Minimalistinen jouluni

Jo useita vuosia olen viettänyt kumppanini kanssa joulua hyvin yksinkertaisesti. Se tarkoittaa meille materiaalista kohtuullisuutta ja ennen kaikkea keskittymistä olennaiseen.

Joulukortit

Mietin jo vuosia sitten joulukorttien lähettämisen lopettamista. Tuntuu edelleen oudolta ottaa vuosittain vastaan kortteja, joissa on vain nimi alla. Yhtä oudolta tuntuu lähettää vastaavia, mutta lähetän silti kaksi. Kumppanini lähettää saman verran. Tuskin kahden korttini vastaanottajat harmistuisivat, jos korvaisin kortit puhelulla. Varsinkin kun vähintään toiselle soitan joka tapauksessa. Tavat istuvat kummallisen tiukassa tässäkin kohtaa.

Joululahjat

Vuosi vuodelta joulumme on lahjojen osalta yksinkertaistunut. Emme anna toisillemme joululahjoja, ellei jotakin erityisen sopivaa ja tarpeellista tule sattumalta vastaan. Muualta meille ei lahjoja tule. Annamme lahjoja vain kahdelle pikkupojalle. Neulon heille lapasia, jos on tarpeen, muuten laitan tilille huvittelurahaa.

Joitakin vuosia sitten ostimme jouluksi yhteistä ajanvietettä, esimerkiksi musiikkia, seurapelin ja/tai kirjoja. Vähän myöhemmin aloimme lainata musiikin ja kirjat kirjastosta, ja pelata jouluisin pelejä, joita meillä jo on. Kumppanini hankkii itselleen jouluksi yhden suuren palapelin.

Ruoka

Meille on tärkeää, ettei ruokaa mene hukkaan, ja se pätee myös jouluna. Ostamme vain sen verran kuin syömme.

Kumpikaan meistä ei pidä ruoanlaitosta, joten pyrimme pääsemään mahdollisimman helpolla. Lähes kaiken tarvitsemamme saa kaupasta valmiina. Valitsemme tuotteita, jotka on tehty aidoista raaka-aineista, kuten itse tehtykin olisi. Joulun ajan ruokapöydästä löytyvät tänä vuonna kasvimaitoon tehty uuniriisipuuro, erilaiset laatikot, graavi- ja savulohi, pieni määrä kinkkua, rosolli, pakasteherneet (herkkuani, jota ilman ei joulu tule), tuoresalaatti tai tuoreita kasviksia jossain muussa muodossa, klementiinit, jotain kahvin ja teen kanssa tarjottavaksi, esimerkiksi pikkuleipiä, sekä kohtuullinen määrä suklaata.

Vuosikymmeniä sitten joulu oli tervetullutta, joskin nykypäivään verrattuna vielä vaatimatonta, yltäkylläisyyttä arjen puutteen vastapainoksi. Tänä päivänä suurimmalle osalle meistä yltäkylläisyys on jokapäiväistä. Siksi tuntuukin erikoiselta kuulla joka joulu sairaaloiden päivystykseen ylensyönnin vuoksi hankkiutuneista ihmisistä. Aivan kuin uhka ruoan puutteesta odottaisi yhä heti joulun jälkeen.

Alkuvuosina, kun tein jouluvalmisteluja omaan kotiin muutettuani, arvioin ruoan määrän pahasti yläkanttiin. Vielä pahemmin lapasesta lähti leipominen. Jossain vaiheessa opin ajattelemaan joulua kuten mitä tahansa muuta kolmen päivän jaksoa – sen aikaa meillä jouluruokia syödään. Mitoitamme ruoan määrän niin, että tapaninpäivän ruokapöydässä ei ole enää koko valikoimaa. Ja kuten arkena, myös jouluna syödään sopivasti, ähky olo ei kuulu kuvioon.

Joulukoristeet

Jouluksi ostan kukkia maljakkoon ja poltamme kynttilöitä. Joulukuusta emme hanki. Varsinaisia joulukoristeita meillä on kahdeksan, ellen viime joulun jälkeen jo siitäkin vähentänyt.

