Meteopatiaa eli oispa aina sadepäivä

Suurin osa ihmisistä tuntuu odottavan kesältä aurinkoa ja lämpöä. Moni kaipaa helteitä. Osa viljelee sarkastisia lausumia Suomen kesän vähälumisuudesta, eikä jää odottelemaan helliikö helle, vaan varaa matkan jonnekin missä varmasti tarkenee.

Tunnen itseni hyvin usein ulkopuoliseksi. Toisinajattelijaksi. Sää ei tee kuvioon poikkeusta.

Minä en pidä kesästä. Tai tarkemmin sanoen, pidän kesän valoisuudesta, mutta en lämmöstä ja auringosta. Sellainen kesä, mistä minä pitäisin, ei monen mielestä ole kesä ollenkaan.

Minun lempikesäni on viileä, tuulinen, pilvinen ja etenkin sateinen. Aurinkokin voi paistaa, kunhan lämpötila pysyy niin alhaisena, että ulos lähtiessä miettii, tarvitsisiko ottaa jotakin pitkähihaista mukaan. Kun lämpömittari näyttää +21 astetta, on puolipilvistä ja tuulee, ollaan sietokykyni ylärajoilla.

Tätä kirjoittaessa en enää muista milloin viimeksi lämpömittari näytti vähemmän kuin +21 astetta. Milloin viimeksi oli pilvinen päivä, saati että olisi satanut enemmän kuin lyhyinä kuuroina?

Aurinko ja lämpö vievät minulta voimat. Fyysisesti, mutta etenkin henkisesti. Olo on kuin tyhjällä ilmapallolla.

Kun aamu toisensa jälkeen näen auringon paistavan lähes pilvettömältä taivaalta, ja lämpömittari näyttää heti aamusta korkeita lukemia, se tuntuu pidempään jatkuessaan kuin iskulta palleaan. Tunnen oloni surulliseksi, ahdistuneeksi ja masentuneeksi. Haluaisin nukkua kunnes syksy tulee ja armahtaa.

Meteopatialla tarkoitetaan herkkyyttä sään vaihteluille. Eräässä vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa ihmiset jaoteltiin neljään tyyppiin sen mukaan, miten he reagoivat auringonvaloon ja sateeseen:

Kesän rakastajien mieliala on korkealla lämpimällä ja aurinkoisella säällä.
Kesän vihaajien mieliala on matalalla lämpimällä ja aurinkoisella säällä.
Sateen vihaajat ovat erityisen huonotuulisia sadesäällä.
Neljäs ihmistyyppi ovat he, joihin säällä ei ole vaikutusta.

Minä olen hyväntuulisin ja energisin sadesäällä. Rakastan synkkien pilvien sinisenharmaata väriä. Sateen raikastama ilma virkistää.

En tiedä onko meteopatialla, introverttiudella ja erityisherkkyydellä yhteyttä, mutta omalla kohdallani olen kokenut, että niin voi olla.

Voimakkaasti introverttina vältän ihmismassoja ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Näin kaupungin keskusta-alueella asuvalle pilvisenä ja viileänä sadepäivänä tähän on parhaat mahdollisuudet. Aurinkoisina hellepäivinä on aina enemmän ihmisiä, liikennettä ja melua.

Erityisherkkyys vaikuttaa elämässäni moneen asiaan. Mihin se ei vaikuttaisi? Otetaan esimerkiksi hajuaisti. Karl Ove Knausgård kirjoitti jossakin Taisteluni-sarjan osassa vaimonsa hajuaistista, että on kuin asuisi vinttikoiran kanssa. Tässä olisi toinen vinttikoira.

Mikään ei tee kaupunki-ilmasta huonompaa kuin aurinkoinen, lämmin, kuiva ja tuuleton sää. Kun illalla on aikeissa tuulettaa auringon lämmittämää kotia, ikkunasta tulvahtaa pölyisen asfaltin ja pakokaasun sietämätön haju. Kaikkina muina vuodenaikoina olen varsin tyytyväinen kaupunkilainen, mutta kesäisin kaipaan pois kaupungista, raikkaaseen ilmaan.

