Mietteitä tavaroiden kunnioittamisesta

Niin pitkään kuin voin muistaa, olen ihmetellyt, miten vähän ihmiset kunnioittavat omia tai muiden tavaroita – ja samalla muita ihmisiä.

Kauppojen vaateosastoilla vaatteet ovat miten sattuu. Jos vaate putoaa ripustimelta, sitä ei nosteta. Kun pinossa olevaa vaatetta katsotaan, se jätetään miten sattuu. Sovitetut vaatteet jätetään sovituskoppeihin, niitä ei palauteta takaisin paikoilleen. Jotkut eivät vaivaudu viemään vaatteita edes muutaman metrin päässä olevalle, asiakkaiden vaivannäön vähentämiseksi tarkoitetulle, palautusrekille.

Moni ajattelee, että kuvaamani asiat ovat myyjien työtä. Mielestäni tavaroiden kunnioittaminen kuuluu myös asiakkaalle. Kunnioitan omia tavaroitani, ystävieni tavaroita, miksen siis myös kaupan tavaroita?

Ruokakaupassa ihmiset jättävät tavaroita minne sattuu, aiheuttaen samalla tarpeetonta hävikkiä. Joka kerta harmittaa nähdä kylmäsäilytettäviä elintarvikkeita tai pakasteita jätettyinä lämpimään paikkaan, missä ne pilaantuvat. Maksamme niistä jokainen ruokalaskussamme.

Kerran kauan sitten vuokrasin myyntipöydän kirpputorilta. Se kerta jäi viimeiseksi. Pöytä oli hyvin nopeasti lohduttomassa sekasotkussa. Pöytää järjestäessäni järkytyin, miten vähän ihmiset toisten tavaroita kunnioittavat.

Saman saa huomata usein myös antaessaan jotakin lainaksi. Hyvin harvoin lainaan mitään kenellekään. Miksi? Yhtä ainoaa kertaa en ole saanut tavaraani takaisin siinä kunnossa, missä se lainaksi annettaessa oli. Se on hämmentävää, sillä itse pidän toisten tavaroista parempaa huolta kuin omistani. Suorastaan stressaan, ettei niille tapahdu mitään.

Minun on vaikea käsittää ihmisten välinpitämättömyyttä toisten tavaroita kohtaan.

Toisaalta, ei tavaroiden kunnioittaminen ole kovin korkeassa kurssissa monessa kodissakaan. Omia tavaroita ei välttämättä käsitellä yhtään sen paremmin kuin muidenkaan. Vaatteet ovat mytyssä kotonakin, tavaroista ei huolehdita, eikä niitä huolleta.

Miten paljon tavaroiden ja vaatteiden pitäisi maksaa, että ne saisivat kunnioitusta osakseen? Miten paljon vaivaa tulisi nähdä jotakin saadakseen, että sitä osaisi kunnioittaa?

Toivoisin jokaisen ihmisen ymmärtävän, että joka ainoa tavara ja vaate on saatu ainutlaatuisesta ja korvaamattomasta luonnostamme. On se sitten valmistettu puusta, metallista, muovista, puuvillasta, polyesteristä, mistä tahansa. Mitään ei saada loihdituksi ilman luonnon hyödyntämistä ja ympäristövaikutuksia.

Tavarat totta vie ansaitsevat kunnioitusta. Vielä enemmän kunnioitusta ansaitsisivat laadukkaat, pitkään kestävät, ekologisesti ja eettisesti tuotetut tavarat. Niiden tulisi olla normi, ei poikkeus siitä, ja tarpeen tulisi olla kulutuksen lähtökohta.

7 kommenttia artikkelissa “Mietteitä tavaroiden kunnioittamisesta

  1. Hyvä ja tärkeä kirjoitus. Itse hankin n. 95% tarvitsemani tavarat kirpputoreilta ja olen pelastanut monia laadukkaita vaatteita käyttöön pikkurahalla, koska osaan tahranpoiston, pesun ja korjausompelun. esim. viime viikolla löysin kesäisen neuleen 50 centillä ja tiedän käyttäväni vaatetta paljon. Eli ei mennyt minimalistilla kovin paljon rahaa kesävaatteisiin tänäkään vuonna🙂

    Vaatekaupassa työskentelevä tuttavani on usein tuskaillut, kuinka asiakkaat nakkelevat hyvin kalliita, pitkästi yli 100 euroa maksaviakin vaatteita miten sattuu ja usein vaatteisiin tarttuu meikkitahroja. No, kukapa maksaa enää täyttä hintaa ryppyisestä ja tahraisesta vaatteesta?