Ajanviete

Joulun ajan perinteeksi on muodostunut suuren palapelin kokoaminen. Se on kumppanini intohimo, minä autan loppuvaiheessa, silloin kärsivällisyyteni jo riittää. Välillä etsin hänelle sopivia paloja. Kumppanini kootessa palapeliä, minä luen kirjoja ääneen. Välillä saatamme lukea omia kirjojamme. Kuuntelemme myös joulumusiikkia.

Jouluaattona käymme kävelyllä hautausmaalla, viemme kumppanini toiveesta kynttilän muualle haudattujen muistomerkille. Roskan välttämiseksi voisin käydä muistomerkillä ilman kynttilääkin, sillä niitä on siellä ruuhkaksi asti. Muistan läheisiäni, eläviä ja kuolleita, joulun aikaan joka tapauksessa kotona kynttilöitä sytyttäessäni.

Rauhalliset kävelylenkit hiljentyneessä kaupungissa kuuluvat jouluumme. Nautimme rauhasta ja hiljaisuudesta, useimmiten lumesta ja toivon mukaan myös kipakasta pakkasesta.

Joulumme koostuu yksinkertaisista aineksista. Tärkeintä on rauhaisa yhdessäolo, ilman kiirettä minnekään.

7 kommenttia artikkelissa “Minimalistinen jouluni

  1. Hei Tuulia! Löysin aivan sattumalta tämän blogisi. Olen luullut itseäni aivan poikkeavaksi yksilöksi tässä nykymaailmassa ja olen jopa kokenut olevani väärässä tavoitellessani kiireetöntä , yksinkertaista elämää.. Mutta nyt kun löysin sinun blogisi olen aivan haltioissani ja olen vakuuttunut että näin löydämme sen elämäntasapainon, kun karsimme pois kaiken joutavan ja silloin keho ja sielu puhdistuvat.Monet ajatuksesi ja tekosi ovat niin lähellä sydäntäni. Olet sisarsieluni. Kiitos kun olet rohkeasti tuonut esille miten voi elää rikasta ja onnellista elämää ilman tavarataivasta. Aion vierailla sivuillasi usein.

  2. Jouluna on niin helppo joutua/heittäytyä ympärillä pyörivään jouluimuun, jossa joulun jälkeistä aikaa (saatikka elämää) ei ole olemassa. Itse pidän joulusta kovasti, mutta olen haastanut itseni ottamaan sen rennommin ja ehkä jopa vähemmän tunteellisemmin. Joulu ei ole pilalla, jos joku puuttuu tai sitä on vähemmän tai se on erilaista kuin ennen. Olen paimentanut itseäni olemaan rohkeampi laittaessamme omamme näköistä joulua. Tämä näkyy muun muassa siinä, että perinteiset jouluruoat on korvattu niillä, joista todella pidämme. Syömme alkukeittoa, salaatteja, ankkaa ja leivoksia. Joulukuusi koristeltiin kauniisti ja värikkäästi, sillä siitä pidämme koko perhe. Kumppanimme kanssa emme ole ostaneet lahjoja yli kymmeneen vuoteen, lapselle yksi lahja meiltä vanhemmilta ja parin sukulaisen ja isovanhempien lahjat ovat riittäviä. Muita muistamme itsetehdyillä kakuilla, hilloilla, torilta ostetulla hunajalla jne. Käymme aattona hautausmaalla, koska siellä on niin taianomaista. Laulamme, luemme ja hassuttelemme, syömme rauhassa ja mauista nauttien. Toivomme kaikille kaikkea hyvää. Velttoilemme ja poltamme paljon kynttilöitä.

