Kauniimpi arki: älä odota vieraiden tuloon (tai kodin myyntiin) asti

Pidän puhtaudesta ja siisteydestä, mutta en siivoamisesta. Olen oppinut sietämään epäsiisteyttä, sillä kahden kissan kanssa eläessä siivoamisen tuottama ilo on hyvin lyhytaikaista. Pimeään vuodenaikaan otan kaiken ilon irti siitä, etteivät sotkut näy.

Kevätauringon valoa vasten totuus paljastuu.

Uudessa valossa koti näyttäytyy myös silloin, kun joku on tulossa käymään. Ihan riittävän siistiltä vaikuttanut ympäristö onkin yhtäkkiä vailla imuria, moppia ja mikrokuituliinaa. Joka puolella kotia (paitsi makuuhuoneessa) on tavaroita paikoissa, jonne ne eivät kuulu. Tasoille on laskeutunut pölyä – ja lehtiä, kirjoja ja johtoja. Kissan nautiskellen repimää pahvilaatikkoa löytyy pieninä paloina sieltä sun täältä.

Kaikkein eniten silmiä avaavaa on huomata, miten vähällä vaivalla olisin voinut nauttia järjestyksessä olevasta kodista jo aiemmin. Kun tavaroita on vähän, kaaoksen aikaan saaminen on vaikeaa. Epäjärjestys, jota luulin suureksi ja aikaa vieväksi selvittää, onkin nopeasti järjestetty. Tavaroiden paikoilleen lajittelu on ohi ennen kuin huomaankaan, tyhjennetyt tasot pölystä puhtaat ja yleisilme siisti ja kaunis.

Olo on hölmistynyt. Miksi jonkun on tultava käymään, ennen kuin saan kodin kauttaaltaan siistiksi ja puhtaaksi? Siistin paikkoja joka päivä, vähän sieltä täältä, mutta milloinkaan kotimme ei ole yhtä siisti, kaunis ja puhdas kuin joulun alla ja vieraiden tullessa. Miksi?

Tosiasia on, etten arvosta kodin puhtautta niin paljon, että olisin valmis käyttämään sen ylläpitoon kovin paljon aikaa joka päivä. Onhan se mukavaa, muttei kaiken vaivan arvoista. (Ehkä osaltaan juuri siksi meillä sairastellaan todella harvoin ja silloinkin lievin oirein. Pysyy vastustuskyky kunnossa, kun keholle riittää pöpöjä ihmeteltäväksi – ei tarvitse jokaisesta ottaa nokkiinsa.)

Olen aina nauttinut tavaroiden paikoilleen lajittelusta. Kun niitä on vähän ja kaikelle on oma paikkansa, se ei ole edes kummoinenkaan vaiva. Sitä vaan ei tule tehtyä, koska pieneen epäjärjestykseen tottuu. Sen myös saa aikaan hyvin nopeasti. Riittää kun laskee jotain kädestään, niin pian sen rinnalla on toinen tavara, kohta lehti, hetken päästä paperipino

Surullinen paradoksi on, että monen koti on kauneimmillaan silloin, kun sitä ollaan myymässä pois.

Meillä niin on ollut kahdesti. Teen jatkuvasti asioita sen eteen, että kolmatta kertaa ei tule. Minimalismi on auttanut niin paljon, että kolmas kerta lienee jo vältetty.

Kaunis, hyvässä järjestyksessä oleva koti tuottaa minulle niin paljon iloa ja keveyttä, että miksi en nauttisi siitä enemmän? Mitä jos tarttuisin heti toimeen, järjestäisin tavarat paikoilleen, enkä enää jäisi odottamaan epäjärjestyksen muodostumista? Mitä oikein odotan?

Odotatko sinäkin?

4 kommenttia artikkelissa “Kauniimpi arki: älä odota vieraiden tuloon (tai kodin myyntiin) asti

  1. Kiitos hyvästä pohdiskelusta. Juuri viikonloppuna tuli tämä sama eteen: ihminen joka käy meillä todella harvoin tulossa käymään, paniikkisiivous ja järjestely vaikka vielä edellispäivä kaikki näytti olevan ok.

    ”Tosiasia on, etten arvosta kodin puhtautta niin paljon, että olisin valmis käyttämään sen ylläpitoon kovin paljon aikaa joka päivä. Onhan se mukavaa, muttei kaiken vaivan arvoista. (Ehkä osaltaan juuri siksi meillä sairastellaan todella harvoin ja silloinkin lievin oirein.”

    Tämä voisi olla täysin minun kynästäni. Ajattelen tismalleen noin. Meillä on pojat 16 ja 14 vuotta eivätkä hekään ole juuri koskaan sairaana. Meistä kenelläkään ei ole esim. ihan tavallista nuhaa tai yskää kuin ehkä kerran vuodessa – ja se kestää lyhyen ajan. Olen melkein vakuuttunut että se johtuu tuosta mitä sinäkin arvelet.

    • Kiitos kommentistasi! Kun kuulin, että on tavallista sairastaa flunssa 3-6 kertaa vuodessa, en voinut kuin ihmetellä. Myös meillä sairastetaan enimmillään kerran vuodessa, ja silloinkin on kyse nuhasta ja joskus lisäksi yskästä, lämpöä saattaa olla, mutta kuumetta ei ole juuri koskaan. Usein käy vielä niin, että vain toinen sairastuu eikä tauti tartu toiseen. Aika hämilläni olen ollut, kun joskus olen törmännyt kirjoituksiin, miten jonkun ollessa flunssassa kotona käytetään käsidesiä ja ollaan rätin kanssa valokatkaisinten kimpussa. Meillä siivotaan tai ollaan siivoamatta aivan samalla tavalla, oli flunssaa tai ei. Käsidesille en näe mitään käyttöä.

  2. Yle Areenassa on uusintana tarjolla todella kiinnostava 8-osainen dokumenttisarja Aasian kehittyvät kaupungit ( http://areena.yle.fi/1-2342497 ). Jostain syystä olen ajatellut että tämäntyyppiset ohjelmat kiinnostaisivat sinuakin (ja blogisi muita lukijoita) joten sen varalta ettet ole tätä huomannut, vielä ehtii viikon verran katsoa ekankin osan.

    Katsoin sarjan kun se tuli edelliskerralla ja se kuului ehdottomasti vuoden mielenkiintoisimpiin dokumentteihin. Sanon tämän nyt ihmisenä joka katsoo dokumentteja paljon ja laajalla skaalalla 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s