Tavarat tasoilla ovat osoitus vitkastelusta?

Luin kiinnostavan kirjoituksen, 7 Ways Clutter Is Ruining Your Life. Siinä väitetään, että tasoille kertynyt tavaroiden epäjärjestys on osoitus vitkastelusta. Kun katson, mitä meillä on tasoille päätynyt, en voi kuin allekirjoittaa väitteen.

Olohuoneen tasolta löytyy, omilla paikoillaan olevan lampun ja keraamisen rasian lisäksi, sekalainen kattaus tavaroita, jotka odottavat jotakin.

Maksamista odottava lasku. Lukemista odottavia lehtiä ja papereita, jotka nostin tasolle muistutukseksi. (Kaapissa ne unohtuivat. Nyt huomaan, ettei ole tämän pinon selvittäminen vain muistista kiinni.) Imurin suulake on jo hyvän aikaa odottanut kuljetusta paikoilleen siivoustarvikelaatikkoon.

Keittiön tasolla kattila kavereineen odottaa tiskaajaa. Pino papereita odottaa selvittämistä. Eteisessä on näkyvillä enemmän tavaroita, jotka odottavat viemistä jonnekin, kuin tavaroita jotka ovat siellä missä niiden juuri nyt kuuluukin olla.

Miksi tasojen tyhjinä pitäminen on niin vaikeaa?

Mikä ihme siinä on, että olemattoman pientä vaivaa vaativien asioiden kanssa tulee vitkasteltua? Siitä kun ei ole edes mitään hyötyä. On huomattavasti kevyempää tehdä pikkuasiat heti, kuin ryhtyä toimeen vasta sitten, kun niitä on kertynyt kymmenittäin.

Asian harmi ei ole siinä, että näiden kertyneiden pikkuhommien selvittämiseen menisi paljon aikaa. Usein koko sotku on aika nopeasti selvitetty. Ikävä juttu on, että kynnys jotakin odottavien tavaroiden selvittämiseksi kasvaa jokaisen tasolle päätyvän tavaran myötä – samoin epäjärjestys.

Todellisia syitä vitkasteluun on vaikea keksiä, kun kyse on tehtävistä, joista useimmat olisi saanut tehdyksi hyvinkin lyhyessä ajassa. Esimerkiksi tavaroiden paikoilleen palauttaminen ei kestä minuuttiakaan.

Kyse lienee epämukavuuden välttämisestä. On tullut valittua jotakin muuta, mukavampaa ja vaivattomampaa, tekemistä. Toisaalta jos aina osaisi tai jaksaisi ajatella pitkäjänteisemmin, epämukavuuden välttämistä olisi tehdä asiat saman tien valmiiksi, eikä jättää niitä odottamaan parempia aikoja.

Ei ole aivan ensimmäinen kerta, kun näitä asioita mietin. Alkaa tuntua siltä, että tasoilla ihmettä odottavat tavarat ovat meillä pysyvä ominaisuus, jonka suhteen kehitys on hyvin hidasta – liekö sitä luvassakaan.

Muistinpa juuri miksi ja miten aloitin tavaran vähentämisen.

Halusin omistaa mahdollisimman vähän tavaroita saatuani tarpeekseni siitä, että ne olivat aina tiellä ja niitä ajelehti kaikkialla! Kuljin asunnon tilasta toiseen ja keräsin näkyvillä olevista tavaroista kiertoon lähteviksi kaiken, mikä tuntui vain turhalta työltä ja tilantäytteeltä.

Teen samoin edelleen. Jos huomaan toistuvasti näkyvillä tavaran, jolle ei ole välttämätöntä tarvetta, poimin sen pois. Se on tähän mennessä osoittautunut toimivimmaksi keinoksi suitsia tavaroiden kertymistä vääriin paikkoihin.

Toinen toimiva keino on ollut yksinkertaistaa elämää joka kohdasta. Kun pyrkii tekemään kaikesta mahdollisimman yksinkertaista ja suoraviivaista, asiat eivät jää niin helposti roikkumaan.

Alussa mainitsemani kirjoituksen lopussa on video, jossa Marie Kondo auttaa uskomattomassa kunnossa olevan työpisteen siivouksessa. Tilanne tuntuu lavastukselta. Ei kai kukaan suostuisi vapaaehtoisesti tekemään töitä tuollaisen sotkun ja jopa roskan keskellä? Jos tilanne on todellinen, työpisteen käyttäjällä on oltava lehmän hermot.

10 kommenttia artikkelissa “Tavarat tasoilla ovat osoitus vitkastelusta?

