Sääntöjä, sääntöjä, sääntöjä

Eksyin lukemaan nettikeskustelua naisten vaatetuksesta ja tyylistä. Aihe on keveä, mutta tulin surulliseksi.

Olen aina tuntenut itseni ulkopuoliseksi niin sanotusta naisten maailmasta. (Tai itse asiassa ihan koko maailmasta.) Mitä enemmän yritän ymmärtää, sitä vähemmän saan kiinni mistä oikein on kysymys.

Tuntuu siltä, kuin tarkkailisin sivusta jotakin eksoottista eläinlajia. Tekstissä esittämäni havainnot ja käsitykset perustuvat pääosin nettikeskusteluihin, blogeihin ja niiden kommentteihin. Osa huomioista on tullut vastaan myös henkilökohtaisessa elämässä.

Naisten maailma tuntuu olevan täynnä sääntöjä. Ne lienevät naistenlehtien ja muun tehokkaan markkinointikoneiston tuottamia, en käsitä mistä muualta ne tulisivat. Näyttää siltä, että ne myös leviävät ns. perimätietona. (Kauneuteen liittyvistä säännöistä kirjoitin tässä.)

Toisten naisten onnistumista sääntöjen noudattamisessa arvioidaan, usein hämmentävän ylimieliseen, jopa jyrkän tuomitsevaan sävyyn. Sääntöjen rikkoja nähdään syystä tai toisesta epäonnistuneeksi, mutta riittävän itsevarmasti ja näkyvästi sääntöjen yli kävelevää saatetaan ihailla. Tai sitten häntä pidetään hyvin omalaatuisena. Missä raja kulkee, ei aavistustakaan.

Mutta nyt pukeutumiseen ja tyyliin liittyviin sääntöihin.

Lyhyisiin naisiin liittyvät säännöt ovat suosikkejani, koska itse olen 160 senttiä pätkä. Seuraavassa joitakin lyhyiltä naisilta kiellettyjä asioita:

Maksimekot
Kaikki polvimittaista pidemmät hameet
Matalat kengät
Caprihousut
7/8 mittaiset housut
Leveät vaatteet
Kaikki mikä visuaalisesti ”katkaisee” ihmisen jostakin kohtaa

Ja tämä kaikki sen vuoksi, että lyhyen pitää yrittää näyttää pidemmältä, koska – no pitää nyt vaan yrittää näyttää pidemmältä. Päälleen ei sovi laittaa vaatteita, jotka saavat ihmisen näyttämään itsensä mittaiselta, tai hyvänen aika, vielä lyhyemmältä.

Hameen käyttö tuntui olevan kovasti vaikea asia. Hametta ei voi käyttää, jos:

On lyhyt
Ei ole ruskettunut
Jos on lyhyet jalat
Jos on paksut pohkeet
Jos rumat polvet (?) näkyvät
Jos iho on epätasaisen värinen
Jos jaloissa näkyy verisuonia

On myös ikään liittyviä sääntöjä:

Pitää pukeutua ikänsä mukaisesti
Keski-ikäinen ei saa pukeutua ikänsä mukaisesti
Pitää olla nuorekas
Ei saa pukeutua kuin nuoret, ellei ole enää nuori
Ikä määrittää, miten saa pukeutua
Keski-ikäisenä pitkät hiukset tulee leikata lyhyiksi

Eikä unohdeta vartalon kokoon ja muotoon liittyviä sääntöjä:

Väljät vaatteet ovat vain laihoja varten
Istuvat, vartalonmyötäiset vaatteet ovat vain kiinteitä varten
Vain kiinteät vartalon osat saavat näkyä
Niin kutsutut ”persjalkaiset” eivät sovi mihinkään vaatteisiin
Pukeutumisen tulee visuaalisesti lisätä pituutta
Pukeutumisen tulee hoikentaa olemusta

Oikein ja hyvin pukeutuva nainen:

Käyttää korkokenkiä
Näyttää seksikkäältä
Korostaa naisellisuuttaan
Käyttää klassisia tai muodikkaita vaatteita

Muita sääntöjä:

Ei pidä pukeutua kuten muut ja hukkua massaan
Pitää pukeutua kuten muut eli muodin mukaisesti
”Tanttamaiset” vaatteet kielletty (määritelmä erittäin laaja)

En voi kuin ihmetellä.