  2. Hyvä kirjoitus ja tuot esille tärkeän asian. Olen itsekin huomannut, ettei tavaroihin suhtauduta kunnioittavasti. Ehkä tavaran paljous, helppous ostaa uutta tavaraa ja alhaiset hinnat turruttavat ihmiset aliarvostamaan omia ja muiden tavaroita.

  3. Tavarat ja niiden arvo ovat kärsineet inflaation. Kalliimmissa kaupoissa tai pikku putiikeissa vaatteet ja tavarat ovat kalliita ja siististi paikallaan, mikä osaltaan kannustaa myös asiakkaita käyttäytymään siistimmin. Kiitos kivasta blogista, odotan postauksiasi aina innolla!

  4. Tämä on hyvä kysymys. Minusta kauppojen tavaravuoret ja nopea vaihtuvuus jotenkin rohkaisevat tällaiseen huolettomuuteen, tavaraa kun tuntuu olevan loputtomasti ja vain harvoin puhutaan laadusta tai kestävyydestä mitään. Koko ajan tulee lisää ja vanhaa poistuu – niin nopeasti, että on hyökättävä just nyt kimppuun jos haluaa löytää jotain tiettyä.

    Erityisen paha tilanne on tietysti pikamuotivaatekaupoissa. Ne viestivät kummallisia asioita. Vaatteet ovat rekillä ahtaasti hiukan ryppyisinä, mikä viestii siitä että ne on juuri ja juuri ehditty purkaa lastista. Vaatteet tippuilevat ja musiikki pauhaa, myyjät kävelevätkin puolijuoksua. Ideana on kai kaivella kasoista nopeasti jotain ostettavaa. Ostamisen (tai saalistamisen?) akti ja paljouden tuntu ovat ehkä tärkeämpiä juttuja kuin tavara itsessään?

    Enemmän voisi tuoda esiin sitä, miten ihanaa tavarasta huolehtiminen voi olla. Kun sitä korjaa, se melkein kiittää. Ja korjatessa ja huoltaessa pääsee myös hiplaamaan tavaroita, omiaan tosin. Tämä tosin edellyttää sitä, että tavaraa on rajallinen määrä, muuten ajatuskin huoltamisesta kuulostaa raskaalta.

  5. Joskus luin eräästä artikkelista, että itseasiassa on parempi jättää kylmäsäilytystä vaativat tavarat siihen lämpimään kuin viedä niitä takaisin kylmäaltaaseen. Tuote on voinut osittain jo sulaa ja pilaantua, joten on parempi, että se heitetään pois kuin että joku toinen ostaa sen luulen sitä priimaksi tavaraksi.

    Olen itsekin neuroottinen lainatusta tavaroista. Odotan myös, että lainaamani tavara tulee samassa kunnossa takaisin. Enkä epäröi antaa palautetta, jos palautetussa tuotteessa on laina-aikana vikaa🙂. Ja kaupassa viikkailen toisten heittämiä vaatteita takaisin siisteihin kasoihin.

    Välinpitämättömyys tavaroista tuntuu leviävän välinpitämättömyydeksi muuhunkin, kuten lemmikkieläimiin. Monelle lemmikki tuntuu olevan esine, joka hankitaan kun tuntuu kivalta saada jotain uutta ja joka myydään/hylätään, kun löydetään jotain uutta eikä kiinnostus enää lemmikin hoitoon riitä.

    • Kiitos kommentistasi, Katariina! Tuo on totta, ettei lämpimään jätettyjä kylmätuotteita kannata lähteä palauttelemaan paikoilleen, kun niiden kunnosta ei voi tietää. Olisi toivottavaa, että tuotteen hyllystä valinnut veisi sen itse takaisin paikoilleen, jos ei sitä haluakaan ostaa.

      Olen samaa mieltä kanssasi tuosta lemmikkiasiasta. On ikävä kuulla joka vuosi kesäkissoista. Harmittaa myös nähdä koiranomistajia, joilla ei ole kykyä tai halua kouluttaa koiriaan.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s