Miksi lahjat usein epäonnistuvat?

Näen asiaan kaksi selkeää syytä:

1. Lahjan vastaanottajaa ei tunneta riittävän hyvin.
2. Lahja annetaan omista, ei lahjan saajan, lähtökohdista käsin.

Moni antaa lahjoja omista lähtökohdistaan ja näkökulmastaan käsin, valiten tavaroita, joista itse pitää tai joita arvostaa. Mitä vieraampi lahjan vastaanottaja on, sitä vähemmän mitään muuta onkaan käytettävissä valinnan pohjaksi.

Aina lahjan saajan ja antajan ajatukset tai maku eivät kohtaa.

Minusta tuntuu harmilliselta saada lahjoja, jotka antajan lämpimistä ajatuksista ja harkinnasta huolimatta eivät vaan osu kohdalleen. Sitä enemmän harmittaa, mitä enemmän lahjan antaja tuntuu minua ajatelleen, ja mitä iloisempi hän on, luultuaan keksineensä jotain oikein sopivaa.

Olimme hiljattain muuttaneet. Ystävämme tuli käymään ja toi meille jotakin pientä keittiöön, minkä hän oli valinnut keittiön välitilan laatoituksen värin perusteella. Hän oli silminnähden iloinen sanoessaan, että ”tämä sopii teidän keittiöönne niin hyvin”.

Hän ei tiennyt, että se välitilan laatoitus oli mielestämme kaikkein kamalin osa koko keittiötä. Emme pitäneet sen väristä emmekä tyylistä. Halusimme päästä siitä eroon heti kun vaan ehtisimme remontoida.

Eräs suurissa ja avarissa tiloissa asunut lahjan antaja ei tullut ajatelleeksi, että meidän asuinympäristömme on aivan erilainen. Lahja oli kaunis ja omaperäinen, mutta niin suurikokoinen, ettei sille ollut meillä sopivaa paikkaa. Lisäksi sitä olisi pitänyt varjella, etteivät kissat pudota ja riko sitä.

Oma lukunsa ovat ne monet ruukkukasvit, joita meitä huonosti tuntevat ihmiset ovat lahjaksi antaneet. Kaksi kasvia ehdimme saada hengiltä, seuraavat laitoimme saman tien kiertoon ihmisille, joilta löytyy viherpeukalo ja halua kasvien hoitoon.

Ruukkukasvien lahjaksi saaminen on erityisen turhauttavaa. Ne aiheuttavat velvollisuudentunteen: kasvi vaatii hoitoa tai se kuolee. Tavarasta on helppo päästä eroon, mutta ruukkukasville on löydettävä uusi koti varsin nopeasti, jos haluaa sen pysyvän hengissä.

Ihmisten tapa ajatella välittyy lahjoissa, joskus yllättävällä tavalla. Jos lahjan saajalla on kissoja, hänelle lähetetään vuodesta toiseen kissan kuvalla varustettu kortti. Lahjaksi sopii lasinen kissakoriste.

Lahjan saaja ei tiedä hämmentyisikö vai huvittuisiko, sillä hän ei ole koskaan ajatellut itseään erityisesti kissaihmiseksi. Eikä hän edes puhu kissoista kuin lähinnä kysyttäessä. Häntä määrittää moni muu asia paljon näkyvämmin, kuin kaksi kotona möllöttävää kissaa.

Lahjojen hankkiminen ei ole helppoa. Jos lahjan saajaa ei tunne, tai vaikka ajattelisi tuntevansakin, kannattaa päätyä yksinkertaiseen ratkaisuun.

Leikkokukat, lahjakortti tai molemmat menevät harvoin pieleen.

7 kommenttia artikkelissa “Miksi lahjat usein epäonnistuvat?

  1. Tämä on niin totta. Hääparille tai valmistuneelle voi aivan hyvin viedä lahjakortin tai rahaa, jos heitä ei tunne tarpeeksi hyvin hankkiakseen jotakin tarpeellista, ja vaikka tuntisikin. Omat valmistujaislahjani olivat… No ne jäivät sinne lapsuudenkotiini, osa vielä paketoituina sellofaaniin. (mistä seurasi nolo tilanne kun eräs sukulainen löysi ne vuosien kuluttua vieraillessaan äitini luona 😄) Joululahjat on ihan oma lukunsa. Itse olen aikalailla lopettanut joululahjojen oston aikuisille. Viime jouluna taisin antaa yhdelle kaverille purkillisen hilloa kun tein liikaa omiin tarpeisiin. Olen huomannut että lahjojen hommaaminen joulun aikoihin on paitsi minulle, myös monelle muulle stressaavaa, joten olen sopinut ettei niitä hankita. On helpompi hankkia itse itselleen jotakin mieluista. Ja on sitten joulu tai muu tilanne kyseessä, se paras lahja kaikista, (mikä ei välttämättä edes maksa mitään): oma aika. Sen sijaan että veisi kummilapselle lisää leluja, jotka ensi ihastuksen jälkeen päätyvät vain keräämään pölyä, lupaakin viedä viedä lapsi vaikka retkelle, elokuviin tai ottaa yökylään (on samalla hyvä lahja myös lapsen vanhemmille 😉) Sen sijaan että vie ikäihmiselle taas lisää ruokaa pakkaseen pilaantumaan, tai uusia kukkia näivettymään täpötäydelle ikkunalaudalle, viettääkin hänen kanssaan aikaa. Sen sijaan että lähettää kerran vuodessa joulukortin sille vanhalle kaverille/sukulaiselle, mitäpä jos ottaisikin puhelimen käteen ja soittaisi hänelle? Sen sijaan että vie kylään tuomisia, sopisikin, että laitetaan yhdessä ruokaa?
    Ympäristöä kuormittavien tavaroiden (ja lahjapakkausten!) sijaan tarjoaisikin kokemuksia ja yhteisiä muistoja.

