Digitaaliraivaus – osa 2

Keskityin aiemmassa digitaaliraivausta käsittelevässä postauksessani tietokoneella olevien aineettomien kohteiden karsimiseen. Tässä toisessa osassa käyn läpi konkreettisia tavaroita.

1. Johdot

Olen karsinut johtoja useampaan kertaan. Joitakin vuosia sitten harvemmin tarvittavia johtoja, muita sähkötarvikkeita ja elektroniikkaa oli täyteen ahdettu, suurehko muovilaatikollinen. Tämän lisäksi meillä molemmilla oli oma laatikkomme usein tarvittavia johtoja ja esimerkiksi muistitikkuja, mp3-soitinta ja muita vastaavia varten.

Edellisessä johtoraivauksessa erilaisten laitteiden mukana tulleet tarpeettomat johdot päätyivät kierrätykseen, joku keräsi erilaiset kaapelit kierrätyshuoneesta omiin tarpeisiinsa. Päätimme myös, että näin pienessä kodissa elämä on pystyttävä järjestämään ilman jatkojohtoja, joten luovuimme myös niistä. Voi olla, että tarpeettomia johtoja ei enää löydy.

Raivauksen tulos?

Aiempi karsinta oli ollut tehokas, eikä turhia johtoja enää löytynyt.

2. Pienelektroniikka (digikamerat, muistitikut ja -kortit, mp3-soittimet, kuulokkeet, matkapuhelimet, ulkoiset kovalevyt jne.)

Tekniikka on kehittynyt viimeisten vuosikymmenten aikana nopeasti. Laitteita uusittaessa vanha elektroniikka ja pieneksi jääneet tallennusvälineet unohtuvat helposti laatikon pohjalle. Monesta kodista löytyy myös käytöstä poistettu, tai useampikin, matkapuhelin. Meiltäkin löytyi vielä vähän aikaa sitten yksi pikkuvikainen ”varakännykkä”, ja toinen oli lähdössä kierrätykseen, kunnes omani hajosi ja päädyin ottamaan jälkimmäisen käyttööni.

Vähensin aiemman johtoraivauksen yhteydessä myös muita sähkötarvikkeita ja elektroniikkaa. Silloin kierrätykseen lähti esimerkiksi kuulokkeita, mp3-soittimia, kaukosäätimiä, kännyköitä, digikamera ja langaton hiiri. Ennen pursuilleeseen laatikkoon jäi silloin jäljelle niin vähän, että siirsin osan johdoista käyttäjänsä laatikkoon ja loput sähkötarvikkeet yhteen cd-romien ja käyttöohjeiden kanssa.

Jostakin syystä nämä johto- ja elektroniikkalaatikot tuntuvat olevan omituinen runsaudensarvi, joiden ajantasalla pitäminen vaatii tavallista enemmän keskittymistä. Olin jo aloittaessani aika varma, että tarpeetonta löytyisi tälläkin kertaa.

Raivauksen tulos?

Useita muistitikkuja ja muistikortti, joiden tallennustilavuus on jäänyt ajastaan jälkeen. Vielä pakkauksessaan olevat, käyttämättömät kuulokkeet.

Jos saisin päättää, uuden matkapuhelimen mukana ei tulisi kuulokkeita – siis näitä karmeita, korviin istumattomia muovinkappaleita. Tarvittaessa ostaisin mielelläni hyvin muotoillun tuotteen. Vuosien mittaan kertyneistä kuulokkeista meillä on käytetty vain yksiä, kaikki muut ovat päätyneet pakkauksissaan kiertoon.

Mainitsemani pikkuvikainen varapuhelin sai vielä jäädä. Voin käyttää sitä taskussa kulkevana kamerana ja tarvittaessa, sen äänivioista huolimatta, myös puhelimena. Nykyisen, toistaiseksi kierrätykseltä säästyneen, puhelimeni kameran linssi on huollossa saatu niin täyteen likaa, että sillä otetut kuvat eivät välttämättä silmiä hivele.

3. Käyttöohjeet ja takuukuitit

Käsi ylös, moniko teistä lukee uuden laitteen käyttöohjeet, ja palaa niihin myöhemmin uudelleen? Omalta kohdaltani on sanottava, että suurin osa käyttöohjeista saisi levätä rauhassa laatikossaan, jos olisin kaikki säilyttänyt. Luen ohjeet läpi, ja päätän saman tien kannattaako niitä säästää – useimmiten se on turhaa.