    Minimalismi näkyy joulussamme myös lahjojen käärimisenä sanomalehtipaperiin ja nauhojen kierrättämisenä. Valmistin juuri piparkakkutaikinaa vain kolmanneksen normireseptistä, sillä muuten niitä tulee valtavasti ja varsinkin paistaminen vie kauan. Pipareita on kiva tehdä ja etenkin syödä lapsen kanssa, mutta en halua sitoutua tunneiksi uunin vahtimiseen. Aaton illalliselle teemme ruokia pikkuhiljaa jo nyt. Haluamme kaiken olevan huvia ja yhdessäoloa aattona ja sen jälkeisinä päivinä, ei työtä ja aikatauluja. Joulukortteja lähetin sen jokajouluisen viisi kappaletta, mutta kuten sanoit tapojen tiukkuudesta, niistäkin jotkut voisi korvata puhelulla tai visiitillä. Ja saattaisi olla hauskempaakin..

    Minulla on mennyt muutama vuosi ymmärtää, että joulu kaikkineen on vain minusta itsestäni kiinni. Tarkoitan tällä sitä, että ulkoapäin sanellut tavat ja tottumukset (osta sitä, syö tätä, kuuntele näitä joululauluja, älä vain tee tuota, ajattele näin joulusta) eivät tuo joulua. Ja toisaalta minä (me) itse olen vastuussa siitä, mikä sen tuo ja mitä se on. Ja loppujen lopuksi se on tavattoman vapauttavaa. Kun ymmärtää, että joulun idyllisyys ei ole staattista ja vain tietyin tavoin saavutettavissa. Että voi tehdä ihan millaisen joulun haluaa! Tai ainakin uskaltaa ajatella omannäköistä joulua ilman yhtään velvoitetta tai tapaa. Joulussa on paljon kivoja ja tärkeitä perinteitä, mutta niiden noudattaminen tulisi olla täysin vapaaehtoista ja nautinnollista. Joulun henkinen puoli (mikä tarkoittaa meille hyvää tahtoa, rauhoittumista, valoa pimeydessä, yhdessäoloa, rakkautta ja kiitollisuutta) on monille hyvin harras juhla (ja hyvä niin), mutta en haluaisi hartauden olevan synonyymi vakavuudelle. Joulun tulisi olla mielestäni ennen kaikkea iloinen juhla.

    Ja kun nyt tässä aloitin kirjoittaa, niin jatkanpa myös edellisestä aiheestasi (toivottavasti pitkä kommentti ei haittaa). ’Pitäisi’ on kahlitseva ja lamaannuttava sana. Ja myös aika negatiivinen. Olen yrittänyt olla käyttämättä sitä, ellei todella täydy tehdä jotain. Tunnen ihmisen, joka huomaamattaan (luulen) käyttää sitä jatkuvasti suunnitellessaan päivää ja tulevia tapahtumia. Ja se kuulostaa todella raskaalta. Kuulostaa kuin aina olisi pakko ja vieläpä joku ylhäältäpäin saneltu pakko, eikä tekemisissä olisi enää mitään iloa jäljellä. Otan kirjoituksestasi vaarin ja yritän korvata sen ’voisi’ -sanalla ja ehkä jopa ’voida’ -sanalla. Voin lukea, voin olla perheen kanssa, voin käydä pesulla. Olen ajatellut paljon sitä, miten helposti valitamme pienistäkin asioista ja kuinka tärkeää olisi olla kiitollisempi, varsinkin kun meillä on loppujen lopuksi paljon asioita, joista olla kiitollinen. Mutta tätä noudattaen saattaa joskus tuntua pakotetulta olla kiitollinen, jos ei millään vain tunnu siltä. Siksi haluan keskittyä löytämään jotain hyvää, josta sitten voin olla kiitollinen, ainakin myöhemmin. Keskityn siihen hyvän, ihan pienenkin löytämiseen, ilman että itsestä tulee löytää välittömästi kiitollisuuden tunne. Uskon, että se kyllä tulee ajallaan ja olen huomannut, että jo sen hyvänkin löytäminen huojentaa oloa (ja saa valittamisen aisoihin).

    Yhdyn muiden lukijoidesi kommentteihin siitä, miten hienoa on, että kirjoitat ajatuksiasi minimalismista ja tarjoat tällaisen keskustelufoorumin siitä kiinnostuneille. Olen seurannut kirjoituksiasi jo pitkään ja kommentoinut (ja kompannut) mielessäni usein ajatuksiasi. Tulppa taisi nyt aueta (kääk mikä vuolas kommentti.. :D) ja toivon, että ajatuksen vaihto blogissasi jatkuu edelleen.

