Mietteitä Marie Kondon kirjasta KonMari – siivouksen elämänmullistava taika

Sain viimein luetuksi paljon puhutun KonMarin. Jonotin sitä kirjastosta jo keväällä – monen muun kanssa – mutta lähdin jonosta. Laskeskelin, että todennäköisesti saisin kirjan luettavakseni kesällä juuri kun olisin poissa kaupungista. Nyt syksyllä katsoessani jonotilanne oli ennallaan.

Eräänä sateisena päivänä, kun olo oli yhtä harmaa kuin ilmakin, kaipasin inspiraation virkistävää tuulahdusta. Kävelin kirjakauppaan ja poimin KonMarin mukaani.

Jo sisällysluettelo aiheutti ahmimishalua, mutta päätin lukea säästeliäästi ja rauhassa. Kirja onnistui tarjoamaan inspiraatiota, vaikkei sen sisällössä minulle juuri mitään uutta ja mullistavaa ollutkaan – niin hyvin Marie oli osannut pukea ajatukseni sanoiksi.

Olin hänen kanssaan eri mieltä ainoastaan kahdesta asiasta:

1. Tavaran ”pois heittäminen”. Jos kuvaukset asiakkaiden kymmenistä jätesäkillisistä pois heitettyä tavaraa tarkoittavat niiden päätymistä suoraan roskiin, niin olen todella eri mieltä. Tavaroita tulisi pyrkiä ohjaamaan uudelleen käyttöön tai materiaalikierrätykseen, vain käyttökelvottomien tavaroiden tulisi päätyä roskiin.

2. Kirjojen repiminen. Kirjoja vähentäessään hän repi talteen tarvitsemansa sivut ja hävitti kirjat. Mitä tuhlausta! Ajatus siitä, että kirjan lukee vain yksi ihminen, minkä jälkeen se päätyy roskiin, on vastenmielinen.

Marie kirjoittaa paljon tavaroiden arvostamisesta ja niistä huolehtimisesta, kuvaten tavaroita ja niiden olotilaa kuin kuvaisi ihmisiä. Moni on pitänyt tätä omituisena.

Itse koen hänen ajatuksensa hyvinkin tutuiksi. Minustakin pinon alle jäänyt tavara tuntuu nuutuneelta, kuin se olisi talviunessa. Siinä on aivan eri energia kuin enemmän käytetyissä tavaroissa, ja energia muuttuu kun tavaraa käsittelee, tavara tosiaan herää. Koen tätä jatkuvasti tavaroita käsitellessäni, mutta en ole tiedostanut sitä sanallisesti, ainoastaan tuntemuksena.

Kiitollisuuden osoittaminen tavaroille on myös tuttua. Välinpitämätön tavaroiden käsittely on aina ärsyttänyt minua. Ripustan ja viikkaan vaatteet ja muut tekstiilit huolellisesti, ja käsittelen kaikkia tavaroita hyvin ja kunnioittavasti. Saatan silittää nojatuolia tai jutella outoa kolinaa pitävälle pesukoneelle. (Hiljattain metelin syyksi selvisi pesurummun luukun väliin juuttunut alushousujen pesulappu, mikä aiheutti vaatteen repeämisen ja lankasilppusotkun. Vieläkin olen pahoillani, etten tajunnut heti pysäyttää pesuohjelmaa.)

Koen suhteen tavaroihin vastavuoroiseksi. Kun niitä kohtelee hyvin, ne palvelevat pitkään hyväkuntoisina. Olen kiitollinen avusta, joten kohtelen niitä hyvin – seuraa positiivinen kehä. Suuri osa tavaran laadusta riippuu käyttäjän toimista. Toisaalta olen myös huomannut, että käyttäjän toimet riippuvat siitä, miten laadukkaana hän tavaraa pitää. Laadukkaista tai arvokkaista tavaroista pidetään parempaa huolta, jolloin ne pysyvät paremmassa kunnossa ja kestävät pidempään.