Joka laitteen mukana ei enää tule käyttöohjeita, mikä sopii minulle oikein hyvin. Onneksi meillä ei enää ole vaikeakäyttöisiä laitteita, joiden yhtä vaikeaselkoisiin ohjeisiin oli palattava yhä uudelleen. Minimalismin myötä meillä on muutenkin yhä vähemmän erilaisia laitteita ohjeineen.

Karsin joitakin vuosia sitten käyttöohjeet, joita oli kertynyt suurehko laatikollinen. Kokeilin etsiä tarvitsemani ohjeet netistä ja sain lähes jokaisen tallennetuksi koneelleni: hakukoneeseen vain laitteen merkki ja mallinumero sekä sana ’käyttöohje’ tai ’manual’. (Myös täältä voi etsiä, itselläni ei ole kokemusta miten hyvin tietokanta toimii.) Muutamia käyttöohjeita meillä on paperisina, koska ne ovat tuntuneet tarpeellisilta säilyttää tai tulleet edellisen karsinnan jälkeen. Voi olla, että tarpeetonta löytyy.

Takuukuitit käyn säännöllisesti läpi ja poistan vanhentuneet. Edellisestä kerrasta on jonkin verran aikaa, joten poistettavaa saattaa löytyä.

Raivauksen tulos?

Olin säästänyt sauvasekoittimen käyttöohjeesta muutaman sivun ja poistanut loput. Laite on ainakin kymmenen vuotta vanha, enkä ole katsonut ohjeita ostopäivän jälkeen kuin niitä karsiessani. Huomasin siinä olevan huolto-ohjeita, jotka olin unohtanut, joten etsin käyttöohjeet netistä ja tallensin ne koneelleni. Pyykinpesukoneen, jääkaapin, polkupyörän ja kaapelimodeemin ohjeet tallensin myös ja laitoin paperiversiot paperinkeräykseen.

Säästin ainoastaan ompelukoneen käyttöohjeen, sillä sitä ei netistä löytynyt. Osan tallennetuista ohjeista poistin, sillä laitetta ei enää ollut. Takuukuiteista löytyi muutamia poistettavia.

4. Cd-romit

Tämä kategoria on hankala. Laitteiden tai tietokoneohjelmien asennuslevyt tuntuvat tärkeiltä säilyttää, mutta yhtä ainoaa kertaa koko sinä aikana kun minulla on ollut tietokone, niitä ei ole asennuksen jälkeen tarvittu. Eikä aina edes silloin, kun olen etsinyt asennusohjelmat netistä, muistamatta koko asennuslevyä.

Mikä cd-romin tarkoitus on ollutkin, niitä on poistunut meiltä vain laitteensa mukana, muuten olen ne säästänyt.

Raivauksen tulos?

Huomasin, että minulla ei ole enää ainoatakaan cd-romia, vaan kaikki kahdeksan ovat kumppanini – jolla ei ole cd-asemaa käytössään. Hmm. Osa levyistä päätyi tarpeettomina roskiin. Yhden sisällön siirsin Dropboxin kautta kumppanini koneelle. Joitakin jäi, kunnes hän saa selvitettyä niiden tarpeellisuuden.

Lopuksi

Johto/käyttöohje/takuukuittilaatikosta lähti sen verran tavaraa pois, että päätin poistaa koko laatikon. Järjestin haitarikansiooni, jossa säilytän ns. tärkeitä papereita, lokerot käyttöohjeille ja takuukuiteille. Johdot laitoin käyttäjänsä omaan johtolaatikkoon ja huoneistoa koskevat sähkötarvikkeet työkalulaatikkoon.

Muutama vuosi sitten meillä oli suurehko laatikko käyttöohjeille, toinen samanlainen johdoille, pienempi laatikko cd-romeille ja lisäksi kaksi pienempää laatikkoa kummankin omille sähkötarvikkeille ja -johdoille. Suurin osa oli vain säilytyksessä, ei käytössä.

Olen tyytyväinen, että enää on vain molempien omat laatikot, joiden riittävän pieni koko ehkäisee hyvin turhien sähkötarvikkeiden säilyttämistä. Säilytettävien papereiden määrä on myös vähentynyt paljon: kummallakin on oma haitarikansionsa, ja se riittää.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s