Tavaroiden moninainen taakka

Tavaroiden merkityksiä miettiessäni huomaan yhä uusia tapoja, miten tavara voi muodostua painolastiksi. Tavarasta voi tulla taakka sekä fyysisellä, henkisellä että sosiaalisella tasolla, monin eri tavoin.

Elämästä voi tulla kevyttä ja vapaata, kun tavaraa vähentää. En silti ehdota, että meidän olisi luovuttava kaikista tavaroistamme. On kuitenkin hyvä huomata, että jos elämä tuntuu raskaalta, tavaralla voi olla oloon vaikutuksensa.

Arjen hankaloittaja

Liialliset tavarat tekevät arjesta monin tavoin hankalampaa. Kaapit pursuilevat, niin että tavaroiden ottaminen käyttöön ja laittaminen takaisin paikoilleen on hankalaa. Eteisessä kompastuu kenkiin. Tavarat ovat olemisen ja tekemisen tiellä, siivoaminen on työlästä hidasteeksi muodostuneiden tavaroiden vuoksi.

Tehokas työllistäjä

Mitä enemmän tavaroita, sitä työläämpää on pitää koti järjestyksessä. Tavarat vaativat myös huolenpitoa, jonka määrä lisääntyy tavaramäärän kasvaessa.

Painava lasti

Matkustaminen ja muuttaminen pienen tavaramäärän kanssa on valtavasti kevyempää kuin suuremman tavaramäärän kanssa.

Liialliset ärsykkeet

Moni tuntee olonsa levottomaksi, kun ympärillä on paljon tavaroita. Liialliset ärsykkeet voivat kuormittaa mieltä monin tavoin. Luovuus voi olla kadoksissa, seinät tuntuvat kaatuvan päälle, väsyttää ja ahdistaa.

Taloudellinen taakka

Asuinneliöillä on hintansa, samoin säilytyskalusteilla, -järjestelmillä ja erilaisilla pienemmillä säilytysratkaisuilla. Mitä enemmän tavaraa, sitä enemmän rahanmenoa, kun tavaroita on korvattava uusilla.

Tyytymättömyyden aiheuttaja

Tavarat ja tyytymättömyys liittyvät usein yhteen. Mitä enemmän ”seuraa aikaansa” esimerkiksi aikakauslehtien ja blogien välityksellä, tai kuuntelee markkinointikoneiston ”totuuksia”, sitä varmemmin on tyytymätön siihen mitä itsellä on ja kaipaa uudistusta, piristystä ja päivitystä. Tämä puolestaan lisää jälleen taloudellista painolastia.

Identiteettiin liittyvä painolasti

Moni ajattelee tavarat osana identiteettiään tai sen jatkeena, mitaten itseään suhteessa muihin tavaroiden perusteella. Miten muut pukeutuvat – miten minun tulisi pukeutua? Miten ihmiset sisustavat kotinsa, millaisia tavaroita heillä on – millaisia minulla olisi hyvä olla? Miltä näytän muiden silmissä, kun kotini on tällainen, kun omistan tällaisia tavaroita? Itsen vertailu muihin on harvoin harmitonta tai jotain positiivista tuottavaa.

Turvattomuus

Huoli tavaroiden rikkoutumisesta, niiden kadottamisesta, varastetuksi tulemisesta tai ilkivallan kohteeksi joutumisesta luo turvattomuuden tunnetta. Toisaalta moni kokee tavaroiden tuovan turvaa ja takertuu niihin, koska pelkää tulevaisuutta.

Kun tulevaisuus tuo tullessaan suuria elämänmuutoksia ja suoranaisia katastrofeja, tavaroista ei ole avuksi. Päinvastoin, ne voivat muodostua elämää vaikeuttavaksi taakaksi. Miten tavarat tuovat turvaa silloin, kun oma tai läheisen terveydentila kokee kovan kolauksen? Kun taloudellisen tilanteen nopeasti heikentyessä on muutettava pienempään asuntoon? Kun kunto heikkenee niin, että on saatava kotiin ulkopuolista apua?

Turvallisuudentunteen sitominen tavaroihin on harhaa. Silloin kun turvaa todella tarvitaan, tavarat eivät voi auttaa. Kannattaa miettiä, mikä turvattomuudentunteen taustalla on ja etsiä muita keinoja turvallisuudentunteen lisäämiseksi.

Menneeseen takertuminen

Vanhojen hyvien aikojen muistelemisessa ei ole mitään pahaa, mutta menneeseen ripustautuminen voi ottaa omansa nykyhetkestä. Kun aika kulkee eteenpäin, elämäntilanteet ja tarpeet muuttuvat. Jos jäämme kiinni siihen, miten on ennen ollut, mitä olemme aina omistaneet ja mitä menneisyydessä olemme kokeneet, hyvinvointi nykyhetkessä ja tulevaisuudessa voi vaarantua. Saatamme sitoa itsemme tiukasti paikoilleen, vaikka meille olisi hyödyksi jatkaa elämässä eteenpäin ja esimerkiksi muuttaa.

