Tekeekö ympäristön paine vaikeaksi olla minimalisti?

Kritiikki kulutuskulttuuria kohtaan on kasvanut viime vuosina. Yhä useampi kokee, että elämä on pyörinyt liikaa tavaran ympärillä, ja se näkyy konkreettisesti omassa kodissa – kaikkea on liikaa. Moni on lähtenyt yksinkertaistamisen tielle.

Käsitykseni mukaan elämän yksinkertaistajat ja minimalistit kaipaavat harvoin takaisin entiseen elämäntapaansa. Kokemus kulutuskulttuurin mukaisesta elämästä, kaikkine haittapuolineen, on tullut tutuksi. Moni on lähtenyt kohti yksinkertaisempaa elämää hyvästä syystä.

Kun on kokenut, miten positiivisesti elämän kaikinpuolinen yksinkertaistaminen vaikuttaa, paine takaisin kulutuskulttuurin pariin on vähäinen.

Sanotaan, että yhteiskunta luo kulutuspaineita. Itse koen yhteiskunnan paineen kasvottomana, ja siksi tehottomana horjuttamaan omaa elämäntapavalintaani. Yleisesti yhteiskunnassa vallitseva elämisen tapa ei riitä houkuttelemaan takaisin entiseen, sillä ei yksinkertaisesti ole kilpailukykyistä tarjottavaa.

Suurin paine omaa elämäntapaa kohtaan tuleekin monelle omasta lähipiiristä.

On ollut niin tavallista haluta aina vain lisää, että esimerkiksi tavaran vähentäminen voi tuntua joistakin omituiselta, jopa järjettömältä. Voi olla vaikeaa ymmärtää, että joku haluaa vapaaehtoisesti materiaalisesti niukempaa elämää. Moni voi nähdä turhan kulutuksen lopettamisen henkilökohtaisen elämäntilanteen tai taantuma-ajan aiheuttamana välttämättömyytenä, minkä vuoksi entisenlaiseen elämään ei ole enää varaa.

Osa ihmisistä kokee läheisen pyrkimykset minimalistiseen elämäntapaan kritiikiksi heidän omaa elämäntapaansa kohtaan. Läheisen suuri elämänmuutos voi nostaa pintaan omia epävarmuuksia ja pelkoja, jotka voivat purkautua monin tavoin, esimerkiksi loukkaantumisen tunteina.

Erilaisten ajatusten yhteensovittamisen haasteet tulevat näkyviksi erityisesti juhlapäivinä.

Meillä on erilaisia toiveita siitä, miten haluaisimme esimerkiksi joulua viettää. Moni kulutuskulttuurin sisäistänyt kaipaa jouluunsa yltäkylläisiä tarjoiluja ja lahjavuorta, yksinkertaisempaa elämää kaipaavalle joulu tulisi paremmin vähemmällä. Usein esimerkiksi sopivasta lahjamäärästä tai lahjattomuudesta päästään yhteisymmärrykseen, mutta jos ei päästä, paine tinkiä omista toiveistaan kaatuu yksinkertaisempaa joulua toivovalle.

Mitä meidän olisi hyvä muistaa, kun joudumme ympäristön paineiden kohteeksi? Ehdotan seuraavien kysymysten pohdintaa:

Minkä vuoksi alun alkaen lähdin yksinkertaistamaan elämääni?
Mihin sillä pyrin ja mitä siltä saan?
Miksi se on minulle tärkeää?

Usein yksinkertaisesti elävään kohdistuvat paineet johtuvat tietämättömyydestä. Kun tietää vastaukset edellä mainittuihin kysymyksiin, on helpompi kertoa omasta elämäntavasta muillekin. Asioista keskustelemalla voi lisätä ymmärrystä ja hyväksyntää itselle merkityksellistä elämäntapaa kohtaan.

Oletko sinä kokenut paineita yksinkertaista elämäntapaasi kohtaan? Miten olet pyrkinyt ratkaisemaan tilanteen, ja onko se auttanut?

