Sisäiseksi tehtävälistaksi muuttuvat tavarat

Lukijani Mirena kirjoitti taannoin kommenteissa tavaroista, jotka hän oli nimennyt to do -tavaroiksi. Seuraavassa suora lainaus:

”Tärkeimmän minimalismiin liittyvän oivallukseni koin, kun raaskin luopua joukosta tavaroita, joita olisin halunnut tulevaisuudessa käyttää, mutta jotka olivat kuitenkin syystä tai toisesta jääneet pölyttymään. Aloin kutsua näitä ”to do-tavaroiksi”. Tähän joukkoon kuului esimerkiksi lukematta jääneitä kirjoja, keskeneräisiä käsitöitä, korjausta odottavia tavaroita ja esineitä joihin liittyy ajatus jonkun taidon opettelusta. Kaikkiin näihin liittyi mielikuva paremmasta elämästä, mutta suurena joukkona ne aiheuttivat lähinnä ahdistusta ja ”pitäisi”-tunnetta. Vaikka nautin käsitöiden tekemisestä, niin siinä vaiheessa kun olen kerännyt itselleni syyllisyydentunteita keskeneräisestä työstä, ei sen jatkaminenkaan ole enää nautinto, vaan jonkun sisäisen to do-listan suorittamista. Luovuttuani kirjoista jotka ”pitäisi” lukea, sain vapauden etsiä ne halutessani myöhemmin uudestaan käsiini, jolloin kirjan lukeminen ei enää olekaan suorittamista, vaan nautinto.”

Kun yksittäiset, mukavaa tulevaisuutta lupaavat tavarat muuttuvat käyttämättä jäädessään osaksi sisäistä tehtävälistaa. Niin tuttua.

Vahvimmin olen kokenut ilmiön käsitöiden kanssa. Näin mielessäni, miten kaksi suurta laatikollista kankaita ja lankoja muuttuvat käsissäni ihaniksi tekstiileiksi. Inspiroivia käsityökirjoja selaillessani tulevaisuuden kuvassa kajasti minä, joka osaisi tehdä yhä enemmän itse.

Tulevaisuuden minä tekisi myös puukäsitöitä, maalaisi akryyliväreillä ja ottaisi upeita valokuvia. Niin ja kävisi yhä enemmän konserteissa, joita varten kaappiin piti löytää siistimpiä vaatteita.

Moni innostuneen inspiraation vallassa ostettu kirja löytyi lukemattomana kirjahyllystä vielä vuosien päästä. Kiinnostavat ilmiöt, joihin halusin perehtyä paremmin, liittyivät ajan kuluessa pitkään, tekemistä odottavien asioiden listaan.

Näille kaikille asioille on yhteistä se, että ne ovat lähtökohtaisesti mielekkäitä. On mukavaa luoda uutta omin käsin, nautittavaa lukea hyviä kirjoja, oppia uusia asioita.

Eivätkä mukavat asiat siihen lopu. Nautin kirjoittamisesta, kumppanini seurasta, luonnossa kävelemisestä, kiireettömyydestä. Musiikin kuuntelemisesta, lukemisesta, kiinnostavista dokumenteista, kaikenlaisten uusien asioiden oppimisesta ja niiden pohtimisesta. Ihmismielen tutkimisesta ja ymmärtämisestä.

Lisäksi elämään kuuluu vielä pitkä lista asioita, jotka on tehtävä, vaikkeivat ne niin mukavia olisikaan. Nukkumaankin olisi ehdittävä.

Montako elämää tämän kaiken tekemiseen tarvitaan?

Sillä aikaa kun hyvät kirjat odottavat hyllyssä lukemista ja käsityöt tekemistä, elämä kulkee eteenpäin. Tulee uusia kiinnostavia juttuja, joiden parissa haluaisi aikaansa käyttää. Lista asioista, joita haluaisi tehdä sitten joskus, pitenee pitenemistään, eivätkä mukavat asiat enää kohta tunnukaan mukavilta, vaan suorittamista vaativilta tehtäviltä, joille ei ole aikaa.

Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Olemme tulleet minimalismin ytimeen. Saadaksemme enemmän aikaa ja energiaa asioille, joilla on meille eniten merkitystä, meidän on osattava luopua. On yksinkertaistettava, katkaistava elämästä turhia rönsyjä.

Kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä. Liian usein elämässä mietimme määrää laadun sijaan. Pyrimme saamaan mahdollisimman paljon, miettimättä mitä todella haluaisimme saada, ja minkä parissa todella haluaisimme aikaamme käyttää.

