Kesälukemista ja blogi lomailee

Lukeminen on yksi lempiajanvietteitäni. Viime vuosina olen viehättynyt lukemaan kävelemiseen, kirjoittamiseen ja yksinkertaiseen elämäntapaan liittyviä kirjoja. Luen toki paljon muutakin, mutta nämä aiheet ovat vetäneet minua erityisesti puoleensa.

Mikä yhdistää kävelemistä, kirjoittamista ja yksinkertaista elämäntapaa? Minua niissä kiehtoo vapaus.

Vapaus kulkea paikkoihin, joihin ei pääse mitenkään muuten.
Vapaus maalata sanoin ajatuksensa paperille.
Vapaus päästää irti elämästä kulutusyhteiskunnan pillin mukaan.

Aikaa on vähän ja kirjoja paljon. Kaikkea ei ehdi lukea, joten karsintaa on tehtävä. Joskus olen antanut ennakkoluuloille liikaa tilaa, ja ollut vähällä karsia lukulistaltani myös antoisiksi osoittautuneita kirjoja. Onneksi kiinnostukseni erilaisiin tapoihin elää ja ajatella on vahva, uteliaisuus yleensä lopulta voittaa. Nautin lukea kirjoja, jotka haastavat ajattelemaan toisin.

Olin ohimennen kuullut joitakin arvioita Tomi Astikaisen kirjasta Miten elää ilman rahaa. Kirjoittaja kokeili rahatonta elämää neljän vuoden ajan. Ajattelin, että kirja ei taida olla minua varten. Toisaalta olin utelias. Halusin tietää, onko kirjoittaja keksinyt jotakin, mistä saattaisi olla hyötyä.

Tiedä häntä, mutta kirja oli hyvin kirjoitettu, mukaansa tempaava ja ihmisten käyttäytymisestä kiinnostuneelle mielenkiintoista luettavaa. Se myös haastaa ajattelemaan totutusta poikkeavalla tavalla. Kirja saa maailman näyttämään mukavalta paikalta – jossa tosin tuhlataan valtavat määrät ruokaa.

Jo ennen tätä ennakkoluuloni olivat estää Timothy Ferrissin kirjan 4 tunnin työviikko lukemisen. Alaotsikko Unohda yhdeksästä viiteen -elämä, asu missä haluat ja ryhdy uusrikkaaksi ei myöskään innostanut. Lähinnä se sai aikaan silmänmuljahduksia ja hymähtelyjä, monta kertaa, sillä kirja tuli eteeni yhä uudelleen.

Uteliaisuus voitti jälleen. Kai tästäkin kirjasta jotakin voisi oppia?

Ja niinhän siinä kävi, että moni kirjoittajan kokema asia kuulosti kovin tutulta. Kuten se, miten läsnäoloa arvostetaan – myös meidän kouluissamme ja työpaikoillamme – enemmän kuin sitä, saadaanko mitään aikaan. On tärkeää näyttää tehokkaalta, tulokset ovat sivuseikka.

Toisaalta taas työn palvonnan kyseenalaistaminen on todella tervetullutta. Liian usein arvostetaan työtä työn vuoksi, ajattelematta seurasiko joskus tajuttomastakin rehkimisestä minkäänlaisia järkeviä tuloksia. Mielestäni suhteemme työhön on todella kummallinen.

Päivi ja Santeri Kanniston kirjaan Vapaana elämisen taito ei ollut vaikea tarttua. Miten tuollaista otsikkoa voisi vastustaa?

Kannistot ovat eläneet jo vuosia nomadeina, kiertäen ympäri maailmaa, mikä tietenkin näkyy heidän kirjoissaan. Matkailu ei ole minua varten, mutta nojatuolimatkailusta nautin. Uppoudun mielelläni fiksujen ihmisten hyvin kirjoitettuihin kirjoihin, joissa kirjoittaja matkustaa puolestani ja kertoo kokemastaan.

Tässä kirjassa pääpaino on yhteiskunnallisessa ja filosofisessa pohdinnassa ja keskusteluissa erilaisten, matkan varrella tavattujen ihmisten kanssa, ei niinkään itse matkustamisessa. Kirja on kuin tuulahdus raikasta ilmaa, oikein virkistävää aivojen tuuletusta. Luin kirjan jo kaksi vuotta sitten, ja taidan lukea tänä kesänä uudelleen. Kirja on sen arvoinen.

