Miten kieltäytyä lahjoista?

Päätin julkaista seuraavan, ensimmäisen kerran huhtikuussa 2014 julkaistun, tekstini uudelleen. (Kiitos Paikka kaikelle -blogille linkityksestä, että löysin tekstini uudelleen!) Se on näin joulun lähestyessä jälleen ajankohtainen, eikä julkaisuajankohtansa vuoksi löydy blogiarkistosta aiempia jouluun liittyviä kirjoituksia selailemalla.

Saan melko usein kysymyksiä siitä, miten lahjojen kanssa tulisi toimia. Miten kieltäytyä lahjoista? Miten toimia jo saatujen lahjojen kanssa, joita ei halua pitää? Miten saada innokkaiden sukulaisten lahjatulva loppumaan? Mitä tehdä, kun sukulaisille on kerrottu, ettei mitään tavaroita tarvita, eikä lahjoja tarvitse ostaa, mutta he eivät ymmärrä tai loukkaantuvat?

Aiheesta kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, koska minulla ei ole kokemusta lahjatulvan alle joutumisesta. En yleensä saa lahjoja syntymäpäivänä, jouluna, tai muulloinkaan. Kumppanini kanssa ostamme joululahjoja vain satunnaisesti, silloin jos on jostakin tarvetta ilman jouluakin. Toivottavasti ajatuksistani on kuitenkin jotakin apua.

Miten kieltäytyä ottamasta vastaan lahjoja?

Silloin kun lahjaa jo ojennetaan sinua kohti, on yleensä liian myöhäistä kieltäytyä aiheuttamatta toiselle pahaa mieltä. Kannattaa kuitenkin miettiä miten reagoi lahjan saadessaan. Jos et halua jatkossakin lahjoja, ei kannata osoittaa ylitsepursuavaa kiitollisuutta, innostusta ja ihastusta saamastasi lahjasta. Neutraali ”kiitos” riittää. Lahjasta ei kannata tehdä erityistä numeroa, vaan jatkaa tilanteesta eteenpäin ja nauttia yhdessäolosta. Haluttomuuttasi ottaa vastaan lahjoja ei kannata ottaa esille juuri, kun joku on antanut sinulle jotakin. Lahjan antaja ottaa sen helposti henkilökohtaisesti, ja kokee sinut epäkohteliaaksi, ehkä loukkaantuukin.

Parhaiten lahjoista kieltäytyminen onnistuu, kun keskustelet asiasta niiden ihmisten kanssa, joilla on tapana antaa sinulle lahjoja. Puhu avoimesti ajatuksistasi tavaraa kohtaan. Jos olet vähentämässä tavaroita kotoasi, kerro heille projektistasi ja siitä, minkä vuoksi olet siihen ryhtynyt. Mitä se sinulle merkitsee? Kerro heille minkä vuoksi et halua ottaa vastaan minkäänlaisia tavaralahjoja.

Mieti omaan persoonaasi sopivaa lähestymistapaa. Itselleni on luontevaa tarvittaessa päivitellä erilaisia maailman asioita. Voisin lähestyä lahjoista kieltäytymistä vaikka näin:

”Meille on kertynyt aivan liikaa tavaraa. Olen saanut tarpeekseni! Kauhea homma siivota ja pitää se kaikki järjestyksessä, mihinkään ei sovi enää mitään, enkä löydä tavaroitani kun niitä tarvitsen. Olen ihan väsynyt siihen jatkuvaan sotkuun! Olen alkanut vähentää tavaroita. Kerään joka päivä edes muutaman turhan tavaran laatikkoon ja kun laatikko on täynnä, lahjoitan tavarat pois. Tätä kun jaksaa tarpeeksi pitkään jatkaa, niin jospa joskus helpottaisi… Sanon sinullekin tässä samalla, että en halua mitään tavaroita lahjaksi. Meillä on kaikkea jo ihan liikaa, mitään uutta ei tarvita. Voitaisiinko sopia, ettei annettaisi toisillemme lahjoja? Käydään mieluummin vaikka yhdessä syömässä tai tehdään jotain muuta kivaa, olisihan se hauskempaakin kuin tavarat.”

Vuodatuksellani tavarapaljouden ikävyydestä kohdistaisin huomion omaan väsymykseeni, turhautumiseeni, ja siihen että olen vähentämässä tavaroitani. Esittäisin kieltäytymiseni tavarasta kuin sivuasiana, jotta toinen ei kokisi tavarasta kieltäytymistäni henkilökohtaiseksi. Tarjoaisin tarpeeksi tietoa ajatuksistani ja tilanteestani, jotta hänellä olisi mahdollisuus ymmärtää kieltäytymiseni. Silloin hän ehkä haluaisi auttaa minua ja olla antamatta minulle enää lisää tavaroita. Lisäksi osoittaisin, että välitän hänestä, ehdottamalla jotakin yhteistä tekemistä.