Sinänsä mukavista, mutta syystä tai toisesta muun tekemisen varjoon jäävistä asioista luopuminen voi olla suuri helpotus. Luomme helposti haavekuvia itsestämme ja tulevaisuudestamme, jotka eivät välttämättä ole linjassa sen kanssa, mitä aidosti sisimmässämme haluaisimme. Ajan kuluessa myös toiveemme ja tarpeemme saattavat muuttua. On hyvä aika ajoin pysähtyä ja miettiä, mitä elämältään todella haluaa.

Kun määrän suorittamisen sijaan keskitymme tekemisemme laatuun ja sen merkityksellisyyteen, saamme elämäämme enemmän iloa ja mielekkyyttä. Samalla vähennämme  itse luomaamme turhaa kiirettä ja stressiä.

Kun keskitymme vähempään, saammekin enemmän.

16 kommenttia artikkelissa “Sisäiseksi tehtävälistaksi muuttuvat tavarat

  1. Itselläni on vähän sama tilanne, mutta pelien kanssa. Rakastan hyviä konsolipelejä ja ostelen niistä parhaat ja mielenkiintoisimmat aina kun tarjouksesta löytyy. Muutkin houkutukset elämässä vievät aikaa, joten luonnollisesti pelaamiselle pyhitetty aika on suhteellisen pieni ja moni klassikkopeli jääkin hyllyyn pölyttymään. Havahduin tilanteeseen, kun huomasin hyllystäni löytyvän noin 10 eri peliä, jotka vain odottivat läpäisyä. Liian moni vaihtoehto loi oikeastaan vain fiiliksen, että nyt ollaan suorittamassa jotain ja taakka alkaa olla ylivoimainen, ei kiinnostanut enää pelata yhtäkään. Samalla kirjanpitoni näytti, että pelaamiseen kului rahaa noin 200 e vuodessa. Päätinkin myydä pelikokoelmani ja lainata kaiken kirjastosta. Yksi peli kerrallaan. Hyvin on toiminut. Rahaa säästyy ja nyt on tullut pelattua enemmän, ”tehokkaammin” ja paremmalla fiiliksellä nauttien.

  2. Itse olen verrannut kuvailemaasi asiaa hotellielämään. Hotellihuoneessa on ihan erilaista rentoutua kuin kotona, vaikka molemissa vain makaisi sängyllä ja katsoisi vaikka tv:tä. Kotona ympärillä on paljon juuri todo-esineitä: lukemista odottavia kirjoja, korjattavia asioita,… Hotelliin on otettu mukaan vain tarpeellisin: jos tekee mieli lukea, mukana on ehkä yksi kirja, siivota tai korjata ei tarvitse. On oikeasti aikaa vain oleellisimmalle. Ei ihmekään, että hotellissa on helpompi rentoutua kuin kotona, jossa ympäristö muistuttaa koko ajan tehtävistä jutuista. Olisi hienoa kun voisi elää hotellielämää kotona!

    • Vertaus hotellihuoneeseen pisti ajattelemaan. Olisiko sittenkin mahdollista rentoutua samalla tavalla kotonakin?
      Asioiden tekeminen heti on mahtava taito. Samantien kun huomaa sotkuisen keittiön, siivoaa sen. Näin kaikkein raskain pitäisi-vaihe jää kokonaan pois. Toisaalta, jotta joskus voisi tehdä muutakin kuin siivota, pitää myös opetella sietämään epätäydellisyyttä. Aina ei ole pakko (tai pitäisi) imuroida, vaikka näkisikin roskan lattialla.
      Mitä to do-tavaroihin tulee, taas on useampi kirjaston kirja odottamassa lukemista, vaikka olohuoneen pöydällä keskeneräinen palapeli antaa suuremman nautinnon ja saa siksi huomioni aina tilaisuuden tullen. Kirjat ovat hyviä ja haluan ehdottomasti ne lukea, mutta tällä hetkellä ne tuottavat vain syyllisyyttä.
      Olisiko mahdollista pitää kotona vain yhtä mukavaa ”projektia” kerrallaan? Niin kuin lähtisi hotelliin, vain yksi ajanviete mukana. Kaikesta muusta voi luopua, kirjatkin odottavat kyllä siellä kirjastossa.

