Ekompaa eloa -teemavuoden loppukiri

Ekompaa eloa -teemavuotta on jäljellä vielä pari kuukautta. Miten vuosi on sujunut tähän mennessä?

Tuttu huomio on tullut eteeni jälleen kerran: tavoitteet eivät ole minua varten. Oli kyse mistä tahansa, mutta jos ajattelen sen tavoitteeksi, jokin minussa alkaa vastustaa sitä.

Aloitetaan hyvistä asioista.

Sähkön säästäminen

Sähkön kulutuksen minimointi sujuu jo omalla painollaan, eikä vaadi enää erityistä huomiota. Sähkölasku on pienentynyt entisestään, kun olen tutkinut tarkemmin astianpesukoneen ja pyykinpesukoneen pesuohjelmia, ja valinnut tietoisemmin. Yhtään lamppua en tämän vuoden aikana ole vaihtanut pienitehoisempaan, mutta kun nykyiset poksahtavat, niin korvaan ne vähemmän sähköä kuluttavilla.

Veden säästäminen

Pesuohjelmien tarkempi mietintä on vähentänyt myös vedenkulutusta. Energiaa ja vettä säästävien ohjelmien suosiminen näkyy. Vesilaskut ovat pienentyneet, vaikka veden hinta on ollut noususuunnassa.

Astian- ja pyykinpesukoneissa on monia ohjelmavaihtoehtoja, eikä niitä aina tule käytetyksi kovin monipuolisesti.

Kun meille tuli uusi pesukone, monet vaihtoehdot tuntuivat tekevän elämän turhan vaikeaksi. Nopeasti käyttöön vakioitui muutama ohjelma. Juuri sitä ohjelmaa ei tullut valituksi, joka osaa itse säätää veden määrää. Luin ohjeet läpikotaisin ennen käyttöä, mutta jostakin syystä en huomannut asiaa. Ohjelman maksimia matalampi linkousnopeus sai valitsemaan muita vaihtoehtoja.

Astianpesukoneen eko-ohjelmaa kokeilimme jo vuosia sitten, mutta ilmeisesti silloin käytössä olevasta pesuaineesta johtuen teemukit eivät puhdistuneet. Nimittäin nyt ne puhdistuvat mainiosti, itse asiassa selvästi paremmin kuin kuumempaa vettä käyttävällä, mutta lyhyemmällä ohjelmalla. Eko-ohjelma on otettu siis vakiokäyttöön.

Veden säästämiseksi hankin myös sekä keittiön että kylpyhuoneen hanoihin vedenrajoittimet. Niiden vaikutuksista ei ole vielä tietoa, sillä ne ovat olleet käytössä vasta vähän aikaa. Jostain kumman syystä en saanut hankituksi niitä kuin vasta syyskuussa, hyvistä aikeista huolimatta.

Kun ennen keittiöhanasta sai vettä 16 litraa minuutissa, rajoittimen avulla määrä putosi kuuteen litraan. Kylpyhuoneen hana on niin vanhaa mallia, että muutoksen suuruusluokasta ei sen kohdalla ole tietoa. Suihkuun hankimme jo muutama vuosi sitten vettä säästävän suihkupään, joka lisäsi käyttömukavuutta huomattavasti. Siksi osasin odottaa samaa hanojen kohdalla, ja sain mitä kaipasin.

Jos mainitunlaiset vettä säästävät ratkaisut tuovat mieleesi vettä tuskastuttavan hitaasti liruttavan hanan ja suihkun, niin voin kertoa, että totuus on toisenlainen. Itse olen kokenut selkeänä käyttömukavuuden paranemisena, että suihkussa saan huuhdottua hiukseni riittävällä paineella, silti säästäen vettä, ja että hanasta vesi tulee pehmeästi ja sopivalla paineella, roiskumatta voimalla ympäriinsä. Etenkin suihkupää on huikeasti parempi kuin edellinen, josta vettä tuli lukemattomista pienistä rei’istä paljon kerralla, mutta paineen sai riittäväksi paksujen ja pitkien hiusten huuhtomiseen vasta avaamalla hanan lähes täysille.