Jos ongelmana on sukulaisten tapa hukuttaa lapset lahjavuoriin syntymäpäivisin tai jouluisin, toimintamallia pitää hiukan muokata. Sama lähestymistapa toimii silti. Kerro, että tavaraa on jo liikaa, ettei mitään tarvita. Kerro, että lapsille olisi suuri elämys saada tavaran sijaan aikaa ja yhdessäoloa. Voit ehdottaa jotakin lahjan antajan varallisuuteen sopivaa ajanvietettä, mahdollisuuksia on loputtomiin. Laita mielikuvituksesi liikkeelle, tässä kirjoituksessa joitakin vinkkejä noin alkuun.

Mitä jos läheinen ei ymmärrä, eikä suostu noudattamaan toiveitani?

Lahjoja antamalla halutaan osoittaa välittämistä. Sen vuoksi joidenkin voi olla vaikea olla antamatta lahjoja. Joku voi kokea, ettei hänen anneta osoittaa välittämistään esim. lapsenlapselleen, jos hän ei saa antaa lahjoja. Silloin kannattaa miettiä, miten hän voisi osoittaa välittämistään muulla tavoin. Onko hänellä taitoja, joita hän voisi opettaa? Voisiko hän vaikka leipoa, askarrella tai tehdä käsitöitä lapsen kanssa? Viettää yhteistä aikaa lapsen kanssa muulla tavoin? Innokkaalle lahjan antajalle voi osoittaa, että hän on ihmisenä tärkeä, ihan ilman mitään lahjoja.

Ihmiset suhtautuvat tavaroihin eri tavoin. Jonkun mielestä tavaraa ei voi koskaan olla liikaa, vain tilaa on liian vähän. Tällaisen ihmisen voi olla vaikea ymmärtää, miksi joku haluaa luopua tavaroista ja elää vain pienen tavaramäärän kanssa. Jos hän ei keskusteluista huolimatta suostu kunnioittamaan näkemystäsi siitä, ettet halua kotiisi enää mitään, tilanne voi olla hankala. Jos tuntuu siltä, että kaikki hyvät keinot on jo käytetty, voit kertoa, mitä aiot tehdä tarpeettomille tavaroille. Esimerkiksi:

”Enhän minä sille mitään voi jos haluat välttämättä minulle jotakin tavaraa antaa, mutta todennäköisesti en tule sitä tarvitsemaan, ja lahjoitan sen pois. Turhaan siis tuhlaat rahojasi ja näet vaivaa antamalla minulle jotakin, mitä en tarvitse.”

Tähän aiheeseen liittyy niin paljon kaikenlaista, että kirjoitan tästä vielä toisenkin postauksen. Muuten tämä teksti venyisi maratonmittoihin. Seuraavassa postauksessa siis aiheesta lisää.

Seuraavassa tekstissä käsittelin aihetta näkökulmasta, mitä tehdä jo kotiin päätyneille lahjoille, joita ei halua pitää. Sen pääset lukemaan tästä.

4 kommenttia artikkelissa “Miten kieltäytyä lahjoista?

  1. Itse otin asian puheeksi vanhemmilla, kiertoteitse, sanoivat että eivät pidä ajatuksesta kun toinen ei halua lahjaa eikä anna muille. Mielestäni tuollainen ajatusmaailma on ihan käsittämätön. En siis voi kertoa heille suoraan, etten halua lahjoja. Ajattelin kertoa se lahjoilla: jatkossa annan sekä syntymä- että joululahjaksi maksimissaan 2.50 euron suklaan jokaiselle. Tajuavat sitten itsekin halventaa vastalahjaa. Ja mitä lahjoihin tulee, monta olen myynyt pois – ei minulla mitään tarvetta ole. Ostan itse kun tarvitsen ja minimalistina sitä haluaa selkeyttä kotiin ja kaikenlaiset turhat lahjat menevät kuitenkin syyniin: onko sille tarvetta. Ei se oikein ole myydä, mutta eipä olisi ollut pakko antaakaan. Jossain vaiheessa tarkoitus lakata hankkimasta lahjoja kokonaan.