    Oikein hyvää joulun aikaa ja kaikkea hyvää tulevalle!

    Annemari

  3. Kuulostaa todella järkevältä tavalta viettää joulus! Miksi ihmisen pitäisi hamstrata enemmän kuin tarvitsee?

  4. Minäkin olen yksinkertaistanut elämistä ja joulua vuosi vuodelta. Minulle tuottaa eniten päänvaivaa lasten kanssa toimiminen, niinkuin nyt taas käsillä oleva lahjojen antamisasia.Lapseni ovat jo teinejä, joten keskustelemme tästä asiasta ajoittain. Nyt taas kysyin heiltä miltä tuntuisi jos lahjoja ei olisi lainkaan tai vain yksi. Vielä kumpikin jotenkin kokee että lahjat kuuluvat jouluun, vaikka lahjojen määrä on meillä vuosi vuodelta vähentynytkin. Heistä tuntuu vaikealta luopua lahjoista, vaikka minulle se on ollutkin suuri helpotus, kun ei ole ’pakko-ostamista’. Eli nyt taas mennään kompromissilla, vähän jotain lapsille, ja me aikuiset säästämme itseämme suosiolla lahjahässäkältä. Hankalinta minusta on lahjat, joite ei tarvitse, ja sitten vielä jää itselle se niistä eroon pääsemisen hankaluus. Usein kuitenkin niiden turhienkin lahjojenkin takana on lahjan antajan halu tuottaa iloa, joten se on lahja kuitenkin sekin, vaikka itse tavara olisikin ’huti’.

  5. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Seija: Kiva kun löysit tänne! Meitä on tosiaan muitakin, yksinkertaisen elämän etsijöitä. 🙂

    Annemari: Pitkät kommentit eivät haittaa. Kun on ajatuksia jaettavaksi, niin saa ne toki kirjoittaa! 🙂 Monia juttuja, mistä kirjoitit, olen itsekin päässäni pyöritellyt.

    Tuntuu hyvältä löytää omannäköinen joulu. Kirjoitit: ”Joulu ei ole pilalla, jos joku puuttuu tai sitä on vähemmän tai se on erilaista kuin ennen.” Juuri tätä olen itsekin opetellut viime vuodet, ettei joulua ottaisi niin vakavasti ja tunteellisesti.

    Tuo mitä kirjoitit vakavuudesta toi mieleeni joululaulut. Kuuntelin poikkeuksellisen paljon joululauluja netin Jouluradiosta, ja ihmettelin mikä siinä on, että monet suomalaiset joululaulut ovat niin vakavia ja surullisia. Silittäessäni kuuntelin mitä radiosta sattui tulemaan, keskityin tavallista tarkemmin laulujen sanoihin, ja joulumieli katosi tehokkaasti… Elämä tuntui olevan niissä niin kurjaa ja ikävää, että ne imivät elämänilon mennessään. Joulun henkinen puoli on tärkeä minullekin, mutta tuollainen vakavuus ja loputon murhe ei siihen kuulu.

    ”Pitäisi” on todellakin negatiivinen ilmaus, varsinkin kun lähes aina kyse on omista valinnoista, eikä mistään äärimmäisestä, ulkopuolelta tulevasta pakosta. Muistan kun vielä itse viljelin kyseistä sanaa, niin ärsyynnyin itsekin itseeni. Mitä enemmän sitä toisti, sitä enemmän energia tuntui valuvan pois ja hartioille tuli valtava painolasti. Miten ikävältä nurinani mahtoi kumppanistani kuulostaa? Onneksi hoksasin, että on tehtävä konkreettisia muutoksia, jotta pääsen sanasta eroon, siinä vaiheessa pelkkä ”voisin” ei olisi paljoa auttanut. Kaikkea oli vain yksinkertaisesti liikaa.