Sitten niihin ei niin suuriin menestystarinoihin…

Ruoka

Jos ravinnon saisi pilleristä, suosisin sitä suurimman osan ajasta. Ruokaan liittyvät asiat ovat aina olleet minulle hankalia. Minulla on ruokaan liittyen tiettyjä ihanteita, jotka tämän vuoden lopuksi aion romuttaa. Nostan kädet pystyyn ja heitän hanskat tiskiin. Olkoon ruoka minun heikko kohtani ja sillä hyvä, olen yrittänyt sen suhteen jo niin paljon, ettei enempään ole haluja eikä voimaa. Edes ruoasta stressaamalla ei kannata elämäänsä pilata.

Kasvisruokaa on helppo suosia, se ei ole ongelma. Ongelma on, että koen ruoanlaiton todella rasittavana, ihan jokaisen osa-alueen mikä siihen liittyy. Mitä enemmän yritän laittaa ruokaa itse, sitä todennäköisemmin saan aikaan hävikkiä, mitä en voi sietää. Kasvikset eivät kovin kauaa odota jääkaapissa käyttökelpoisina.

Ruoka onkin usein korvautunut puurolla tai leivällä, tai sitten kasvisruoka on tullut pakastealtaasta. Juuston käyttöön olen kiinnittänyt huomiota ja pyrkinyt pitämään sen vähissä. Olen myös miettimässä luomumaidon korvaamista kasvimaidolla, vaikken sitä erityisen paljon käytäkään. Olen käyttänyt joskus soijamaitoa, mutta ymmärsin vihdoin olevani allerginen soijalle, kun sain toistuvasti oireita sekä soijapatukasta että -jogurtista. Hidasteena on, että soijamaito on kahvimaitona mielestäni parempaa kuin muut kasvimaidot. Kahvimaitokokeilu on siis käynnissä.

Auton käyttö

En edelleenkään aja autoa, mutta istun kyydissä. Liian usein. Usein auto on liikkeellä myös ilman minua. Tottumukset istuvat ärsyttävän tiukassa! Parannettavaa on paljon.

Ostamisen vähentäminen entisestään

Tulin siihen tulokseen, että meidän taloudessamme ostamisen vähentämisessä on yhtä vähän järkeä kuin lähes absolutistin tipattomassa tammikuussa.

Suosin tuotteita, joiden valmistus tapahtuu mahdollisimman suurelta osin ellei kokonaan Suomessa. Haluaisin, että ne valmistetaan täällä jatkossakin, sillä en ole valmis myönnytyksiin laadun suhteen, mihin tuotannon siirto muualle on usein johtanut. Valitettavasti jälleen yksi pitkään sinnitellyt vaatetusalan yritys ilmeisesti siirtää tuotantonsa rajojen ulkopuolelle.

Olemme luopuneet aiempaa aikaisemmin käyttöikänsä päähän tulleista vaatteista, ja täydentäneet vaatekaappia uusilla. Jätin mökille pari t-paitaa, jotka palvelivat enää koti- ja yöpaitoina. Noin kaksi numeroa venähtäneet pyjamahousut pääsivät räteiksi. Kolme pitkähihaista kotipaitaa pääsi samaan tehtävään. (Olin jossain vaiheessa unohtanut miettiä, miltä tuntuisi ovikellon yhtäkkiä soidessa mennä avaamaan pukeutuneena johonkin niistä.) Kumppanini suostui lopulta vaihtamaan nukkavieruja työvaatteita uusiin… Kotimaista kenkäteollisuutta tuin ostamalla vihdoin uudet talvikengät yli kymmenen vuotta palvelleiden tilalle. Siinä ajassa jalka ehtii muuttua, ja yllätyksekseni kengät jäivät pieniksi! Jo viime talvena valitsin mieluummin toiset kengät, kun nuo tuntuivat ahtailta eivätkä jalat enää pysyneet lämpiminä.

Olemme siis oikeastaan lisänneet ostamista. Tai tarkemmin sanoen nopeuttaneet. Mitään ylimääräistä emme ole ostaneet edelleenkään, eikä vaatteiden kokonaismäärä ole kasvanut, vaan itse asiassa vähentynyt. No, muutaman kirjan ostaminen ei ollut välttämätöntä, sitä voisi pitää ylimääräisenä.

Mitä tästä kaikesta tulisi päätellä?

Tunsin aikamoista morkkista siitä, ettei kaikki ole mennyt ihan putkeen. Tätä koostaessani huomasin kuitenkin, että onhan moni asia parantunutkin. Surkeimmin on sujunut autoilun vähentäminen, muut myönnytykset suuriin suunnitelmiin nähden eivät ole mahdottoman suuria.