  1. Ihan ensin; kiitos mahtavasta blogista ja inspiroivista ja ajatuksiaherättävistä kirjoituksista. Olet minun ehdoton minimalismiguruni. Olen jo vuoden ajan tehnyt kotona järjestelmällistä tavaroiden läpikäymistä. Ajatuksissa taustalla on ollut koko ajan putkiremontti ja siihen liittyvä reilun kolmen kuukauden asuminen väistöasunnossa oma koti pakattuna suojamuoveihin. Raivatessa yksi pääajatus on ollut tulevassa purkamisessa. Siinä, että kotiin palatessa meillä on jäljellä juuri ne tavarat, joita oikeasti tarvitsemme ja joille löytyy kotoa luontevasti paikka. Pakkaamismatka on ollut hyvin mielenkiintoinen. On ollut pakko ottaa kantaa menneisyyteen, tapoihin tehdä arjen askareita, harrastuksiin, pukeutumiseen… Tarttuminen kodin tavarasedimentteihin vaatii rohkeutta, mutta on palkitsevaa.
    Nyt putkiremontti on puolivälissä ja odotan jo kovasti, että pääsen uudistettuun kotiin järjestämään uudistetun (siis karsitun) tavaran järkeville paikoilleen.
    Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!

  2. Tämä ”tavarat tasoilla” on kyllä ikuisuusongelma. Ratkaisuyrityksiä olen tehnyt, mutta aina tilanne ajautuu tasojen täyttymiseen. Tosin täytyy myöntää, että itselläni tilanne on vuosien varrella parantunut sen myötä, kun olen oivaltanut omaa toimintaani tässä asiassa.

    Olet aivan oikeassa siinä, että yleensä ne kasaantuneet tavarat olisi nopeaa laittaa takaisin paikalleen. Näistä tavaroista selviääkin helposti. Mutta olen huomannut, että itselläni tasoille kerääntyvät tavarat ovat niitä, joille pitäisi tehdä jotain ennen kuin ne voi laittaa johonkin tai sitten ne ovat tavaroita, joilla ei ole paikkaa (eli pitäisi keksiä paikka). Eli tavaran poistaminen tasolta ei ole nopea ja helppo homma. Tähän kun yhdistää kiireen (+ minimaaliset kaappitilat), niin johan tavarat alkavat levitä.

    Uskon, että tähän asiaan auttaa ainakin jossain määrin se, että ymmärtää, miksi ja mitä tavaraa jää lojumaan. Lisäksi kaikille tavaroille olisi hyvä olla oikea paikka jossain määritettynä.

    Jatkan silti tuskastelua tämän asian kanssa, kun ei tämä ongelma ole helposti ratkaistavissa, näköjään. Ehkä jonain päivänä homma toimii 🙂 (En minäkään ymmärrä, miten jotkut pystyy työskentelemään tai elämään karmean sotkun keskellä, mutta kun olen oikeassa elämässä nähnyt sellaisia, niin kai sekin joiltain onnistuu…)

  3. Työntekijän työpiste oli kyllä sotkuinen, mutta ei minusta mitenkään aivan uskomaton. 🙂 Ongelmallista oli, että siinä oli niin paljon sellaista tavaraa, joka ei mitenkään liittynyt työhön – kaikenlaista ruokaa, kosmetiikkaa jne. Sen sijaan mielestäni itse amerikkalaisen artikkelin syyllistävä sävy ”sotkua” kohtaan oli turha, ainakin kun ajattelen tiettyjä ammattiryhmiä. Voin vilpittömästi sanoa, etten koskaan ole tavannut sellaista produktiivista professoria, jonka tavarat olisivat kamreerimaisessa järjestyksessä. Sama pätee varmaan myös esimerkiksi tekstiilitaiteilijoihin ja moniin muihin luovan työn tekijöihin. Heidän näkökulmastaan tavarat tuskin ovat sotkussa, koska he itse tuntevat pinojen tai läjien logiikan.

  4. Tunnistan tämän itsessäni. Tavarat jäävät lojumaan, vaikka helpoin olisi vain käyttää saman tien se kymmenen sekuntia niiden hoitamiseen. Lisäksi joskus jätän jostain syystä viemättä tavarat paikalleen, vaikka se paikka on todennäköisesti kahden metrin säteellä.

  5. Odotin jotain kaameaa avatessani linkin. Joo ei ollut. Tarina tosielämästä:

    Helsingin yliopistolta oli jäämässä professori eläkkeelle. Hän oli saanut yo:lta palkallista lomaa opetustyöstä 3kk ajaksi ennen eläkkeelle jäämistään, että hän ehtisi siivota työhuoneensa. Ei ehtinyt. Eläkkeelle jäämisen jälkeen yo joutui palkkaamaan ihmisen siivoamaan proffan työpöydän. Hommaan meni vuosi, ja papereiden seasta löytyi tarkastettavaksi tuotuja graduja, opinnäytetöitä ja esseitä. Joillakin oli siis valmistuminen lykkääntynyt siksi, että työ oli kadonnut työpöydälle.

    Tilanne oli ehtinyt näin pahaksi, koska proffan työmäärää oli jatkuvasti kasvatettu, eikä hän ollut pyynnöistään huolimatta saanut palkata avukseen sihteeriä.

  6. Minä olen siis pahimman luokan vitkastelija, joka aina välillä ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa kaiken kuntoon huippuvauhtia.