Seuraavaksi jotain ihan muuta.

Amerikkalaisen Marjorie Hillisin kirja Elä yksin ja nauti on kirjoitettu jo vuonna 1936. Vuonna 2009 painetun kirjan kansi kertoo, että kyseessä on klassikko-opas sinkkunaiselle. Viihdyin kirjan parissa, vaikken sen kohderyhmään kuulukaan. Yllätyksekseni kirja sivusi aihetta, josta itsekin kirjoitan, muun muassa näin:

”Tavarat joita et kelpuuta huoneeseen ovat yhtä tärkeitä kuin ne jotka päätät ottaa mukaan sisustukseen. Roju on nykyaikana yhtä vanhanaikaista kuin vaatimattomuus, ja yhtä hyvästä syystä. Roju sekoittaa ajatukset ja uuvuttaa. Liikaa tavaramäärää on vaikea pitää järjestyksessä. Se on jo itsessään rumaa, ja lisäksi se saa omistajansa näyttämään kuin tämä kuuluisi toiseen aikakauteen.”

Tavaran määrä ja laatu on ajattomampi aihe kuin tulisi äkkiseltään ajatelleeksi. Kirja on kiinnostava myös siitä näkökulmasta katsoen, miten erilaista meillä Suomessa tuohon aikaan oli. Vai miten moni suomalainen olisi vuonna 1936 voinut ajatella näin:

”Uskomme säästävämme tavaroita Parempia Aikoja varten, mutta useinkaan noita aikoja ei tule. Jos nuo päivät sitten koittavat, tavarat ovat jo vanhanaikaisia ja meillä on varaa ostaa uusia.”

Tänä kesänä lukulistallani on kirjoja ainakin mindfulnessista, tyytyväisyydestä, asioiden hyväksymisestä sellaisenaan – sekä kävelemisestä, kirjoittamisesta ja yksinkertaisesta elämästä. Lisäksi, jos suinkin saan ruudulta luetuksi, kun on paperikirjojakin vaihtoehtona, ajattelin perehtyä Kohtuutalouden ratkaisuihin ja Kohtuus vaarassa -pamflettiin.

Mitä teidän lukulistanne pitävät sisällään?

___

Näillä sanoilla laitan blogin kesälomalle. Kesäni on yhdistelmä lähilomailua, mökillä rentoutumista, lukemista ja luontoa. Seuraavan kerran blogissa on uutta luettavaa 1.8.

Ihanaa kesää teille kaikille!

10 kommenttia artikkelissa “Kesälukemista ja blogi lomailee

  1. Kiitos viisaista mietteistä ja ihanaa kesää sinulle! Minun kesälukemisista suosikki on ollut Kaarina Davisin ”Irti oravanpyörästä”!

  2. Kiitos kommenteistanne!

    Tiina: Enemmän mielenrauhaa kuulostaa oikein hyvältä ajatukselta. Aihe on lukulistallani aika pysyvästi, mielenrauhaan liittyvistä asioista on mukava lukea.

    Tiina Riihimäki: Kaarinan kirjat ovat mukaansa tempaavaa luettavaa. Hänellä on tuoreita ajatuksia.

  3. Minä en tykännyt tuosta Miten elää ilman rahaa -kirjasta… mulle tuli siitä lähinnä mieleen, että ”miten elää ilman OMAA rahaa, toisten siivellä elellen ja pummaillen…” Mun mielestä kirja kuulosti lupaavalta, mutta todella lopahti into lukea sitä sitten jossain kohtaa tuon mieleeni tulevan takia. En tykkää siivellä eläjistä!! Voihan sitä elää omien halujensa ja varojensa mukaan hyvinkin vähällä, mutta jos elää pääosin toisten kustannuksella, niin menee kyllä minulta ainakin maku. En ole perehtynyt noiden nomadien ajatusmaailmaan, mutta minusta sellanen ”kuljeskellaan ympäriinsä, tehdään siellä sun täällä vähän töitä henkensä pitimiksi ja sitten vaihdetaan taas paikkaa”-ajatus on ihan ok, MUTTA siihen sisältyy nimenomaan se, että TEHDÄÄN JOTAIN jotta voidaan elellä siellä missä ikinä ollaankin, eikä pelkästään että koitetaan elää pummilla. Vaihtotalouskin on ihan ok, mutta sellanen pelkkä lonniminen ei ole. Minun mielestä siis… Mä oon vähän tällainen pikkuasioihin takertuja, mutta minusta ei oikein voi sanoa, että eläisi ilman rahaa… ei ehkä omaa rahaa tarvii, mutta JOKU sen Tominkin elämisen koko ajan kustansi…