Olen huomannut ainakin sen, että on järjetöntä pyrkiä parantamaan monia asioita yhtaikaa. Vuoden olisi voinut jakaa osiin, jolloin yhtä parannusta olisi opeteltu vaikka kaksi kuukautta kerrallaan, ottaen sen jälkeen mukaan uusi kehityskohde. Keskittyminen on ollut eniten sähkön ja veden kulutuksen vähentämisessä, ja ne ovat myös tuottaneet parhaat tulokset.

Oppia ikä kaikki. Elämä jatkuu. Lopullinen yhteenveto seuraa vuoden lopulla.

10 kommenttia artikkelissa “Ekompaa eloa -teemavuoden loppukiri

  1. Ruoanlaitto on mullekin todella vaikeaa ja tunnen asiasta jatkuvasti huonoa omatuntoa. Mieheni siis kokkailee pääasiassa. Bravuurini on aamupalalle tehty munakokkeli. 😀

  2. Muistatko minkä merkkiset nuo veden rajoittimet ovat? Ja paljon maksoivat? Meilläkin on sellaiset, mutta säästö on minusta huomattavasti vähäisempi, me siis ihan mitattiin sitä itse kun vaihdettiin nuo rajoittimet. Vessojen ja kylppärin hanassa se ei haittaa, ollaan opeteltu vaan laittamaan hana pienemmälle, mutta keittiössä kun ruokaa laittaessa ym tulee lotrattua ja se hana on usein täysillä. Ja meillä vesilaskut on isot..
    Muuten teidän elo kyllä kuullostaa ekolle, ihan syystä voisit olla musta vaan tyytyväinen ityseeni tässä asiassa. Itse olen pyrkinyt olemaan armollinen itselleni tietyistä pienistä jutuista, nimenomaan siksi, että monessa muussa me ollaan keskivertoa tarkempia.
    -Kata

  3. Tuollaisia veden kulutuksen rajoittimia voisi harkitakin. En tiedä olenko koskaan kuullut edes sellaisista, tai ehkä kuullut, mutta en ole ajatellut asiaa.

    Meillä suurin säästö on kuluvan vuoden aikana tullut sähköstä. Osa johtuu ihan tarkoituksella vähennetystä käytöstä, osa taas jostain kulutustottumusten tiedostamattomasta muutoksesta, koska sähkönkulutus on edellisiin vuosiin verrattuna ollut todella paljon pienempää.

    Ruoka on meilläkin ehkä se hankalin. Joskus siinä onnistutaan, kunnes taas homma menee ihan penkin alle. Toisaalta, välillä syödään kaappeja tyhjiksi ihan vain siksi, ettei kumpikaan vaan ehdi kauppaan. Tähän pitäisi panostaa enemmän, mutta mielellään ilman stressiä.

  4. Kiitos kommenteistanne!

    Suotar: Siskollani on myös tämä ruoanlaittoinnottumuus. Hänellä on ollut onni myötä löytää kumppaneita, jotka ovat tykänneet ruoanlaitosta. Meidän taloudessa ei ikävä kyllä kumpikaan tykkää ruoanlaitosta kuin hyvin satunnaisessa määrin, eikä se juuri arjessa auta.

    Kata: Suihkussa käytössä oleva vettä rajoittava suihkupää on Hansgrohe. Heillä on ainakin kaksi eri mallia, joista kokemukseni mukaan toinen säästää vettä omiin tarpeisiini jo liikaakin. Meillä olevassa suihkupäässä on neljä säätövaihtoehtoa, ja se on osoittautunut loistavaksi. Meillä on taloyhtiön pesuhuoneessa nämä molemmat, joista erityisen hellästi vettä tarjoileva vaihtoehto on ollut kuulemma erityisesti vanhempien ihmisten mieleen. Lyhythiuksiselle se varmaan olisi riittävä, mutta itse en saisi hiuksiani huuhdottua sillä kunnolla.

    Kylppärin ja keittiön hanoihin hankimme seuraavanlaiset vedenrajoittimet: https://energiapiste.fortum.fi/index.php/ratkaisut/vetta-saastavat-tuotteet/vakiovirtausventtiili-tiski-ja-pesualtaisiin-431.html Se, miten paljon ne todellisuudessa tulevat vaikuttamaan veden kulutukseemme, selviää myöhemmin. Keittiön hanaa ei ennen tätä rajoitinta pidetty täysillä koskaan ja kylppärissäkin harvemmin. Käyttömukavuus on joka tapauksessa huikean hyvä.

