Maitojunalla takaisin

Suomen kieli on täynnä mitä lannistavimpia sanontoja. Monen ydinviesti on, että älä yritä olla parempi kuin muut.

Tasa-arvoisuus on hyvä ja tärkeä asia, mutta kulttuurissamme se kääntyy liian usein tasapäistämiseksi. Erityistä lahjakkuutta tai menestystä ei osata käsitellä. Kaikkien tulee olla samalla viivalla, jolta ei pidä erottua. Aivan kuin toisen paremmuus olisi uhka, ja menestys muilta pois.

Kun joku päättää yrittää hieman enemmän, kuin mihin hänen ympäristössään on totuttu, löytyy usein epäilijä, joka heittää ilmaan ajatuksen, että ”kohta se tulee maitojunalla takaisin”. Joitakin vuosikymmeniä sitten kyse saattoi olla pikkukylän kasvatin muutosta Helsinkiin. Nykyään maitojunan saapumista odotellaan viimeistään silloin, kun lahjakas ihminen haluaa toteuttaa itseään suuremmassa mittakaavassa, kuin mihin Suomessa on totuttu.

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Miten paljon paremmin meillä valtiona menisi, kun luovia ihmisiä, lahjakkuuksia ja kunnianhimoisia uuden yrittäjiä kannustettaisiin ja tuettaisiin, sen sijaan, että heitä ammutaan jalkaan.

Miten paljon kevyempi ilmapiiri maassamme olisi, jos lakkaisimme kyttäämästä omia ja toistemme epäonnistumisia.

Miten paljon elämänilon määrä kasvaisi, kun antaisimme toistemme yrittää, ilman ennakkotuomiota epäonnistumisesta.

Tyhjän saa yrittämättäkin.

Vaatii rohkeutta pyrkiä kohti suuria unelmia. Kaikilta vaadittavaa rohkeutta ei löydy, etenkään tällaisessa ilmapiirissä. On aina turvallisempaa jäädä paikoilleen, kuin pyrkiä kohti jotakin uutta. Kaikkein helpointa on huudella sivusta.

Mitä jos asiat eivät menekään niin kuin oli tarkoitus?

Kun on tekemässä jotakin itselleen uutta, ei voi tietää etukäteen, miten se tulee sujumaan. Ennen kuin kokeilee, ei voi tietää mitä asiat vaativat toteutuakseen. Jos asiat eivät sujukaan ennakko-odotusten mukaan, useimmiten on mahdollista peruuttaa lähtötilanteeseen ilman suurempia ongelmia.

Kulttuurissamme koetaan epäonnistumiseksi, jos tavoiteltua päämäärää ei saavuteta. Ajatus on lyhytnäköinen. Aivan kuin matkan varrella opituilla asioilla ei olisi mitään merkitystä. Joka kerta kun epäonnistumme jossakin, opimme jotakin uutta. Mitä enemmän rohkenemme yrittää uusia asioita, pyrkiä kohti unelmiamme, sitä enemmän opimme.

Onko lopulta edes kyse epäonnistumisesta? Kyse on pikemminkin kuopasta tiessä, josta jatketaan taas eteenpäin.

Mitä luulette, moniko alallaan todella menestynyt ihminen onnistui ensimmäisellä yrittämällä? Tuosta noin vaan, kerrasta? Edes toisesta?

Olisi valtavan hyödyllistä, että oppisimme sietämään paremmin virheitä. Omiamme ja muiden. Meillä pitäisi olla suurempi vapaus yrittää ja erehtyä. Kokeilla jotakin uutta ja todeta, että asiat eivät menneetkään ihan ajatusten mukaan, ja saada kannustusta jatkaa eteenpäin.

Tätä kirjoittaessani on juuri selvinnyt, että Saara Aalto on päässyt Britannian X Factor-laulukilpailun livelähetyksiin. Kuten niin kovin tavallista, nettipalstat ovat täynnä ihmisiä, jotka vain odottavat hänen epäonnistuvan. Minä en ymmärrä.

