Järjestää vai vähentää tavaroita?

Ihmisillä on kodeissaan paljon tavaraa. Erilaiset tavaran järjestämiseen suunnitellut tuotteet ovatkin hyvä bisnes.

Japanilainen järjestämisen ja tavaran vähentämisen asiantuntija Marie Kondo sanoo kirjassaan säilyttämisen olevan vain keino piilottaa tavarat, jotka eivät tuota iloa.

Oman kokemukseni pohjalta olen samaa mieltä siitä, että moni järjestää ja piilottaa tavaroitaan laatikoihin, koska ei jostakin syystä halua nähdä niitä. Usein siksi, että tavaroille ei ole todellista tarvetta, ja ne halutaan saada pois tieltä ja unohtaa.

Tuskin olen ainoa, joka on toiminut näin.

Vaatehuoneet, varastot, vintit, kellarikomerot ja kaappien ylimmät hyllyt ovat usein tarpeettomien tavaroiden piilopaikkoja. Moni säilyttää näissä paikoissa harvemmin tarvittavia tavaroita, joista suurta osaa ei todellisuudessa tarvita lainkaan. Niitä vain säilötään.

Jos olisin löytänyt minimalismin aiemmin, tai Marie Kondon kirja olisi ollut luettavissa jo useita vuosia sitten, olisin välttynyt paljolta turhalta työltä.

Olen aina pitänyt tavaroiden järjestämisestä, mutta liika on liikaa sitäkin. Muutettuamme tähän, noin 30 neliötä edellistä pienempään kotiin, järjestämistä riitti. Ilman omaa paikkaa olevia tavaroita oli paljon, ja kaikki säilytystilat olivat täynnä. Etsiessäni ajelehtiville tavaroille paikkoja, kävin yhä uudelleen läpi kaappeja ja säilytyslaatikoita. Samat tavarat tulivat vastaan kyllästymiseen asti. Vähensin tavaran sieltä, toisen täältä, ja sitä mukaa kun säilytystilaa vapautui, järjestin tavaroita uudelleen.

Aivan kuin olisin tehnyt suurta palapeliä, jossa reunapalojen sisään tulevia paloja oli liikaa.

Jos olisin silloin tiennyt, että järjestämiseni on turhaa, olisin päässyt huomattavasti vähemmällä. Siirtelin paikasta toiseen valtavan määrän tavaroita, joita emme tarvinneet mihinkään. Suurinta osaa näistä tavaroista ei ole meillä enää. Minun piti löytää minimalismi ymmärtääkseni mitä niille kannatti tehdä.

Ennen kuin hukkaa tavaroiden järjestämiseen valtavasti aikaa, kannattaa kyseenalaistaa koko homman tarpeellisuus. Tarpeettomia tavaroita ei kannata järjestää, niistä kannattaa luopua.

Järjestää kannattaa vasta sitten, kun on luopunut turhista tavaroista. Toimivien paikkojen etsiminen tarpeellisille ja iloa tuottaville tavaroille on huomattavasti kevyempää, kuin turhien ja painolastina olevien tavaroiden järjestäminen.

5 kommenttia artikkelissa “Järjestää vai vähentää tavaroita?

  1. Tunnen kaksi henkilöä, jotka molemmat ovat luontaisesti minimalisteja. Toinen heistä on 70-vuotias, toinen 15-vuotias. Olen tarkkaillut heitä kiinnostuneena, koska vaikka he ovat olleet lapsia ihan eri aikakausilla mitä tulee kuluttamiseen ja tarjolla olevan tavaran määrään, heillä on eräs yhteinen luonteenpiirre. Se on tyytyväisyys vallitseviin olosuhteisiin. ”Nämä tennarit ovat just hyvät, tämä vuodesohva on niin kätevä, farkkuasulla pärjää aina”, tässä osa heidän kommenteistaan.

    Itsestäni huomaan, että jos joku asia mietityttää, niin alan usein järjestellä tai siivota tavaroita. Aivan kuin saisin sillä tavalla ajatuksetkin järjestykseen. Kuinkahan moni ihminen on samanlaisessa haastavassa tilanteessa päättänyt laittaa elämänsä järjestykseen ja käynyt hankkimassa jonkin uuden, kätevän säilytysjärjestelmän, laatikoston tai hyllykön? Veikkaan, että aika moni. Vaikka ratkaisu olisi ollut turhasta luopuminen.

  2. Tämä on niin totta… ylimääräisten tavaroiden pyöritteleminen paikasta toiseen. Itsekin tein sitä jopa monen v u o d e n ajan..Mitä ajanhukkaa. Tykkäsin samoin valtavasti monista eri säilytysjärjestelmistä, ja nykyisin huomaan ettei niillä juurikaan ole tarvetta. Ihan kuukauden takaa on tuorein esimerkki kun viimein tuli vastaani läpinäkyvä minimalistinen kosmetiikkalokerikko. Olin ihmetellyt kuinka niitä onkaan huonosti saatavilla, joten välittömästi tämän nappasin mukaani kummemmin harkitsematta. Kotona totesin että meikkimääräni on varsin kompakti ja järkevä, eikä siten vastaaville pikkulokeroille ole mitään tarvetta enää. Ennemmin nekin vähäiset sijoitan muihin kirkkaisiin lasipurkkeihin tai pikkuvaaseihin mitä kaapeista jo löytyy kuin ostan uutta muovia talouteen (jota pyrin välttämään).
    Se on ihan hauska huomio että niille tarpeellisille ja pidetyille asioille kyllä aina paikka löytyy ilman säilytysratkaisuja 🙂