    • Kiitos kommentistasi! Monelle lahjojen antaminen ja saaminen on osoitus välittämisestä. Ymmärrän ajatuksen, mutta en silti ymmärrä, miksei voisi ajatella myös toisin. Kaikki eivät ajattele samalla tavoin ja välittämistä voi osoittaa myös monella muulla tavalla, kuin ostamalla materiaalisia lahjoja tai ottamalla niitä vastaan. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten taktiikkasi toimii. Toivottavasti he ymmärtävät ajatuksesi, tällaisissa kiertoteitse annetuissa vihjeissä on aina väärinymmärryksen riski.

      Kirjoitat, ettei ole oikein myydä pois saamaansa lahjaa. Miksei ole? Kun olet saanut jotakin lahjaksi, se on sinun omaisuuttasi. Sinulla on oikeus tehdä sille ihan mitä ikinä haluat. Minusta on sietämätön ajatus, että lahjaksi saatuun tavaraan liittyisi jokin velvollisuus antajaa tai hänen tunteitaan kohtaan. Näen asian niin, että antamisen tulee olla vapaaehtoista ja hyvästä sydämestä tehty. Tavara ja välittäminen tulisi erottaa toisistaan. Oleellista on se hyvällä sydämellä tehty ele, jonkin antaminen toiselle. Sen ei tulisi velvoittaa lahjan saajaa mihinkään, ei vastalahjaan, ei saadusta lahjasta pitämiseen, eikä sen säilyttämiseen.

      Tiedostan, että ajatteluni on aika suoraviivaista ja rationaalista, ja voi näin herkässä asiassa tuntua jonkun mielestä jopa kovalta. Minusta välittämisellä ja tavaran antamisella toiselle ei vaan tarvitse olla mitään yhteyttä. Välittämistään voi osoittaa aivan ilman tavaran antamistakin.

      • Kerroin ja nyt jouluaihe oli että eivät enää osta muutkaan toisilleen, mm. stressiä, rahaa menee ja toisaalta ei tiedä myös mitä toinen haluaa, ajattelivat että vihdoin aika luopua lahjojen annosta jouluna ja syntymäpäivänä. Toisin sanoen kun tein aloitteen, loput hoitui automaattisesti. Kukaan ei vain ikinä kehdannut myöntää, että lahjojenjako ei ole aikuisten hommaa enää. Ajattelivat että jokainen ostakoon mitä haluaa, kun tarvetta on, jouluna ja syntymäpäivinä jatkossa syödään yhdessä ja jokainen maksaa ateriansa. Jos haluaa syödä yhdessä. Olen todella tyytyväinen, koska edes suklaan antaminen tänään tuntui niin väärältä, koska moni muukin antoi sellaista eli kaikki ajattelivat samoin: että ilman lahjojakin saa joulun taikaa. Joten oli viimeinen lahjajoulu ja jatkossa ei lahjoja. Puhuivat jotain lahjakorteista, mutta itse sanoin, etten jatkossa anna mitään – vain onnentoivotuksen. Toki alaikäiselle vielä päätettiin antaa lahjoja kunnes täysi-ikäistyy. Eli eivät tunnu enää vastustavan asiaa, kun teki sen aloitteen, muutkin hyppäsivät kelkkaan..

        • Onpa hieno juttu, että asia järjestyi noin hyvin! Olen usein miettinyt, että monet tavat ovat sellaisia, että jos joku ottaisi asian puheeksi, niistä todennäköisesti luovuttaisiin. Yksi tällainen on joulukorttien lähettäminen. En tiedä saako joku suurtakin iloa nimensä raapustamisesta kaupan valmiiseen joulukorttiin, jossa toivotuksetkin on kirjoitettu puolesta, ainakin minulle se on ollut jokajouluista pakkopullaa. Enemmän iloa saan vaikka tekstiviestittelystä ihmisten kanssa, puhelusta, kuulumisten vaihtamisesta kuin nimestä pahvilla. Niinpä sovinkin jo, että ensi jouluna en lähetä edes niitä kahta korttia, jotka tänä vuonna lähtivät. Samoin kumppanini aikoo ilmoittaa ihmisille, että laittaa korttirahat hyväntekeväisyyteen.

          Minusta tuntuu, että joulukorttien lähettämisen ja lahjojen antamisen kohdalla aitous on hävinnyt monelta jo kauan sitten. Niistä on tullut vain tapa, jota jatketaan, kun ei osata muutakaan. Sitten kun joku kerran ottaa asian puheeksi, hän tulee antaneeksi muillekin mahdollisuuden päästää irti jostakin, mitä ei todellisuudessa haluaisi tehdä.

          Kiva kun tulit kertomaan, miten asiat sujuivat! Olen iloinen puolestasi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s