Digitaaliraivaus

Olen yksinkertaistanut elämääni sen joka kantilta jo sen verran pitkän aikaa, että saan enää harvoin inspiraatiota muista minimalismiblogeista. Joshua Beckerin kirjoitus 25 Areas of Digital Clutter to Minimalize oli innostava, sen ansiosta kävin tarkemmin läpi mitä olin tietokoneelleni säilönyt. Lainasin otsikoinnin itselleni soveltuvin osin Joshuan tekstistä.

1. Sähköpostin Saapuneet-kansio

Sähköpostin käytöstä tulee huomattavasti yksinkertaisempaa, kun pyrkii pitämään Saapuneet-kansion tyhjänä. Kun olen lukenut viestin, sille on muutama erilainen käsittelyvaihtoehto.

Jos viesti ei edellytä jatkotoimenpiteitä, enkä halua säästää sitä, poistan sen. Jos haluan säästää viestin, arkistoin sen eri aiheita varten luomiini kansioihin. Pyrin lukemaan sähköpostini silloin, kun minulla on myös aikaa ja energiaa vastata viesteihin. Joka tapauksessa vastaan heti, jos vastauksen kirjoittaminen vie vain hetken.

Raivauksen tulos?

Tapani käsitellä sähköpostia toimii, ja poistan tarpeettomat viestit säännöllisesti, joten toimenpiteitä ei tarvittu.

2. (Teksti)dokumentit

Poistan tiedostoja kun ne jäävät tarpeettomiksi, mutta perusteellisempi tarkastelu on silti ajoittain tarpeen. Pyrin välttämään tiedon säilömistä varmuuden vuoksi, sillä olen huomannut, että suurin osa siitä tulee poistettua myöhemmin tarpeettomana – ja käyttämättömänä.

Raivauksen tulos?

Muutama poistettava tiedosto löytyi. Enemmän löytyi kiinnostavia pdf-kirjoja ja muuta luettavaa, jos vain joskus jaksaisin ja muistaisin… Miksi paperikirjojen lukeminen on niin paljon mukavampaa?

3. Sovellukset

Tietokoneeni kovalevyllä on tilaa enemmän kuin tarpeeksi, mutta poistan silti ajoittain ohjelmia, joita en tarvitse. Tarpeeton on tarpeeton, oli se sitten konkreettinen tavara tai ohjelma tietokoneella.

Raivauksen tulos?

Yksi ohjelma päätyi roskakoriin. Olin jo aiemmin karsinut niitä rankalla kädellä.

4. Työpöydän (tai Dockin) kuvakkeet

Pidän työpöytäni tyhjänä, joten mietin sen sijaan näytön alareunan ohjelmakuvakkeiden (Macissa oleva Dock) tarpeellisuutta. Pyrin pitämään siinä vain usein käytettyjen ohjelmien kuvakkeet.

Raivauksen tulos?

Poistin yhden vähemmälle käytölle jääneen ohjelman kuvakkeen.

5. Kansiorakenne

Olen hyvin järjestelmällinen, joten kansiorakenne tietokoneellani oli jo selkeä ja kaikki helposti löydettävissä. Tilanne muuttui tarpeettomia tiedostoja poistettuani.

Raivauksen tulos?

Yksinkertaistin kansiorakennetta ja poistin siitä turhia mutkia.

6. Valokuvat

Pääsin edellisten kohtien kanssa varsin helpolla, mutta valokuvien kanssa on ollut viime aikoina tekemistä. Kuten kirjoitin aiemmin, olen miettinyt suhtautumistani valokuviin, ja poistanut niitä paljon. Huomasin valokuvia karsiessani, että osaa olen säästänyt muita kuin itseäni varten.

Raivauksen tulos?

Annoin kumppanilleni kuvat, jotka hän koki tärkeiksi, jotta voisin vapaasti poistaa mitä haluan, huolehtimatta hänen toiveistaan. Nykyisistä kuvista voi edelleen olla poistettavaa.