  2. Lahjat on kyllä ongelma puolin ja toisin, silloin kun saa lahjan ja silloin kun pitää ostaa lahja.
    Kun karsimme tavaroita pari vuotta sitten niin suuri osa kierrätykseen lähteneistä tavaroista ja vaatteista oli lahjoina saatuja. Lahjat vaan harvoin osuu nappiin.

    Raha ja kukat ja kortit (no itse tykkään mutta ymmärrän että niistäkin tulee joillekin rasite) on hyviä vaihtoehtoja. Ennen olin sitä mieltä että lahjakortitkin on hyvä idea, nykyään koen nekin rasitteeksi. Ne pitää muistaa käyttää ennen kuin menee vanhaksi ja lisäksi ne voi olla johonkin paikkaan johon pitää erikseen lähteä esim. kylpylät ja aina ei vaan jaksa innostua. Ja niistä ihmiset muistaa usein kysyä että ”oliko siellä ihanaa?”
    Nytkin mulla on yksi kauneudenhoitolahjakortti joka meni muistaakseni vanhaksi toukokuussa, onneksi tiedän että he ovat tosi joustavia siellä mutta pitäisi silti nyt varata asap se aika. Ja ei siinä mitään, odotan kovasti että pääsen hierontaan tms lempparipaikkaani mutta en vaan ole ehtinyt ja muistanut varata sitä ja siinä on taas yksi asia lisää roikkumassa mielessä.

  3. Niin totta, mutta miten ihmeessä pääsemme tästä lahjan antamisen velvoitteesta? Olemme pitkään yrittäneet ja jonkin aikaa esim toimi systeemi ettei jouluna annettu lahjoja kuin lapsille. Kuitenkin tunne, että vanhemmat halusivat silti lahjoja oli vahva ja he itse asiassa itse alkoivat hiljalleen antaa joulunakin jotain pientä, josta tuli velvollisuuden tunne, että pitää itsekin antaa jotain. Ja kierre alkoi uudestaan….. Jonkin verran olemme käyttäneet lahjoina esim ravintolassa käyntiä yhdessä lahjottavan kanssa. Tämä on vaan vähän haastavaa kun asuu syrjässä ja lahjottavat kaukana. Ja itse asiassa annan mielelläni lahjan jos tiedän että se on vastaanottajalle mieluinen, mutta olenkohan ollut monesti väärässä mieluisuudesta…….

  4. Mieluinen lahja on vaikea ostettava. Pitkään olen jo pyytänyt lahjan saajalta toivetta lahjasta, jos ei esitä toivetta, ei saa lahjaa. Lähinnä siis ihan perhepiirissä näin 🙂 Ja lahjansaaja saa esittää toiveen jo ennen toiveen pyytämistä.

    Jouluisin tms. kun ”on pakko” lahjoa, suosin paljon kuluvia lahjoja, eli lähinnä jotain syötävää. Ne voi aina lahjoittaa eteenpäinkin, eivätkä jää kaappiin pyörimään.

  5. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Jenna: Lahjastressi tuntuu olevan aika yleistä. Koska lahjojen antaminen nähdään toisten huomioimisena ja välittämisenä, asiaa ei aina uskalleta ottaa puheeksi. Usein ihmiset helpottuvat, kun joku ehdottaa lahjojen ostamisen lopettamista.

    Minna: Tuttuja nuo ajatuksesi lahjakorteista. Usein ne muistaa viime tipassa ennen kuin menevät vanhaksi.

    Äitee: Hankala tilanne. Jos asia ei puhumalla selviä, eikä osaa olla itse antamatta mitään, antaisin lahjaksi jotakin rahalliselta arvoltaan pientä ja pois kuluvaa kuten syötävää tai leikkokukkia. Pyrkisin niin osoittamaan etten suosi tavaralahjoja ja lahjan idea on enemmän pieni huomionosoitus, ajatus, ei tavara tai rahallinen arvo.

    tp: Lähipiirissä varmasti toimiva idea, ainakin saa jotakin itselleen mieluista eikä vain kaapin täytettä.

  6. Mitä pitäisit useanpikertaisesta purkulangasta tehdyistä tossuista tai sukista? Sen kopan minä olen vieraitteni eteen kantanut ja yleensä valitsevat (sukat mieluiten) Helpottaisikohan se, että materiaali on ilmaista. Kyllä mulla tarkoitus on uudestakin langasta tehdä kun nyt ensin saan nämä purkulangat loppuun. Mutta, mutta, kun ne jotenkin vain lisääntyy. Eihän millään voi olla ottamatta euron hyvin purkuvaa kirpparilta tai roskista ihan hyvää.

    • Kiitos kommentistasi! Jos tarvitsisin sukkia ja tossuja, niin mikä ettei. Harvemmin on tarvetta kun itsekin tulee sen verran neulottua, itselle tai muille. Kun jotain tekee niin langanloppuja jää, joita sitten tarpeen tullen vähennän neulomalla ne sukiksi tai tumpuiksi. Hyvä lahjaidea sinulla, villasukat ovat monelle mieluisat, eivätkä kaikki neulo itse.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s