Introvertti, ekstrovertti ja miten vietetään hauska päivä

Muutama vuosi sitten en olisi uskonut, että tulen vielä nauttimaan hiljaisuudesta. Vältin hiljaisuutta yksin ollessani, sillä en halunnut jäädä vain ajatusteni seuraan. Hiljaisuus nosti pintaan yksinäisyyden tunteita ja ajatuksia elämäni riittämättömyydestä.

Paetessani hiljaisuutta pakenin itseäni ja erilaisuuttani, jota en tuolloin täysin ymmärtänyt saati hyväksynyt. Yksin ollessani mieleeni hiipi usein ajatus, että minun pitäisi olla muualla. Ihmisten seurassa, tapahtumissa, harrastamassa, siellä missä ihmiset kokoontuvat. Suunnittelin paperille miten elämääni muuttaisin.

Luettuani Susan Cainin kirjan Hiljaiset – Introverttien manifesti, ymmärsin olevani erittäin introvertti. Voisi sanoa, että lähes erakko. Asiat loksahtivat kohdalleen.

Ajatukset elämäni riittämättömyydestä olivat olleet ekstrovertin kulttuurin tuottamia ja ekstrovertilta kumppanilta omaksuttuja, eivät minun omiani. Tekemäni suunnitelmat olivat unohtuneet pöytälaatikkoon, koska en todellisuudessa halunnut elää niiden mukaista elämää.

Kun parin toinen osapuoli on vahvasti introvertti ja toinen sopivasti ekstrovertti, molemmille mieluisan tekemisen keksiminen voi olla vaikeaa. Kun minä viihdyn, kumppanillani on usein tylsää. Kun hän viihtyy, minua yleensä ahdistaa.

Ennen kuin aloimme ymmärtää toistemme erilaisuutta, ehdimme kokea monia turhauttavia ja pahaa mieltä aiheuttaneita tilanteita. Mukavaksi yhdessäoloksi ajateltu tekeminen voi tuntua hyvin yksinäiseltä, jos toinen ei viihdy, on vähällä nukahtaa tai haluaa ahdistuneena kotiin.

Ajan myötä ymmärsimme, että on parempi toimia toisin. Tekisimme yhdessä asioita joiden parissa molemmat viihtyvät, ja vain itseä miellyttäviä asioita erikseen. Elämämme ja suhteemme muuttui entistä paremmaksi, kun hyväksyimme toistemme erilaisuuden ja aloimme ottaa sen myös käytännössä huomioon.

Minä sain enemmän aikaa olla yksin ja tehdä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Kumppanini sai enemmän aikaa käydä itsekseen tai kavereidensa kanssa milloin missäkin.

Tänä kesänä vietimme kumpikin tahoillamme omanlaistamme hauskaa päivää.

Kumppanini lähti kaveriporukalla koko päiväksi festareille. Minä vietin päivää itsekseni. Kävelin kirjastoon hakemaan mielenkiintoista luettavaa ja kuunneltavaa. Ostin kaupasta hyvää syötävää. Illalla kävisin saunassa.

Kotiin tultuani laitoin lempeää jazzia soimaan. Musiikki vaikuttaa minuun voimakkaasti. Rakastan Nina Simonen ja Ella Fitzgeraldin laulujen tunnelmaa, samoin Keb’ Mo’:n bluesia. Sitä tunnetilaa, joka minussa heitä kuunnellessani vallitsee, on mahdoton sanoin kuvailla. Siinä yhdistyvät elämänilo, voima, melankolia, rauha, onnellisuus, läsnäolo ja kotoisuus, rintaa pakahduttavalla tavalla.

Katselin minimalistista arkkitehtuuria ja sisustusta käsitteleviä kirjoja. Erityisesti pidin Patricia Buenon kirjasta Minimalism & Colour, joka käsitteli minimalismia myös elämäntapana. Nautin kirjan värikkäistä, kauniisti suunnitelluista tiloista. Mietin tulevaa ikkunaremonttia, jonka yhteydessä olen varautunut maalaamaan kaikki seinät ja tarpeen mukaan myös katot uudelleen. Katselin ympärilleni, pohdiskelin kotimme ulkoasua ja toimivuutta. Mietin erilaisia värivaihtoehtoja.