7. Musiikki ja elokuvat

Kun luovuin sadoista cd-levyistäni, kopioin niistä osan tietokoneelleni. Samoin tein muutamien elokuvien ja tv-sarjojen kanssa. Tein aika armotonta karsintaa, sillä kaiken kopioiminen olisi ollut järjetön urakka. Onneksi, sillä etenkin osa kuvatallenteista on ollut kuin arkistoon pölyttyneinä vailla käyttöä.

Olen huomannut, että osa musiikista ja kuvatallenteista ”vanhenee”. Mieltymykset muuttuvat. En halua kuunnella kaikkia niitä levyjä, tai katsoa samoja elokuvia tai tv-sarjoja, joita kuuntelin ja katselin 15 vuotta sitten.

Digimusiikissa on se hyvä puoli, ettei tarvitse hankkia koko levyä. Tai jos on jo hankkinut, niin voi halutessaan poistaa vaikka sen suosituimman (radiossa loppuunkulutetun) hitin, jos ei halua sitä (mieluiten enää ikinä) kuulla. Olen siirtynyt yhä enemmän kuuntelemaan musiikkia, jota ei radion soittolistoilta löydy.

Raivauksen tulos?

Poistin kuvatallenteista suuren osan, samoin paljon musiikkia, jota olen turhan matalalla kynnyksellä koneelleni tallentanut. Laajassa musiikkikirjastossani on edelleen perkaamista.

8. Selaimen kirjanmerkit

Karsin kirjanmerkkejä vähän väliä, sillä niitä kertyy nopeasti enemmän kuin ehdin tai edes haluan käydä läpi.

Tiedätte miltä tuntuu, kun haluaa jonkin tavaran, ja miten usein tuo halu sammuu, kun asian jättää hautumaan. Sama ilmiö on minulla tiedon kanssa. Napsin kirjanmerkkeihin kiinnostavia linkkejä muistiin, kun en kykene niitä kaikkia yhdeltä istumalta lukemaan. Seuraavan kerran niihin palatessani osa ei kiinnosta enää, joten voin poistaa ne. Uteliaisuuden kohteet vaihtelevat nopeasti, mielenkiintoisia asioita on maailma täynnä.

Raivauksen tulos?

Sattui hassu juttu, kun olin miettimässä erään kirjanmerkkikansion tarpeellisuutta. Mietin miltä tuntuisi, jos vahingossa poistaisin sen. Olin poistamassa valikosta erotinviivaa, mutta onnistuinkin hävittämään koko kansion kymmenine linkkeineen! Pääsinkin nopeasti testaamaan ajatustani.

Etsin uudelleen kaksi kirjanmerkkiä, muut saivat jäädä. Huomaan yhä uudelleen, että tiedon suhteen minussa on hamsterin vikaa.

9.  Uutiskirjeet

Mainosposteja sähköpostiini ei tule, mutta muita uutiskirjeitä kyllä. Monella blogilla on sähköinen uutiskirje, joka tarjoaa kiinnostavaa ajateltavaa, mitä ei ole luettavissa itse blogista. Seuraan tunnelmiani sähköpostia avatessa ja lopetan uutiskirjeen, jos sen avaaminen alkaa tuntua rasittavalta. Sähköposti on hyvä väline, mutta siitä saa helposti rasittavan aikasyöpön.

Raivauksen tulos?

Ei tällä hetkellä vähennettävää.

10. Kindle eli e-kirjat

E-kirjat muodostuvat minulle helposti rasitteeksi. Kindlen kirjastoa katsoessani en muista mikä on kesken ja miten paljon, tai haluanko edes lukea kaikkea. Kuitenkin ne ikään kuin vaativat tekemään jotakin, sillä luettavaksi ne olen sinne hankkinut, en vain huvin vuoksi säästettäväksi.

Raivauksen tulos?

