Ekompaa eloa 2015: yhteenveto ja pohdintaa

Julkaisin lokakuun lopulla välitilinpäätöksen teemavuoden sujumisesta. Tässä loppuyhteenvedossa kerron mitä sen jälkeen on tapahtunut, ja millaisia mietteitä teemavuosi herätti.

Vuosi opetti minulle paljon asioihin tottumisesta.

Ekologista elämäntapaa voisi kuvata portaikkona, jossa jokainen ekologinen valinta vie askelen verran ylemmäs. Portaille nousu hiukan hirvittää, sillä askelmia on niin paljon ettei loppua näy.

Kun portaita lähtee nousemaan, niiden luonne muuttuu. Alhaalta katsoen korkealla häämöttävälle portaalle seisahduttua alas katsominen on kuin katsoisi alas kynnykseltä. Askel kerrallaan toteutetut ekologiset valinnat muuttuvat arkisiksi tavoiksi.

Teemavuoden aikana hoksasin, että moni ekologinen tapa on tullut minulle automaatioksi jo lapsena. Olen tottunut välttämään kaikenlaista tuhlausta, säästänyt vettä ja sähköä, kuluttanut melko maltillisesti ja huolehtinut tavaroistani, jotta ne kestäisivät mahdollisimman pitkään. Kierrätyksen ideasta pidin heti, kun lapsuuden kotitaloni pihaan tuli paperinkeräysastia. Sitä ennen kaikki jätteet laitettiin samaan roskalaatikkoon, mikä tuntuu nykyään aivan käsittämättömältä.

Ekologisen elämäntavan omaksuminen on helpompaa, kun on jo lapsena päässyt alkuun. On ollut nurinkurisesti avartavaa lukea erilaisia ”näin säästät luontoa” -listauksia. Minun piti lukea vinkki vesihanan sulkemisesta hampaiden pesun ajaksi, ennen kuin tajusin, että kaikki eivät siis tee niin. Edelleen osa minusta epäilee, ettei vettä turhaan juoksuttavaa ihmistä voi olla oikeasti olemassa…

Kun uusiin tapoihin tottuu, niistä tulee niin tavallisia, ettei niitä enää huomaa. Välillä olisi hyvä pysähtyä katsomaan, mitä jo tekee ekologisen elämäntavan hyväksi, jottei olisi turhan ankara itseään kohtaan.

Siispä pysähdyn ja katson.

Asuntomme on melko pieni, 54 neliötä. Sisälämpötila on enintään 21 astetta, makuuhuoneessa on vieläkin viileämpi. Säästämme vettä, oma vesimittari on hyvä motivaattori. Säästämme sähköä, meillä on melko vähän sähkölaitteita, suosimme energiaa säästäviä ohjelmia astian- ja pyykinpesukoneessa. Kierrätämme kaiken mikä alueellamme on mahdollista kierrättää. Syömme kasvispainotteisesti, eläinkunnan tuotteiden osuus ruokavaliostamme on jatkuvasti pienenemään päin. Emme lennä lomille. Autoilua pyrimme vähentämään. Mietimme kaikessa tarvetta ja välttämättömyyttä, vältämme kaikenlaista tuhlausta ja turhuutta.

Moni asia on hyvällä mallilla, mutta toki voisimme olla vieläkin tehokkaampia ja säästäväisempiä, sekä tehdä yhä parempia valintoja. Ekologisen elämäntavan portaita riittää myös tuleville vuosille.

Viimeisimmät edistysaskeleet

Syön pääasiallisesti kasvisruokaa. Lihaa en kaipaa kuin jouluna kinkun muodossa lanttulaatikon kanssa, myös kalaa syön lähinnä jouluna. Suhteeni lihaan ja kalaan on kehitysvaiheessa, saa nähdä mitä aika tuo tullessaan. Myös kumppanini on vähentänyt lihan osuutta ruokavaliossaan, ja nostanut sen jokapäiväisestä arkiruoasta lähemmäksi juhlaruokaa.

Lokakuun lopulla julkisuuteen nousseet videot teurastamoilta vaikuttivat ruokavalintoihimme, ne olivat viimeinen pisara monille mietteille. Riitti kun luin niistä, katsoa en halunnut. Päätimme vähentää eläinkunnan tuotteiden käyttöä.

