Uskalla luopua turhista tavaroista, kun ne vielä ovat kunnossa

Tavaroista luopuminen ei ole aina helppoa. Saatamme säilyttää tarpeetonta tavaraa, koska emme tiedä minne muuallekaan sen laittaisimme. Tai ehkä säilytämme sitä, koska se on vielä käyttökelpoista – miksi luopua hyvästä tavarasta?

Tai ehkä tavarasta luopumisen esteeksi tulee sitä kohtaan kokemamme tunnearvo. Voimme kokea tavaran tarpeettomaksi säilyttää, mutta siitä luopuminen tuntuu tunnearvon vuoksi liian vaikealta.

Tavaroiden säilyttämisessä ei ole mitään pahaa, tietenkään. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että tavarat ovat parhaimmillaan, kun niitä käytetään. Käyttämättömänä säilyttäminen ei useinkaan ole tavaralle hyväksi.

Ei myöskään ole yhdentekevää, miten ja millaisessa tilassa tavaroita säilytetään. Kaikki säilytystilat eivät sovellu tavaran pitkäaikaiseen säilytykseen.

Vanhoissa kerrostaloissa varastot ovat usein vintillä. Niin myös meillä. Tilasta saattaa olla suora yhteys ulos, mikä voi tarkoittaa kaikkea mahdollista pölystä hyönteisiin, jopa lintuihin. Lämpötilan ja kosteuden vaihtelut ovat suuria. Kesällä koko päivän talon kattoon porottava aurinko nostaa lämpötilan vintillä sietämättömän korkeaksi, syksyllä on kosteaa, talvella lämpötila laskee pakkasen puolelle. Ja kun ilmanlaatu on mitä on, tavaroihin tarttuu tunkkainen vintin haju.

Säilytämme vintillä pitkäaikaisesti pääasiassa urheiluvälineitä ja remonttitarvikkeita. Suojaamme kaiken huolellisesti. Näitä tavaroita vaihtelevat olosuhteet eivät haittaa. Muutamille muille tavaroille olosuhteet olivat liikaa.

Kumppanillani oli muistoiksi luokiteltavia tavaroita, tarkemmin sanottuna tekstiilejä, joilla oli tunnearvoa. Niitä ei tarvittu, käyttöä ei ollut, mutta luopuminen olisi tehnyt liian kipeää. Tavarat olivat vintillä poissa silmistä, poissa mielestä.

Olin vuosien mittaan vintillä käydessämme ottanut puheeksi, etten tiedä miten nuo tavarat sellaisissa olosuhteissa säilyisivät. Pelkäsin niiden menevän pilalle. Kysyin haluaako hän siitä huolimatta edelleen säilyttää niitä. Hän ei halunnut ajatella asiaa.

Keväällä vintin tavaroita läpikäydessäni selvitin samalla muistotavaroiden kunnon. Oli käynyt kuten pelkäsin, kosteusvaihtelut olivat tehneet tehtävänsä. Tekstiilit olivat pilalla eikä niitä kannattanut enää säästää.

Tavaroiden lisäksi myös rakennukset kaipaavat käyttöä pysyäkseen kunnossa. Talviasuttava, mutta vain kesäkäytössä oleva, talveksi kylmilleen jätettävä mökki ei ole pidemmän päälle hyvä paikka säilyttää tavaroita. Tämä osoittautui todellisuudeksi, kun tekstiilejä tuulettaessa selvisi, että sohvan vuodevaatelaatikko oli homehtunut. Lähteä saivat sekä tekstiilit että laatikko.

Joskus tavaroiden pilaantuminen tuo tullessaan huojennuksen. Enää ei tarvitse miettiä, minne tavarat laittaisi tai raaskisiko niistä luopua, olosuhteet ovat tehneet päätöksen tavaran omistajan puolesta. Enää ei ole muita vaihtoehtoja kuin roskalaatikko.

Tarpeettoman tavaran säilyttämistä vinteillä, ulkorakennuksissa, varastoissa, mökeillä, kaapeissa, missä milloinkin, pidetään usein säästäväisyytenä. Mielestäni kyse on päinvastoin silkasta tuhlauksesta.

