Mitä jos sisustaisit itseäsi varten?

Tuntuu usein siltä, että pieneen maahamme mahtuu vain yksi oikea näkökulma kerrallaan, oli kyse oikeastaan mistä tahansa.

On yksi, vähän muita oikeampi, tyylikkäämpi tapa sisustaa. Hieman kärjistäen: tulee suosia valkoista väriä, yksinkertaista ja skandinaavista tyyliä. Piristystä voi hakea harmaasta tai mustasta, myös yksi tehosteväri sallitaan. Sisustuslehdet ja blogimaailma pursuavat tällaisia koteja. Samankaltaiset kalustevalinnat ja samat tavarat toistuvat kodista toiseen.

Hassuinta on, ettei kuviosta tarvitse poiketa kuin hiukan, kun koti jo mainitaan persoonalliseksi. Vaikkei kokonaisuudessa olisi edelleenkään mitään, mikä todella kertoisi ulkopuoliselle jotakin asukkaan persoonasta. Aika pian tämä persoonallinen esine löytyy yhä useammasta lehtijutusta ja blogikodista.

Mistä moinen yhdenmukaisuus?

Kyse ei liene yksin siitä, että sisustuslehdet haluaisivat esitellä tusinoittain samankaltaisia valkoisia koteja. Kun tätä jonkin lehden kohdalla joskus kritisoitiin, vastaus oli, että persoonallisia koteja esiteltäisiin, jos niitä olisi enemmän tarjolla. Mitä suositummaksi sisustaminen on tullut, sitä yhdenmukaisemmiksi lehtien koditkin ovat mielestäni käyneet.

Viime vuosina joka puolelta on sadellut juttuja tavaroiden raivaamisesta, välillä minimalismistakin. Ymmärrän hyvin, miksi tavaramäärän vähentäminen ilmiönä saavuttaa suosiota juuri tässä ajassa: monen elämässä on enemmän liikkuvia osia kuin jaksaisi tai ehtisi. Ikävä kyllä, tämänkin ilmiön käsittely lähti nopeasti tutuille raiteille.

En tiedä kuka alunperin heitti ilmoille ajatuksen ”onko tavara uusi läski”, mutta kun tätä pohdittiin milloin missäkin, minua alkoi todella ottaa päähän. Kertaheitolla vedettiin mutkat suoriksi ja alettiin tehdä johtopäätöksiä ihmisen elämänhallinnan tasosta ja henkisestä hyvinvoinnista sen perusteella, minkä verran hänellä oli tavaraa kotonaan.

Samalla tehtiin selväksi, että nyt tavaran raivaaminen ja vähemmän tavaran kanssa eläminen on se vähän muita oikeampi tapa elää.

Olen usein miettinyt, miten moni on alkanut vähentää tavaroitaan tullakseen hyväksytyksi ja ollakseen osa tätä suosituksi noussutta ilmiötä, ja miten moni on lähtenyt mukaan, koska on kokenut sen itselleen aidosti tärkeäksi. Miten monelle selviää kantapään kautta, ettei tämä ollutkaan itselle hyvä juttu?

Eniten minua ihmetyttää tässä ryhmäpaineessa ja yhden muita oikeamman elämäntavan etsinnässä se, että nykymaailmassa meillä olisi lukemattomia erilaisia mahdollisuuksia koota elämämme ja kotimme juuri itsellemme sopivaksi. Miksi niin moni lähtee mukaan milloin mihinkin median tai markkinointikoneiston esille nostamaan tapaan elää, sisustaa ja kuluttaa?

Maailmaan mahtuu erilaisia elämäntapoja. Jos joku nauttii runsain tavaroin sisustetusta kodista, ja toinen ei halua luopua yhdestäkään tavarasta, se hänelle suotakoon, vaikka tavaran vähentäminen olisi miten trendikästä tahansa. Kodeistamme löytyvät tavarat ja niiden määrä on jokaisen henkilökohtainen valinta.

