja ehtii ja kykenee huomioimaan niin terävänäköisesti mitä ympärillä tapahtuu. Vaikutuin myös Knausgårdin kyvystä kuvata ihmisen ajattelun suitsimatonta, ajassa ja kokemuksissa omalla logiikallaan rönsyilevää luonnetta, miten se kulkee kuin virtaava vesi.

Varoituksen sana kaikille, joille oikeinkirjoitus on tärkeää. Etenkin neljännessä kirjassa on luokattoman paljon kirjoitusvirheitä. Niin paljon, ettei vastaavaan törmää tavallisesti edes sadassa kirjassa yhteensä. Kärsivällisyyteni oli koetuksella.

Mitä ajattelin lukiessani? Salaisuuksia ja niiden voimaa. Vanhemman heikkouden ilmenemistä julmuutena lasta kohtaan. Joidenkin ihmisten kykyä kirjoittamalla kuvata näkemäänsä niin tarkoin, että se siirtyy kuvina lukijan mieleen.

Marja Korhonen: Häivähdyksiä – erityinen elämäni

Häivähdyksiä ei ole romaani, vaan koskettava kuvaus siitä miten kirjoittajan elämä hoitovirheen seurauksena muuttui: 42-vuotiaasta aktiivisesta ja urheilullisesta ihmisestä tuli yhdessä yössä liikuntakyvytön ja puhumaton. Voisi kuvitella, että kirja on synkkä tai raskas, ja on se alkuvaiheessa sitäkin, mutta itselleni jäivät päällimmäisenä mieleen aivan muut asiat. Kirja sai välillä purskahtamaan nauruun, kirjoittajalla on mainio huumorintaju. Ihailen Korhosen sinnikkyyttä, uskomattoman vahvaa elämänhalua ja valoisaa luonnetta. Suosittelen kirjaa jokaiselle, joka joskus miettii tätä kummallista juttua nimeltä elämä.

Mitä ajattelin lukiessani? Miten paljon rakkaus merkitsee. Miten paljon valoa yhdessä ihmisessä voi olla. Miten kaikki voi muuttua yhtäkkiä. Miten sopeutuvainen ihminen lopulta onkaan.

Tässä oli muutamia kirjoja, joiden parissa olen viime aikoina viihtynyt. Mitkä kirjat ovat tehneet sinuun vaikutuksen? Mitä kirjoja olet ajatellut ottaa tänä syksynä seuraksesi sohvannurkkaan?

2 kommenttia artikkelissa “Kirjavinkkejä sohvannurkan valtaajille

  1. Laitoin tuon viimeisen kirjan varaukseen kirjastosta. Kirjavinkit ovat aina tervetulleita. Kiitos!

    Minulla kulki oikein kylmiä väreitä kun tajusin, että olemme juurikin olleet samojen kirjojen äärellä (no ei ihan kaikkien osalta). Neljäntienristeys ja He eivät tiedä mitä he tekevät olivat molemmat todella hyviä. Ja avopuolisoni lukee parhaillaan Taisteluni -kirjasarjan viidettä osaa. Hänkin on valittanut suomennuksen surkeudesta nimenomaan jatko-osissa. Maailma on täynnä kirjoja ja yhtäkkiä joku on lukenut juuri niitä samoja ja tekee samoja havaintoja. Se tuntuu omituiselta. Vaikka en itse olekaan lukenut Taisteluni kirjasarjaa, tuntuu kuin olisin. Tiedän siitä ainakin jo jotain ja minulle on luettu sieltä pätkiä.

    • Kiva kun kommentoit! Hauska yhteensattuma tuo osumisemme samojen kirjojen äärelle. 🙂 Tuo Knausgårdin ”viides taistelu” pitäisi hommata kirjastosta, tosin meillä on yksi ääneenluvussa oleva kirja vielä kesken. Toiselle ääneen lukiessa ne kirjoitusvirheet ja kokonaisten sanojen puuttumiset (!) ottavat ihan todella päähän. Saa vähän väliä selittää, että tässä lukee näin, mutta taidetaan tarkoittaa kuitenkin näin… En ole koskaan lukenut yhtä paljon kirjoitusvirheitä sisältävää kirjaa kuin se neljäs osa oli, ja tuskin tulee vastaan ellei noita kahta vielä lukematta olevaa osaa oteta huomioon.

      Minun oli pitkään hankalaa keksiä luettavaa kaunokirjallisuudesta, mutta vihdoin sain päähäni alkaa etsiä vinkkejä aiempien vuosien Finlandia-ehdokkaista. Viime vuotisista ajattelin lukea vielä Sirpa Kähkösen Graniittimiehen, kunhan aikaa liikenee kaikelta muulta luettavalta. Ja siitä sitten vuosissa taaksepäin, kiinnostavalta kuulostavia kirjoja luettavaksi poimien. Ei ihan heti lukeminen lopu, kun uusiakin julkaistaan. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s