7 kommenttia artikkelissa “Tekeekö ympäristön paine vaikeaksi olla minimalisti?

  1. Meillä lähipiiri on aika hyvin sisäistänyt perheemme nykyisen elämäntavan, mutta vieraammilta saattaa joskus kuulla kaikenlaisia kommentteja. Asumme nykystandardien mukaan ahtaasti ja auto on vanha romu (jolla kyllä vielä hyvin pääsee paikasta toiseen, joten miksi ihmeessä vaihtaa uudempaan), ja ilmeisesti tähän perustuen eräs naapuri taannoin melko ikävin sanakääntein teki selväksi, että olemme liian köyhiä asumaan tässä talonyhtiössä. Miestä huvitti, mutta itse loukkaannuin, vaikken yleensä muiden mielipiteistä kauheasti välitäkään. Ymmärrän kyllä että tuollaiset mielipiteet kertovat enemmän puhujasta kuin puhuttavasta henkilöstä, ja näin jälkikäteen jo vähän naurattaakin koko asia.

  2. Kun suurperheellisinä vietimme useamman lahjattoman joulun koko perheen yhteisellä sopimuksella, sain äitinä osakseni paljon kritiikkiä siitä, etten halua tarjota lapsille ”kunnon joulua”. Olimme viettäneet useamman luottokorteilla maksetun lahjavuorijoulun ja niinä jouluina oli aattoiltana ainakin yksi tyytymätön itkijä lahjakasansa äärellä, joka suri kaikkia niitä tavaroita, joita ei kasasta löytynyt. Kyllästyimme sellaisiin jouluihin ja päätös ensimmäisestä lahjattomasta joulusta tehtiin loppusyksystä, jotta nuorimmillakin lapsilla oli aikaa totutella ajatukseen, että joulu vietetään ilman lahjapaketteja.
    Lahjaton joulu oli meistä kaikista oikeasti upea. Nautimme toistemme seurasta, lapset olivat koko aattopäivän rauhallisia, kun ei tarvinnut jännittää lahjojen jakoa. Lapset menivät jopa ulos leikkimään vielä aattoillan hämyssä. Pelailimme kaappien kätköihin unohtuneita lautapelejä ja söimme paremmin kuin aikaisempina jouluina. Koko joulun aikaa leimasi rauhallisuus, onnellisuus ja pienistä asioista iloitseminen.
    Jatkoimme lahjattoman joulun perinnettä varmaankin kuutena jouluna.
    Tänä vuonna teemme poikkeuksen: muutimme kesällä maalle omakotitaloon ja nyt jouluumme kuuluu kaikki vanhanajan elementit: paljon joulukoristeita, valoja, aitoja kuusia kuisteilla ja pihalla ja sisällä ja myös lahjoja. Lapset saavat pari lahjaa kukin. Uskon, että aikaisempina jouluina lapsille luotiin joulutraditio, jossa ei pääosassa olekaan lahjat.

    • Sirkku, ihailen sinua ja perhettäsi, kun oikeasti pystyitte tekemään ratkaisun lahjattomasta joulusta. Onhan joulu paljon muutakin kuin lahjat 🙂

  3. Ympäristön paine ei vaikuta elämäntapaani, koska tämä sopii minulle niin hyvin, ja läheiseni ovat tottuneet siihen, että toimin monessakin asiassa eri tavoin kuin on tapana. En siis koe painetta muuttua ”normaalimmaksi”, mutta kyllä muiden kommentit ja asenteet joskus harmittavat ja jopa loukkaavat. Viimeksi eräs ihminen (joka tuntee minut ja tietää elämäntavastani) ilmoitti minun olevan itsekeskeinen, kun muistutin, että en toivo joululahjoja. Hänen mielestään teen väärin riistäessäni häneltä oikeuden antamisen iloon.