Pyrin hyväksymään asiat sellaisina kuin ne ovat. Kesän kohdalla se on vaikeaa.

Tunnen oloni harvoin yksinäiseksi, enkä koskaan silloin kun olen yksin. Yksinäisyyden tunne nousee aina seurassa. Ja kesä lisää sitä.

Tunnen itseni erilaiseksi kuin muut, ja kesä eristää minut entistä tiukemmin omaan maailmaani. Epäsuhta muihin ihmisiin on liian suuri. Kun suurin osa ihmisistä tuntee kesällä todella elävänsä, minä masennun.

Kesään liittyvät asenteet eivät helpota asiaa.

Pitää olla ulkona, kun on niin kaunis ilma.
Kesästä, lämmöstä ja auringosta pitää nauttia.

Ei kiitos, jätän väliin.

Käännän sälekaihtimet tiukemmin kiinni ja kömmin päiväunille pimeään makuuhuoneeseen. Annan alkukesällä ostamani aurinkovoiteen (tunsin ilmeisen epärealistista optimismia sen ostaessani) pilaantua kylpyhuoneen kaappiin.

6 kommenttia artikkelissa “Meteopatiaa eli oispa aina sadepäivä

  1. Loistava kirjoitus. Olen pitkään lukenut blogiasi ja tykkään todella paljon. Nyt kommentoin ensimmäistä kertaa. Tuntui jokessenkin omakohtaiselta lukiessani kesästä ja kuumasta. Olen itsekkin miettinyt kovin koska lempivuoden aikani ei suinkaan ole kesä. On liian valoisaa ja kuumaa.. Minä asun metsän keskellä joten tuo aurinkoinen päivä eikä aurinko pääse suoraan paistamaan tänne.
    Ne jotka meillä käyvät ja ovat auringonpalvojia toivovat että meiltä kaadettaisiin vähän puita jotta kuumuus ja aurinko paistaisi paremmin.
    Kirjotuksissasi on todella hyviä aiheita ja odotan aina joko olisi jo uusia kitjotuksia.

  2. Itse olen huomannut, että sopiva säätila riippuu usein enemmän omasta lämmön tai kylmän siedosta kuin pelkästä mitattavien tekijöiden summasta.

    Lämpöä sietämätön ystäväni on valitellut koko kesän hellettä. Sitä kuinka on ollut niin kuuma, että yöunet ovat menneet ja olo on koko ajan huono helteestä johtuen. Itse taas olen vilukissana odotellut todellista intiaanikesää vuosia. Onhan tänä kesänäkin ollut päiviä, joina on tarjennut kesämekossa, mutta vain yksi sellainen jona on ollut oikeasti kuuma. Itse kun kaipaan välillä pitkähihaista jo sen +20 asteen kohdalla. Siitä kun olen viimeksi pystynyt nukkumaan ilman peittoa on vuosia. Tänäkesänä parhaimmillaan käytössä on ollut villapeitto ja viltti, koska rakastan käpertyä peittoihin.

    Eron huomaa hyvin myös poikaystävän kanssa liikkuessa. Siinä kohtaa kun hän jo valittaa t-paidassa ja shortseissa tukahdutavaa kuumuutta, minun iho vetää yhä tuulesta kananlihalle ja kaipaan enemmän vaatetta. Tosin sama näkyy myös muussa: siinä kohtaa kun olen säätänyt suihkun mukavan lämpimäksi itselleni, poikaystävän iho alkaa punoittaa ja särkeä, jos hän edes osuu siihen.

    Nyt osasta on yhä kesä, mutta itse en edes muista milloin on viimeksi ollut lämmintä. Villasukat ovat jo päivittäisessä käytössä, kuten suurimman osan vuotta.

    Tämän myötä kaapista onkin tullut karsittua valtaosa hellevaatteista. Rakastan ajatusta shortseista, topeista ja lyhyistä hameista, mutta Suomessa ei vain ole edes joka vuosi sellaisia päiviä, joissa tarkenisin niissä mukavasti. Niissä keleissä kun valtaosa niitä tuntuu käyttävän, itse kun pukee mieluummin vielä lämpimämmin.