Kirja inspiroi minua käymään omat, jo varsin vähäiset tavarani vielä läpi. Kyse oli hienosäädöstä, sillä ylimääräisiä tavaroita ei (teoriassa) ole, ja kaikki on hyvässä järjestyksessä. Siirsin kaikki käsitöihin liittyvät tarvikkeet samaan paikkaan; ne olivat aiemmin vallinneen tilanpuutteen jäljiltä vielä erillään paikoissa, minne olivat aikoinaan sattuneet sopimaan. Luovuin muutamasta vaatteesta, joiden olin sallinut jäädä kaappiini vain kumppanini toppuuttelujen vuoksi.

Ostan kirjoja melko harvoin, koska en välitä omistaa niitä. KonMarin lukaisen toisen kerran vielä ihan siitä ilosta, etten näköjään ole yksin monen mielestä ehkä höpsöiltä vaikuttavine ajatuksineni, joissa tavarat ovat hieman enemmän kuin vain tavaroita. Suurimman vaikutuksen kirja teki nimenomaan itseymmärryksen lisääjänä, mitään uusia, konkreettisia vinkkejä se ei minulle tarjonnut.

Kun kirja on tehnyt tehtävänsä, ja antanut mitä voin siltä saada, kiitän sitä (ja sen kirjoittajaa) mielessäni lukukokemuksesta ja annan sen uusiin käsiin. Se ehtii vielä tämän vuoden puolella mainiosti lyhentämään kirjaston pitkää varausjonoa.

P.S. Kirjan alaotsikosta, siivoamisen elämänmullistava taika, tulen kirjoittamaan vielä erikseen.

10 kommenttia artikkelissa “Mietteitä Marie Kondon kirjasta KonMari – siivouksen elämänmullistava taika

  1. Pakko kysyä tuosta kirjakohdasta, sillä runsaasti kirjoja omistavana henkilönä painin tämän saman asian kanssa jatkuvasti: Mitä tehdä kirjoille, joita ei enää halua itse säilyttää? Antikvariaatit eivät useimmiten osta, kirpputoreilla menevät heikosti kaupaksi. Kaikkea omaisuuttaan ei haluaisi vastentahtoisille ystävillekään dumpata. Mitä niille oikein pitäisi tehdä?

    • Tässä muutama vinkki kirjojen eteenpäin antamisesta. Monissa kirjastoissa on nykyään paikka, johon käyttäjät voivat jättää omia kirjojaan toisten otettaviksi. Eli sellainen vaihtohylly, johon voi jättää tai josta voi ottaa kirjoja. Myös itse kirjasto saattaa ottaa vastaan kirjoja, tämän voi monesti tarkistaa kirjaston nettisivuilta.
      Uudehkot kirjat ja pokkarit voi antaa hyväntekeväisyyskirppareille kuten Konttiin tai Pelastusarmeijalle. Vanhemmatkin teokset varmaan kelpaavat, jos ovat suositun kirjailijan kirjoittamia. Lisäksi voi kysellä esimerkiksi vanhainkodilta tai muulta laitokselta olisiko heillä tarvetta kirjoille.

    • Voit viedä vaikka kirjastoon, ainakin meillä Kirkonummella ottavat vastaan ja jotkut kirjat menevät lainahyllyyn, muut poistohyllyn, jolloin kirjasto saa pari euroa myydystä kirjasta. Win-win tilanne, itse pääset eroon kirjoista, muut voi lainata/ ostaa halvalla ja lukea hyviä kirjoja 😉

  2. Kiitoksia vinkeistä! Varsinkin tuo kirjastoon lahjoittaminen oli hyvä pointti, ei ole nimittäin lainkaan tullut mieleen.

  3. Pääkaupunkiseudun helmetissä voi varatun kirjan lukita, jolloin se jää jonoon, mutta kirja ei tule noudettavaksi ennen kuin lukituksen poistaa. Kätevä toiminto juurikin lomien ajaksi. Löytyy kirjautuessa sisään varattujen teosten listalta oikeasta reunasta. (Tosin olen huomannut että ihan kaikkia kirjoja ei ole mahdollista lukita…)

  4. Minä jonotan parhaillaan tuota kirjaa… ja jono on melkoisen pitkä. Mutta ei haittaa, odottelen. En viitsinyt sitä ostaa, vaikka vähän hiplailinkin viimeksi kirjakaupassa käydessäni. Olen nimittäin vähän samaa mieltä, että en välittäisi omistaa kirjoja. Muutamia mulla on, ne onkin sit sellaisia joihin palaan uudelleen ja uudelleen, esimerkiksi Kaarina Davisin Irti oravanpyörästä – siinä muuten lukuvinkkiä, jos et ole tutustunut! Minusta se on hyvin minimalisti-henkinen.

