Mitä jos käyttäisit ihania tavaroitasi?

Monilla meistä on kaapeissamme tavaroita, jotka odottavat erityistä tilaisuutta päästä käyttöön. Tavaroita, joita ei käytetä arkena, vaan vasta hienomman tilaisuuden tullen. Ne voivat olla kenkiä, vaatteita, astioita, perintönä saatuja pitsilakanoita – kaikenlaisia tavaroita.

Ajatuksena on, että nämä erityisen ihanat tai arvokkaat tavarat, joko rahallisesti tai tunnearvoltaan, ovat liian hienoja käytettäväksi arkena. Niin hienoja, että niitä pitää suojella ja varjella ja käyttää vain erityisen hienoissa tilaisuuksissa.

Tilanteissa, joita tulee vastaan vain harvoin – jos koskaan.

Kerron teille esimerkin todellisesta elämästä, joka itseäni on kovasti mietityttänyt.

Olipa kerran henkilö, joka alkoi kerätä juhla-astiastoa. Hän hankki siihen lisää osia vähän kerrallaan. Eräänä päivänä astiasto oli kokonainen.

Vuosikymmeniä myöhemmin astiasto siirtyi seuraavalle sukupolvelle. Osa kahviastiaston kupeista oli mennyt rikki ajan saatossa, jäljellä olevat olivat kuluneet käytössä. Lautaset ja erilaiset tarjoiluastiat olivat lähes uudenveroisia, ne olivat olleet niin hienoja käytettäviksi, että niiden sijaan oli käytetty arkisempia astioita. Uusi omistaja laittoi astiat huolellisesti kaapin ylimmille hyllyille. Ne olivat liian hienoja arkikäyttöön.

Tuli päivä, jolloin oli tehtävä tilaa. Astiasto siirtyi seuraavalle sukupolvelle, joka yritti löytää sille paikan kaapeistaan. Olihan astiasto liian hieno, ja epäkäytännöllinenkin, sillä se ei kestänyt mikroaaltouunia tai pesua astianpesukoneessa.

Mikä astiaston omistamisen merkitys tässä tapauksessa lopulta oli? Miten paljon elämä olisi muuttunut, vaikkei koko astiastoa olisi koskaan hankittukaan? Ensimmäinen käyttäjä sentään nautti kauniista kahviastiastostaan, vaikkei muille osille riittävän hienoja käyttötilaisuuksia juuri löytynytkään. Pääasiassa astiaston tehtävä oli kuitenkin täyttää kaappeja – kolmessa sukupolvessa!

Minulle tavaroiden arvostaminen ei tarkoita niiden säilömistä käyttämättömänä kaapissa, vaan niiden käyttämistä. Ei ole olemassa tavaraa, joka olisi luotu pimeässä kaapissa säilyttämistä varten. Jokainen niistä on valmistettu käytettäväksi ja nautittavaksi.

Mielestäni tavaroiden säilöminen kaapissa käyttämättöminä on tuhlausta, monellakin tapaa.

Tilan tuhlausta, koska myös käyttämättömät tavarat on säilytettävä jossakin.

Rahan tuhlausta, kun säilytyskaappeja on hankittava myös näille käyttämättömille tavaroille. Vieläpä moneen kertaan, kun tehdään remontteja ja kalusteita uusitaan.

Luonnonvarojen tuhlausta, kun tavarat eivät päädy käyttöön vaan kaappien täytteeksi, joita ei olisi tarvinnut hankkia ilman näitä tavaroita.

Ajan ja energian tuhlausta, kun myös käyttämättömiä tavaroita tai niiden säilytyspaikkoja on tavalla tai toisella hoidettava, jotta ne säilyvät kunnossa. Muutoista puhumattakaan.

Tavaroiden arvo on niiden käyttökelpoisuudessa ja ilossa, jota ne käyttäjälleen tuottavat. Pelkkä säilyttäminen käyttämättömänä vie enemmän kuin antaa. Tavaran rahallinen arvokaan ei realisoidu kaapissa, vaan vasta myytäessä.

Palataan vielä astiastoon. Miten paljon iloa ja monia muistoja se olisi voinut tuoda, jos sitä olisi uskallettu käyttää. Kenties siitä ei olisi enää montaakaan osaa jäljellä, mutta entä sitten? Se olisi hoitanut tehtävänsä, siitä olisi nautittu. Se olisi ollut arvokkaampi käytössä särkyneenäkin, kuin kaapissa käyttämättömänä.

Useimmat tavarat eivät parane vanhetessaan. Ajan hammas puree käyttämättömiinkin tavaroihin, esimerkiksi krakeloimalla astian pinnan. Käyttötarpeet ja elämäntavat muuttuvat, osa esineistä jää käyttöarvoltaan historiaan.

Mitä jos käyttäisimme ihania tavaroitamme? Osoittaisimme arvostuksemme käyttämällä ja nauttimalla. Samalla arvostaisimme tavaroiden tekijää.

Oli kyse sitten omista esivanhemmistamme 1900-luvun alkupuolella tai tehtaan työntekijästä muutama vuosikymmen tai paljonkin myöhemmin, heistä kukaan tuskin toivoi, että heidän käsiensä kautta valmistuneet tavarat museoidaan käyttämättöminä kaappeihin.

Ne valmistettiin rakkaudella ja ylpeyttä tuntien. Olisi surullista, jos niitä ei haluttaisi käyttää.

5 kommenttia artikkelissa “Mitä jos käyttäisit ihania tavaroitasi?

  1. Olen saanut lahjaksi Iittalan Kastehelmi jälkiruokakulhoja. Säilytin niitä pari vuotta vitriinissä, kunnes yhtäkkiä tajusin, että miksi ihmeessä?!? Nyt ne ovat päivittäisessä käytössä ja tuottavat paljon iloa 🙂

  2. Itse olen alkanut arvioida tavaroiden hintaa sen mukaan, paljonko hintaa yhdelle käyttökerralle jää, kun vaatteen tai muun tavaran hinnan jakaa niillä. Sen myötä minulla ei ole enää varaa käyttää hienoimpia tavaroitani niin harvoin kuin niitä ennen käytin: näillä tuloilla 170 euron kertakäyttömekko olisi sulaa hulluutta. Onneksi mekolle on ehtinyt kertyä jo kymmeniä käyttökertoja, vaikka alkuun hirvittikin ottaa uutta ompelijalta hankittua mekkoa reppureissullekin mukaan.

  3. Olet kyllä ihan oikeassa tässä. Yritän kohdallani toimia juuir noin. Vaikeimmaksi katson ”hienot” vaatteet.
    Esimerkki: löysin täällä kirpputorilta sattumalta erittäin halvalla vaatteen, jonka ostin koska se on himputin kaunis eikä minulla olisi siihen uutena koskaan varaa.
    Ongelma ei ole se etten raaskisi sitä käyttää, mutta on myönnettävä että näyttäisin hassulta jos panisin sen vaikka töihin tai muihin arkisiin juttuihin – enkä juuri koskaan käy missään! Tässäpä siis ongelma.Ihan itse tehty, kylläkin:)

  4. samaa mieltä. syy, minkä takia ihmiset pitää parempia astioita kaapissa on kai se, että olisi jotain, jota ottaa esille silloin kun on juhlat ja halutaan tehdä ero arkeen. mutta se ero arkeen voidaan tehdä myös muulla tavoin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s