Mitä minimalismilta toivoin ja miten se pääsi yllättämään

Löytäessäni minimalismin nelisen vuotta sitten, en osannut aavistaakaan, mitä kaikkea se toisi tullessaan.

Halusin elämästäni yksinkertaisempaa. Halusin vähemmän tavaroita ympärilleni. Ne veivät aikani ja voimani, olin lopen kyllästynyt siihen, miten ne hallitsivat minua. Halusin päästää irti epäolennaisesta ja keskittyä siihen, mikä on merkityksellistä.

Tavaroiden vähentäminen toi energiaa, sillä näin konkreettisesti, millainen vuori ajanhukkaa poistui kotoamme. Ei enää jatkuvia valintoja, loputonta järjestelyä, toimimattomia ja ahtaita kaappeja, siivousta vaikeuttavia, liiallisia koristeita ja tiellä olevia tavaroita.

Tärkeiden ja iloa tuottavien tavaroiden seulominen kaiken kotiin kertyneen keskeltä opetti minulle paljon itsestäni. Se sysäsi liikkeelle muutoksen ajattelussani ja elämän kokemisessa. Valheelliset ja tehokkaan markkinoinnin luomat merkitykset, joita olin tavaroille aiemmin antanut, pyyhkiytyivät pois yksi kerrallaan. Jäljelle jäi vain olennainen.

Usein asioiden oikean laidan näkee vasta, kun niitä katsoo kauempaa.

Kun katson ajassa taaksepäin, huomaan, miten materia ja markkinointi minua aikoinaan pyörittivät. Minua, mielestäni varsin maltillista ja kriittistä kuluttajaa, joka ei juuri turhia ostellut.

Tavara vei suuren osan ajastani ja ajatuksistani. Selasin mainoksia ja katalogeja, luin sisustuslehtiä ja haaveilin tavaroista, kävin alennusmyynneissä, kiertelin kaupoissa ja piristin itseäni tavaroilla. Katsoin kotiani miettien, miten sitä voisi muuttaa, piristää ja parantaa. Samoin ajatuksin katsoin itseänikin.

Annoin tavaralle tolkuttoman paljon merkitystä. Annoin sen vaikuttaa mielialaani, käsitykseeni itsestäni, omasta arvostani ja kodistani.

Kaikki tuo tuntuu nyt hyvin vieraalta, kuin toiselta maailmalta. Elämältä, jota en enää ymmärrä. Annoin elämäni tehokkaan markkinointikoneiston käsiin. Annoin sen vaikuttaa elämäni sisältöön ja merkitykseen. Mitä siltä sain?

Ennen kaikkea tyytymättömyyttä. Maailmassa oli valtavasti kaikkea kivaa, mitä minulla ei ollut, ja mihin minulla ei ollut varaa. Näin itsessäni ja kodissani korjattavia puutteita. Jatkuva uusien tavaroiden katselu sai minut kyllästymään omiini, ja kotini näyttämään kulahtaneelta ja nuhruiselta.

Velkaa en sentään saanut aikaan, mutta kaikki meni mitä tulikin. Muistan miten maksoimme usein ruokaostoksia luoton puolelta, kun käytössä olevia varoja ei enää ollut. Suuremmat mieliteot tuntui tavalliselta maksaa luotolta (kaikki maksettiin seuraavassa kuussa pois, ilman korkokuluja), mutta ruokaostosten maksaminen luotolta hävetti minua joka ainoa kerta.

Muistan miten sanoin tuohtuneena pankkineuvojalle, että ei minun tuloistani ole mahdollista säästää. Pidin häntä elämästä vieraantuneena ääliönä, kun edes ehdotti moista.

Miten paljon elämäni onkaan muuttunut. Miten paljon minä olen muuttunut.

Tarpeettomien asioiden vähentäminen elämästä lisäsi aikaa ajatella. Elämää, maailmaa, itseäni, muita, näiden suhdetta.

Kun lakkasin antamasta materialle enemmän arvoa kuin se ansaitsee, löysin elämääni turvallisuutta. Aloin luottaa tulevaisuuteen ja itseeni. Vahva menettämisen pelkoni väheni.

Irrottauduttuani kulutuskeskeisestä elämäntavasta, ja vähennettyäni suuren määrän tavaraa, löysin tyytyväisyyden siihen mitä minulla on. Samalla sitten kun jäi menneisyyteen.

Ilokseni jouduin myöntämään pankkineuvojani olleen oikeassa. Pienistä tuloistani huolimatta voin säästää. Sitä saa kulumaan yllättävän paljon rahaa ostaessaan ”vain tarpeellista”…

Kieltäydyin tuntemasta kiirettä, ja opin olemaan läsnä kuluvassa hetkessä. Tuo yksi ainoa päätös muutti elämäni huomattavasti merkityksellisemmäksi. Se valoi minuun tyyneyttä ja rauhaa.

Kohdistin katseeni uudella tavalla ja elämä täyttyi kauneudesta. Pieniä, arkisia ilon aiheita alkoi löytyä tulvimalla. Kiitollisuutta ei tarvitse etsiä, se on tässä.

Opin hyväksymään elämän sellaisena kuin se on, haluamatta muuttaa sitä toisenlaiseksi. Tuli mitä tuli, selviän siitä.

Aloin nähdä ja kuulla kumppanini paremmin. Arvostaa häntä sellaisena kuin hän on. Katsoa hänessä asioita, joilla on merkitystä, ja ohittaa epäolennaisuudet. Samaa harjoittelen suhteessa muihinkin ihmisiin.