    Voiskohan muuten vanhoja kirjoja jotenkin käyttää askarteluun – eli olisiko joku paikka, mihin niitä voisi viedä siinä tarkoituksessa lahjoituksena?

  5. En ole edelleenkään lukenut tuota kirjaa, mutta nyt uteliaisuuteni heräsi! Yleensä siitä on nostettu esiin tarkat ohjeet tavaroiden raivaukselle, vaatteiden viikkaamiselle yms., ja minä taas vierastan tuollaisia ”tämä on ainut oikea tapa”-henkisiä ohjeita. Tämä erityinen tavaroihin suhtautuminen taas kuulostaa oikein mielenkiintoiselta.
    Tuosta ”poisheittämisestä” on ollut paljon puhetta. Olen kerran käynyt Japanissa, ja siellä oli joka paikassa (kotitalouksissa, kouluissa) varmaan 6-7 roskista eri tarkoituksiin ja tarkat kierrätyssysteemit. Siihen nähden on vaikea kuvitella, että ”pois heittäminen” tarkoittaisi kaiken dumppaamista samaan läjään kaatopaikalle… ehkä kierrättäminen on Japanissa niin itsestäänselvyys, ettei Kondo tule maininneeksi asiaa erikseen? Voin kyllä olla väärässäkin tässä, ehkä toiveajattelua :).

  6. Kiitos kommenteistanne! Mukava kun annoitte Hannalle – ja samalla muillekin – vinkkejä, minne ylimääräisiä kirjoja voisi laittaa.

    Itse tosiaan ostan kirjoja harvoin, useimmiten juuri tässä tilanteessa kuin nytkin: kirjaston varausjono on kuukausien mittainen, enkä jaksa enää odottaa, vaan ostan kirjan itselleni. Jos en halua säästää kirjaa lukemisen jälkeen omassa hyllyssäni, lahjoitan sen kirjastolle. Silloin siitä on iloa vaikka miten monelle ihmiselle. Itsellenikin kirja tuottaa huomattavasti arvoaan enemmän iloa juuri näin. Arvostan kirjaston tarjoamia palveluja valtavasti, ja annan mielelläni oman panokseni kirjaston hyväksi. Hiljattain karsin hyllyssäni olevista kirjoista vielä osan kirjastolle. Jos ne eivät päädy hyllyyn, kirjasto voi myydä ne poistokirjojensa joukossa, tai laittaa ala-aulan kärryyn, johon kuka vaan voi tuoda kirjoja, lehtiä, cd- ja dvd-levyjä, ja josta kuka vaan voi ottaa ilmaiseksi itselleen.

    Annika: Hyvä vinkki pääkaupunkiseutulaisille! Tuollainen palvelu olisi mainio.

    Heli: Kaarinan kirjat ovat tulleet tutuiksi, tuo Irti oravanpyörästäkin on tullut luetuksi useamman kerran. Ovat puhuttelevia ja tosiaan liittyvät hyvinkin elämän yksinkertaistamiseen. Tuosta askarteluasiasta en tiedä, mutta josko jollakin olisi vinkkiä?

    Paletti: Kirjassa on toki myös vinkkejä vaatteiden viikkaamisesta ja tavaroiden sijoittamisesta, minun nähdäkseni hyvin selkeine ja ymmärrettävine perusteluineen. Osa vinkeistä on aika fiilispohjaisia, miltä tietynlainen järjestys tuntuu. Tuntui hauskalta, kun joku toisella laidalla palloa selitti sanoin asiat, jotka olen itsekin kokenut, mutta luulin niiden olevan vain omia oikkujani. Mielestäni Kondo kirjoittaa hyvinkin lempeästi, eikä kirjasta välity ollenkaan sellaista ”tee niin kuin minä käsken” -tunnelmaa, mihin käsitykseen joidenkin nettikeskustelujen perusteella voisi tulla.