On helppo huomata, että ihanne on pitkä, hoikka, kiinteä, nuori, muodinmukainen, tyylikäs, seksikäs, naisellinen, kaunis – täydellinen nainen. Jos näin onnekkaasti ei ole sattunut käymään, ”virheet” tulee peittää näkyvistä tai niitä tulee pyrkiä pukeutumisella häivyttämään.

Miksi naiset ylläpitävät tällaisia sääntölistoja ja arvottavat itseään ja muita niiden mukaan? Mitä järkeä niissä on?

Olen aina ihmetellyt, ja ilmeisesti tulen aina ihmettelemään, miksi ihmiset rajoittavat olemistaan ja elämistään erilaisten, mitä kummallisimpien sääntöjen mukaan. Sääntöjen, joiden painumisesta unohduksen suohon kukaan ei kärsisi, mutta maailma saattaisi muuttua hiukan paremmaksi paikaksi elää.

Monet säännöt ovat median ja markkinointikoneiston luomia, ja niiden tarkoitus on pitää meidät tyytymättöminä itseemme, tavaroihimme ja elämäämme. Koulia meistä ihannekuluttajia, joille on helppoa myydä yhtä sun toista erilaisten ”virheiden” ja ”puutteiden” korjaamiseksi.

Ja se todella toimii.

Vai moniko tuntemasi ihminen on tyytyväinen itseensä juuri sellaisena kuin on?

Helpoin tapa lisätä tyytyväisyyttä itseään ja elämäänsä kohtaan on siirtyä sivuun kulutuskulttuurin ja markkinoinnin vaikutuspiiristä. Jättää katsomatta, kuuntelematta ja lukematta mainokset sekä kaikenlaiset mediasisällöt, joiden päätarkoitus on lisätä myyntiä. Ja lopettaa turha kaupoissa (myös verkkokaupoissa) kiertely.

Näillä keinoilla minun peilistäni alkoi useimpina päivinä näkyä itseensä ja elämäänsä tyytyväinen, kaunis ihminen. Polvineen, pohkeineen, mataline kenkineen ja hameineen kaikkineen.

9 kommenttia artikkelissa “Sääntöjä, sääntöjä, sääntöjä

  1. Kirjoitat tosi tärkeästä asiasta!
    Itse olin aikoinaan koulukiusattu ja uskoin olevani todella lihava/vääränlainen. Olin tietenkin normaalipainoinen ja ihan nätti, mutta ulkoinen paine sai minut uskomaan muuta. Komea poikaystävä sitten hieman auttoi asiaa teinin pinnallisessa maailmassa, mutta silloinkin usein ajattelin että pitäisi olla monella tapaa parempi/laihempi/kauniimpi.
    Vasta aikuisena aloin pitää itsestäni ja nykyään kun katson peiliin nään kauniin ihmisen. Ylipainoa on, lastensaanti on tehnyt kiinteydestä historiaa jne, mutta silti, nään itseni oikein kauniina ja sopivana.
    En lue naistenlehtien kauneus/pukeutumisjuttuja ja netin maailma +ystävät/työkaverit ym. läheiset naiset on saanut tajuamaan että suurin osa aikuisistakin naisista käyttää kamalasti energiaa siihen, että yrittää laihtua/muuttua ja harva tuntuu pitävän itsestään. Surullista ja turhaa, varsinkin kun ne kaikki naiset on tosi kauniita mun mielestä ja varsinkin hymy ja ystävällisyys kaunistaa kenet tahansa.
    Toisaalta, en oikein jaksaisi ihmisten ”en voi syödä pullaa etten liho” ja ”en voi mennä ulos ilman tunnin meikkaamista”-tyyppisiä juttuja ja joskus tuntuu että muut naiset ärsyyntyvät kun mä otan sitä pullaa enkä meikkaa. Ihan kuin rikkoisin jotain salaista naisten yhteistä ”vihaan itseäni”-rintamaa kun en lähde mukaan siihen ”kaikki mikä mussa on vikana”-itseinho -keskusteluun.
    Mä toivoisin että ihmisten arvo ei olisi muodinmukaisen ja tiukkaan kauneusihanteeseen puristetun (teko)kauneuden varassa, vaan jokainen saisi olla oma itsensä ja kokea itsensä kauniiksi ja että se kuuluisa sisäinen kauneus olisi tärkeintä.
    (Ja feministi minussa toivoo, että naiseus ei olisi niin ulkonäkökeskeistä vaan naiset voisivat käyttää energiansa muuhun kuin ulkonäön parantelemiseen.)