Saman energian, mikä kuluu hänen epäonnistumisensa odottamiseen, voisi käyttää hänen kannustamiseensa. Hänen menestymisensä ei ole meiltä muilta pois. Jokainen voi katsoa peiliin ja todeta, ettei kukaan meistä ole yltänyt siihen, mihin hän on nyt päässyt. Ei ole pakko olla fani, hänestä ei tarvitse edes pitää, mutta voisiko silti olla iloinen hänen menestymisestään?

Saara Aallon taustoja tuntematta ihmettelen, ettei häntä ole osattu auttaa Suomessa paremmin eteenpäin. Eikä hän ole edes ainoa, näitä tapettiin jääviä lahjakkuuksia on Suomessa muitakin. Ihailen hänen rohkeuttaan jatkaa eteenpäin sillä tiellä, minkä hän on valinnut.

Me olemme pieni, alle kuusimiljoonainen kansa. Meillä ei ole varaa nykyisenkaltaiseen maitojunan odottamiseen.

6 kommenttia artikkelissa “Maitojunalla takaisin

  1. Aivan samaa mieltä, kyllä ihmettelen miksi Saara Aaltoa ei kannusteta!? Olen kuullut häntä livenä. En voi kuin ylistää.

    Olen tietoisesti päättänyt pitää kiinni optimistisesta ajattelusta! Minulla on hyviä esimerkkejä, miten optimismi auttaa ihmistä pärjäämään kroonisen sairauden kanssa.

  2. Tulee mieleen tästä aiheesta erään ulkomaalissyntyisen ystäväni sanat. Tämä ystäväni on asunut Suomessa kohta 30 vuotta. Hän sanoi kerran että Suomessa ”saa” menestyä vain keskinkertaiset ihmiset jotka eivät ole hyvä eivätkä huonoja.Heitä ei tarvitse kadehtia. Mutta todella lahjakkaat ihmiset lannistetaan ja kiusataan melkein hengiltä,niin että näiden pitää muuttaa ulkomaille pärjätäkseen ja saadakseen käyttää lahjojaan. Tämä näyttää kyllä pitävän paikkansa,niin moni suuri lahjakkuus on muuttanut ulkomaille ja menestynyt.

  3. Sanotaanhan myös ”rohkea rokan syö”! Saara on rohkeasti oma itsensä. Jännitän kovasti, miten hänen käy! Uskon, että hänen unelmansa vielä toteutuvat.

  4. Oletko lukenut brittiläisiä tai muita ulkomaalaisia palstoja? Onko niissä mielestäsi positiivisempi tunnelma kilpailijoita kohtaan yleensä ottaen?

  5. Tosi hyvä kirjoitus! Kateus on mielestäni ymmärrettävä tunne, jopa silloin voi olla kateellinen kun on samaan aikaan onnellinen toisen puolesta. Kunpa vain kateuden tunteen iskiessä alettaisiinkin itse ponnistella enemmän, sen sijaan että yritetään lannistaa toinen. Epäonnistumisen pelko estää varmasti monia unelmia toteutumasta.

  6. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Seija: Olen huomannut saman ilmiön. Todella ikävää ja haitallista sekä yksilöille että koko yhteisölle ja maalle.

    Tuulia: Yritän käyttää mahdollisimman vähän aikaa uutisten, etenkin erilaisten viihde- ja höttöuutisten seuraamiseen, eli en ole seurannut ulkomaisten palstojen keskustelua.

    E: Epäonnistumisen pelko on varmasti monella jarruna uskaltaa yrittää kohti omia unelmia. Oman kateuden kohtaaminen olisi hyödyksi, jotta voisi tehdä omassa elämässään asioita toisin ja päästä eteenpäin, eikä myrkyttää ilmapiiriä ympärillään. Eniten ihmetyttää kateus, jossa ei nähdä kateuden kohteen tehneen töitä saavutustensa eteen ja saaneen siitä lopulta palkinnon. Tuntuu ihmeen tavalliselta olla kateellinen toisten ihmisten menestyksestä, vaikkei olla valmiita itse tekemään työtä sen eteen, että voisi päästä samaan. Unohdetaan, että menestys hyvin harvoin tulee kenellekään ilman suurta vaivannäköä, uhrauksiakin.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s