Lopetimme maitotuotteiden käytön saman tien. Kasvimaitoja kokeiltuamme valitsimme kauramaidon sen monipuolisuuden vuoksi. Jaamme saman arvomaailman, mutta kumppanini on minua varovaisempi muuttamaan asioita käytännössä. Onneksi hän koki rohkaisevan yllätyksen: mikrokaurapuuro olikin parempaa kauramaitoon kuin lehmänmaitoon tehtynä! Hän pitää myös soijajogurtista, minä suosin allergian vuoksi kaurapohjaisia tuotteita.

Kananmunia meillä ostetaan pari kolme pientä kennoa vuodessa, joten niistä luopuminen ei ole vaikeaa. Niitä on käytetty lähinnä makaronilaatikon munamaidossa, minkä korvaamista olen selvittämässä. Vinkkejä otetaan vastaan!

Leikattavan juuston käytölle tuli piste, kun löysin sattumalta Pieniä tekoja -sivustolta tiedon, että ilmastopäästöiltään viisi juustoviipaletta vastaa noin 2,5 kilometrin autoilua. Se tuntui niin älyttömältä, että vaihdoimme ensin sivuston vinkistä tuorejuustoon. Sitten löysin leivän päälle hummuksen, johon ihastuin aivan totaalisesti. Kumppanini vieroittautunee myös tuorejuustosta ajallaan.

Kehitettävää?

Ruokavaliomme on kehitysvaiheessa. Toistaiseksi olemme keskittyneet lähinnä siihen mitä syömme kotona. Valmistuotteiden kohdalla on myös tarkoitus vaihtaa tuotteisiin, jotka eivät sisällä maitoa tai kananmunaa. Erilaisten muutosten tekeminen ja uusien tuotteiden löytäminen totuttujen tilalle vievät aikansa.

Tarkoitukseni on harventaa pyykinpesua. Seuraan tilannetta ja mietin ratkaisuja. Autoilussa on vähennettävää edelleen. Kumppanini kiinnostui talvipyöräilystä ja hankki pyöräänsä nastarenkaat, mikä lupaa hyvää.

Autoilun vähentämistä edistää myös ihastuttava uusi lähikauppamme, jonka valikoima on aivan loistava erikoisempia tuotteita (gluteeniton, maidoton, luomu) kaipaaville. Pikkuruisen kaupan hyllyiltä löytyy tuotteita, joita oli aiemmin haettava suuremmasta marketista.

Ekompaa eloa 2015 -teemavuosi päättyy iloisissa ja toiveikkaissa merkeissä, mutta suunta kohti ekologisempaa elämäntapaa jatkuu.

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta vuodesta! Toivotan teille kaikille mitä parhainta uutta vuotta 2016.

17 kommenttia artikkelissa “Ekompaa eloa 2015: yhteenveto ja pohdintaa

  1. Hyvin samoissa mietteissä on mennyt viime vuosi. Sain toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja aloimme kierrättämään biojätteen muutaman perheen yhteisellä biojöteastialla. Naurettavaa, miten onnelliseksi ihminen voi tulla tästä 😀 Sekajätteen määrä on vähentynyt aivan älyttömästi! Kierrätämme toki kaiken mahdollisen. Minulla on iso perhe, viisi lasta, mutta väittäisin, että elämme ekologisemmin kuin moni sinkkuihminen 😉 Me teimme aika isojakin ratkaisuja saadaksemme elämästämme ekologisempaa. Ekologinen elämäntapa tai siihen pyrkiminen ja omien arvojen mukaan eläminen on kyllä niin mukavaa. Sanon tässä vielä, että on ollut mukava lukea blogiasi; sanoitat kaikkia ajatuksiani niin hienosti, suorastaan ahmin kaikki tekstit kun löysin blogisi toissapäivänä 🙂 Oikein hyvää uutta vuotta!