  3. Täällä myös yksi meteopaatti! Olenkin miettinyt, onko minussa jotain vikaa kun en erityisemmin pidä kuumista aurinkoisista keleistä. Muutama päivä sitten koirien kanssa ulkoillessani ja sateen ropistessa tuulitakin huppuun tunsin käsittämätöntä hyvänolon tunnetta ja iloa😀 Olen miettinyt, voisiko tämä johtua syntymäajankohdasta, olen nimittäin tammikuun lapsi. Toisaalta olen myös introvertti, ja hiljaiset kadut sateella ovat ihanan rauhoittavia. Sadepäivinä saa myös hyvän syyn käpertyä kirjan ääreen toisin kuin aurinkoisina päivinä, jolloin ”pitäisi olla ulkona nauttimassa upeasta säästä”.

  4. Ha, olen ihan vastakohta, saan energiaa auringosta, mikä Suomessa tarkoittaa sitten sitä, että olen suurimman osan vuodesta apaattinen ja jaksamaton. Olen myös introvertti ja asun melko keskustassa toistaiseksi. Tämä kombo on ihan mahdoton ja janoan joka solullani muuttoa maalle, jossa voisin nauttia auringosta yksin omalla pihalla aina kun sitä vähänkin näkyy pilvien lomasta. Yllä kommentoineen Susannan tapaan yhtälössäni on myös vilukissaus, joten minulta on mennyt ihan ohi, että tämä kesä olisi ollut kuuma.

    Täytyy sanoa, että on mielenkiintoista lukea myös tällaisista aiheista, koska saa ihan uusia näkökulmia maailmaan!

  5. http://navadina.net/
    Ayurvedassa ihmiset jaetaan pääsääntöisesti kolmeen eri ryhmään: Vata, Pitta ja Kapha. Tuossa linkissä on testi, joka on suuntaa-antava.
    Itse olen puhtaasti ns. Pitta-ihminen, joka ei sielä kuumaa ilmastoa eikä kirkasta valoa. Esimerkiksi en sauno ikinä. Pitat ovat myös kärsimättömiä ja helposti hermostuvia. Kaphat ovat hitaita ja perusteellisia. Vatat ”keveitä” ja epäsäännöllisiä. Vata saa energiaa auringosta.

  6. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    HP: Mukava kuulla, että olet löytänyt kirjoituksistani mieluisaa luettavaa! Asuminen metsän keskellä kuulostaa hyvältä. Siellä on varmasti mukavan vilpoisaa. Pidän kesällä mökillä olemisesta, enkä vähiten siksi, että puutalossa puiden varjossa on huomattavasti viileämpää kuin kivitalon ylimmässä kerroksessa, jota ei varjosta mikään.

    Susanna Hoffren: Lämmönsieto tosiaan vaikuttaa elämään paljon. Minua vaivaa vuoden ympäri liika kuumuus, on vaikea osata pukeutua tarpeeksi kevyesti. Talvella puen mieluummin ohuita kerroksia, toppatakista luovuin kun se oli joka kerta hiestä märkänä. Loppukesästä +13 astetta on minulle t-paitailma, kaupungissa kadut ja talot pysyvät lämpiminä pitkään kun kesä on ne kerran lämmittänyt. Syksy on minulle ihanaa aikaa, kun saa taas pukea päälleen edes vähän enemmän.

    Jonna: Tuttua tuo sateenropinan tuottama ilo! Minäkin olen muuten tammikuun lapsi.🙂

    Pau: Voi ei, kuulostaa ikävältä! Lyhyen kesän jaksaa olla vähän alamaissakin, mutta että koko vuoden kesän ympärillä… oi voi. Introverttius ja keskusta-asuminen tuntuu minullakin joskus aika toimimattomalta yhdistelmältä. Aika hyvin olen oppinut sen kanssa kuitenkin elämään. Kaikessa on puolensa.

    Amy May: Kiitos vinkistä!

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s