Maailma on täynnä käyttökelpoista tavaraa. Samalla luonnonvaroja ja muita resursseja käytetään uuden tavaran valmistamiseen. Koko sen ajan, kun säilytämme itsellemme tarpeettomia tavaroita nurkissamme, joku toinen olisi voinut käyttää niitä hyödyksi.

Olisi tärkeää saada tavara kiertoon silloin kun se on vielä käyttökelpoista, eikä säilöä sitä kunnes aika on ajanut siitä ohi tai se on pilaantunut käyttökelvottomaksi.

Kunnossa pysyäkseen tavarat vaativat huolenpitoa. Myös silloin, kun ne ovat poissa käytöstä. Vain harvat tavarat säilyvät itsekseen. Ja vaikka tavarat ovat poissa käytöstä, uudetkin, aika ei silti pysähdy. Materiaalit muuttuvat ja vanhenevat.

Itselleen kannattaa silloin tällöin esittää muutama kysymys:

Näistä kaikista tavaroista olen vastuussa. Haluanko käyttää aikaani ja energiaani niistä kaikista huolehtimiseen?

Pysyvätkö tavarani kunnossa tällä tavalla säilytettyinä?

Jos tavarat voivat mennä pilalle ja vanhentua käyttökelvottomiksi, ennen kuin niitä mahdollisesti saattaisin tarvita, voisinko luopua niistä?

Tarpeettomista tavaroista kannattaa uskaltaa luopua ajoissa, eikä vasta sitten kun ne kelpaavat enää roskikseen.

11 kommenttia artikkelissa “Uskalla luopua turhista tavaroista, kun ne vielä ovat kunnossa

  1. Hei
    Tämä on asia jota pohdin usein. Haluaisin hävittää tavaraa mutta…Esteeksi nousee tavaran rahallinen arvo. Esimerkiksi lapsen vaatteet ja harrastusvälineet. Ne ovat uusina maksaneet paljon rahaa. Minulla ei ole lähipiirissä niille ottajia, tuntemattomille en raaski lahjoittaa, enkä saa niitä myytyä edes edulliseen hintaan joten nurkkiin jäävät… Tähän toivon muiltakin keskustelua eli miten luovutte arvokkaammista esineistä ?

  2. Sinkkumamma: Itse ole myynyt paljon FB-kirppareilla. Ilmoittaminen on kätevää (kännykkäkuvan lataus bluetoothilla koneelle vie 30sek kaikkineen), tavara noudetaan sinulta kotoa ja nopeasti. Olen myös lahjoittanut ja saanut tavaraa sitä kautta. Tori.fi:stä olen ostanut sohvan ja se näyttää olevan aika aktiivinen kauppapaikka.

  3. Sinkkumamma: miksi et raaski lahjoittaa tuntemattomille? Ymmärrän oman rahantarpeen, mutta niissä tilanteissa kun ostajaa ei löydy, ei ole mitään hävittävää. Esim. Hopen kautta voi lahjoittaa harrastustavaraa vähävaraisille. Pääsisit eroon itsellesi tarpeettomasta tavarasta, ja saisit kaupan päälle hyvän mielen, kun tietäisit että lahjoitus menee tarpeeseen.

    • Kiitos Paletti.
      Juuri tuollaista tsemppausta tarvitsen tähän ongelmaani. Totta tuo että jos en myytyä saa niin jatkaisi tavara ainakin kiertoa. Palvelisi sama esine useampia. Pidän ajatuksesta. Nuukuus ja yhden vanhemman talouden tiukkuus tässä lie esteenä. Täytyy muistaa miettiä kumpi antaa enemmän iloa: muutama euro vai lahjoittamisen ilo tarvitsevammalle. Palkintona myös arvokasta kaappitilaa kun tavaraa saa pois. Vastaus on helppo.
      Ja olen minä Hopelle jo pari kertaa vienytkin. Tuttu paikka.

      • Aika hienosti tsemppaat itsekin itseäsi!🙂 Kaappitila ON arvokas asia ainakin meille ahtaasti asuville.

