Pelko myy

On kaksi asiaa, joiden avulla ihmisille on helppo myydä lähes mitä tahansa. Myös tuotteita, joita he eivät tarvitse – tai välttämättä edes halua.

Nuo kaksi tehokasta myyntiapulaista ovat pelko ja epävarmuus.

Vakuutukset. Korkokatot. Ravintolisät. Vitamiinit. Superfoodit.

Ihmiselämä on täynnä epävarmuustekijöitä. Tulevaisuus on tuntematon, voimme pelätä mitä se tuo tullessaan. Onko tulevaisuutemme turvattu? Terveytemme? Läheisemme? Omaisuutemme?

Kosmetiikka. Harrastukset. Vaatteet. Elektroniikka. Sisustustuotteet. Autot. Asunnot. Juhlapäivät. Lomat.

Yksi parhaista myyntivalteista on ruokkia ulkopuolelle jäämisen pelkoa. Olenko hyväksytty? Kuulunko joukkoon? Arvostetaanko minua? Erotunko muista ikävällä tavalla?

Epävarmuuksillamme tehdään härskisti kauppaa.

Kosmetiikka on malliesimerkki tuotevalikoimasta, jota myydään silkalla epävarmuudella. Välttämättömiä tuotteita koko tarjolla olevasta tuotearsenaalista on olemattoman vähän.

Siitä huolimatta, etten ole koskaan ollut kiinnostunut kosmetiikasta, en ole voinut välttyä kosmetiikkamarkkinoinnilta. Puhumattakaan kaikista niistä ”totuuksista”, joiden avulla meille kosmetiikkaa myydään:

Ihon sävyn ei sovi olla epätasainen.
Iho ei saa punottaa.
Iho ei saa olla kalpea.
Iho ei saa kiiltää.
Ihossa ei saa olla ryppyjä ja juonteita.
Tummia silmänalusia ei sovi olla.
Ihohuokosten tulee olla pienet.
Ihossa ei saa olla näppylöitä.
Ihossa ei saa olla mitään ”virheitä”.
Silmäripsien tulee olla pitkät ja kaarevat.
Silmäripsien tulee olla tummat tai värilliset, ei vaaleat.
Kulmakarvojen tulee erottua.
Kulmakarvojen tulee olla tietyn muotoiset.
Huulten tulee erottua.
Huulten tulee olla täyteläiset.
Silmien tulee korostua.
Hiusten tulee kiiltää.
Hiusten tulee olla paksut.
Hiuksissa ei saa olla niiden omaa rasvaa.
Hiusten oma väri on yleensä väärä.
Kasvojen luonnollinen muoto voi olla puutteellinen.
Oma luonnollinen tuoksu on pidettävä poissa.
Ihokarvoitusta sallitaan vain tietyissä paikoissa.
Ihon tulee olla sileä ja pehmeä.
Ihossa ei saa olla kuoppia eikä arpia.

Mistä tämänkaltaiset vaatimukset ovat tulleet? Kuka säätelee millainen on hyväksyttävä ulkonäkö? Siis naisen hyväksyttävä ulkonäkö – miehiähän tämä lista ei koske.

Markkinointikoneisto luo käsityksiä siitä, miten tulisi elää ja mitä tulisi kuluttaa ollakseen hyväksytty muiden silmissä. Se luo ongelmia, joista meidän olisi syytä huolestua, voidakseen myydä meille niihin ratkaisuja.

Meille kerrotaan, että tavarat ovat itseilmaisun väline. Pidämme tärkeänä miten pukeudumme ja millaisia tavaroita omistamme – emmehän halua ilmaista itsestämme vääränlaisia asioita. Ilmaisemme persoonallisuuttamme ja yksilöllisyyttämme, usein maailmanlaajuisesti myydyn massatuotetun tavaran avulla.

Jatkuvan kuluttamisen oikeuttamiseksi ja lisäämiseksi meille vielä kerrotaan, että säilytystilaa ei voi olla koskaan liikaa. Pienempiä ja edullisempia asuntoja myydään ”sijoittajille” ja ”ensiasunnon ostajille”, sillä eihän niiden tule muille kelvata, heidän odotetaan ostavan suurempaa ja kalliimpaa.