  3. Ihanan inspiroiva blogi!
    Olen itse vasta löytämässä sisäistä minimalistiani. Minua kiinnostaa kovasti eräs asia. Kun olen nyt katsellut paljon minimalistien asuntojen kuvia, niin kaikki asunnot ja talot on teemoiltaan lähinnä mustavalkoista ja täysin uutta tai uudeksi remontoitua & pelkistettyä. Pinnat, huonekalut, ym. Me olemme muuttamassa pian todella vanhaan rintamamiestaloon, jossa suurin osa pinnoista on entisellään, värikkäitä tapetteja siellä täällä, jopa saman huoneen sisällä eri kuvioisia. Myös ns. kiinteät kaapit ovat vanhaa 50-lukua.
    Meillä sisustustyyli on ollut aina ”antiikkiseen” vivahtava ja emme voisi kuvitellakaan elävämme tyypillisessä minimalistin kodissa. Itse siis kyllä todellakin viihdyn kavereillani, joilla jokainen pinta ja huonekalu on uutta ja selkeää muotoilua, jopa sitä mustavalkoista. (heillä on aina ihanan hotellimainen olo!). Mies kavahtaa tuollaisia asuntoja täysin.
    Meidän tavaramme ja boheemi elämäntyylimme on niin selkeästi ristiriidassa noihin oletettuihin minimalistien tyyleihin, niin aloin miettiä että kuinka tämä minimalistinen haaveeni tulee koskaan toteutumaan uudessa vanhassa asunnossamme? Miltä näyttää vanha, kulunut talo, jossa asuu minimalisti? Näyttääkö se hölmön keskeneräiseltä muiden mielestä vähine huonekaluineen? Tarkoituksenamme EI ole remontoida tuota taloa. Rakastamme sen tyyliä.

    Minä itse olen siis vasta viikko sitten havahtunut meidän tavarakaaokseen ja ainaiseen sotkuun ja miehen hamstraamiseen ja asiasta keskusteltuamme mies suostui vähentämään muutossa suurenkin osan tavaroistamme. Muutamme vieläpä suurempaan asuntoon, mutta tarvitsemmekin tilaa työprojekteille ja tulevalle vauvalle. Tulevassa rintamamiestalossa on kolme kerrosta ja sen vuoksi tilaa tulee olemaan mukavasti joka paikassa. Uusia huonekaluja emme todellakaan ole hankkimassa täytteeksi. Kaikkein hankalinta miehelle tulee olemaan se, että minä en enää haluakaan uudessa paikassa seiniä täyteen hyllyjä ja niihin satoja mystisiä koriste-esineitämme pölyttymään. Hän kun rakastaa romanttista, tavaroista pursuilevaa kotia ja kauhistui ajatuksesta tyhjästä tilasta olohuoneessa. Heh. 🙂 Itselleni riittäisi tulevaan isoon olohuoneeseen pelkkä sohva, piano ja nojatuoli.

    Oletko törmännyt vanhoja tavaroita rakastaviin minimalisteihin? Tiedätkö ketään minimalistia, jotka asuisivat vanhoissa persoonallisesti sisustetuissa taloissa? Kaikki sisustusblogien vanhatkin talot näyttävät olevan pelkkää remontoitua, valkoista ja harmaata pintaa.

    Terveisin, minimalismista haaveileva boheemi kissatäti

    • Halusin tähän kommentoida, että älkää missään tapauksessa remontoiko kotianne sellaiseksi joista kirjoitit (valkoiseksi) jos ette siitä pidä.

      Ei valkoisuus ja uusi pinta tarkoita minimalismia. Vanhakin talo vanhoine huonekaluineen voi aivan yhtä hyvin olla minimalistinen, sille kun ei ole mitään selkeää väri- ja tyylisuuntaa.

    • Ja mitä sen on väliä, miltä kot MUIDEN silmissä näyttää. Yksi parhaista neuvoista on, että lopettaa sisustamisen.

  4. Tässä hyvä kysymys itselleen: ”Tuoko tämä tavara minulle pitäisi -tunteen?” Vetää vertoja konmaritukseen…

  5. Minulla on pahana taakkana ompelukone, 7 vuotta sitten hankittu. Kasa kankaita. Kas kun jo ala-asteella huomaamani innottomuus ompelemista kohtaan ei sitten aikuisenakaan vaihtunut iloiseen koneen hurinaan. Monesti olen katunut sen hankkimista! Mutta mutta, meillä on kuitenkin kasvamassa liuta lapsia, joiden intoa en halua jarruttaa vaikkapa ompelun suhteen. Kun pian muutamme ja isoin tytär saa oman huoneen, uskon hänen silmiensä loistavan saadessaan ompelukoneen pöydälleen 🙂

  6. Hyvä kirjoitus. Olen lukenut tämän monta kertaa. Eilen menin työhuoneella ja huomasin, että vielä ei auttanut – to-do-tavaroita on niin paljon, että unohdin asian ytimen. Yritän tänään uudelleen.

