Uutisalakuloa ja sisustuslehtiä

Olen alkuvuoden aikana seurannut uutisia ja politiikkaa tavallista enemmän. Uutiskevät on ollut raskas, ja sillä on ollut vaikutuksensa mielialaani.

Kun kaipaan kevyttä vastapainoa, tartun usein kirjaan. Jos sekin tuntuu liian raskaalta, yritän löytää kiinnostavan lehden luettavaksi. Välillä kaipaan nähdä kuvia kauniista kodeista ja luen sisustuslehtiä.

Olin aikoinaan sisustuslehtien suurkuluttaja. Lopetin niiden lukemisen pitkäksi aikaa, kun huomasin, miten paljon tyytymättömyyttä ja ostomielitekoja ne herättivät. Minimalismin löydettyäni myös lehtien tavarakeskeisyys alkoi häiritä.

Tauko sisustuslehdistä teki hyvää. Katson niitä aivan eri tavalla kuin ennen. Minusta on tullut valikoivampi. On yksi lehti, joka saa minut ilahtumaan, muut nostattavat vain ärtymystä. Monen lehden henki on minulle liian kulutuskeskeinen ja suureellisuutta ihannoiva. En myöskään saa iloa sivukaupalla toistuvista tavaraesittelyistä ja mainoksista.

Olen ilokseni huomannut, että inspiroidun sisustuslehdistä eri tavalla kuin ennen. Saan inspiraatiota, joka ei johda tyytymättömyyteen ja tavaramielitekoihin vaan oman kodin arvostamiseen. Kun lasken lehden käsistäni, haluan pitää parempaa huolta kodistani, huolehtia sen kauneudesta. Järjestää tavarat paikoilleen ja siivota, käydä joskus ostamassa kukkia.

Muutama päivä sitten koin hyvin käytännönläheisesti, miten olen viimeisten vuosien aikana muuttunut. Olin viettänyt useamman tunnin kiinnostavan sisustuslehden parissa. Oloni oli kevyt, tunsin virkistyneeni.

Menin kylpyhuoneeseen, laskin pesuvatiin vettä ja vaahdotin joukkoon saippuaa. Laitoin radion eteisen puolella olevan kenkäkaapin päälle. Istuin wc-pytyn kannelle, laitoin pesuvadin eteeni ja laskin jalkani lämpimään kylpyyn.

Olin juuri katsellut kuvia kauniista kodeista yksinkertaisine kylpyhuoneineen. Kun nyt katselin ympärilleni pikkuruisessa kylpyhuoneessamme, näin marmorikuvioidut laatat 1990-luvun lopulta. (Marmori, aito tai jäljitelmä, on aina ollut inhokkini.) Pesualtaan, jonka pinta oli kulunut. Muistin, että peilikaapin lamppu hajosi jo vuosia sitten. Pesuvadissa lämmitteleviä varpaita katsoessani en voinut välttyä huomaamasta kissanhiekka-astian edessä olevaa hiekkakasaa.

Huomioistani huolimatta tunsin oloni täydellisen tyytyväiseksi. Nautin veden lämmöstä ja musiikista. Minulla oli kaikki mitä tarvitsin. Tunsin kiitollisuutta onnestani.

Minimalismi on opettanut minut ajattelemaan yhä käytännönläheisemmin. Kylpyhuoneemme, olemattoman pienestä koostaan ja ulkoisesta vaatimattomuudestaan huolimatta, toimii. Siellä pystyy tekemään kaiken, mitä kylpyhuoneessa on tarpeen tehdä. Ja hassua kyllä, olen oppinut ohittamaan laattojen marmorikuviot ja näkemään vain niiden kauniin värin.

Elämästä nauttii aivan eri tasolla, kun oppii olemaan haluamatta. Kun osaa olla tyytyväinen siihen mitä on, tässä ja nyt.

Tyytyväisyyden lahja. Arvostan sitä korkealle.

5 kommenttia artikkelissa “Uutisalakuloa ja sisustuslehtiä

  1. Ihana kirjoitus! Olen itse entinen naistenlehtien suurkuluttaja. Tämä harrastus jäi aikanaan rahan ja ajan puutteen takia. Nykyään luen naistenlehtiä satunnaisesti ja olen itsekin huomannut suhtautumiseni niihin muuttuneen. Aikaisemmin katselin esim. muotikuvat ja mainokset sillä silmällä, että haluaisin juuri tuon vaatteen/kengät /meikit ja harmittelin että voi kun ne on minulle liian kalliita tai muista syistä minun ulottumattomissa. Nykyään luen lehtiä puhtaasti viihteen kannalta. Katson kauniita kuvia ja vilkaisen värikkäitä mainoksia. Totean, että onpas kivan näköistä ja tuollaistakin on maailmassa olemassa. Sitten laitan lehden pois ja jatkan puuhiani. Mainokset ja jutut eivät siis herätä enää tunteita, ainakaan negatiivisia. Näen myös entistä paremmin sen, että näiden lehtien tarkoitus on paitsi olla lukemista niin myös saada erilaisia tuotteita kaupaksi. Omaa elämää helpottaa kovasti kun koko ajan ei tarvitse ajatella uusien tuotteiden ostamista.

    • Kiitos kommentistasi, mimu! Tuo ”tuollaistakin on maailmassa olemassa” -ajatus on nykyään minullekin tavallinen suhteessa tavaroihin. Entinen tavaran haluaminen on muuttunut lähinnä ihmettelyksi ja uteliaisuudeksi, joka ei johda ostamiseen.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s