    Olen vähän ihmetellyt kiihtynyttä tunnelmaa joissakin kirjasta käydyissä nettikeskusteluissa. Kaikista kirjoista voi ottaa itselleen hyödyksi ne asiat mitä hyödyllisiksi kokee, ja jättää lopun omaan arvoonsa. Kenenkään ei ole pakko viikata vaatteita tietyllä tavalla, vaikka joka ainoassa alan kirjassa niin väitettäisiin. Itse koen viikkausvinkit aivan loistaviksi, jos vaatteita säilyttää laatikoissa. Suurin osa vaatteistani on hyllyillä pinoissa, enkä tätä toimivaa systeemiä mihinkään muuttanut. Laatikoissa olevat sukat ja käsineet sen sijaan järjestin uusiksi, ja pääsin kokonaan eroon yhdestä pahvisesta säilytyslaatikosta, sekä sain tavarat parempaan järjestykseen. Myös matkalaukussa Kondon viikkausidea on parempi kuin mikään muu mitä olen kokeillut, se säästää huomattavasti tilaa ja laukku pysyy paremmassa järjestyksessä.

    Toivottavasti tuossa ”pois heittämisessä” kyse on käännöskukkasesta tai jostakin muusta väärinkäsityksestä. Itsekin olen ollut siinä käsityksessä, että Japanissa kierrätettäisiin hyvinkin.

  7. Suomalaiset myyvät kirpputorilla kallilla hinnalla käytetyn tavaran, jäljelle jääneen jätteen lahjoittavat ”hyväntekeväisyyteen”, eli jonkin onnettoman lajiteltavaksi, haisteltavaksi, poistettavaksi.

    Kirjaston vaihtohylly on kauhea kohtalo kirjalle. Se on masentava näky. Kirjoja käsitellään huonosti. Tämä koskee erityisesti kirjaston kirjoja. Siksi ostan useimmat lukemani kirjat. En halua lukea kumihanskat kädessä. Annan hyväkuntoiset, liiat kirjani pois. Jos kirja on epäkiinnostava, likainen tai risa sen kannet irrotetaan ja pistetään sekajätteeseen, sivut paperinkeräykseen. Niin on usein paras.

    Marie Kondon menetelmä on itselleni juuri se, mitä tarvitsen. Kondo ei kierrätysasioita käsittele mitenkään – kirja ei ole tarkoitettu kierrätysoppaaksi, joten sitä ei pidä kierrätysoppaana arvostella. Omituisin lukemani kommentti KonMari -menetelmästä on, että bloggaaja ei tarvitse KonMari -meneltelmää, koska hänpä se uskoo Jeesukseen! Toivottavasti hänen uskonnollisuutensa ei ilmene jonkin uskonollisen yhteisön kirpputorin ylenpalttisena rasittamisena sekajätteeseen kuuluvalla rojulla…

    • Kiitos kommentistasi! Valitettavan usein omista tavaroista luopuminen näyttää olevan niin vaikeaa, että roskalaatuisen tavarankin kuvitellaan jotakuta kiinnostavan. Ja siitä päästään eroon vain hyväntekeväisyyden tai kierrätyksen varjolla. Surullinen ilmiö sinänsä.

      Itse en ole kokenut tarvetta kumihanskoille kirjaston kirjoja lukiessani, mutta usein olen huomannut, että moni taitaa syödä suklaata lukiessaan. 😉 Erityisen huonosti käsiteltyihin kirjoihin en ole törmännyt. Kerran on eteeni tullut kirja, jota oli hajusta päätellen luettu homekodissa. Riippuu kai paljon siitä millaisia kirjoja lukee, että minkä kuntoisen kirjan käteensä saa. Itse luen aika vähän kirjoja, jotka olisivat laajojen ihmisjoukkojen suosiossa.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s