Päätin lukea Kindlen kirjat ja poistaa ne, joita en halua lukea enää uudelleen. Aloin lukea yhtä, kunnes se jäi kesken – kuukausia sitten. E-kirjat eivät todellakaan ole minun juttuni. Suosin niitä vain, kun kiinnostavia osuu sattumalta ilmaiseksi kohdalle. Jos olisin tilannut ne paperikirjoina, olisin lukenut ne jo vuosia sitten. Tämä akilleenkantapää on siis yhä kesken.

Tietokoneen tiedostomassa ei vie kotoa konkreettista tilaa, mutta sekin voi tuntua painolastilta. Lisäksi sen avulla voi kuljettaa menneisyyttä mukanaan, myös sitä ei niin kaunista ja kevyttä. Joskus kannattaa miettiä, mistä voisi päästää irti ja jatkaa eteenpäin.

Intuitio, ensimmäinen selkäytimestä nouseva tunne, on suurena apuna, kun yrittää selvittää onko jokin kohde tarpeeksi tärkeä säästettäväksi. Varsinkin musiikin kohdalla tästä oli minulle paljon hyötyä.

Joshua Becker kirjoitti myös kaapeleista, cd-romilla olevista käyttöohjeista ja vanhasta tekniikasta, mutta niistä joskus toiste.

6 kommenttia artikkelissa “Digitaaliraivaus

  1. ”Sattui hassu juttu, kun olin miettimässä erään kirjanmerkkikansion tarpeellisuutta. Mietin miltä tuntuisi, jos vahingossa poistaisin sen. Olin poistamassa valikosta erotinviivaa, mutta onnistuinkin hävittämään koko kansion kymmenine linkkeineen! Pääsinkin nopeasti testaamaan ajatustani.”

    Jos sinulla on Mac käytössä olisit voinut säästää vaivaasi ja painaa cmd + Z ja siten perunut viimeisimmän komentosi, eli tuon kirjanmerkkikansion poiston. Ei olisi tarvinnut erikseen lähteä etsiskelemään mitään sivuja takaisin 🙂

  2. Ai että miten mielenkiintoinen aihe taas!!

    Mä olen oikein superinnokas raivaaja myös tietokoneella. Mun sähköposti on koko ajan ajantasalla, katson postit päivittäin, poistan turhat ja laitan säästettävät sopiviin kansioihin. Aika ajoin käyn kansioita läpi sillä silmällä, että poistaisinko niistä kuitenkin jotain ja joskus päädyn poistamaan kokonaisia kansioita. Juuri äskettäin poistin eräitä posteja, jotka aiheutti mulle suoranaista raivon tunnetta, mutta olen säilyttänyt niitä lähinnä siksi, että ne oli mulle mahdolliset todistuskappaleet… päätin kuitenkin lopulta, että antaa asian olla ja laitan pois koko mokomat postit. En tiedä onko kevyempi olo (se raivostuttava tapahtunut asiahan ei koskaan poistu), mutta eipähän ainakaan tule mieleen siksi, että näen ne postit…

    Niin ja mä en tajua, kun meidän nuoriso ei tee sähköposteilleen mitään…. niillä on tuhansia avaamattomia posteja ja ne vaan sanoo, että ei jaksa kattoo…

    Mulla on työpöydällä muutama kansio, jotka sisältää monenlaisia asioita. Nekin aika ajoin käyn läpi ja karsin turhia. Olen useampaan kertaan jo tuumaillut, mitä tekisin opiskeluasioille… suoritetuille näytöille, palautetuille tenteille, joissa on ihan tärkeääkin asiaa, isohkoille lopputöille… (Samaa mietin aika ajoin myös opiskeluiden paperisten versioiden kanssa, säilytänkö vai en… tarviinko niitä joskus tulevaisuudessa vai en…) Kansioiden rakenteet pyrin pitämään myös tosi selkeinä ja järjestelmällisinä. Kirjanmerkeissä mulla on ihan samanlainen tyyli kuin sullakin, kerään niitä vaikka miten paljon ja sitten käyn joskus paremmalla ajalla läpi ja poistan turhat, joita todellakin sinne kertyy.

