”Hotellielämä” vai vaatimustason laskeminen?

Kirjoitin helmikuussa sisäiseksi tehtävälistaksi muuttuvista tavaroista. Ilmiöstä, jossa kotona ympärillämme olevien esineiden näkeminen alkaa rakentaa pään sisälle tehtävälistaa.

Kahdessa kommentissa mietittiin hotellielämän rentouttavuutta ja mahdollisuutta samankaltaiseen elämään kotonakin. (Kiitos Pau ja Mirena!) Voisiko ”hotellielämää” elää myös kotona? Ei olisi yhtään hullumpaa jos voisi.

Tavaran määrän voi vähentää minimiin, mutta ellei ole reppureissaaja vaan asuu vakituisesti aloillaan, tehtävälistasta tuskin tulee pääsemään kokonaan eroon. Sen saa lyhennettyä omilla valinnoillaan hyvin lyhyeksi, mutta niin kauan kuin jotakin omistaa, tavarat tulevat kaipaamaan huoltoa, samoin koti.

Vietin kesällä yhden yön hotellissa. Tuntuu aina luksukselta mennä puhtaaseen ja siistiin huoneeseen, jonka siivoamisen eteen ei tarvitse laittaa tikkua ristiin. Huoneessa millekään ei tarvitse tehdä mitään, voi vain olla rauhassa. Viettää aikaa tilassa, jossa ei ole mitään ylimääräistä, vain se mitä aivan välttämättä tarvitaan.

Jo yhden ainoan yön jälkeen tuntui ikävältä palata kotiin, sillä tiesin mikä siellä odottaisi. Siivousta ja pyykkiä, tehtäviä toisensa jälkeen. Kontrasti hotellielämän leppoisuuteen on valtava.

Kotiuduttuani olin muutaman päivän alamaissa. Mietin, mitä järkeä on omistaa yhtään enempää kuin tarpeen. Tavaroita, neliöitä, mitään? Mitä järkeä on laittaa aikaansa minkä tahansa ylimääräisen ylläpitoon? Varsinkin kun kaikkein eniten on pula ajasta, ei tavarasta.

Tavaroita vähentämällä olen tavoitellut elämään yksinkertaisuutta. Kaivannut sitä hetkeä tulevaksi, ettei kaikki ympärillä muistuttaisi asioista, joita tulisi tehdä. Elämä on helpottunut paljon, mutta tehtävälistoista tuntuu olevan mahdotonta päästä kokonaan eroon.

Kahden keinon avulla ne on kuitenkin mahdollista lyhentää minimiin:

1. Vitkastelun lopettaminen.
2. Vaatimustason laskeminen.

Tehtävälistasta tulee takuulla pitkä, jos asioihin tarttumista viivyttää. Olen tullut tämän tosiasian kanssa valitettavan tutuksi, mutta opettelen koko ajan toimimaan toisin. Onneksi edistystä tapahtuu. Nykyään ihmettelen, mitä ihmettä ajattelin viivyttelemällä saavuttavani? Sitä paljon kaivattua ”parempaa aikaa” tarttua toimeen ei useimpien asioiden kohdalla tule. Koskaan.

Tehtäviin tarttuminen sitä mukaa kun niitä eteen tulee, tekee elämästä kevyempää. Ensin kannattaa kuitenkin miettiä, mikä on tarpeen, ja hankkiutua tarpeettomasta eroon. Välttämättömissä tehtävissä on ihan riittävästi tekemistä, tarpeettomia töitä ei kannata itselleen keräillä.

Kun on päässyt liikkeelle viivyttelyn vähentämiseksi, kannattaa määrittää oma vaatimustasonsa uudelleen. Onko asiat tehtävä todella niin tarkasti ja hyvin, kuin on itseltään oppinut odottamaan? Voisiko vähempikin riittää?

Itse kannoin pitkään aivan turhaa huolta siivoamisesta. Jos jonkin asian niin siivoamisen kanssa on järjetöntä olla pilkuntarkka. Se toistuu tasaisin väliajoin, vaikka siivoaisi miten tarkkaan tahansa. Älyttömintä oli usein toistuva mietintäni, että pitäisi siivota, enkä kuitenkaan tehnyt asialle mitään. Tilanteeseen olisi ollut kaksi järkevää vaihtoehtoa: hyväksyä vallitseva siisteystaso tai ryhtyä toimeen heti eikä odotella, että tilanne pahenee.

