Taas yksi hajonnut puhelin

Alan kyllästyä siihen, miten nopeasti nykypuhelimista tulee toimintakyvyttömiä raatoja. Elin siinä luulossa, että viimeksi ostamani yksinkertainen puhelin voisi kestää olemattomalla käytölläni vuosikausia, mutta väärässä olin.

Reilun parin vuoden käytön jälkeen puhelimeen alkoi ilmestyä vikoja. Se ei ottanut aina ladattaessa virtaa vastaan. Joskus se temppuili muuten vaan omiaan, esimerkiksi sekoittaen keskenään tekstiviestien sisällöt ja niiden lähettäjät. Kun mikään muu ei auttanut, suljin puhelimen käynnistääkseni sen uudelleen. Kerran tämän tehtyäni olikin temppu saada puhelin uudelleen auki.

Toisella kerralla temputkaan eivät auttaneet. Puhelin sammui pysyvästi.

Muutaman kympin maksanutta puhelinta, jonka takuuaika oli umpeutunut, ei tuntunut järkevältä yrittää korjauttaa. Toisaalta en olisi halunnut ostaa uuttakaan. Enkä käytettyä.

Hetken mietin, voisinko olla kokonaan ilman puhelinta. Se tuntui kuitenkin vaivalloiselta, olihan minulla ollut aina mahdollisuus puhelimen käyttöön. Silloinkin, kun minulla ei ollut omaa puhelinta, oli mahdollista käyttää yleisöpuhelimia puhelinkortilla tai kolikoilla. (Oi niitä aikoja! Minulla on lämpimiä muistoja puhelinkorteista, niiden tultua käyttöön ei enää tarvinnut kuljettaa painavaa kolikkopussia mukana. Puhuin usein pitkään.)

Kumppanini oli vähän aiemmin vaihtanut puhelimensa uuteen, edellisen muututtua epäluotettavaksi. Huollon jälkeenkään kaikki puhelut ja viestit eivät tulleet perille. Laite oli myös hidastunut käyttökelvottomaksi. Takakansi repsotti. Puhelin odotti nollaamista ja toimitusta elektroniikkaromun kierrätykseen.

Päätin selvittää, voisinko saada laitteesta vielä omiin tarpeisiini käyttökelpoisen. Kunhan sillä voisi soittaa ja lähettää tekstiviestejä, se olisi riittävän toimiva.

Palautin puhelimen tehdasasetuksille, ja se toimi vikkelästi kuin uusi. Koen uusien laitteiden käytön opettelun turhauttavaksi, mutta onneksi pääsin muutamassa tunnissa jyvälle uuden puhelimeni sielunelämästä.

Älypuhelimen parhaaksi puoleksi osoittautui mahdollisuus poistaa näkyvistä kaikki turha! Käsittelyni jäljiltä kolmisivuinen valikko sopi yhdelle sivulle ja kuuden (!?) aloitusnäytön sijaan riitti kaksi. Halusin pitää ensimmäisen aloitusnäytön kokonaan tyhjänä, joten laitoin tarvitsemani kaksi kuvaketta – taskulampun ja kumppanini yhteystiedon – toiselle sivulle.

Puhelin on ollut käytössäni nyt jo muutaman kuukauden, ja se toimii mainiosti. Olin kuullut, että älypuhelimen akkua saa olla lataamassa joka päivä, mitä pidin järjettömänä – entisen puhelimeni akku kesti noin viikon. No, minun käytölläni lataus kerran viikossa riittää tämänkin laitteen kanssa. Käytän puhelinta eniten tekstiviestien lähettämiseen ja lyhyisiin puheluihin, enkä useinkaan kuljeta sitä mukanani.

Myöhemmin muuten kävi ilmi, että puhelimen hidastumista ja jumahtamista olisi voinut estää niinkin yksinkertaisesti kuin sulkemalla sen aika ajoin ja tyhjentämällä välimuistia. Mistä tämä olisi pitänyt tietää? Etenkin kun nykyään puhelimet myydään ilman käyttöohjeita.

Elektroniikka tuntuu tulevan jatkuvasti monimutkaisemmaksi. Mitenköhän paljon laitteita, esimerkiksi älypuhelimia ja tietokoneita, vaihdetaan uusiin sen vuoksi, että ne eivät enää toimi yhtä hyvin kuin uutena, eikä käyttäjä osaa tehdä asialle mitään? Miten moni ajattelee, että laitteiden hidastuminen kertoo tarpeesta vaihtaa ne uuteen?

Yksinkertaisia laitteita kaipaavana pidin suuresti Dave Hakkensin Phonebloks-ideasta. Hän ideoi puhelinta, jonka voisi koota omien tarpeidensa mukaan. Kun jokin puhelimen osa menisi epäkuntoon, sen voisi vaihtaa uuteen, ilman että pitäisi ostaa kokonaan uusi laite. Nykyinen elektroniikan kiertonopeus ja siitä aiheutuvan jätteen määrä on kestämätön, joten tämänkaltaiset uudet ideat ovat enemmän kuin tervetulleita.

4 kommenttia artikkelissa “Taas yksi hajonnut puhelin

  1. Minulla on tainnut olla aikoinaan sama edullinen ”palikka” kuin sinulla 😀 Alkoi kuulostamaan tutulle tuo tekstiviestien sekaantuminen ja käynnistymättömyys!

    Itse näin nuorison äitinä ihmettelen näitä vikoja ja ”vikoja”. Puhelin on p*ska jo miltei heti eikä mikään tunnu riittävän. Sivukorvalla olen kuullut jonkun myös hajoittavan tahallaan. Omien lasteni puhelimissa on ihmetyttänyt akut. Ne turpoavat! Ja jos niiden kanssa ei ole tarkkana, niin hajottavat puhelimen.

    Tuo itse koottava olisi mainio! Minullakin on liuta turhuuksia puhelimessani, mielelläni ottaisin lisää tallennustilaa niiden sijasta.

  2. Itsekin olen seurannut kiinnostuneena tuota phonebloks-ideaa. Vähän sama idishän on brittiläisen vaatesuunnittelijan Tom Cridlandin ”the 30 year sweatshirt”, eli jos ostan puseron nyt, sen luvataan kestävän huoltoineen vuoteen 2046. Kuulostaa huikealta!

  3. Kiitos kommenteistanne ja vinkeistä!

    Piia: Akun turpoaminen ei kuulosta kovin turvalliselta… Hetken mietin tuon yksinkertaisen kapulan huollattamista, noin ekologisuudenkin kannalta, kunnes muistin, että yksikään meiltä huollossa käynyt puhelin ei ole tullut kuntoon.

    Uncle Oinkers: Kiitos tiedosta! Suunta on todellakin oikea. Modulaaristen puhelinten invaasiota odotellessa!

    Ka-Ma: No johan on t-paita! Kunpa yhä useammalta taholta alkaisi nousta esiin tuotteita, joiden on tarkoitettu kestävän pitkään. Nykyinen kertakäyttökulttuuri kaikkine lieveilmiöineen tekee surulliseksi.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s