    Musiikkia, elokuvia ja kirjoja mulla ei koneella ole (ei ole hajuakaan, miten niitä sinne edes ladataan…), mutta valokuvia kyllä sitäkin enemmän, tosin nekin on hyvässä järjestyksessä ja aika vastikään läpi käytyinä ja turhat poistettuina. Noista koneen sovelluksista en oikein ymmärrä mitään. Onneksi talossa on datanomi-poika, hän katsoi äskettäin mun koneen läpi ja poisteli turhia.

    On se mahtavaa, että on muitakin, jotka siivoaa ja raivaa innolla jopa tällaista aika ”abstraktia” asiaa kuin tietokonetta!! Allekirjoitan täysin sen, että vaikka ne asiat ei sinällään tilaa vie (muualta kuin koneelta) niin ne saattaa kuitenkin olla eräänlainen painolasti.

  3. Kiitos kommenteistanne, h ja Heli!

    h: Kiitos vinkistä! Niin harvoin olen mitään komentoja joutunut perumaan, ettei käynyt edes mielessäni! Tässä tapauksessa olen ihan iloinen, ettei tullut mieleeni, jotta jouduin hetken miettimään mitä kansion sisällöstä todella tarvitsin. Kaksi usein käytettyä sivua oli helppo etsiä uudelleen kirjanmerkkeihin.

    Heli: Aika vaikea olisi minunkin jaksaa käydä sähköpostin kimppuun, jos siellä odottaisi tuhansia posteja selvittämistä… Kauhea urakka! En tiedä onko todella ihmisiä, joita tuollainen sähköpostitulva ei ollenkaan rasittaisi. Kumppanillani on sähköpostiosoite, johon tulee lähinnä mainospostia ja muita uutiskirjeitä, jota hän ei käy lukemassa kuin joskus harvoin. Sekaan hukkuu ihan tärkeääkin postia, eikä hän muista käydä sitä lukemassa. Minun keittiöpsykologinen arvioni on, että kenties sen roskapostiryöpyn näkeminen heti postin avattua saattaa alitajuisesti hidastaa halua käydä katsomassa koko postia…

    Olen käynyt viime aikoina yhä uudelleen läpi tiedostojani, ja miettinyt niiden tarpeellisuutta. Eniten minua riepovat nuo e-kirjat. Minulla on mielenkiintoisia kirjoja lukematta, jotka olisin lukenut paperikirjana aivan innoissani jo kauan sitten, mutta ruudulta en saa niitä luetuksi. Ajattelin todella ottaa asiaksi lukea ne pois, mutta nousee stressi jo pelkästä ajatuksesta. Mietin jopa niiden hankkimista paperikirjoina ja koko Kindlen poistamista, kun se aiheuttaa vaan harmia, vaikka hyvien kirjojen pitäisi olla iloinen asia.