  2. Kiitos hyödyllisistä ja avartavista blogikirjoituksista! Olen lukenut tekstejäsi jo jonkin aikaa (about puoli vuotta), ja iloitsen aina kun uusi kirjoitus kolahtaa sähköpostiini 😊 Olen saanut ansiostasi paljon hyviä vinkkejä minimalistiseen ja ekologiseen elämäntapaan. Toivotankin loistavaa Uutta Vuotta 2016 myös sinulle Tuulia! Jään odottamaan innolla seuraavaa postaustasi! 😊

  3. Kiitos mieltä hivelevistä ja ajatuksia virittelevistä postauksista tänäkin vuonna ja kaikkea hyvää alkavalle vuodelle! 🙂

  4. Ihanaa ja huojentavaa, että on ihmisiä, jotka pohtivat omaa kulutustaan ja elämäntapojaan ja ovat niitä valmiita muuttamaan, kiitos siitä, että tuot omat ajatuksesi julki meidän muidenkin pohdittavaksi! Makaroonilaatikon munamaidon korvaamiseen ei välttämättä tarvita mitään muuta kuin kaurakermaa, näin ainakin itse toimin. Uudesta blogistani hurinapaja.wordpress.com löytyy reseptejä, joissa ei käytetä eläinkunnan tuotteita, olet tervetullut tutustumaan! Vielä siellä ei makaroonilaatikon ohjetta valitettavasti ole, mutta sellainenkin on jossain vaiheessa tulossa. Mukavaa vuotta 2016!

  5. En ole itse vielä täysvegaani, enkä tiedä tulenko sellaiseksi, mutta olen tänä syksynä tehnyt myös monia vastaavia valintoja eläinkunnan tuotteiden vähentämiseksi perheemme ruokavaliossa. Sanoisin, että olemme vähintään puolittaneet eläinkunnan kulutuksen syksyn aikana, maito kauramaidoksi jne. Eettistä luomulihaa tuotamme itse, joten kaupasta ostettavan lihan kulutuksemme onkin ollut jo minimissä. Muissa tuotteissa ajattelen niin, että voin käyttää eläinkunnan tuotteita, jos ne on eettisesti tuotettu ja pyrin selvittämään alkuperää. Äärivegaaniksi siis tuskin itse ryhdyn, mutta toivoisin, että tietoisuus eläinten hyvinvoinnista, lajityypillisestä elämästä ja eettisestä lopetuksesta leviäisi laajemmalle ja ihmiset kiinnostuisivat näistä keskimäärin enemmän. Vain sitä kautta eläinten riisto loppuu, kun kuluttajat äänestävät jaloillaan. P.S. Makaronilaatikko kauramaitoon tehtynä maistuu todella hyvältä ja täyteläiseltä, munaa ei tarvita.

  6. Kiitos ihanista kommenteistanne! Olen todella iloinen ja kiitollinen, että minulla on näin kannustavia ja fiksuja lukijoita! Tuntuu aina vain yhtä häkellyttävältä lukea, miten kirjoitukseni ovat vaikuttaneet ja millaisia ajatuksia herättäneet. Kaikki kauniit sanat ja kiitokset… ne vetävät hiljaiseksi. Kiitos.

    Kiitos myös vinkistä mitä laittaa munamaidon tilalle makaronilaatikkoon, tulen kokeilemaan kauramaitoa ja kaurakermaa. Kasvislientä voin kokeilla, jos hankin joskus kasvisliemijauhetta tai -kuutioita, en ole tavannut niitä käyttää.

    Heli: Omien arvojen mukaan eläminen antaa elämään tasapainoa ja tunteen mahdollisuudesta ihan konkreettisesti vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin. Tärkeitä juttuja. En siis yhtään ihmettele, että ihminen voi tulla onnelliseksi biojätteen kierrätyksestä. 🙂 Itse olen saanut paljon iloa muovinkeräyksestä, joka täällä Kuopiossa on ollut kokeiluluonteisena jo joitakin vuosia. Vuoden alusta muovinkeräys pitäisi tulla valtakunnalliseksi, mutta kuulin, että ainakin joillain alueilla siinä ollaan aikataulusta jäljessä. Tulen kirjoittamaan asiasta jossakin vaiheessa.

    Olisi mukava kuulla, millaisia ratkaisuja olette tehneet ekologisemman elämäntavan saavuttamiseksi. Niistä voisi olla apua myös muille, jos haluat jakaa kokemuksiasi. Mukava kuulla, että olen onnistunut sanoittamaan ajatuksiasi. 🙂 Ja mukava kun kommentoit ja kerrot kokemuksistasi!