    Kiitollisuudesta. Kiitollisuuspäiväkirja tekee ihmeitä. Olen kirjoittanut ylös kiitollisuuden aiheita myös sellaisina hetkinä, kun ei todellakaan siltä tunnu, ja minusta sitä kannattaa kokeilla. Pahalla mielellä ja elämään väsyneenä ollessaan tekee ihan hyvää katsoa hetki, olisiko sittenkin jotakin mistä olla kiitollinen. Se laittaa huonon olon parempiin mittasuhteisiin, auttaa löytämään toivoa ja huomaamaan, että kaikki ei ole huonosti, vaikka siltä tuntuisikin. Moni asia on valinta, vaikka emme sitä aina ymmärrä. Myös kiitollisuus on hyvin usein valinta. Olenko kiitollinen juuri nyt, että näin pakkaspäivänä saan olla lämpimässä sisätilassa, kirjoittaa vastausta ajatuksia herättävään kommenttiisi, jääkaapissa on ruokaa, tunnen itseni terveeksi – vai otanko tämän vain annettuna itsestäänselvyytenä? Kiinnitämme liian helposti huomiomme asioihin, jotka eivät ole odotustemme mukaisesti, ja jätämme huomioimatta paljon sellaista, mikä on hyvin.

    Kiitos kun kirjoitit ajatuksistasi! Kaikkea hyvää myös sinulle ja perheellesi.

    Amy May: Joulusta puhutaan usein siihen sävyyn kuin ylimääräinen, joulun jälkeen roskiin menevä ruoka ja ylenmääräiset tavaravuoret olisi jotakin sellaista, mikä on vain oletusarvoisesti olemassa. Ihan kuin se jostain tipahtaisi, eikä sille voisi mitään. Esimerkiksi martoilta huomasin viime jouluna vinkin, että mitä voi tehdä joululta yli jääneille juustoille, tämä oli muistaakseni vieläpä vähävaraisten vinkeissä… Moni vähävarainen tuskin ostaa kalliita juustoja yli tarpeen, jos saa ostetuksi ollenkaan. Miksi ihmeessä on oletus, että ruokaa jää yli? Miten on niin vaikeaa ostaa vain sen verran kuin tarvitsee?

    Minna: Usein lapset kokevat lahjat olennaiseksi osaksi joulua, eikä niistä ole helppo luopua. Toimiva kompromissi on juuri tuo mistä kirjoititkin, rajoittaa määrää ja käydä ajoittain keskustelua lahjoista, niiden määrästä ja tarpeellisuudesta. Omasta lapsuudestani muistan, että lahjat olivat hyvin tärkeitä. Toki ajat olivat silloin erilaiset, tavaraa oli paljon niukemmin kuin nykylapsilla ja uutta sai harvemmin. Lahjojen merkitys ei silti ole välttämättä muuttunut yhtä nopeasti kuin tavaran määrä on kodeissa räjähtänyt.

  6. Minua myös ärsyttää/kummeksuttaa joulukortit johon on kirjoitettu vain osoite ja lähettäjän nimi. Kyllä tiedän muiden toivovan hyvää joulua ilman sitä toivotustakin. Työskentelen hoivalaitoksessa ja joka vuosi tulee kortteja asukkaille jotka ovat muuttaneet tai kuolleet aikoja sitten, kertoo aika paljon itse perinteestä että yhteyttä ei pidetä milloinkaan muuten kuin pelkästään kortilla kerran vuodessa.

    Lisäpisteitä toki saa itseotetusta kuvasta teetetyistä korteista. Esim. Perheen lapset.

    • Kiitos kun jaoit kokemuksesi aiheeseen liittyen! Tuo kuvaa juuri sitä, mitä itsekin tästä perinteestä ajattelen. Sen saisi kuopata jo. Pelkkä nimi pahvilla ei paljon lämmitä, jos ihmissuhdetta ei todellisuudessa ole olemassakaan. Ja keiden kesken sellainen on, he voisivat ylläpitää sitä tavoilla, joilla on todellista merkitystä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s