  2. Kirjoitit jälleen hyvän tekstin. Usein mediassa sekä ihan arkielämässäkin tulee vastaan paljon ulkonäkökeskeisyyttä. Toki naisilla on näitä sääntöjä harmi kyllä ihan liikaa. Kulutuskulttuuri tosin sattuu lisäämään ulkonäkökeskeisyyttä myös miesten keskuudessa, vaikkakin naisten kohdalla se usein näkyy selkeämmin. On surullista, että kulutukseen tähtäävä mainonta vaikuttaa monien ajatuksiin omasta itsestä. Onneksi osa ulkonäköön vaikuttavasta kulutuskulttuurista on ohitettavissa.

  3. Ehkä nuo ovat niitä sääntöjä, joita kaikkien ”pitäisi” noudattaa, mutta kukaan ei sitä tee.
    Omassa ystäväpiirissäni tunnutaan (erityisesti näin 30 paremmalla puolella) pukeutuvan juuri niin kuin sattuu huvittamaan.

    Tänään työkaverini naureskeli olevansa kuin sillisalaatti: housut, paita ja huivi kaikki eri tavalla kuviollisia ja kirjavia. Mutta kun hän halusi aamulla pukeutua mukaviin vaatteisiin, niin se oli tulos. Ja totesimmekin, ettei sillä ole mitään väliä🙂

    Ehkä joitain noista säännöistä noudatan itsekin. En sen säännön vuoksi, mutta esimerkiksi itse tunnun suorastaan hukkuvan maksimekkoon, joten jätän sen käyttämättä.

    Nuorempana sitä ehkä vähän vaivasi päätään noilla säännöillä, silloinkin tuli oltua kyllä jonkun verran mukavuudenhaluinen, eikä aina ollut niin väliä.
    Ehkä sitä edelleen voisi olla muutaman kilon kevyempi, 10 senttiä pidempi jne. Mutta njääh, ei kai sillä niin väliä🙂

  4. Olen kanssasi 100% samaa mieltä. Olen jo kypsä nainen ja on niin ihanaa kun antaa piutpaut säännöille. Itse oikein nautin ”sääntöjen” rikkomisesta. En pysty lukemaan naistenlehtiä saan yökkäys kohtauksen jos nään kannenkin jo. Miten vapauttavaa on kun ei tarvitse noudattaa normeja ja silti olo on normaali. Nykyään tiedän niin oman kokoni että vaatekaupassa en mene sovituskoppiin vaan ostan vaatteen ja miten vapauttavaa sekin kun ei tule pahamieli siitä kun tunnen olevasi makkarapötkö sovituspeilin edessä. Vapauttakaa naiset itsenne ja nauttikaa elämästä!

  5. Kiitos teille kaikille ihanista kommenteistanne!

    Kata: Täydensit oivallisesti ajatuksiani. Naiseuden ulkonäkökeskeisyys, tästäkin niin samaa mieltä. Jos ihmiset hyväksyisivät itsensä paremmin, sellaisena kuin ovat, ilman jatkuvaa yritystä ulkonäön paranteluun tavalla tai toisella, voi olla, että kauniita ihmisiä olisi enemmän. Hymy ja itsensä hyväksyminen kaunistavat.

    Minja Survonen: Meille sattui tulemaan nimellä erään kaupparyhmän katalogi, jota uteliaisuudesta selaisin. Siinä oli jo vähän yritystä myydä miehillekin jotakin, vaatteita ja kosmetiikkaa, mutta todella pieni osa lehdestä sitä varten oli varattu. Pääosin lehti oli naisille suunnattu. Varmasti miehiin kohdistuu enenevässä määrin kulutus- ja ulkonäköpaineita, mutta vielä se ei markkinointipanostuksina kovin vahvasti näy.

    tp: Voimakasta epävarmuutta tuollaisilla säännöillä ainakin onnistutaan aiheuttamaan, en tiedä mistä muusta olisi kysymys, kun joillekin tuntuu kovin tärkeältä ruotia, miten muut pukeutuvat. Eikä todellakaan positiiviseen sävyyn, inspiroituakseen tai muuten rakentavalla tavalla. Ehkä sillä halutaan vain pönkittää tunnetta siitä, että itse ainakin pukeutuu hyväksytyllä tavalla, en tiedä.