    Kun näitä ekologiseen elämäntapaan liittyviä tekoja kirjoittaa ylös, huomaa, että niitä on enemmän kuin arjessa tajuaakaan. Suurelta osin ne ovat niin tavallinen osa elämää, ettei niihin enää kiinnitä huomiota, ja siksi tulee vaatineeksi itseltään vieläkin enemmän.

    tp: Sähkönkulutukseen voi tosiaan vaikuttaa paljonkin tottumuksia muuttamalla. Ja asian vierestä, itse koin melkoisen aleneman sähkölaskussa kun aiemman jääkaappi-pakastimen pakastinosa oli hajottuaan jonkin aikaa pois päältä. Ikävä kyllä nykyisestä yhdistelmäkaapista ei edes saa toista puoliskoa erikseen pois päältä vaikka haluaisikin.

    Itse tykkään tuosta kaappien tyhjäksi syömisestä ja siitä, miten niistä luovasti saa aikaan jotain syötävää. Tosin vietän tällaisia luovuushetkiä varsin harvoin. 🙂

  5. Turhaan koet morkkista syömisistäsi. Leipä ja puuro ovat mitä parhaimpia ekoruokia, enkä usko että sillä on kovin suurta merkitystä ympäristön kannalta tuleeko kasvisruoka pakastealtaasta vai onko se itse valmistettu. Kahviin suosittelen mantelimaitoa, kunhan se ei ole se rasvattomin versio. Oatlyltä on myös tullut kahviin tarkoitettu vaahtoutuva kauramaito, jota haluaisin kokeilla, mutta en ole vielä onnitustunut löytämään sitä omista lähikaupoistani.

    • Kiitos kannustuksesta! Ekoruokia leipä ja puuro toki ovat, mutta kun syömiseni suurelta osin koostuvat vain niistä, olemattoman pieniruokainen kuin olen, niin ruokavalio jää onnettoman yksipuoliseksi. Asiaa ei helpota, etten pidä ruoanlaitosta, silloin viljatuotteet ovat helppo valinta.

      Samaa olen itselleni yrittänyt sanoa, että kunhan on kasvisruokaa, niin aina se liharuoan ekologisuudessa voittaa, vaikka pakastealtaasta tulisikin. Jotain mantelimaitoa kokeilin, ehkä GoGreen, mutta se oli makuuni aivan liian makeaa. (En käytä mitään makeutusta kahvissa.) Tekstin kirjoittamisesta on vähän aikaa, ja tällä välin olen löytänyt kahvimaidoksi kauramaidon, se toimii minulla hyvin.

      Käytän kaupan gluteenittomia ja vehnättömiä tuotteita, en leivo itse (ainakaan toistaiseksi), mikä on tämän kauramaitovalinnan kanssa johtamassa kauratulvaan. Kaurapuuroa, kauramaitoa, kaurasämpylää, kauranäkkäriä, joskus kaurajogurttia ja jäätelökin on kaurasta… No, aikoinaan elin ruisleivällä, kunnes keho kertoi, että nyt saa riittää. Vaikea olla kokematta morkkista syömisistä. Epäterveelliset syömiseni ovat vähissä, mutta kaiken kaikkiaan syön turhan yksipuolisesti. Huokaus. Sitä ravintopilleriä odotellessa.

      • Mantelimaito on tosiaan aika makeaa, itse pidän siitä varmaan juuri siksi. Ravintopilleri olisi kyllä joskus ihan kätevä. Tykkään kyllä ruualaitosta, mutta en niin paljon, että haluaisin käyttää siihen kaikki illat.

  6. Myyn ja asennan työkseni vastaavanlaisia vedensäästösuuttimia ja voin sydämestäni suositella niitä lähes joka paikkaan. Itse jätän rauhaan yleensä vain wc-pöntöt (jottei tule tukoksia vanhoissa viemäreissä) sekä siivouskomeroiden ämpärintäyttöhanat yms. joista ei vettä pysty säästämään käytön luonteen vuoksi.

    Nykyinen vesivirtaama kannattaa aina mitata ja verrata säästösuuttimen/säästösuihkun antamaan vesimäärään, jottei tule tehtyä turhaa ostosta. Lisäksi jos käytössä on design-hanoja, niin yhteensopivuus kannattaa varmistaa kauppiaalta.