Omalta kohdaltani olen miettinyt, miten puhdasta kotona oikeastaan pitää olla. Mikä on kissankarvojen ja -hiekan siedettävä taso? Olen lopettanut miettimästä, että pitäisi siivota. Joko siivoan tai en siivoa, mutta en vaivaa sillä enää turhaan päätäni.

Tässä vaiheessa kirjoittamista kävin katsomassa mainitsemiani kommentteja, sillä en muistanut niiden sisältöä hotellielämän rentouttavuuden ajatusta tarkemmin. Hieman hämmästyen totesin, että näköjään asioilla kestää aikansa sisäistyä. Vai mitä olette mieltä Mirenan selvästi miettimään laittaneesta kommentista:

”Asioiden tekeminen heti on mahtava taito. Samantien kun huomaa sotkuisen keittiön, siivoaa sen. Näin kaikkein raskain pitäisi-vaihe jää kokonaan pois. Toisaalta, jotta joskus voisi tehdä muutakin kuin siivota, pitää myös opetella sietämään epätäydellisyyttä. Aina ei ole pakko (tai pitäisi) imuroida, vaikka näkisikin roskan lattialla.”

Olen iloinen huomatessani, että vaikka pidän itseäni huonomuistisena, ainakin joskus päähäni tarttuu olennainen lukemastani. Ja vaikuttaa elämääni, vaikken sitä itse tietäisikään.

3 kommenttia artikkelissa “”Hotellielämä” vai vaatimustason laskeminen?

  1. Kiitos kirjoituksesta! Pienten lasten äitinä ja nuorimmaisen ollessa vasta vauva, painiskelen nykyään jatkuvasti sen asian kanssa, että tehtävälistalla olevia asioita en ehdi juurikaan tehdä. Perushoitotoimet vievät lähes kaiken ajan. Tekemättömät asiat kuitenkin kuormittavat mieltä. Usein mietin, että pitäisi siivota, pestä vessat tai kylpyhuone, viime kerrasta on x päivää/viikkoa/kuukautta. Luettuani kirjoituksesi, yritän jatkossa ajatella, että jos en kerran nyt ehdi siivota, en myöskään nyt ajattele että pitäisi, vaan siivoan sitten kun ehdin. Tämä elämänvaihe opettaa epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden sietämistä.

  2. Kiitos taas mietteistäsi!

    Tuli luettua pitkästi putkeen, aina kesätaukoon asti. Uudelleen monet kirjoitukset, mutta näitä asioita täytyy muutenkin pureskella moneen kertaan.
    On aivan mahtava taito kun saa opeteltu sen että teen jonkun asian heti pois huolesta, ja unohdan pitäisi pitäisi mantran.

    Eilinen oli oikein tehokas päivä. Kävin kaikkien lasten vaatekaapit läpi, ja perkasin liian pienet kiertoon. Olin jopa niin viitseliäs että vaihdoin vetskareita, ja paikkasin liian pieniä vaatteita jotka olivat vielä siistejä. Kaveriperheessä on käyttäjiä kaikille pieniksi jääneille, muttei mahdollisuutta korjailla.

    Mutta hankalin on vielä jäljellä, eli oma vaatekaappi. Kun se tuntui kovin työläältä, kävin lasten kausivaatteet ja kengätkin läpi. Niiden lajittelu on yksinkertaisempaa, lapset vain kasvaa 😊

    Ehkä seuraavaksi käyn oman kaapin kimppuun, niin loppuu se pitäisi pitäisi 😉

  3. Kiitos kommenteistanne, E ja Liisa!

    E: Kaikkea ei tarvitse jaksaa eikä ehtiä tehdä. Tärkeintä on keskittyä siihen mikä on olennaista, kuten tässä elämänvaiheessasi pienet lapset. Kannattaa tosiaan unohtaa tehtävälistat, ja ajatella kuten kirjoititkin, että siivoat kun ehdit. Tehtävälistan harmittelu ei auta mitään, se vain pahentaa oloa. Epätäydellisyyden ja keskeneräisyyden sietämisen opettelu on hyväksi.🙂

    Liisa: Monille asioille uudelleen pureskelu tekee hyvää.🙂 Olet ollut varsinainen tehopakkaus! Tuo pitäisi pitäisi -mantra on kauhea ansa, on todella vapauttavaa päästä siitä eroon.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s