Kun kirjoitan minimalismiin liittyvistä pohdinnoistani ja kokemuksistani, haluan kertoa, että tällainenkin elämäntapa on mahdollinen. Kirjoitan aiheesta kiinnostuneille, en ole tekemässä mitään käännytystyötä. Jos kirjoitukseni auttavat jotakuta saamaan uusia, hyvää tuottavia oivalluksia, tai löytämään itselleen sopivan elämäntavan, olen iloinen, että saatoin olla avuksi.

Kerran ystäväni kysyi minulta neuvoa, miten hänen kannattaisi kotinsa maalata, sillä hän ei voinut värisokeana tietää, mikä näyttäisi muiden silmissä hyvältä. Ehdotin, että hän valitsee värit, jotka näyttävät hänen silmissään hyviltä. Hän niitä kaikkein eniten katselisikin, ja hänen niiden kanssa tulisi viihtyä.

Oma koti on henkilökohtaisinta aluettamme. Miksi antaisimme ulkopuolisille oikeuden määritellä, miltä siellä tulisi näyttää? Unohda trendit ja jonkun muun määrittelemä tyylikkyys, ja mieti, mikä sinusta itsestäsi tuntuu ja näyttää parhaalta. Mistä sinä pidät? Millaisessa kodissa sinä viihdyt? Millaisessa ympäristössä sinä voit hyvin?

Sen tiedät parhaiten sinä itse. Luota siihen.

8 kommenttia artikkelissa “Mitä jos sisustaisit itseäsi varten?

  1. Olipa hyvä kirjoitus! 🙂

    Minimalismia verrattiin joskus jossain blogissa anoreksiaan, sillä siinä on jollain tapaa samankaltainen tarve hallita omaa elämää. Mielestäni tämä tavara-anoreksia oli ensin täysin absurdi ajatus, mutta mitä enemmän sitä mietin, sitä todemmalta se myös tuntui myös omalla kohdallani. Minulla tarve vähentää tavaraa liittyy hyvin paljon siihen, että saisin edes jonkun elämänalueen hallintaani. Vaikka muuten on kuinka kaaottista, kotini on turvapaikka, jossa minulla on valtaa hallita kaaosta. Siinä mielessä tavara on uusi läski myös ihmisten mielissä, että sitä halutaan hallita. Sekä omaa, että toisten. Aidosti tasapainossa olevalla ihmisellä ei liene tarvetta tehdä kumpaakaan. 🙂

    Tarkemmin ajatellen tavara-anoresian lisäksi on myös tavarabulimiaa, eli ensin tankataan, sitten tyhjennetään, sitten tankataan, jne.

    Pahimmillaan kuolemaan johtavien sairauksien termistön liittäminen tavaraan on luonnollisesti hyvin kornia ja pahoittelen, mikäli se loukkaa muita.

    • Aidosti tasapainoisella ihmisellä ei ole tarvetta tavaranhallintaan? En voi sanoa allekirjoitavani tätä. Tavaranhallinta on yksi osa elämänhallintaa. Sen puuttuminen ei ole tervettä, tosin ei myöskään sen vieminen liian pitkälle. Itse näen minimalismin luonnollisena reaktiona ympäröiviin olosuhteisiin, jossa maapallon kantokyky on uhattuna ja elämän epävarmuus esim. pätkätöiden muodossa kasvaa. Samoinhan uskomus tavaran onnellistavasta vaikutuksesta on ollut yleisempää pulavuosien jälkimainingeissa. Maailma muuttuu, samoin tottumukset ja ilmiöt. En toisaalta usko että tässä kulutusyhteiskunnassa tavara nähtäisiin yleisesti ottaen uutena läskinä, kyse lienee edelleen suhteellisen marginaalisen, joskin kasvavan, nuorehkon joukon elämäntapana.

      Tekstissä kysytään ”Miksi niin moni lähtee mukaan milloin mihinkin median tai markkinointikoneiston esille nostamaan tapaan elää, sisustaa ja kuluttaa?” Ihminen on perusluonteeltaan laumaeläin ja tämä fakta selittää hyvin pitkälle käyttäytymistämme. Siinä onkin sitten itsetutkiskelun paikka millä motivaatiolla noudattaa uusia muotisuuntauksia tai kuinka kovasti ja millä syyllä niistä ahdistuu.