    Jonna: Pitkään ei tarvitse odottaa. 😉

    Heivu: Kiitos blogivinkistä, tulen kurkkaamaan! Ruokavinkit, varsinkin mahdollisimman yksinkertaiset ja vaivattomat, ovat aina tervetulleita.

    Pilvi: Tietoisuuden lisääntymistä eläinten hyvinvointiin liittyvistä asioista toivoisin minäkin. Tällaisista asioista uutisoidaan valtamediassa hyvin vähän, puhumattakaan siitä, että uutisointi johtaisi todelliseen keskusteluun aiheesta. (Sama ongelma tässä maassa on tosin aivan kaikkien asioiden kanssa.) Omat tietoni aiheesta ovat pitkältä aikaväliltä ja hajanaisesti hankittuna, mistä tulee tunne, että tietoni ovat aika suppeat. Toisaalta tiedän jo nyt riittävästi tietääkseni, että minun käsitykseni eettisestä lihantuotannosta on jotakin muuta kuin vallitseva todellisuus. Toki on poikkeuksia, mutta ilmeisen vähän, ja näistä minulla ei ole tietoa. Kumppanini ruokavalio on sen verran rajoitettu, että hänelle lihasta kokonaan luopuminen ei välttämättä ole mahdollista. Sen vuoksi tietoa eettisestä lihantuotannosta pitäisikin etsiä lisää. Olemme jo vuosikausia ostaneet vain luomulihaa, -maitoa ja -munia, mutta luomussakin on puutteensa, mitä eettisyyteen tulee. Ja aina kun ruokailu tapahtuu ravintolassa tai työpaikkaruokalassa, nämä kotona arjeksi tulleet vaatimukset eivät täyty. Sama juttu, jos ostaa puolivalmisteita tai eineksiä.

    Osallistun huomenna alkavaan vegaanihaasteeseen saadakseni lisää tietoa ja vinkkejä vegaaniruokavaliosta. Itsekään en vielä tiedä mihin tulen päätymään, aika näyttää. Joka tapauksessa olen avoin uusille ajatuksille.

    • Viisi lasta sotii jokseenkin kaikkea ekologisuutta vastaan… Kun heitä on monta, kaikkea kuluu paljon enemmän. Meillä kaikilla on vähän vaatteita käytössä ja tietenkin lapset perivät niitä toisiltaan. Teineille on lähes pakko ostaa uusia vaatteita kaupasta, koska eivät kelpuuta muuta ja vieläpä halpaketjujen vaatteita, mikä kirpaisee sydäntä! Pienille ostan vaatteet käytettynä tai saan kierrätyksenä muilta. Kauhistelen viisivuotiaiden pursuilevia vaatekaappeja, koska hyvin vähällä pärjää. Itselleni hankin mahdollisimman vähän vaatteita mentaliteetilla ”köyhän ei kannata ostaa halpaa”. Tai sitten ostan käytettyä – ja mieluummin valitsen kotimaisen. Olin todella iloinen ostaessani omassa kotikaupungissani valmistetut kengät 🙂 Teimme aika suuren liikahduksen, kun muutimme 15 km:n päästä kaupunkiin, niin lähelle työpaikkojamme, että kuljemme sinne pyörällä tai kävellen. Myimme toisen auton pois ja vuosittaiset kilometrit ovat tippuneet 35 000 alle 15 000 km:in. Pyrimme käymään lähikaupassa ilman autoa ja lapset kulkevat huhtikuusta lokakuuhun pyörillä harrastuksissa. Talomme on remontoitu vanha talo, jota lämmitetään nyt maalämmöllä. Opetamme lapsille järkevää vedenkäyttöä (vaatii jatkuvaa toistoa) ja kai he oppivat tässä kierrättämään samalla kun seuraavat mun tavaran ja jätteen roudaamista 😀
      Ruokaa meillä ei heitetä roskikseen! Olen innokas left oversien hyödyntäjä ja suunnittelen ruokalistat aika tarkkaan. Haen ruokaa jonkinverran lähiruokarenkaasta suoraan tuottajilta ja pyrin AINA valitsemaan kotimaista ja ehkäpä luomua jos mahdollista. Toistaiseksi siihen on ollut vielä varaa. Syömme normaalia sekaruokaa, joskin olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään lihan syöntiä.
      Meillä on vähän sähkölaitteita, tai sanoisinko ettei mitään ylimääräisiä härpäkkeitä löydy.
      Jotenkin blogisi löydettyäni mulle kirkastui tämä ajatus! Välillä olen ajatellut olevani epänormaali, kun en innostu koruista, vaatteista ja leipäkoneista 😀 Ja kaikenmaailman tavarasta. Muuttomme yhteydessä karsin todella rajulla kädellä tavaraa pois ja nyt 1,5 vuotta uudessa kodissa asuttuamme löydän edelleen karsittavaa. Jos en vuoteen ole jotain tavaraa tarvinnut, laitan sen kylmästi pois. Pikkuhiljaa alkaa olla paikat kunnossa 🙂 Mikä vapautus onkaan, kun tajuaa ettei mitään tavaraa ole pakko hankkia! Maailma tursuaa tavaraa, mutta minä voin olla ilman niitä kaikkia kauniita tavaroita ja löytää onnen jostain aivan muualta ❤