        Minulla oli ennen kompastuskivenä sellaisten hiukan kalliimpien hutiostosten (vaatteet, kengät) kiertoon laittaminen. Ärsytti nähdä ne käyttämättöminä kaapissa, mutta kun ei sovi niin ei. Olin ihan jumissa niitten kanssa: en saanut lahjoitettua hinnan takia, enkä myytyä vaivan takia. Lopulta sain taottua kallooni, että virhe on tehty ja rahat menetetty siellä kaupassa jo ostohetkellä, eikä se asia enää muuksi muutu… SPR:n Konttiin ovat useimmat hudit sittemmin päätyneet, ellei tutuille kelpaa. Eipä niitä hutiostoksiakaan enää tule samalla tavalla tehtyä, kun muistaa niiden aiheuttaman ärsytyksen.🙂

  4. Meillä mies ei raaskisi luopua kalliimmasta tavarasta edullisemmin pois. Myyntihinnasta tulee helposti kinaa. Itselle tulee taas hyvä mieli kun saan tavaran kiertoon. Toki itsekin mietin sopivaa hintaajajoskus kalliimman tavaran lahjoittaminen tai eteenpäinmyynti kirpaisee. Joten tunnista sinkkuäiti nämä tunteet. Ja rahalla on kolmilapsisessa perheessä kyllä aina käyttöä. Itse olen pyrkinyt arvokkaammasta hankittavasta tavarasta etsimään ensin käytetyn version ja vasta sitten ostamaan sen uutena. Silloin myynti eespäin ei kirpaise miestäkin niin paljoa🙂 Lasten harrastusvälineissä ennen jemmasin erikokoisia välineitä nuoremmille. Joissakin tapauksissa se kannatti ja hyvä väline siirtyi toiselle. Nyt minulla on oikeastaan jemmassa vain suksia ja monoja nuoremmalle. Mutta kävi kuten Tuulia kuvasi aika ja tarpeet ajoivat niiden ohi – ainakin osittain. Nuorimmaisen jalka kun ei ole kasvanut samassa suhteessa kuin vanhempien lapsien ja sopiviin monoihin ei käykään enää niihin tarkoitetut suksien siteet. Siksipä olenkin nyt myynyt aina heti pienet eteenpäin ennenkuin olen edes yrittänyt ostaa uutta sopivaa tilalle. Vaatii tosin vähän ennakointia, koska tavara ei aina vaihda nopsaan omistajaa.

  5. Kiitos teille kaikille kommenteistanne! Mukava lukea mietteitänne ja kiva kun tsemppaatte toisianne! Sinkkumammalla oli hyvä kysymys, ja tällaisia sen pohjalta pohdin:

    Monelle luopumisen esteenä on ajatus, että tavara on maksanut uutena paljon rahaa. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa tavaroista menettää jo kaupasta ulos astuessa suuren osan arvostaan. Sitä rahaa, minkä ostaessa maksoi, ei enää saa takaisin. Jos hyvin käy, osan voi saada, mutta joskus käy kuten Sinkkumamma kuvasi, ettei tavaraa saa myydyksi edullisestikaan. Tilanne ei muutu miksikään, vaikka tavaraa säilyttäisi kaapissa, rahat menivät jos ostohetkellä. Myös kodin neliöillä ja säilytystilalla on hintansa, rahallisen hinnan lisäksi myös henkinen, jos kodissa on kovin ahdasta ja arki sujuu takkuillen liikojen tavaroiden vuoksi.

    Itse suosin lahjoittamista. Mietin mistä johtuu, ettei tavaraa raaski lahjoittaa vieraalle yhtä hyvin kuin tutulle. Lahjoittajalle lopputulos on kuitenkin sama – tavara lähtee kaapista, rahaa ei vaihdettu, ja joku toinen saa käytettyä tavaraa vielä hyödyksi, ennen kuin se esimerkiksi jää vanhanaikaiseksi, jolloin sitä ei halua käyttää välttämättä enää kukaan. On parempi antaa tavara käyttöön, kuin jättää se vanhenemaan kaapin täytteeksi.