Kun musiikki loppui, nautin hiljaisuudesta. Katselin viihtyisää kotiamme, muistelin miten pitkälle olemme päässeet siitä, miltä täällä vielä joitakin vuosia sitten näytti. Omissa ajatuksissani, hiljaisessa huoneessa, tunsin tyytyväisyyttä ja onnea.

Niin paljon kuin nautinkin yksinolosta, oli mukava saada kumppanini yöllä kotiin. Söimme yhdessä pientä yöpalaa, vaihdoimme kuulumiset ja menimme nukkumaan. Meillä molemmilla oli ollut oikein hauska päivä.

6 kommenttia artikkelissa “Introvertti, ekstrovertti ja miten vietetään hauska päivä

  1. Täällä introvertti ilmoittautuu ja tämä vain ”pahenee” eräiden lähipiirini ihmisten mukaan. Onneksi aivan läheisimmät ymmärtävät vetäytymistäni kaiken maailman kissanristiäisistä. Olen tehnyt elämästäni sellaista missä minulla on hyvä olla ja hyvällä omalla tunnolla kierrän kaukaa massatapahtumat ym. tilanteet missä ”kadotan” itseni.
    Onneksi kumppanini, joka on ekstrovertti ymmärtää minun tarvetta olla paljon yksin. Ja minä taas ymmärrän hänen sosiaalisia kykyjä. Tämä on kylläkin vuosien tulos,että olemme pystyneet yhdistämään kahden niin erilaisen ihmisen yhteiselon. Mutta se toimii ja siitä olen ikionnellinen.
    Ymmärsin jo lapsena itsestäni olevan jotenkin erilainen ja vetäydyin yksin lapsuudenkotini vintille lukemaan niin rakkaita kirjaston kirjojani ja elin ehkä vähän mielikuvistusmaailmassa.
    Meni vuosia että hyväksyin itsessäni tämän vetäytymisen,koska luulin olevani poikkeava yksilö.
    Mutta nykyään suorastaan iloitsen ja onnittelen itseäni että olen toiminut vaistojeni ja tarpeitteni mukaan. Myös rajojen vetäminen vaatii päättäväisyyttä,varsinkin kun on kiltti ihminen,jonka on joskus vaikea sanoa ei,mutta harjoittelemalla jämäkkyyttä,tämänkin oppii. Oli aikoja,jolloin koin niin paljon omantunnon tuskia kieltäytyessäni jostakin tilaisuudesta,missä olisi muka ”pakko” ollut olla mukana. Jälkeenpäin huomasin,että sekin oli vain toisten ihmisten odotuksia minulta,ja tämäkin vain alkoi vahvistaa sitä,että minä haluan toimia kaikissa asioissa niin että ohjaan itse itseäni.
    Koen olevani vahva ihminen,vaikka samalla olen herkkä ja kiltti. Mutta vahvuus tulee siitä että olen opetellut tuntemaan itseni ja tarpeeni. Ja tunnistan itsestäni heti jos jokin ei ole minun juttu. Jätän nämä jutut suosiolla toisille jotka ovat ne hallitsevat. Enkä kanna pätkääkään huonoa omaatuntoa enää.
    Silti löytyy aina ihmisiä jotka eivät ymmärrä introvertin sisäistä maailma,eivät ymmärrä miten suuri tarve joillakin on olla vaan,ei välttämättä tarvitse touhuta mitään. Eikä ole tarvetta päteä eikä näyttäytyä. Voi olla omassa turvallisessa ympäristössä ja olla silloin onnellisimmillaan. Ystävä piirini on muutuunut ja suorastaan harventunut. Onneksi olen löytänyt uudet ystävät,jotka kunnioittavat toisen tarvetta veäytyä,eivätkä syyllistä.

    Kiitos Tuulia kun otit tämänkin asian päivänvaloon !