    Seija: Sama juttu minulla, naistenlehdet ovat jotain käsittämätöntä. Välillä kun netissä tai sisustuslehdessä törmään vastaavaan ”sääntöaineistoon”, en voi kuin ihmetellä. Nämä ”tänä syksynä _on luvallista_ yhdistää sitä ja tätä keskenään” saavat aina kiukun nousemaan. Ei minulle tarvitse tulla sanomaan, mitä saan vaatetuksessani tai kotini sisustuksessa keskenään yhdistää, se on ihan omassa päätösvallassani. Ja nämä kaiken maailman pukeutumisen ja kodin piristysvinkit, joissa luetellaan mitä juuri nyt tulisi kotiinsa valita – ei kiitos.

  6. En välitä pukeutumissäännöistä muuten kuin, että töissä olen suhteellisen korrektisti pukeutunut. Ei siis liian lyhyttä hametta, ei liian avonaista paitaa, väritys on suhteellisen korrekti myös, mutta silti yhdistän vaatteisiin mm. niittilaukkua, niittikenkiä tai muuten vain ei niin sallittujan materiaaleja kuten nahkaa. En käytä yhtäkään vaatetta, joka ei ole itselle täysin mieleinen. Erittäin hyvä teksti❤

  7. Olipas ihana teksti, voipa muuten olla että olen lukenut saman ketjun itsekin… Maksimekko on mukavin kesävaate, joten vaikka senttejä ei riitä edes sinne 160 saakka, käytän niitä jokaisena hellepäivänä. Alanko rääkkäämään persjalkojani korkkareilla? En tod. Mielipiteeni ihmisistä jotka keskustelevat noista ”säännöistä” ihan tosissaan? Ei kovin mairitteleva. Toki haluan näyttää suunnilleen yhteiskuntakelpoiselta ihmisten ilmoilla liikkuessani, mutta siihen riittää, että vaatteet on ehjät ja puhtaat eikä ihan järkyttävän ryppyiset (minun käsitys siitäkin on aika väljä). Töissä yritän näyttää vähän skarpimmalta. Joskus haluan olla jopa nättinä, mutta siihen on sitten syynä harvinainen kahdenkeskinen aika mieheni kanssa.

    Juuri yksi päivä tässä mietin, miten nykyään on alkanut tuntua että ihmiset keskustelevat esteettisistä kysymyksistä eettisesti velvoittavaan sävyyn. Jos jollakin on olematon tyylitaju -sikäli hyvä sana että tämä ihminen ei yleensä koko asiasta välitä lainkaan- niin sehän tarkoittaa vaan sitä että henkilön mielestä paidat a, x, ja z ovat kaikki yhtä hyviä vaatevalintoja, ja pöydät b, d, ja e yhtä hyvin mihin vain keittiöön sopivia. Ei sitä, että hän olisi jotenkin sosiaalisesti estynyt, älyltään vajavainen tai suorastaan moraaliton kykenemättömyydessään mukautua säännöttäjien normeihin. Noh, jospa tämä leviävä kulutuskriittisyys vähitellen vapauttaisi taas ilmapiiriä!

  8. Osui ja upposi😀 minulla on vaikka mitä sääntöjä pukeutumiseeni – mutta vain itselleni. Helpotan niillä omia vaatehankintojani ja pukeutumistani, koska haluan pitää vaatevarastoni pienenä, haluan että vaatteet sopivat yhteen (en tarkoita tällä vain sitä, että sopivat esteettisesti yhteen, vaan että esim. housunlahkeet ovat käytännölliset minkä kenkien kanssa vaan ja että ulkotakki mahtuu kaikkien paitojen päälle) ja haluan toki näyttää siistiltä. En kommentoi muiden pukeutumista kuitenkaan omien sääntöjeni perusteella, tarkoitukseni on vain viihtyä omissa vaatteissani.

    Sääntöjäni ovat mm. Vain raidat sallittuja kuvioita, käytän vain oman väripalettini värejä, joista pidän eniten, korkkarit vain silloin kun helma peittää polvet, takki peittää paidan helman, jne. Nämä auttavat minua siinä, ettei vaatteita tarvitse juuri ajatella🙂

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s