  3. Kiitos kommenteistanne, Ka-Ma ja Inka!

    Ka-Ma: Hyviä huomioita olet tehnyt! Minulla on muuten sama, järjestän ympäristöäni kun päässä on jotain erityistä mietintää meneillään tai jos on jotenkin levoton olo. Voi hyvinkin olla, että moni keksii tuossa kohtaa tarvitsevansa kätevän säilytysjärjestelmän… Monia asioita elämässä lähdetään nykyään ratkaisemaan ostamalla jotakin, vaikka usein kannattaisi tehdä jotakin ihan muuta ensin, ja kiinnittää huomio asioiden ratkaisemiseen paremmalla, toimivammalla tavalla.

    Inka: Niin tuttua. Jos Marie Kondo olisi julkaissut kirjansa muutaman vuoden aiemmin, olisin päässyt paljon vähemmällä. Toisaalta ajattelen, etteivät tavaran vähentäminen, järjestäminen, vähentäminen, järjestäminen -kierrokset turhia olleet. Olen oppinut paljon tavaran merkityksestä, siihen kiintymisestä ja siitä luopumisesta. Etenkin luopumisen oppiminen ja kiinnittymättömyys materiaan ovat koko elämän kannalta merkityksellisiä taitoja.

  4. Riippuu myös paljon elämäntilanteesta, voiko tavaroita vähentää vai järjestää.

    Kun lapset oli pieniä, minä hommailin monenlaisia säilytysjuttuja, koska niitä tavaroita vaan kerta kaikkiaan oli. Toisaalta jo silloin säännöllisesti myös vähensin, esimerkiksi leluja. Laitoin lapset itse karsimaan ja sanoin, että viedään ne jollekin kenellä ei ole välttämättä yhtään lelua (vietiin siis Karjalan keräykseen). Sinne lähti aina myös vaatteet, jotka jäi pieneksi – hyvin usein pidin vaatesulkeisia, joissa kokeiltiin vaatteet läpi (vaikkapa kausivaatteet) ja karsittiin pois kaikki mitä ei pidetä tai mitkä on pieniä.

    Nyt kun lapset on isoja, on paljon tavaraa voinut poistaa kotoa. Samoin niitä säilytysjärjestelmiä!! Tosin edelleen kuopuksella on paljon tavaraa, lähinnä ompelutarvikkeita, jotka taas sitten vaatii kunnon säilytyssysteemit… Koko ajan kuitenkin koitan häntä myös opettaa, että olisi vaan sellaista tavaraa, mitä oikeasti tarvitsee. Kun hän haluaa uusia kankaita, koitan ensin kehottaa käyttämään niitä jo olemassa olevia pois jne.

    Vanhin lapsista asuu omillaan (avomiehensä ja pienen lapsensa kanssa). Olen tosi iloinen, että selvästi minun karsintaintoni on myös hänelle tarttunut. Hän siis myöskin kokee aika ajoin tavara-ahdistusta ja haluaa hävittää turhaa pois, Ja hän kärsii siitä, että erittäin paljon reissaavat miehen sukulaiset aina raahaa heille jos jonkinlaista tuliaista… Viime aikoina hän on kertonut monta ilahduttavaa juttua, kuinka ”tällä kertaa tuli tosi järkeviä tuliaisia”, esim. todella kivoja vaatteita, uusi ihana lompakko tms järkevää tavaraa sen sijaan, että on vain jotain matkamuistoja. Ehkä hänen kauttaan pikkuhiljaa leviää siis tämä ”vähemmälläkin pärjää”-ajatus myös sinne toiseen sukuun…

    Mikä parasta, myös mieheni on aika ajoin saanut jonkun ”kohtauksen” ja alkanut järjestää aivan älyttömän sekavaa autotalliaan… siellä on siis tilaa kymmeniä neliöitä ja siellä on tosi paljon sellastakin kamaa, millä ei enää tee yhtään mitään, esim. vanhojen, jos pois hävitettyjen, autojen osia. Hän on laskenut suustaan sellasia viisauden sanoja kuin että ”eihän tätäkään kannata säilyttää enää”… Ja kyseessä on siis melkoinen hamsteri nimenomaan noiden osien suhteen. Hih!

    • Kiitos kommentistasi! Meillä kaikilla on tarpeellisia tavaroita, joiden järjestäminen niin että ne löytyvät on ihan viisasta. Toisaalta moni meistä käyttää ainakin jossain vaiheessa elämäänsä valtavasti aikaa, energiaa ja rahaa tarpeettomien tavaroiden järjestämiseen – kun yksinkertaisempaa olisi oikaista, ja luopua niistä. Tarpeettomien tavaroiden järjestäminen on ajanhukkaa.

      Turhaa tavaraa lienee ihmisillä elämäntilanteesta riippumatta. Lapsiperheessä käyttöä odottavat tavarat, esimerkiksi vielä tällä hetkellä liian suuret vaatteet, jotka tulevat pian käyttöön, eivät mielestäni ole tällaisia turhia tavaroita. Joskus on viisasta ennakoida.

      Hauska kuulla, että tavaroiden tarpeellisuuden arviointi on tarttunut mieheesikin. 🙂 Sitä se esimerkin voima teettää.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s