Kun riittävän moni elää markkinointikoneiston luomassa harhassa sitä kyseenalaistamatta, pelko ja epävarmuus pysyvät yllä.

Harva uskaltaa ottaa kovin suurta askelta toiseen suuntaan, sillä se tarkoittaa muista erottautumista. Ja sehän ei kaikille käy, koska mitä jos tuo erilainen onkin jotakin enemmän kuin minä? Hyväksytympi, ihaillumpi, arvostetumpi – parempi?

Epävarmuuden loputon kehä.

Kannattaako markkinointikoneiston luomia vaatimuksia ja odotuksia kuunnella? Mitä hyötyä siitä on?

Jos haluaa elää epävarmuudessa, pelossa ja tyytymättömyydessä, niin ilman muuta. Jos haluaa miettiä, omistaako nyt varmasti juuri ne tavarat, joita tällä hetkellä olisi hyvä omistaa antaakseen itsestään tietynlaisen vaikutelman, niin ehdottomasti.

Me emme ole mitä omistamme. Me emme lakkaa olemasta, vaikka lakkaisimme omistamasta.

Itseilmaisu tavaran avulla on harhaa. Se on silkkaa mielikuvitusta ja kulutuskulttuurin opettamia mielikuvia.

Jos kymmenen satunnaista, tuntematonta ihmistä kertoisi kotisi, tavaroidesi ja vaatteidesi perusteella millainen ihminen olet, saisit kymmenen erilaista vastausta. Yksilölliset kokemuksemme, mielikuvamme ja stereotypiamme vaikuttavat siihen, mitä muista ajattelemme. Näitä ajatuksia on mahdoton hallita yrittämällä omistaa oikeanlaiset tavarat.

Kulttuurimme on vahvasti kulutuksen ja markkinointikoneiston harhan kyllästämä. Voi viedä aikansa nähdä sen taakse. Kun näet, on helpompi irrottautua sen vallasta.

Millaista elämä on, kun ei tiedä sisustustrendeistä, kosmetiikkauutuuksista, muodista, trendikkäistä lomakohteista, minkä tahansa tuotteen päivitetystä versiosta ja kauppojen tämänhetkisestä valikoimasta? Mitä sellainen elämä antaa?

Vapauden?

6 kommenttia artikkelissa “Pelko myy

  1. Olipa hieno kirjoitus. Valitettavasti taitaa kuitenkin olla niin, että kirjoittamasi lista koskee nykyään myös poikia ja miehiä…Onneksi meillä on mahdollisuus herätä ajattelemaan asioita uudelta kannalta.

  2. Lista kauneuden ihanteista on kiinnostava. Aloin kyseenalaistaa median myymän ajatusmaailman ja tietoisesti kapinoida sitä vastaan viisi vuotta sitten. Heitin meikit roskiin, jätin säärikarvat ajamatta ja viime vuoden työstin hiuksiani jättämällä ne pesemättä useita viikkoja putkeen. Edelleenkään en meikkaa, en ajele säärikarvoja (enkä häviä miehelleni niiden komeudessa pätkääkään) ja hiusten pesussa olen päätynyt kahden viikon hoitoväliin.

    Silti on henkisesti todella vaikea päästää irti syvään juurtuneista uskomuksista kauneuden suhteen. Kesäisin tunnen erilaisuuden pistoksen ja, täytyy rehellisesti myöntää, häpeää kauniista karvoistani. Peittelin myös vahapintaisia hiuksiani ja opin tekemään hienoja kampauksia, joilla pahimmat kohdat saa hyvin piiloon. En halua missään nimessä palata takaisin median vallan alle, mutta on ahdistavan vaikeaa päästä häpeäntunteesta täysin eroon.

    Kirjoituksesi viimeiset kysymykset olivat myös osuvia. En seuraa noista mitään ja kyllä, tunnen vapautta elää juuri kuten koen itse parhaaksi ja sopivimmaksi minulle. Aina välillä törmään kuitenkin tilanteeseen, että olen näistä asioista todella ihan pihalla. En tosin tiedä, onko sillä väliä, että on pihalla. Ehkä hieman vähentää mahdollisuutta osallistua sosiaalisissa tilanteissa joihinkin keskusteluihin. Eipä siinäkään mitään menetä, korkeintaan tuntee itsensä hetkellisesti ulkopuoliseksi.