  7. Kiitos upeasta blogista ja onnellista uutta vuotta 2016 sinulle Tuulia! Löysin blogisi syksyllä ja olenkin kahlannut tähän mennessä läpi lähes kaikki tekstisi. En tunne minimalisteja, joten koin aikaisemmin ajatukseni tavaran kulutusta ja omistamista kohtaan vähän outona ja erikoisena. Blogisi muutaman tekstin luettuani puhkesin nauruun. ”Tottakai tällekin on jo olemassa joku ismi, minimalismi!” On ollut helpottavaa huomata, etten olekaan maailman ainoa kulutuskäyttäytymistämme kummaksuva ihminen. Olet pukenut sanoiksi niin monta päässäni epämääräisenä usvana pyörinyttä ajatusta, että olen rohkaistunut tekemään suuriakin konkreettisia muutoksia elämässäni minimalistiseen suuntaan.

    Kiitos vielä kerran, toivottavasti jatkat kirjoittamista myös ensi vuonna! 🙂

  8. Myös täältä suunnasta lämmin kiitos blogistasi! Sinulla on todella paljon todella hyviä ajatuksia, ja toivoisinkin, että itse voisin elellä enemmän samaan tyyliin… Myös nämä keskustelut täällä kommenttiosiossa on todella ihania – erityisesti tämän postauksen kommentit on lämmittäneet mieltä ja sydäntä!

    Itse olen neljän lapsen äiti, lapset on jo osin maailmalla (ikää lapsilla 14, 17, 19 ja 20). Olen periaatteessa ollut vuosikausia sitä mieltä, että vähemmällä pärjää, ja meillä onkin esimerkiksi vaatteita ollut aina aika vähän ja hyvin paljon ollaan kierrätetty tuttujen kesken ja lapselta toiselle. Olen koittanut suosia kotimaista ruokaa jne. Kuitenkin nyt, kun lapset on isoja, olen jotenkin aivan toivoton siitä, millaisia heistä on tullut. Ei arvosteta lainkaan esimerkiksi terveellisiä elämäntapoja – en varmaankaan ole siis ollut heille kyllin hyvänä esimerkkinä. Yksi lapsista sai juuri ajokortin, ja voiiiiii niitä kilometrejä, mitä tässä on nyt sitten hänen tullut huristeltua. Itse olen erittäin kallellaan veganismiin (minäkin osallistun vegaanihaasteeseen, toista kertaa nyt) mutta ainuttakaan lasta ei sellaset asiat kiinnosta, eikä miestäkään. Jotenkin olen siis monen ekologisen kiinnostuksen kohteen kanssa niin yksin… mutta onneksi saan vaikkapa täältä blogista taas uutta tsemppiä.

    Oikein ihanaa uutta vuotta ja vielä kerran iso kiitos siitä, että kirjoitat tätä ihanaa blogiasi ja jaat tietoa ja ajatuksia monista tosi mielenkiintoisista asioista! ♥

