Varastojen aarteita

Taloyhtiössämme on tapana muutaman vuoden välein tilata pihaan roskalava. Näin myös vailla kuljetusmahdollisuutta olevat asukkaat pääsevät eroon suuremmista roskistaan, eivätkä ne jää täyttämään esimerkiksi yleisten tilojen käytäviä. Oli jälleen kevätsiivouksen aika.

Kun mahdollisuutta varastojen siivoukseen tarjottiin kuin hopealautasella, siitä ei voinut kieltäytyä. Kovin paljoa en odottanut varastoista lavalle vietäväksi löytäväni, sillä kävimme eniten käytetyn vinttivaraston läpi pari vuotta sitten.

Meillä on kolme varastotilaa. Kylmiö, vanha käytöstä poistettu kylmiö ja vinttivarasto. Lähtötilanteessa yksikään ei ollut tyhjillään. Kylmiössä oli vähiten tavaraa, joten aloitin siitä.

Visusti lukon takana säilössä oli neljä, aikoinaan ruokapiirin kuljetuspakkauksina toiminutta, pahvilaatikkoa. Lisäksi löytyi pino omenanmentävillä syvennyksillä varustettuja muovilevyjä, jotka eivät herättäneet mitään muistikuvia alkuperästään. Siinä kaikki. Laatikoiden pois vienti oli jäänyt, koska taloyhtiön pahvinkeräyslaatikko on usein liian täynnä, jotta sinne saisi suuria pahveja sopimaan. Kannoin kaiken roskalavalle.

Vintin vuoro. Ajattelin, että siellä on luvassa lähinnä suksien pussittamista ja muuta järjestelyä, mutta tulin pian toisiin aatoksiin.

Kaikki vähänkin pidempään koskemattomana ollut oli hienon hiekkapölyn peitossa. Aiemmin säilytettäväksi hyväksytty lampun säilytyslaatikko oli ottanut kosteutta. Nämä huomiot riittivät – miksi suojelisin tarpeettomia tavaroita pölyltä ja kosteudelta, kun voisin luopumalla päästä siitäkin vaivasta?

Olin ollut edellisellä siivouskerralla turhan hellämielinen. Nyt en heltyisi. Antaisin vain välttämättömän jäädä, kaikki muu saisi lähteä.

Silppusin nahistuneen pahvilaatikon jätesäkkiin. Heitin vihdoin pois lapsesta asti pitämäni kumisaappaat, ne olivat jääneet pieniksi eivätkä pitäneet enää vettä. Myös edellisellä siivouskerralla huolellisesti pussitetut kynnykset saisivat lähteä. Halusimme vuosia sitten lattiaremontin yhteydessä poistaa ne, miksi niitä edes säästimme? (Varmuuden vuoksi.) Missä ihmeen olosuhteissa muka haluaisimme laittaa ne takaisin paikoilleen?

Maalinsekoitustikkuja. Tarpeellisia maalatessa, mutta määrä olisi riittänyt kymmeniksi vuosiksi. En halunnut ottaa selvää, mihin kuntoon ne siihen mennessä päätyisivät. Kaksi pitkää puulistaa pätkisin sopiviksi, loput saisivat lähteä.

Roskan lisäksi löytyi myös kierrätettävää. Patjan säilytyspussia olin vaalinut kuin suurta aarretta. Se saisi säilöä makuuhuoneen nurkkaan unohtuneen, aikoja sitten liian pehmeäksi todetun patjan, josta vihdoin hankkiutuisin eroon. Uuteen kotiin pääsisi myös liian suureksi jäänyt matkakassi.

Vaelluskengät olivat vuosikausia odottaneet reipasta käyttäjää. Parin viime vuoden aikana useita pareja kenkiä on jäänyt pieneksi, joten päätin kokeilla miten vaelluskenkien laita on, ja tehdä sitten päätöksen niiden kohtalosta. Päätös oli helppo. Kengät olivat kuin jonkun toisen – aivan liian pienet.

Urheiluvälineitä oli pahvilaatikossa sekä vanhassa matkalaukussa, eivätkä pöly ja kosteus tehneet kummallekaan hyvää. Hankkisimme niiden tilalle yhden riittävän suuren muovilaatikon, joka pitäisi tavaroista parempaa huolta. Muutamien urheiluvälineiden kohtalon päättäisin kesän aikana. Jos käyttöä ei olisi, tai jos en nauttisi siitä, ne saisivat lähteä.

Vintillä meni odotettua pidempään ja puhti alkoi loppua. Pääasia oli huolehtia roskat roskalavalle, joten siirryimme entiseen kylmiöön ja päätimme jättää loppujärjestelyn seuraavaan päivään.

Entisessä kylmiössä säilytämme vain välttämättömiä tavaroita, sillä tila on tunkkainen. Askarteluhuoneen ja pyörävaraston läheisyyden vuoksi se on suksienvoitelutelineen, pyöränpumpun sekä maalien säilytyspaikka. Vanhoja maaleja ei saanut roskalavalle viedä, joten jätimme niiden karsimisen myöhemmäksi. Sen sijaan purin pois likaisen perunalaarin.

Kuvittelin vain nopeasti tarkastavani varastot, mutta toisin kävi. Aina ei ole kovin helppoa luopua kerralla kaikesta turhasta. Minkä taakseen jättää, löytää usein myöhemmin edestään.

Otan luopumiselle sen ajan mitä se vaatii. Haluan pysyviä tuloksia, en hankkia tavaroita myöhemmin uudelleen. Tavaran vähentäjänä olen varsin suoraviivainen, mutta välillä annan tavaroille aikalisän, selvittääkseni voinko varmasti luopua niistä.

Kun tavaraa käytetään harvemmin kuin siitä pyyhitään pölyjä, se on usein merkki siitä, että tavaran on aika lähteä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s