Paradoksi: rajat antavat tilaa

Rajojen asettaminen ja turhasta luopuminen ovat minimalistille tärkeitä työkaluja.

Moni minimalismia ihmettelevä tuntuu ajattelevan, että minimalismi on pelkkää luopumista ja kieltäytymistä. Kuivaa, tylsää, vaivalloisen askeettista, eikä varsinkaan hauskaa. (Minä puolestani ihmettelen noin ajattelevan ihmiskuvaa. Miksi ihmeessä joku haluaisi pyrkiä moiseen?!)

Luopuminen ei tarkoita luopumista kaikesta. Ei varsinkaan asioista, jotka tuottavat elämään iloa ja merkityksellistä sisältöä.

Olennaista on kysyä itseltään pari kysymystä. Mikä on minulle tärkeää? Mihin haluan keskittyä?

Rajojen asettamisen tarkoituksena on varmistaa, että itselle todella merkitykselliset asiat ovat pääosassa. Rajat huolehtivat siitä, että tärkeimmät asiat saavat suurimman tilan elämässä, ja epäolennaisuudet jäävät sivuun. Rajat eivät ole kiveen hakattuja ja ikuisia, niitä voi joustavasti muuttaa elämän muuttuessa.

Elämä muuttuu ja eri aikoina kaipaa erilaisia asioita. Siksi kysymyksiä ei kannata säästää erikoistilanteisiin ja elämän solmukohtiin. Mikä on minulle tärkeää juuri nyt, on hyvä kysymys ohjaamaan elämän suuntaa vaikka joka päivä.

Ennen minimalismia en juuri rajoittanut elämääni. Elin mielihalujeni mukaan, oli kyse sitten ostamisesta tai tekemisestä. Tein kaikenlaista, ostin kaikenlaista. Siitä seurasi monenlaista harmia. Kiirettä, stressiä, jostakin paitsi jäämisen tunnetta. Toistuvaa pettymystä ajan riittämättömyydestä. Kun kyse oli tavaroista, seurauksena oli valinnan vaikeuksia, kyllästymistä ja tyytymättömyyttä.

Annoin huomaamattani monille asioille saman verran painoarvoa. Kun en rajannut joitakin asioita selvästi muita tärkeämmiksi, käytin aikaani miten sattuu. Lykkäsin merkityksellisiä asioita. Joskus myöhemmin. Sitten kun.

Rajojen asettaminen on sen myöntämistä, että kaikki ei ole yhtä arvokasta. Ne auttavat sanomaan monille vähemmän tärkeille asioille ei, jotta voi sanoa kaikkein merkityksellisimmille asioille yhä enemmän kyllä.

Rajat antavat tilaa ja vapautta. Ne antavat enemmän aikaa sille, mikä on tärkeää.

3 kommenttia artikkelissa “Paradoksi: rajat antavat tilaa

  1. Kirjoittamasi on ihan totta 🙂

    Kun kiellän itseäni ostamasta sitä ”ihan kivaa” juttua, saan hyvällä mielellä myöhemmin ostaa sen ”todella kivan” jutun (siihen on varaa, koska olen jättänyt aiemmin ostamatta ne ei niin täydelliset jutut).

    Kun jätän joskus menemättä johonkin menoon, saankin nauttia leppoisasta olosta kotona ilman stressiä. Ja seuraavalla kerralla nautin kahta enemmän johonkin lähtiessäni.

    Itse näen sen juurikin niin, että kieltäytymällä yhdestä, nautin enemmän jostain toisesta jutusta.

  2. MInusta on mielenkiintoista, että te puhutte rajoista ja kieltämisestä. Minä en koe sitä niin.
    Itse koen, että keskityn olennaiseen/elämiseen – hankin tavaraa vain todellisen tarpeen mukaan, toki tuo todellinen tarve saattaa olla sitten vaikka harrastus, joka tuottaa mielihyvää. Normielämä on jo niin kiireistä, ettei huvikseen ehdi shoppailemaan tai ihailemaan tavaroita.

  3. Kiitos kommenteistanne, tp ja OP!

    OP: Olennaiseen keskittymisenä minäkin elämäntapani koen. Rajoista kirjoitan siksi, että monen elämä tuntuu olevan omanlaisensa paradoksi, kuvitelma siitä, että rajallisella, 24 tuntia vuorokaudessa tasapuolisesti jokaisella, ajalla ehtisi tehdä kaikkea mahdollista. ’Rajat’ on olennainen sana siksikin, että niin moni ajattelee sen olevan jotakin kielteistä, kun kyse on nimenomaan siitä, että etsii elämästään sen, mikä on olennaisinta. Rajojen vetäminen on juuri sitä olennaiseen keskittymistä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s