  4. Kiitos kommenteistanne! Onpa kerrassaan omituista, millä tavoin osa ihmisistä kokee oikeudekseen kommentoida toisten henkilökohtaisia elämänvalintoja.

    Nevie: Ikävä kuulla, miten jouduitte naapurinne huonojen käytöstapojen kohteeksi. Oman hölmöytensä hän sanoillaan osoitti, mutta ymmärrän hyvin, että tuollaisesta voi loukkaantua.

    Tuli tuosta ahtaasti asumisesta mieleen, että olen viime aikoina huvitellut katsomalla myytäviä pieniä kaksioita netistä, esimerkiksi 31,6 ja 41 neliöisiä. Ajoittain haaveilen mahdollisuudesta remontoida toimivaksi tuollainen pieni asunto ja asua sellaisessa. En näe mitenkään mahdottomana, etteikö kaksi tavaraa keräilemätöntä aikuista voisi asua vaikka 31,6 neliön kaksiossa ihan mukavasti, kunhan se on suunniteltu toimivaksi.

    Sirkku: Mielestäni monessa asiassa maassamme ollaan aika yksisilmäisiä. Erilaisia elämäntapoja tunnutaan sietävän aika heikosti, aivan kuin se olisi jokin uhka yhteisölle. Oli kyse sitten lahjattomasta lapsiperheen joulusta tai asumisesta pienissä tiloissa ja materiaalisesti vaatimattomasti, niin moni vetää aivan todellisuudesta irrallaan olevia johtopäätöksiä. On vain niin harvinaista elää eri tavalla, että eikös siinä tietysti jotakin väärää tai outoa jonkun mielestä ole… Mitä taas tulee äiteihin kohdistuviin paineisiin, niin ne ovat usein jotain aivan käsittämätöntä.

    iituv: Aika mielenkiintoinen näkemys tällä tutullasi. Minä puolestani voisin nähdä aika itsekeskeisenä vaatia saada antaa toiselle jotakin tavaraa lahjaksi (ja usein riesaksi), jotta itselle tulisi hyvä mieli… Voi kun yhä useampi ihminen ymmärtäisi, että sitä antamisen iloa voi toteuttaa myös toisella tapaa. Esimerkiksi viemällä toisen kahville tai syömään, ihan riippuen siitä, minkä verran sitä antamisen iloa noin rahallisesti haluaa toiselle osoittaa. Tai vaikka elokuviin tai johonkin näyttelyyn. Ainakaan minulla ei olisi mitään tuollaista antamista vastaan.

  5. Itse en koe ympäristöltä paineita, mutta hyväntahtoista ymmärtämättömyyttä hyvinkin. Esimerkiksi omat ja mieheni vanhemmat eivät millään sisäistä, että emme todellakaan halua heidän ostavan meille tavaraa. Hyvin selväksi on kyllä yritetty tehdä, että mitään ei kaivata ja se mitä tarvitaan voidaan hyvin ostaa itse. Aineettomien lahjojen antamisesta haluaisin kommentoida sen verran, että nekään eivät automaattisesti ilahduta saajaa. Tiedän esimerkiksi henkilön, joka tuppaa antamaan appivanhemmilleen teatterilippuja, lahjakortteja hierontaan yms. lahjaksi. Mutta kun nämä vastaanottajat eivät mielellään näissä paikoissa käy. Sitten tuntevat olonsa ”pakotetuiksi” käymään, kun on kerran lahjaksi saanut.

    • Kiitos kommentistasi! Niin, mikään lahja ei automaattisesti ilahduta lahjan saajaa. Olennaista lahjaa hankkiessa, oli se aineellinen tai aineeton, olisi tuntea lahjan saajan luonnetta ja tarpeita riittävän hyvin. Silloin kuvaamasi kaltaisia tilanteita ei pääsisi syntymään. Ja jos niitä siitä huolimatta syntyy, olisi hyvä yrittää lisätä lahjan antajan tietämystä itsestään, ettei ei-toivottu tilanne toistu vuodesta toiseen.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s