    Kaikille kommentoijille myös oikein ihanaa, ekologista alkanutta vuotta! ♥

    • Tuota olen itsekin miettinyt, mitä tapahtuu kun lapset kasvavat aikuisiksi. Olen ajatellut jo valmiiksi, etten kuitenkaan ole vastuussa heidän valinnoistaan ja ainakin olen tehnyt parhaani ja asiat niin, kuin olen itse nähnyt parhaaksi. Aikuisiin ihmisiinkin voi tietysti yrittää vaikuttaa, mutta loppujen lopuksi on ehkä helpointa vaan päästää irti ja tehdä omat valinnat niin, että on hyvä olla. Kyllä mua ainakin huolestuttaa välillä kovastikin, millaisessa maailmassa tulevat sukupolvet joutuvat elämään, kun vasta nyt ja siis aivan liian myöhään herätään huomaamaan, että jotain pitäisi tehdä voidaksemme edes yrittää pelastaa tämän maapallon. Yritän lapsilleni opettaa sitä, ettei kannata ajatella, että ”en mä viitsi, kun ei kukaan muukaan tee mitään” Jos jokainen ajattelisi, että minä teen hyviä valintoja, niin sittenhän kaikki olisi paremmin 🙂 Pienistä puroista syntyy iso virta! Toki, parikymppiset on aina olleet ja tulevat aina olemaan parikymppisiä, eli kiinnostuneita vain itsestään ja omasta kivastaan ;D Aikuisiksi hekin kuitenkin joskus tulevat, ja ehkäpä silloin ne lapsuudessa opitut tavat ja arvot taas nostavat päätään!

  9. Kiitos ihanista kommenteistanne myös teille myöhemmin kommentoineille!

    Heli: Paljon hyviä juttuja olette saaneet aikaan! Muutto lähemmäs työpaikkoja, ja kaikki mitä se on tuonut tullessaan – loistosiirto.

    Mirena: Mukavaa, että olet löytänyt tänne – et tosiaan ole ainoa kulutuskäyttäytymistä kummeksuva. 🙂 Haluatko kertoa, mitä ne suuretkin konkreettiset muutokset minimalistisempaan suuntaan ovat? Hieno juttu, että olet tehnyt sellaisia!

    Kotoisaa arkea -blogin Heli: Nimesin sinut nyt näin, kun teitä Heli-nimisiä sattui kaksi samaan ketjuun. 🙂 Ajattelin lohduttaa sinua. Älä suotta ole huolissasi lapsistasi, monta asiaa selittyy heidän iällään ja kehitysvaiheellaan. He ovat vasta itsenäistymässä, on ihan tyypillistä tehdä toisin kuin vanhemmat tekevät, toisin kuin kotona on tehty… He vasta etsivät omaa tapaansa olla tässä maailmassa. Se, miten he elävät nyt, ei kerro välttämättä mitään siitä, miten heidän elämäntapansa myöhemmin muotoutuvat. Ja juuri ajokortin saaneelle auto on yhtä kuin vapaus. Oma ”reviiri” laajenee, yhtäkkiä pääseekin omin neuvoin kauemmas kuin ennen – voin kuvitella sen vapauden tunteen, vaikkei itselläni ajokorttia olekaan. Ei ihme, että kilometrejä tulee. 🙂 Itse olen lähtenyt kotoa jo 16-vuotiaana, mutta parikymppisenä ajatteluni oli joka tapauksessa kaukana siitä mitä se on nyt, ja esimerkiksi tavaroilla oli aivan toisenlainen merkitys. Terveelliset elämäntavatkin piti etsiä uudelleen, kunhan olin jonkin aikaa ”itsenäistellyt”. 😀

    • Heh, en nyt enää tiedä ovatko ne niin suuria… 😀

      Tavaraa olen vähentänyt niin, että tahtoisin muuttaa ylisuureksi jääneestä kaksiosta yksiöön. (Poikaystävä ei ole vielä ajatukselle lämmennyt..) Karsin KonMari-tyylisesti paljon kerralla, ja myyntiin lähti useampi säilytyskalustekin. Tajusin myös, että kaikkea tilille ilmestyvää rahaa ei tarvitse kuluttaa, ja aloin säästämään vapaampaa elämää varten. Aikaisemmin tein ostopäätöksiä liian usein sillä perusteella, että on minulla tähän vielä varaa. Lisäksi olen alkanut miettiä kriittisesti ajankäyttöäni, eli miksi kuluttaisin kallisarvoista aikaani asioihin (tai jopa ihmisiin) joista en pidä. Tilalle olen etsinyt mm. tapoja olla avuksi muille, ollut ilmaisena muuttoapuna jne, todella palkitsevaa.