Käsittelemättömien asioiden taakka

Tavaroihin sitoutuu paljon muistoja, tunteita ja tulkintoja erilaisista elämän tapahtumista. Ne eivät aina ole meille hyödyksi, vaan niistä voi tulla elämäämme painostava taakka. Menneisiin ikäviin tapahtumiin liittyvät tavarat voivat toimia laastarina, joka peittää avohaavan näkyvistä, mutta ei riitä parantamaan sitä.

Toteutumattomien toiveiden taakka

Moni meistä säilyttää tavaroita, joihin liittyy toiveita, jotka eivät koskaan toteutuneet. Tavarat muistuttavat pettymyksestä tai elämän epäonnistumisista, kun olisi parempi vain käsitellä menneet ja jättää ne taakse, elämänkokemuksina siinä missä muutkin.

Itsensä hyväksymättömyyden taakka

Tavoitevaatteet. Mitä muuta ne ovat kuin osoitus siitä, että on tyytymätön itseensä sellaisena kuin juuri nyt on? Että haluaisi olla toisenlainen, eikä hyväksy tämänhetkistä olotilaa?

Pölystä harmaat kuntoiluvälineet – sama juttu. Jos niitä ei käytetä, eivätkä ne ole iloa tuottava osa elämää, ne vain korostavat tunnetta siitä, että tulisi olla toisenlainen kuin on.

Itsetunnon sitominen tavaroihin

Moni sitoo itsetuntonsa omistamiinsa tavaroihin, aivan kuin tavaroilla olisi todellista merkitystä sen suhteen, miten arvokkaita tai elämässä menestyneitä olemme. Tällainen ajattelutapa on markkinamiesten unelma. Omasta arvostaan epävarmalle ihmiselle on helppo myydä erilaisia tuotteita, kun tämä kuvittelee voivansa tulla niiden avulla hyväksytymmäksi, suositummaksi, kauniimmaksi, menestyneemmäksi, arvostetummaksi… Uusia, tavoiteltavia tavaroita tulee jatkuvasti, joten tyytymättömyys on taattu.

Sisäiseksi tehtävälistaksi muuttuvat tavarat

Kun tavaroita on paljon ja aikaa on vähän, mukavienkin tavaroiden käyttäminen voi alkaa tuntua työltä. Tavarat alkavat tuntua vaatimukselta tehdä niillä jotakin.

Elämä voi tuntua vaikealta, vaikka kyse on vain tavaroista

”Ei tästä mitään tuu!” oli yleinen lausahdus minun suustani, kun tavaroiden vähentäminen oli vielä alkutekijöissään. Kaikki tekeminen oli korkean kynnyksen takana, elämä tuntui vaivalloiselta ja maailma ikävältä paikalta. Elämä tuntui olevan täynnä vastuksia.

Noista ajoista mikään muu osa-alue elämässäni ei ole muuttunut kuin tavaran määrä, mutta elämäni on aivan toisenlaista. Näen elämän positiivisena, luotan asioiden onnistumiseen, luotan itseeni ja saan asioita aikaan. Liiallinen tavaramäärä sai koko elämän näyttämään kurjalta.

Muu, mikä?

Millaista painolastia sinä olet huomannut tavaroiden tuottavan?

7 kommenttia artikkelissa “Tavaroiden moninainen taakka

  1. Kiitos hyvästä kirjoituksesta, puit taas kerran ajatukseni sanoiksi 🙂 Oletko muuten koskaan miettinyt, että kokoaisit nämä upeat kirjoituksesi yksiin kansiin? Olen nimittäin monesti suunnitellut, että pitäisi tulostaa nämä kaikki ajatuksesi paperille, etteivät ne katoa ajan myötä tänne bittiavaruuteen. Tulostekasan sijasta oli upeaa, jos mietteitäsi voisi lukea kompaktisti kirjasta sängyssä, junassa, bussissa, teltassa, missä tahansa riippumatta nettiyhteydestä 😉

  2. Kiitos tästä blogista ja aivan uskomattoman hienosta ja mielenkiintoisista, syvällisistä kirjoituksistasi. En ole koskaan vielä tainnut kommentoida mitään, mutta luen huolella postauksesi jotka ovat saaneet minut miettimään montaa asiaa elämässäni uudelta kantilta. Joten suuri kiitos!

  3. Loistava kirjoitus! Ja hyvä ajatus tuolla aiemmassa kommentissa. Mielelläni lukisin kirjoittamaasi kirjaa…

    Olen saanut tästä blogista sen tarvittavan alkusysäyksen tavaroiden karsimiselle ja sen miettimiselle, mikä on oikeasti tärkeää. Eivät ne edesmenneet ihmiset tule takaisin, vaikka säilyttäisin HEILLE tärkeitä tavaroita. Ja muisteluun ei tarvita yhtään mitään. (Poikkeuksena lapset, heille voi hyvin harkiten jättää jotain muistoesineitä.)