Tässä sitä nyt ollaan.

Toivoin minimalismilta helpotusta arkeeni ja enemmän aikaa itselleni tärkeille asioille.

Olen saanut kokea asioita, suuria ja merkityksellisiä, joita en uskonut koskaan voivani saavuttaa. Tässä on niistä vain osa, listaa voisi jatkaa edelleen. Elämäni on keventynyt huomattavasti.

Kuulostihan se ymmärrettävältä, että kun kuorii turhan pois tieltä, olennainen pääsee nousemaan esiin.

Mittakaava vain pääsi yllättämään.

7 kommenttia artikkelissa “Mitä minimalismilta toivoin ja miten se pääsi yllättämään

  1. Todella ihana kirjoitus. Koen minimalismin tuoneen elämääni samoja asioita kuin sinäkin. Matka toki jatkuu edelleen niin kuin sen kuuluukin. Mietin juuri eilen illalla, että haluaisin kirjoittaa minimalismista mutten tiennyt mistä näkökulmasta aloittaa pohdinnat. Sinun kirjoituksesi toi taas uutta ajateltavaa ja inspiraatiota.

  2. Minulla on paljon tavaraa, astioita, sisustus juttuja, kirjoja jne. Ja jokainen tavara on minulle valtava ilon aihe. En koe että mikään tavara vie minulta aikaa tai saa minut kärtyiseksi. Olen 100 % eri mieltä kuin sinä. Mutta erimieltä saa ollakkin.
    Olen sun blogissa eka kertaa ja toivon että tulet vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

  3. Ihana kirjoitus! itse olen vielä matkalla, ja matkan alkupäässä, mutta toivon todellakin että jossain vaiheessa olen samassa pisteessä kuin sinäkin! 😉 Olen lopen uupunut ja kyllästynyt tämän päivän kiireeseen, ostamiseen ja aina vain enemmän ajatteluun.Haluan tuntea että on aikaa elämiseen ja nauttimiseen, että näen ihmiset jotka ovat ympärilläni ja minulla on aikaa heille.
    Ja se on totta että kun on siinä elämän mylleryksessä, ei huomaa miten voisi edes hiljentää vauhtia, mutta kun edes vähän jarruttaa, ei halua palata siihen hullun myllyyn josta on pääsemässä pois ( tai jo päässyt pois) ;))
    Kiitos sinulle kun jaksat kirjoittaa meille muille, inspiroida meitä! Itse olen huono kirjoittamaan, mutta kun luen tekstejäsi, niin osuvat kyllä useimmiten niin naulan kantaan oman ajatusmaailman kanssa.

  4. Kiitos loistokirjoituksesta! Usein minimalismi keskittyy materiaalin karsimiseen ja juuri tuo kirjoittamasi itselle merkityksellisten suhteiden, kokemusten ja elämysten eläminen jää. Olemme perheen kanssa tehneet matkaa minimalismiin viimeiset kolme vuotta ja olemme materiaalimielessä lähellä minimiä. Toki huomaan että minimaalia kohden mentäessä kuorii aina uuden ja uuden kerroksen tavaraa ja asioita ympäriltä. Tarve on yhä vähemmälle ja vähemmälle. Edelleen selailen kauniita kuvia kuvien jakopalveluissa kuitenkaan kokematta halua hankkia itselle näkemääni. Teen ikäänkuin elämysmatkoja kuvien maailmaan. Matkaa kuitenkin on tuohon tietoiseen läsnäoloon. Digipaasto olisi myös paikallaan. Ehkäpä kesä innostaa digiajan sijasta luontoon ja pyöräilemään. Aurinkoa kevääseesi ja kiitos hyvästä blogista.

  5. Kiitos teille kaikille kommenteistanne ja kauniista sanoistanne!

    Talous haltuun: Kannustan lämpimästi kirjoittamaan minimalismista, jos se tuntuu tärkeältä! 🙂

    piia/aurinkokujalla: Me ihmiset saamme iloa kuka mistäkin, ja niin on hyvä. Pääasia, että se oma tie löytyy, joka saa elämän tuntumaan itselle juuri sopivalta. Poikkean kurkkaamassa blogiasi. 🙂

    Benita: Kiitos kannustuksesta! Tuli tarpeeseen juuri tänään. Toivon sinulle antoisaa matkaa irti kaikesta siitä, mikä tekee elämästä välillä niin kovin uuvuttavaa. 🙂

    TT: Tuo on niin totta, että minimaalia kohti mennessä tulee kuorineeksi yhä uudelleen kerroksia tavaraa ja asioita ympäriltä. Huomaa tosiaan tarvitsevansa yhä vähemmän. Se on todella vapauttavaa. Kesä, luonto ja pyöräily – loistosuunnitelma! Aurinkoa myös sinun ja perheesi kevääseen!

  6. Aloin miettimään asioita, joita olen pystynyt muuttamaan omassa käytöksessäni. Ensin ajattelin että en mitään, mutta kyllä sittenkin. En enää osta kirjoja, ellen ole lainannut kirjastosta ensin. En tilaa lehtiä, vaan käytän kirjastoa. Kierrätän kaiken mitä voi. Ostan vain tarpeeseen. Kaapeissa ei ole yhtään tyhjää hyllyä, mutta ehkä jonain päivänä!

  7. Kiitos kommentistasi k! Nuohan ovat oikein hyviä muutoksia. Kun tavaran sisääntulon saa kuriin, ja vähentää turhia tavaroita, niin ajan kanssa niitä tyhjiä hyllyjäkin saattaa ilmaantua. 🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s