  7. Tätä en aivan ymmärtänyt – ovatko vihannekset, marjat ja hedelmät sinulle siis maultaan suorastaan vastenmielisiä ja niiden syöminen siksi hankalaa? Itse koen ne juuri ”ruoanlaitoltaan” helpoimmiksi ja samalla ravintoarvoltaan tärkeimmäksi osaksi ruokavaliotani. Kiireisimpinä päivinä tuoreannokseni saattaa koostua esim. parista desistä pakastemarjoja, puolikkaasta kurkusta ja parista omenasta. Mikään näistä ei vaadi erityisempää operoimista. En ymmärrä, miksi vihannekset pitäisi työstää suurella vaivalla joksikin (lämpimäksi) ruoaksi ja samalla tuhota suurin osa niiden ravintoarvosta…

    Melkein kaiken muunhan voit jopa halutessasi jo saada ”pillereistä” (ravintojauheet), mutta juuri vihannespuolen tarjoamaa suojaravinteiden tulvaa on vaikea korvata parhaimmillakaan lisäravinteilla. Sinun kohdallasi vihannesten, marjojen ja hedelmien lisääminen viljapitoiseen ruokavalioon sekä pieni proteiinilisä tasapainottaisivat kokonaisuutta luultavasti jo varsin mukavasti.

    Ja tätä ei siis ollut tarkoitettu moitteeksi, paljon syövänä ja kuluttavana ihmisenä en vain hahmota miten joku voi suhtautua ruokaan näin vähäisellä intohimolla 🙂

    • Kiitos kommentistasi, Rakel! Hyvänen aika ei, vihannekset, marjat ja hedelmät ovat nimenomaan niitä, mitkä viljatuotteiden lisäksi maistuvat! Ja niinhän se on, että kun syö yksittäisiä ruoka-aineita, ja unohtaa koko ”ruoanlaiton”, pääsee helpommalla. Pitkään vaan fiksoiduin siihen, ja jossain takaraivossa se on edelleen, että mukamas pitäisi tehdä lämmintä ruokaa.

      Kesällä tuoreet kasvikset, hedelmät ja marjat ovatkin luontevasti pääosassa, mutta viileään aikaan ne eivät houkuttele yhtä paljon tuoreina eli kylminä, kun on kylmä muutenkin. Silloin tuppaa kääntymään enemmän tuolle puuroa marjoilla ja siemenillä, lämmintä sämpylää ja teetä -linjalle, kun se lämpimän ruoan laitto ei innosta kuin hyvin satunnaisesti. Usein talvikaudella vain kevyesti höyrytän kasviksia, jotta saan ne lämpimäksi, mutta ravinteet säilyvät mahdollisimman hyvin tallella. Proteiinilisistä en tiedä, pavut, herneet ja linssit ovat kovasti mieleeni, ja niitä lämpimissä lempikotiruoissani usein onkin, joita tosin siis kokkailen liian harvoin.

      Niin, ruoka ei tosiaan ole minulle intohimo. Olen jotakuinkin kaikkiruokainen, mutten ole koskaan erityisesti innostunut ruoasta niin, että jaksaisin sen laittamiseen panostaa. Ehkä siksikin, että syystä tai toisesta minulla ei ole ollut ruokahalua niin pitkään aikaan kuin voin muistaa. Ei siis tee mieli erityisesti mitään. Ja kun syö vähän, on kohta tilanteessa, ettei ole juuri nälkäkään… Tämä on aivan liian mutkikas juttu tässä sen enempää selitettäväksi. Nirso en ole ollut koskaan, mutta muuten tähän ruoka- ja syömispuoleen on aina liittynyt jos jonkinlaista mutkaa. Enimmäkseen syöminen on ollut yksi suuri stressin aiheuttaja kaikkeen siihen liittyvine asioineen.

      Olen usein miettinyt, että ihminen jolla ei ole syömisen tai nukkumisen kanssa mitään ongelmaa, on todella onnekas. Minulla on näiden molempien perusasioiden kanssa ollut takkua aivan riittämiin, eikä se solmu tunnu aukeavan tämän elämän aikana. Niinpä työn alla on, edelleen, sopeutua siihen, että minun elämäni kulkee tässä kohtaa vähän miten sattuu, ja etsiä oma tapani tulla toimeen.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s