    Kun tavaran arvo useimmiten katoaa nopeasti, on hyvä käyttää riittävästi aikaa ennen ostamista. Kun tavarasta ei myydessä saa välttämättä mitään, kannattaa olla tarkkana mitä ostaa. Itse olen luopunut arvokkaistakin tavaroista vain antamalla ne pois, koska inhoan myymistä. (Myynnistä on vaivaa. En myöskään halua enää nähdä ahneita ja huonokäytöksisiä ostajia. Saan hyvän mielen antamalla tavaran ilmaiseksi hyväntekeväisyyteen tai sitä tarvitsevalle.) Jos pois antaminen on kirpaissut, syynä on minun kohdallani ollut harmitus siitä, että koskaan edes ostin kyseisen tavaran, ei harmitus tavarasta luopumisesta tai sen antamisesta ilmaiseksi pois. Kirpaisu on ollut hyväksi, sillä se laittaa jatkossa miettimään tarkemmin, haluanko ihan todella ostaa tavaran jota olen hankkimassa.

    • Varmaan tuossa tuntemattomille vs. tutuille lahjoittamisessa on kyse myös jonkinlaisesta vastineen haluamisesta vaikka ilmaiseksi (siis ilman rahaa) antaakin. Tuttava todennäköisesti tuntee kiitollisuutta ja on valmis auttamaan antajaa jossain muussa muodossa tulevaisuudessa. Antaja saa siis jonkinlaista sosiaalista arvostusta vastineeksi.

      Itse tosin olen ollut yllättynyt, kun olen viime aikoina antanut roskalavaryhmissä ilmaiseksi tavaraa, niin ihmiset ovat siitä huolimatta tuoneet minullekin jotain, mm. keksipaketteja ja pienen kasvin. Lahjat ilahduttivat eivätkä olleet suoranaista tavaraa tavaran tilalle. Taitaa olla jokin sanontakin että kun antaa niin saa, monesti pitää paikkaansa ihan konkreettisestikin.

    • Itselläni on kokemusta siitä, että tuttu harvemmin kehtaa sanoa ei, kun tarjolla on ilmaista tavaraa. Eli päätyykö se oikeasti käyttöön vai jonkun muun kaapin täytteeksi? Olenkin opetellut tavaraa tarjotessani sanomaan suoraan, että mitään ei ole pakko ottaa kohteliaisuudesta, jos sille ei oikeasti ole mitään käyttöä.

      Enimmäkseen olen lahjoittanut tavaraa kysymällä tuttavapiirissä/työpaikalla, että onko kellään käyttöä tavaralle X. Sitten on joitakin kirppisteleviä ystäviä, jotka tykkäävät ja jaksavat käydä myymässä ja heidät olen kutsunut käymään ja kysynyt, että meneekö kaupaksi. Jos menee, tavara lähtee heidän mukaansa. Loput ovat menneet erilaisiin kierrätys- ja hyväntekeväisyyskeräyksiin.

      Teen myyntiin liittyvää työtä ja huomaan, etten jaksa tai halua tinkiä enää vapaa-ajallani. Minulle riittää, että tavara ei joudu roskikseen vaan menee käyttöön.

  6. Kiitos kommenteistanne, J.K., tagathax ja Äitee!

    J.K.: Ajatus vastineen haluamisesta kuulostaa kiinnostavalta. Itse tunnen oloni kiusaantuneeksi, jos huomaan, että toinen tuntee jäävänsä ns. kiitollisuudenvelkaan tai jotenkin kokee asiakseen antaa jotakin vastineeksi. Näin joskus käy, etenkin kun antaa pois tavaroita, joilla on vastaanottajalle todellista arvoa. Itse olen kuitenkin vain iloinen siitä, että saan tavaran pois meiltä ja jollekulle käyttöön, joka sitä tarvitsee.

    tagathax: Tuttu kokemus. Nykyään en tarjoa tavaroita tutuille enää juurikaan, eikä tavaroita siihen tahtiin enää lähdekään kuin joskus. Opin jossain vaiheessa myös vääntämään tutuille rautalankaa, että ota jos tarvitset, mutta jos et tarvitse niin etsin tavaralle toisen paikan.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s