  2. Moi
    Hyviä mietteitä ja juurikin niin kuin kirjoitit, sinulta saa hyviä vinkkejä oman elämän siivoukseen!
    Minulle on pätenyt tuo minimalismiin pyrkiminen ja sinulta olen saanut hyviä vinkkejä ja inspiraatiota jo pitkän aikaa kirjoituksiasi seuranneena!
    Nyt olen vuoden sisään tehnyt isoja muutoksia elämässäni ja silti tuntuu
    muutokseni jatkuu.
    Vähäisimpänä materia muutoksissa on ollut mutta sekin henkisen hyvinvoinnin parantamisessa on yksi tekijä! Materia on saanut lähteä ja koti yksinkertaistua.

    Kiitos inspiraatiosta!
    Lämpimin terveisin Anu

  3. Jos minimalismi-sanan esim. googlettaa, löytää suomalaisia sisustusblogeja suuren joukon. Hieman huvittuneena olen seurannut tätä ilmiötä, koska näiden blogien kohdalla minimalismi tarkoittaa ainoastaan esim. kolmen värin muodostamaa värimaailmaa. Tavara blogeissa on uusinta uutta, eivätkä elämän kerrokset ja eletty elämä näy niistä millään tavalla. Hupaisia ovat postaukset, joissa blogin kirjoittaja listaa kuvien kanssa ”kuukauden shoppailut” ja mahdollisesti kaiken, mitä hän on heittänyt pois. Lisäksi blogeista voi lukea, kuinka bloggaaja jo innokkaasti pohtii seuraavia ostoksiaan. Olohuone ei tule koskaan täydelliseksi, ”yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan”.

    Tämä on tietysti hyvin kaukana minimalismi – voisiko sanoa – aatteesta, elämäntavasta, joka aikanamme ponnahti liikkeelle Ameriikasta, vastavoimana black friday-kulutusilmiölle. Tässä on tavoitteena olla tyytyväinen ”siihen, mitä minulla jo on”. Käydä ostoksilla tarpeen mukaan, mutta ei tehdä velkaa eikä antaa ostoksilla käymiselle niin suurta osaa/arvoa elämässään, vaan suunnata tarmo muualle, kokea itsensä muissa rooleissa tärkeäksi kuin korostettuna kuluttajana.

    Kannattaa tiedostaa, että sisustuslehtien / blogien tarkoitus on ensisijaisesti markkinoida uusia tuotteita. Lehtien kuvat eivät koostu pelkästään asukkaan omista tavaroista, vaan niihin on ympätty esim. markkinoille vasta tulleita valaisimia, mattoja jne. Siksi kaikki kuvat näyttävät niin tuskastuttavan samankaltaisilta. Ovelasti tämä toimiikin, kun samaa ikean mustavalkoraidallista mattoa on katsellut eri lähteistä puoli vuotta, sehän alkaa kummasti miellyttää silmää! Tätä erästä mattoahan sanotaankin blogimatoksi. Ja nyt mustavalkoisuus on ”väistyvä trendi”, ruotsalaiset maalaavat kilvan seiniään vaalean harmaiksi…

    Kaikenkaikkiaan kulutustottumuksiltaan minimalistinen henkilö saa olla todella lujana tämän kaiken keskellä. Itsekin harrastan sisustuslehtien kirjastosta lainaamista ja blogien lueskelua. Valitettavasti niistä saan yhä harvemmin apua omiin sisustuspulmiini, koska ideanani ei ole rynnätä kauppaan ostamaan uusia mööpeleitä vaan saada käteviä vinkkejä.