    Ja sekin ajatus on vahvistunut, että ei tämä maailma voi perustua jatkuvaan kuluttamiseen…

  4. Ehkä olen jotenkin ylitunteellinen monen ihmisen mielestä, mutta koen voimakkaasti tavaroiden tuottaman painolastin. Yhä edelleen heittäisin kaaressa pois lapsen hautajaisissa käyttämäni vaatekerran, mieluiten polttaisin koska tuli tuntuu jotenkin puhdistavalta.

    Mietinkin omaa ristiriitaisuuttani. Jos ympäristöarvot ovat itselleni tärkeitä, eikö minun sitten pitäisi nimenomaan kuluttaa tavarani loppuun asti ja olla marttakerholaisen järkevä ja säästäväinen?

    Tunnen useamman ihmisen jotka ovat eron hetkellä heittäneet vihkisormuksen vesistöön. Mikä vapauttava tunne kun sormus uppoaa veden syövereihin. Jälkiviisaiden neuvot romukullan ostajista, kierrätyksestä ja rahan hukkaanheittämisestä kaikuvat kyllä tuossa tunnekuohussa varmasti kuuroille korville.

  5. Kannatan kirjan kirjoittamista. Olen tallentanut koneelleni blogipostauksen ”Arjen pienet valinnat ja aika” Julkaistu helmikuu 9, 2015 by Tuulia. Äänestäisin sen kirjaan 🙂

  6. Kiitos teille kaikille kauniista kommenteistanne! Kohta neljä vuotta olen kirjoittanut tätä blogia, mutta minun on vieläkin vaikea ymmärtää, että tällä on oikeasti merkitystä. Usein viilaan kirjoituksia tuskallisen pitkään ja mietin, että onko tässä kaikessa mitään järkeä…

    Kirjan kirjoittaminen. Voi maailma teitä. En ole ajatellut kirjan kirjoittamista, kuin hetken silloin kun joku on siitä kysynyt. Blogin tekstikokoelma tuntuu ainakin minusta niin hajanaiselta, että kirjan koostaminen olisi valtavan työn takana. Minulta ei löydy kunnianhimoa. Ja olen todella stressiherkkä. Ajatuskin kirjan kirjoittamisesta… se saa blogin tuntumaan vapaudelta. Ymmärrän kyllä hyvin kirjan edut blogiin nähden, ja paperilta lukemisen ruudulta lukemiseen verrattuna.

    Lupaan, että tämä blogi ei katoa yhdessä yössä, yhtäkkiä ja ilmoittamatta. Kerron kun blogi lakkaa päivittymästä, ja sen jälkeenkin jätän sen nettiin, ainakin joksikin aikaa. En ole lopettamassa, vaikka välillä tosiaan tuntuu siltä, että monettako kertaa mahdan toistaa itseäni, vain vähän eri kulmasta. Toisaalta blogin lukijakunta ei ole alusta loppuun asti sama, vaan uusia tulee matkaan reitin varrelta. Kaikki eivät lue jokaista kirjoitusta blogin alusta asti, joten kenties jonkinlainen teemojen toistuminenkin on ihan ok.

    Olen kiitollinen teistä, arvostuksestanne, kauniista sanoistanne. Ja vähän hämilläni, edelleen, vielä vuosien jälkeenkin.

  7. Vastaan vielä pariin ajatuksia herättäneeseen kommenttiin.

    k: Kiitos ajatuksistasi! Kirjoitin edesmenneiden ihmisten tavaroihin liittyen, teksti tulee julkaistuksi kuukauden sisällä. Näkökulma on ehkä vähän epätavanomainen, mutta ajattelin, että se saattaisi kiinnostaa.

    Kama: Minä myös koen tavaroiden painolastin herkästi, niistä tulee paljon helpommin taakka kuin ilo. Ymmärrän hyvin ajatuksesi, että tekisi mieli polttaa lapsen hautajaisissa käytetty asu. En minäkään pystyisi sitä katsomaan. Vesistöihin päätyvät vihkisormuksetkin kuulostavat ymmärrettävältä ratkaisulta, voin kuvitella miten helpottavalta ja puhdistavalta voi tuntua vain viskata sormus niin pitkälle kuin saa. Aina ei voi olla marttakerholaisen järkevä ja säästäväinen. Ei tarvitse olla. Se on inhimillistä.

    minierkki: Kunnia päästä koneellesi. 🙂 On mielenkiintoista kuulla, millaisia kirjoituksia ihmiset ovat kokeneet merkityksellisiksi. Luin tuon tekstin itsekin, ja kieltämättä se on tästä vuosien kokoelmasta aika hyvä valinta. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s