    Jos laittaisin vaikka maksamattomat laskut johonkin tiettyyn paikkaan, niin ne varmasti unohtuisi sinne. Mutta jos ne ovat leviänä olohuoneen pöydällä, ne tulee varmasti maksetuksi ajallaan.

    Olen yrittänyt opetella laittamaan tavarat heti oikeille paikoilleen, mutta ei vaan onnistu ja se on kamalan tylsää. ”Ennemmin” siis siivoan sen vartin kerrallaan ja laitan kaikki tavarat paikalleen kuin käytän satunnaisesti puoli minuuttia ja laitan sen tavaran heti käytön jälkeen paikalleen 😀
    No ehkei ihan, mutta se on vaan niin vaikeaa. Kärsin siis sekasotkusta.

  7. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Linnea: Tuleva putkiremontti onkin näppärä keino motivoitua ylimääräisten tavaroiden raivaamiseen. Kirjoitit: ”On ollut pakko ottaa kantaa menneisyyteen, tapoihin tehdä arjen askareita, harrastuksiin, pukeutumiseen… Tarttuminen kodin tavarasedimentteihin vaatii rohkeutta, mutta on palkitsevaa.” Tuo on niin tuttua ja totta.

    Nan: Tuo on tärkeä huomio, että kannattaa etsiä tavaroiden tasoille jumittamisen syy. Jos tavaroille ei ole olemassakaan paikkaa, niin se on toki ongelma ja hankaloittaa siisteyden ylläpitämistä.

    L: Minusta huvittavinta oli, että hän oli säilönyt työpisteessään kasapäin papereita, jotka hän oli aikeissa läpi katsomatta laittaa suoraan roskiin. Miksi ihmeessä hän säilöi roskaa työpisteessään, kun muutenkin oli ahdasta? Järjestys ja sotku ovat suhteellisia asioita, kuka millaisessakin työpisteen siisteystasossa viihtyy, mutta roskan keskellä elämistä en tajua.

    iituv: Juuri näin!

    Aralia: Ikävä juttu. Toisaalta tuntuu, että kyky järjestää papereita aiheittain olisi voinut auttaa, etteivät tarkastamista odottavat paperit huku kaiken muun keskelle… Ei se toki lisää aikaa olisi tuonut, mutta ainakin olisi tiedossa, miten korkea pino odottaa tarkastusta.

    tp: Nuo maksamattomat laskut! Ne harvat paperilla tulevat pyörivät meillä aikansa keittiössä, siirtyen myöhemmin olohuoneeseen lähemmäs tietokonetta… Kirjoitit: ”Olen yrittänyt opetella laittamaan tavarat heti oikeille paikoilleen, mutta ei vaan onnistu ja se on kamalan tylsää.” Kamalan tylsää, niinpä! 😀

  8. Sitten kun – ja kenties vasta sitten kun – kotona on vain tarpeellisiksi ja mielekkäiksi katsotut tavarat, voi erilaiset kasat ja pinot pitää poissa pitkiäkin aikoja. Se onnistuu vain ja ainoastaan laittamalla kaiken lojuvan jokaikisen illan päätteeksi paikalleen. Yksinkertainen salaisuus on siinä, että kun tämän tekee joka ilta, ei kummoisia määriä tosiasiassa edes kerry. Kyse on myös päätöksestä: jos tämän PÄÄTTÄÄ tehdä joka ilta, voi tiellä pysyä pitkiäkin aikoja. Varsinkin, jos tekee säännöllisen viikkosiivouksen. Oma ennätykseni on 2,5 kk, ja parempaankin pystyisi melko helposti, jos päättäisi niin haluta.

  9. Hyvä menetelmä on myös syöttää laskut erääntymään jo ennakolta verkkopankkiinsa. Ei siis tarvitse maksaa mitään yhtään aiemmin kuin haluaa, mutta asia hoituu välittömästi. On muuten kumma, miten suurta nautintoa voi tuottaa asioiden hoitaminen välittömästi.

    Saumasta ratkenneet alushousut: neula esiin ja ompele. Mainoskatalogi, jonka ehdottomasti haluat jostain syystä selata: plärää läpi, 30 sekunnin päästä sen voi jo heittää pois. Vessan hajulukon puhdistaminen: hanskat käteen ja hommiin. Uuden tiivisteen hankkiminen lavuaariin: http://www.clasohlson.fi ja toimitus kotiin parissa päivässä. Tyhjät astiat ruoan jälkeen: pyöräytä tiskiharjaa pari kertaa ja homma on hoidettu.

    Enemmistön arjessa vastaan tulevista asioista voi hoitaa juuri NYT, koska todennäköisesti asia ei ole yhtään sen kiinnostavampi huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla tai viiden vuoden päästä.

    • Kiitos kommentistasi, Y-300000! Tuo on kyllä totta, että harva asia tulee kiinnostavammaksi, kun sen jättää odottamaan aikoja parempia.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s