    • Mulla on varmaan tuhansia sähköposteja 😄 Luen postit puhelimella, joten näen heti kun niitä tulee, joten päivittäin tulee vilkaistua ja sopivana hetkenä luettua tai jätettyä tietoisesti lukematta ( uutiskirjeet yms.). Puhelimella ei näy kuin ne uusimmat viestit, onneksi. Sitten kun tila loppuu niin täytyy varmaan käydä tyhjentämässä koko posti. Siellä ei ole mitään, mitä täytyisi säästää. Koitan saada kaikki turhat mainoskirjeet peruutettua, ne on rasittavia. En yleensä tallenna kirjanmerkkeihin mitään, joskus jonkun reseptin ehkä, mutta vain jos aion valmistaa ko. ruokaa, jotta löydän sivun nopeasti. Ainoastaan kirjainmerkkipalkkiin laitan sivustot joita käytän säännöllisesti. Musiikkia en enää omista, en levyinä enkä digitaalisesti. Sama leffojen suhteen. Kuuntelen musiikkia musiikkipalveluista silloin kun huvittaa, tai ihan radiosta. Elokuvat esim. netflixistä, areenasta tai netistä imutellen. Valokuvaurakka on kyllä olemassa, ja se kieltämättä stressaa. Aion tehdä kullekin lapselle albumin parhaista kuvista, ja loput voi sitten ehkä poistaa. Tällä hetkellä moiseen urakkaan ei ole aikaa tai energiaa. Kuvat on varmuuskopioitu, mutta pelottaa että ne häviää. Itselläni on myös iso albumi omista lapsuuden kuvista ja pari pientä nuoruuden kuva-albumia. En tarvitse enää muita kuvia itsestäni fyysisiin albumeihin enkä oikeastaan digitaalisiinkaan albumeihin. Tunnen oloni kai vanhaksi 😄 En valokuvaa mitään muuta kuin lapsia, on kiva että heillä on joitakin kuvia itsestään olemassa myöhemmin. (en edes tykkää valokuvaamisesta, se on ärsyttävää!) Tosin rajansa silläkin, ei niitä kuvia tarvitse koko ajan räpsiä. Muutama kuva per vuosi olisi ihan hyvä, vaikka kännykkäkameroiden aikakaudella niitä on tullut kerrytettyä ihan liikaa. Valokuvista luopuminen on muuten kaikista vaikein luopumisen laji, etenkin mitä tulee omien lasten kuviin. Kun tietää, että lasta ei enää saa koskaan saman ikäiseksi. Se on rankkaa. 😢 Mitä tulee koulutöihin, koskaan en ole mitään tarvinnut. Paitsi jotain liiketalouden opinnoissa väsättyjä CV ja hakemuspohjia, joissa on ollut hyväksi havaitut asettelut ja fontit, tosin nekin jäi edellisen hajonneen tietokoneen vangiksi, ja sain tehdä kaiken uudestaan, ei sekään niin hankalaa ollut. Mitä tulee digitaalisen karsimiseen, se nimenomaan usein tapahtuu itsestään, tietokone tai puhelin hajoaa. On käynyt mulle monesti. Mikään ei harmittanut, paitsi sen kerran kerran kun yksi kesä lasten elämästä ”katosi” valokuvien muodossa. Sen jälkeen on varmuuskopioitu ahkeraan.

  4. Kiitos kommenteistanne, Jenna ja s!

    Jenna: Varmuuskopiointi on ikävää. Pyrin säilyttämään vain todella tarpeellisen, ihan jo siksikin, että pysyn selvillä siitä, mitä todella koneellani säilön.

    Kirjoitit näin: ”Valokuvista luopuminen on muuten kaikista vaikein luopumisen laji, etenkin mitä tulee omien lasten kuviin. Kun tietää, että lasta ei enää saa koskaan saman ikäiseksi.” Tuo on jännä ajatus, ajattelen itse oikeastaan päinvastoin. Itselläni ei siis ole omia lapsia, mutta minulle vuosia sitten otetuilla lasten kuvilla on hyvin vähän merkitystä. (Sama pätee kuviin itsestäni lapsena.) Joidenkin kuvien kohdalla en ole edes täysin varma, kuka kuvassa on. Ja toisaalta koen, että kuvassa olevaa taaperoa ei ole enää olemassakaan, kun aikaa on kulunut vaikkapa lähes kymmenen vuotta. En koe tarpeelliseksi muistella tai saada jonkinlaista todistetta siitä, miltä ihmiset näyttivät joskus menneisyydessä. Jotenkin tuntuu, että olen ajatukseni kanssa aika yksin.

    s: Kiitos vinkistä! Vielä kun jonakin päivänä loppuisikin huonolaatuisten tavaroiden valmistus ja kaikki tavarat tehtäisiin kestämään ja yhä uudelleen korjattaviksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s