      Tärkeimmän minimalismiin liittyvän oivallukseni koin, kun raaskin luopua joukosta tavaroita, joita olisin halunnut tulevaisuudessa käyttää, mutta jotka olivat kuitenkin syystä tai toisesta jääneet pölyttymään. Aloin kutsua näitä ”to do-tavaroiksi”. Tähän joukkoon kuului esimerkiksi lukematta jääneitä kirjoja, keskeneräisiä käsitöitä, korjausta odottavia tavaroita ja esineitä joihin liittyy ajatus jonkun taidon opettelusta. Kaikkiin näihin liittyi mielikuva paremmasta elämästä, mutta suurena joukkona ne aiheuttivat lähinnä ahdistusta ja ”pitäisi”-tunnetta. Vaikka nautin käsitöiden tekemisestä, niin siinä vaiheessa kun olen kerännyt itselleni syyllisyydentunteita keskeneräisestä työstä, ei sen jatkaminenkaan ole enää nautinto, vaan jonkun sisäisen to do-listan suorittamista. Luovuttuani kirjoista jotka ”pitäisi” lukea, sain vapauden etsiä ne halutessani myöhemmin uudestaan käsiini, jolloin kirjan lukeminen ei enää olekaan suorittamista, vaan nautinto.

      Jos sinulla heräsi ajatuksia to do-tavaroihin liittyen, lukisin mielelläni postauksesi aiheesta! 🙂 to do-tavarat ovat varmaankin monelle ongelmakohta, ja niistä luopuminen tuntuu kaikkein vaikeimmalta, liittyyhän niihin mielikuvia ”paremmasta” tulevaisuudesta.

      • Ihan merkittäviä muutoksiahan nuo ovat. Olet saanut paljon aikaan! Hienoa!

        Kuulostaa tutulta tuo huomio, että ei tarvitse ostaa, vaikka olisi varaa. Aikoinaan tein ostopäätöksiä nykyistä kevyemmin perustein, ja se oliko rahaa ostaa, laittoi pisteen ostopäätökselle. Silloisessa elämässäni olin sitä mieltä, että tuloni ovat niin pienet, ettei niistä voi säästää, mutta kas kummaa, rahaa jää oikein hyvin säästöön kun ei osta kaikenlaista mitä sattuu mieli tekemään. Luulin ihan todella, etten osta turhia tavaroita, ja etten näin ollen voisi mistään säästää ja tinkiä. Todellisuus oli kovin toisenlainen.

        Mielenkiintoisia havaintoja to-do -tavaroista! Olen kokenut tuon mistä kirjoitat. Tavarat, jotka odottavat tai vaativat jotakin. Ei tuollaisia tarvitse olla edes kovin paljoa yhtaikaa, että ne tuntuvat minusta painolastilta ja siltä, että pitäisi. Liittyyköhän tuo tunne osaltaan viivyttelyyn, siihen ettei hoida asioita nopeasti kun ne ilmenevät, vaan jättää ne odottamaan parempia aikoja? Ja se viivyttely aiheuttaa sen, että samaan asiaan joutuu törmäämään yhä uudelleen ja uudelleen, ja joka kerralla painolasti kasvaa? Itselläni tämä voi olla osa kuviota. Tuo on niin tuttua, miten tavarat, vaikka alunperin niiden tarkoitus elämässäni on ollut hyvä, muuttuvat osaksi tehtävälistaa. Tuollaiset kokemukset auttavat oppimaan kriittiseksi siinä, millaisia tavaroita ja minkä verran sitä elämäänsä haluaa.

        Laitan tämän aiheen muistilistalle, ja tulen todennäköisesti kirjoittamaan siitä jossakin vaiheessa. Kiitos hyvästä vinkistä!