  3. Ah, miten virkistävää luettavaa! Ja niin totta! Kävelin muutama päivä sitten tavaratalon ohi, josta jostain syystä kaikui kadulle asti kosmetiikkakonsulentin puhe siitä, miten naisten (ja kai miestenkin) tulee valmistautua hellepäiviin ja sandaalikauteen. Ja miten kuulemma emme (kollektiivisesti kai) halua esitellä kuivia kantapäitä ja lakkaamattomia varpaita kaikelle kansalle. Ajattelin siinä kulkiessani, että mitä jos skandaalia uhmaten joku (vaikka minä) kulkeekin sandaaleissa kantapäät raspaamattomina ja varpaankynnet suht luonnontilassa. Mitä tapahtuu? Kaikkoaako ihmisarvo ja iskeekö salama?

    Kun tätä ihmisen roolia ja vastuuta kuluttajana (siis siinä mielessä, että meillä on vastuu kuluttaa) alkaa syvemmin miettiä, niin välitön reaktio on jonkinasteinen kapina. Onneksi se tuntuu myös luonnolliselta ja oikealta. Mutta niin syvällä siellä itsekin aina välillä vielä olen, että se ei aina ole niin helppoa. Onneksi kuitenkin jo paljon helpompaa!

  4. Juuri yksi päivä suihkussa ollessani katselin mieheni suihkusaippuaputelia. Siinä luki ”body, hair, face” ja jäin ihan miettimään, miksei naisille ole vastaavaa monitoimituotetta (tai sitten siellä miesten hyllyssä samanlaista mutta hajutonta vaihtoehtoa) tuolla marketeissa myynnissä. Sitten hymähdin ja ajattelin, että niinpä. (Myöhemmin muistin apteekissa myytävän Sebamed sarjan. Se olis kai lähimpänä tuollaista.)

  5. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Tiina: Nostan hattua kapinallesi! Minulle on mahdoton ajatus olla ajamatta säärikarvoja, sen verran miehekkäät ne ovat. Ymmärrän hyvin, että opittu häpeä istuu tiukassa.

    Annemari: Niinpä, mitä kauheaa tapahtuu, jos kulkee jotakuinkin luonnontilassa? Minua ottaa päähän kaikenlainen naisia kohtaan osoitettu markkinointipainostus. Pitäisi sitä ja pitäisi tätä, pitäisi panostaa siihen ja tähän, ja sitten tuo yritys luoda ulkopuolisuuden ja häpeän tunnetta, ellei toimi ulkopuolelta asetettujen ”sääntöjen” mukaan. Esimerkiksi tuo varpaankynsien lakkaus, siinähän ei ole järjen hiventäkään. Tosin jos minulta kysytään, niin aika harvoissa kosmetiikkatuotteissa on.

    Anna: Jutun juoni tuskin on se, että naisten ja miesten tuotteet poikkeaisivat toisistaan kovin paljoa. Naisille myydään joka asiaan eri tuote, koska se on mahdollista, naiset ostavat. Miehet ilmeisesti haluavat elää yksinkertaisemmin, joten heille myydään yksi tuote joka ajaa monta tehtävää. Veikkaan ettei tuo miesten tuote kovin paljon shampoosta eroa. Tuntuu siltä, että monessa putelissa on aika samanlaista tavaraa. Esimerkiksi puhdistusmaito on turhaa, kun saman asian voi ajaa kosteusvoiteella.

    Itse asiassa suuren osan pesuaineista voisi kyseenalaistaa kokonaan. Olen huomannut, että hiukseni ja etenkin päänahkani voivat sitä paremmin, mitä pidempään pysyn erossa pesuaineista. Hiusten rasvoittuminen ja päänahan hilseily vähenevät nopeasti, kun lopetan shampoon käytön. Palasaippuakin toimii shampoota paremmin. Vesi riittää puhdistuksessa pitkälle ihan ilman pesuaineita.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s