    Palapelit toi mieleen lapsuudenkodin ja miten nautinnollista palapelien tekeminen oli etenkin joulun aikaan. Lisäksi taas kerran jäin muistoissani ihailemaan yhtä keittiön kaappia, jossa ei ollut hyllyillä paljoa tavaraa. 🙂

  7. Kiitos teille kaikille kommenteistanne! Mielenkiintoisia ajatuksia.

    Mirena: Kiitos itsellesi hyvästä vinkistä! 🙂 Ja kiinnostavista ajatuksista tässäkin keskustelussa. Allekirjoitan aivan täysin tuon, että asioiden tekeminen heti on mahtava taito. Se on minulla jatkuvasti työn alla. Olen huomannut, että itse asian tekemistä raskaampaa on venyttää tekemisen aloittamista, ja ajatella toistuvasti, miten tuokin juttu pitäisi saada aikaiseksi.

    Jarmo Vestola: Hienoa, että sait asian ratkaistua niin, että voit jälleen nauttia pelaamisesta! Onhan se ikävää, kun mukavasta tekemisestä tuleekin painolasti. Liian monet vaihtoehdot, oli kyse oikeastaan mistä vain elämässä, muuttuvat tosiaan helposti rasitteeksi – silloinkin, kun itse asia olisi alunperin iloa tuottava.

    Pau: Hotellielämä, osuva rinnastus. Vaikkei ympärillä olisikaan jotakin odottavia tavaroita, niin ainakin siivottavaa riittää… Aivan liian usein.

    Kasu: Kysyit: ”Miltä näyttää vanha, kulunut talo, jossa asuu minimalisti? Näyttääkö se hölmön keskeneräiseltä muiden mielestä vähine huonekaluineen?” Minun mielestäni asia on juuri päinvastoin. Kuvailemasi perusteella talossa itsessään on vaikka miten paljon erilaisia yksityiskohtia, jotka ns. visuaalisesti täyttävät huoneita. Tuollainen tilahan voi olla kodikas jo hyvin vähillä kalusteilla – minkä saavuttaminen mustavalkoisissa, hyvin minimalistisissa kodeissa ei olekaan niin helppoa. (Riippuen mitä kodikkuus kenellekin tarkoittaa.) Nämä mustavalkoiset, pelkistetyt kodit saa helposti näyttämään keskeneräisiltä, mutta mielestäni tuollainen vanha talo, jossa näkyy eletyn elämän jälki ja vuosikymmenien kerrostumat, on aika temppu saada näyttämään keskeneräiseltä. 🙂

    Tunnen vain vähän ihmisiä, ja vielä vähemmän minimalisteja, joten en ole törmännyt kuvailemasi kaltaiseen, minimalistiseen kotiin. Arvostan suuresti ajatustanne jättää talo sellaisekseen, uudistamatta sitä. Se on varsin poikkeuksellista nykyään. Kodistanne tulee varmasti kotoisa ja mielenkiintoinen. Tehkää ihmeessä kodistanne juuri teidän näköisenne, välittämättä pätkääkään siitä, että ”minimalistisena kotina” esitellään yleensä aivan toisenlaisia koteja. Olen juuri samaa mieltä, kuin tp kommentissaan.

    K: ”Tuoko tämä tavara minulle pitäisi -tunteen?” Niinpä, ei ole hassumpi ajatus katsoa tavaroita tuoltakin kannalta, kun miettii mitä haluaa säästää ja mitä ei.

    Piia: Ompelukone minullakin pölyttyy. Olen vähentänyt ompelemisen minimiin, mutta tarpeen tullen ompelen esim. pyyhkeeseen lenkin (voisi kai sen tehdä käsinkin…) tai aiemmin esim. tyynyliinoja tai pellavapyyhkeen suoria saumoja. Viime aikoina ompelukone on alkanut tuntua rasitteelta, sillä enhän minä mitenkään nauti ompelemisesta, teen sitä vain silloin, kun olisi hölmöä ompelutaitoisena maksaa toiselle siitä. Toisaalta, jos ompelukonetta ei olisi, tuskin niin tekisinkään. Jättäisin vaan tekemättä koko asian tai ostaisin tarvitsemani kaupasta valmiina. Toivottavasti lapsistasi löytyy ompeluintoisia, niin koneesi pääsisi käyttöön.

    katiaviron: Minulla on edessä hankkiutua eroon to do -kamerasta…

    Tiina: Hyvä, jos sait kirjoituksesta apua! 🙂

  8. Täyttä asiaa! Kun ’sitten kun’ kohtaa ’ei ole välineistä kiinni’, niin ihmisen vintillä on kangaspuut kasassa, kellarissa sienenkuivauskehikot läjässä, varastossa kahvakuula ja leuanvetotanko vierekkäin – ja koko ajan paha mieli. 😉

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s