  2. Huomaan itsessäni vahvasti introvertin piirteitä. Olen pohdiskellut tässä jo jonkin aikaan, että millainen ammatti/työ mahtaisi sopia introvertille? Nykyainainen kiire ja hulina ei oikein sovi itselleni. Onko jollain ajatusta siitä? Olen myös herkkä ja kiltti, joka aiheuttaa monesti mielipahaa itselleni työelämässä, kun en osaa aina kieltäytyä ja sanoa ei. Joskus jopa niinkin, että ihmiset tallaavat ylitseni vaikka yritän olla vahva.

  3. Kiitos tästä artikkelista! Osui juuri oikeaan aikaan. Olen myös introvertti ja nautin yksinolosta, hiljaisuudesta, luonnon kauneudesta. Tässä ekstroverttien maailmassa on kyllä toisinaan vaikeaa muistaa kuunnella itseään ja valita itselle sopivat tavat olla ja elää. Ja kuten kommentoija E mainitsikin, työelämässä näitä ympäristön vaatimuksia ja odotuksia voi olla todella vaikeaa olla noudattamatta. Itse tällä hetkellä haen työtä ja useat ohjeet ja neuvot hakemusten ja ansioluetteloiden tekoon korostavat aktiivisuutta. Juuri hetki sitten luin lauseen: ”Kannattaa varautua siihen, että työnantaja kiinnittää huomiota aukkoihin työhistoriassasi” ja ohjeen ”työttömyysjaksoilta on hyvä pystyä osoittamaan jotain aktiivista ja kehittävää toimintaa esim. opiskelua ja harrastusluonteisia kursseja”. Jäin miettimään ja ihmettelemään sitä, että eikö joskus edes voisi vain olla. Onko aktiivisuus ja pää kolmantena jalkana ympäriinsä juokseminen aina parempi kuin hidastaminen, havainnointi ja mietiskely? Jos arki on täynnä puuhaa ja tekemistä, koska on aikaa miettiä, oivaltaa, luoda?

  4. Monessa työssä tarvitsisi ”myydä” omaa osaamistaan. Tuoda aktiivisesti muille esiin omaa tietotaitoa. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten muut ovat toimineet tässä asiassa.

    • Minä olen ratkaissut ”ongelman” työskentelemällä kotona omassa pienessä yrityksessäni. Viimeiset kymmenen vuotta olen todella nauttinut työntekemisestä kun saan tehdä sitä omaan tahtiin. Voin aikatauluttaa päiväni miten haluan. On oma vapaus mutta myös vastuu. Mutta tarkeintä on että kukaan ei kiusaa eikä huuda kurkkusuorana tekemättömistä töistä. Olen nähnyt työelämää monelta kantilta ja muistot niiltä ajoilta eivät ole mukavaa muisteltavaa. Vatsinkin naistyöyhteisöistä jäi mieleen toisten ihmisten elämästä juoruaminen ja sitä en voi sietää. Ja tietynlainen selkäänpuukottaminen ja kateus.

  5. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Seija: Kiitos ajatuksistasi! Introvertin sisäistä maailmaa ja sen merkitystä on vaikea kuvata sellaiselle, jolle on tärkeää täyttää aikaansa kaikenlaisilla menoilla, tapahtumilla ja muiden ihmisten tapaamisella. Onneksi jotkut ymmärtävät enemmittä selityksittä.

    E: Hyvä kysymys! Toivottavasti keskustelu jatkuu ja saat vinkkejä. Itse ajattelen, että mahdollisimman itsenäinen työ, jota voi itse suunnitella ja säätää päiviensä kulkua, toiminee parhaiten.

    jv: Usein mietin, että tässä ekstroverttien maailmassa odotukset ihmisiä kohtaan ovat kovin yksipuolisia. Vieläkään ei ymmärretä hyödyntää ihmisten vahvuuksia ja erilaisia luonteenpiirteitä, vaan mielellään haluttaisiin nähdä kaikki samassa ekstroverttimuotissa. Ikävä kyllä siinä on kovin vähän järkeä ja olisi hyödyllisempää toimia toisin.

    EL: Hyvä kysymys tuokin. Toivottavasti keskustelu vielä jatkuu.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s