  10. Hei Tuulia! Olen suhteellisen tuore blogisi lukija. Löysin tämän kun hain lisää inspiraatiota minimalistiseen elämään. Ja sitä olenkin täältä löytänyt paljon :)Minulla kaikki on tapahtunut vähitellen, puoli huomaamatta, ja siihen on vaikuttanut rankka arki kolmen lapsen kanssa, totuus on että kun on vähemmän tavaraa, on helpompaa. Iso pallo lähti kuitenkin pyörimään siinä vaiheessa kun ehkä pari vuotta sitten kaveri linkitti Facebookiin pienen artikkelin tytöstä, joka elää ilman roskista, koska ei tuota lainkaan jätettä. Siis mitä?! Kun luin juttua pidemmälle, selvisi että hänen esikuvanaan on Bea Johnsson, Kaliforniassa asuva ranskatar, jonka nelihenkisen perheen koko vuoden roskat mahtuvat yhteen lasiseen säilykepurkkiin. Olin tästä niin lumoutunut että aloin heti lukea Bean ”Zero Waste Home” -nimistä blogia sekä tilasin hänen aiheesta kirjoittamansa kirjan. Ihastelin hänen minimalistista mutta kaunista kotiaan, jossa ei ole mitään turhaa ja jotenkin kaipasin samaa harmoniaa omaan elämääni. Oma elämäni ei ole vielä mitenkään zero waste- tasolla, mutta siinä on ainakin tavoite johon pyrkiä. Kotini alkaa jo olla melko minimalistisella mallilla, konmari- menetelmät on myös otettu käyttöön 😄 Mitä tulee kasvisruokaan, niin olen ollut jo vuosia semikasvissyöjä (pääasiassa lakto-ovo, silloin tällöin kalaa ja joskus erittäin heikkoina hetkinä jopa lihaa). Mot:n teurastusohjelman jälkeen olen ollut vegaani. Se oli pitkään ollut jo mielessä, mutta juuri niihin aikoihin (jälleen kerran) eräs kaveri linkitti Facebookiin linkin vuoden 2015 Vegaanihaasteeseen, ja päätinkin ottaa haasteen vastaan. Nyt tammikuussa alkoi uusi 2016 vegaanihaaste, johon olen myös osallistunut. Jos mielessä on pyrkimys kohti vegaanisempaa elämää, suosittelen erittäin lämpimästi tuota haastetta. Se ei sido yhtikäs mihinkään, eikä kukaan mitenkään valvo onnistumista. Käytännössä saa kuukauden ajan joka päivä uutiskirjeen, jossa on paljon tietoa, sekä helppo resepti joka päivälle ja kauppalista muistaakseni aina viikoksi kerrallaan. Lisäksi saa halutessaan tuutorin, jolta saa apua kaikessa mieltä askarruttavassa. Tämä on kuitenkin täysin vapaaehtoista. Haasteen jäsenille on myös suljettu facebook-ryhmä, jossa haastelaiset käyvät keskustelua. Tuo ryhmä on aivan mahtava, sieltä saa paljon kannustusta ja hyviä ideoita, eettisiä näkökulmia, kuolaa heruttavia ruokakuvia ja etenkin vertaistukea, mutta ryhmään liittyminen on myöskin täysin vapaaehtoista. Vaikka haaste on virallisesti tammikuu 2016-haaste, mukaan voi hypätä koska vain, niinkuin minäkin hyppäsin viime vuoden haasteeseen marraskuussa. Vegaaninen makaronilaatikkokin löytyi reseptien joukosta. 😊 http://vegaanihaaste.fi/
    Kiitos ihanasta blogistasi ja oikein hyvää uutta vuotta! ❤

    • Kiitos kommentistasi! Mukavaa kun olet löytänyt tänne! Ja kiva kun avasit tuota vegaanihaastetta enemmänkin, itse en ole tullut sitä tehneeksi. Vegaanihaaste on hieno juttu, olen siinä mukana itsekin. Se on aivan uskomaton ja todella hyvin toteutettu tietopaketti. Hyvin nopeasti huomaa, ettei eläinkunnan tuotteita tarvitse välttämättä mihinkään.

      Olen käynyt katsomassa tuota Zero Waste Home -blogia, mutta en ole innostunut pyrkimään kohti jätteettömyyttä. Toki kiinnitän huomiota asiaan, kuten ekologisiin asioihin muutenkin, mutta jätteettömyys on todella kaukana. On tietysti inspiroivaa, että joku kykenee moiseen. Itse en kuitenkaan halua pyörittää elämääni asian ympärille, koska tuntuu, että se söisi hapen kaikelta muulta. Etenkin kun syöminen on minulle hankalaa muutenkin, niin vielä hankalammaksi menisi, jos alkaisin keskittyä olemaan tuottamatta jätettä – suurin osa meidän jätteistämme tulee elintarvikepakkauksista.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s