    Hyviä lukuvinkkejä kuitenkin tuossa sinun listalla oli, täytyy kenties tutustua. Mukavaa kesää ja lomailua sinulle!

    • Juurikin näin! Muistaakseni noille nomadeillekin Suomen terveydenhuolto (taisi olla kyse hammaslääkäristä) sitten kuitenkin kelpasi. Ja miten meinaavat tulevaisuudessa, aikovatko sitten vanhuudenpäivinään hyödyntää Suomen sosiaaliturvaa. Tai mitä jos tulee vakavaa sairautta?

  4. Kiitos kommenteistanne, Heli, MarjukkaS. ja Heleää!

    Heli: Ajattelin kuten sinäkin, minkä vuoksi en aikonut ensin lukea koko kirjaa. Sillä onhan se tosiasia, että nykymaailmassa on mahdoton elää ilman rahaa, ellei turvaudu toisten hyvään tahtoon ja apuun – ja samalla heidän rahoihinsa. Positiivista kirjassa oli huomata, miten paljon sitä hyvää tahtoa on. Häneen suhtauduttiin lähes poikkeuksetta ilmeisen hyvin.

    Mietin myös sitä, että ihmisillä on tarve tehdä hyvää. Moni auttoi häntä varmasti ihan siksi, että heistä tuntui hyvältä auttaa. Kun elintaso on noussut, luonnolliset tilanteet auttaa toisia ovat vähentyneet. Avun pyytämisen kynnyskin on samalla tainnut nousta. Tämä ei toki päde kaikkialla, mutta monin paikoin näin varmasti on. Ei ole enää samalla tavalla tarpeen turvautua toisten apuun kuin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten.

    Yksi kohta kirjassa hieman pisti minua silmään. Kirjoittaja halusi tehdä eron itsensä ja kerjäläisen välille. Ehkä ymmärsin hänen tapansa kirjoittaa väärin, mutta käsitin hänen nostaneen itsensä kerjäläisen yläpuolelle. Minun sympatiani ovat kerjäläisen puolella.

    MarjukkaS: Jos heillä on oikeus Suomen terveydenhuoltoon, niin toki he voivat sitä käyttää. En muista olivatko asioineet terveyskeskuksessa vai yksityisellä, onko sitä erityisesti mainittukaan. Tuosta en itse asiassa tiedä, miten Suomen sosiaaliturvaa saa, jos asuu pääasiassa maan rajojen ulkopuolella. Pelkkä kansalaisuus ei taida riittää sosiaaliturvan saamiseksi. Ainakin toistaiseksi sosiaaliturva on käsittääkseni asumisperusteinen, minkä vuoksi sitä maksetaan mm. Suomessa työn vuoksi asuville Viron kansalaisille. Jos nomadielämää eläneet haluavat vanhoilla päivillään asettua Suomeen, ja saavat sen myötä Suomen sosiaaliturvan, niin en koe sitä ongelmana. Onhan Suomeen täysin mahdollista muuttaa sellaisenkin, joka ei ole maksanut Suomeen veroja koskaan senttiäkään.

    Heleää: Kiitos kauniista sanoistasi! Mukava kuulla, että viihdyt tekstieni parissa.🙂

  5. Vihdoin löysin blogin joka on muuta kuin shoppailua, uutuus tuotteita, pintaliitoa ja tarkoin mietittyjä kuvia.
    Tykkään tästä. Ihanaa, kun löytyy ihmisiä jonka ajatuksiin voi samaistua.
    Luin jonkun kirjoituksesi introverttiydestä ja tuntui kuin olisit kirjoittanut tuntemukseni ja ajatukseni ylös. Huh!
    Kiitos🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s