    Toivon kaikille minimalisteille voimia valitsemallamme tiellä, sillä ” monet tahot kurottavat kukkaroitamme kohti” – Marttojen vanha sanonta

  4. Itse pidän lähes kaikista tyylisuunnista, mitä kuvitella saattaa. Käyn työkseni eri ihmisten asunnoissa ja välillä törmää mm. 1960-70 luvuilla perustettujen perheiden koteihin, jotka ovat kuin aikakapseleita. Hankinnat on tehty silloin ja sillä mennään. Sitten on vanhempiakin ihmisiä, jotka ovat ehkä asuntoa vaihtaessaan uusineet koko sisustuksen. Useimmat asunnot ovat jotain tältä väliltä, niissä on pikkuhiljaa tehty sisustushankintoja eikä mikään pistä silmään.

    Vaikka näissä ”aikakapseleissa” on mielenkiintoista käydä, niin kyllä ne aika tunkkaisia ovat tummine sävyineen. Itsekin olen nykyään viehtyneempi valkoisesta ja yksinkertaisesta, koska se tuntuu raikkaammalta ja vaikuttaa siten omaankin fiilikseen. Ehkä tämä mielleyhtymä on osin rakentunut siitä, että moni 70-luvun tummissa väreissä oleva tila on rapistuneelta olemukseltaankin jo hieman masentava ja nukkavieru.

  5. Yhtään sisustusesinettä en ole ostanut. Enkä osta. Joitakin matkamuistoja on, mutta harkitusti niitäkin. Ne on nimenomaan muistoja paikoista, ihmisistä, tapahtumista. Enkä sisusta vaan elän.

  6. Kiitos mielenkiintoisista kommenteistanne!

    AH: Minun on vaikea ymmärtää, miten joku voi nähdä minimalismissa yhteyden sairauteen. Toki en tiedä mitä tällainen henkilö ajattelee minimalismin olevan. Joka tapauksessa minimalismissa ei ole kyse mistään niin kummallisesta kuin moni tuntuu luulevan. Yhtä hyvin voisi pitää sairaalloisena jo vuosikymmeniä vallalla ollutta kulutuskulttuuria, vaikka se kovin normaalina ja tavallisena nähdäänkin. Mitä tulee tavaran hallintaan, niin nähdäkseni se on ihan tavallista elämänhallintaa. Onhan se toki mahdollista, että kun on sairaalloisesti ahdistukseen asti tavaroita hamstraavia ihmisiä, samankaltainen ahdistuminen voi tulla jollakin eteen toisessa ääripäässä. Tosin ainakaan toistaiseksi en ole tällaisesta ilmiöstä kuullut. Minun nähdäkseni ihmisen omistamasta tavaramäärästä ei voi tehdä kovinkaan kummoisia johtopäätöksiä ihmisen tasapainoisuudesta.

    mirkku-: Ihminen on laumaeläin. Minun on vaan välillä hyvin vaikea käsittää sitä. On hyvin vaikea ymmärtää, miksi moni ihminen rakentaa elämäänsä toisten odotusten ja ajatusten pohjalta, sillä se on itselleni hyvin vierasta. Ja tosiaan, tavara ei tee onnelliseksi enää tietyn rajan jälkeen. Mielestäni se raja saavutettiin jo aika kauan sitten.

    Anu: Mukava kuulla, että olet löytänyt inspiraatiota blogistani!

    Katri-Maria: Nimenomaan. Tyytyväisyys siihen mitä on, kuluttamisen siirtäminen elämässä sivurooliin ja merkityksen löytäminen muualta, siinä hyvin olennaisia ajatuksia minimalismin taustalla. Ja mitä sisustamiseen tulee, itse kaipasin aikoinaan vinkkejä pienessä tilassa elämiseen, ratkaisuja miten saada kaikki toimimaan. Enää en noita vinkkejä tarvitse, sillä olen huomannut, että tilan puute ei ollut koskaan ongelma vaan liialliset tavarat. Kun on enemmän tavaroita käytössä kuin vain säilytyksessä, niin ongelmaa ei ole. Minimalismi taitaa tosiaan olla sanana kärsinyt inflaation, sitä tunnutaan käyttävän välillä aika huolettomasti ja irti varsinaisesta merkityksestään.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s