Kauniimpi arki: Lepopäivä

Kiireen luominen on helppoa. Ärsykkeitä tulvivassa maailmassa levottomuus on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Vaihtoehtoja tehdä, nähdä ja kokea on loputtomiin.

Arkipäivien vauhti jatkuu helposti myös viikonloppuisin. Rajallinen vapaa-aika pyritään käyttämään tehokkaasti hyödyksi. Samaa tahtia saatetaan jatkaa lomillakin, vakaasti harkittuna tai tiedostamattomasti.

Tuntuu hullulta kirjoittaa, että kiireettömyys on ylellisyyttä, mutta kun ympärilleni katson, siltä monen elämä nykyään näyttää. Kiire on vakiovauhti, kiireettömyys jotakin erityistä, kuin ulkopuolelta lahjaksi saatua. Siitä huolimatta, että suuri osa kiireestä ja koko kiireen tuntu, luodaan itse.

Kiire näyttää ulospäin samalta, kuin turhia ohituksia tekevä autoilija liikenteessä. Kiireinen elää harhakuvitelmassa, että kiire vie häntä huomattavasti nopeammin eteenpäin, vaikka hän todellisuudessa on jatkuvasti taaempana tavallista vauhtia tulevien näkökentässä.

Arjen ja viikonlopun välinen ero on vuosi vuodelta hämärtynyt. Monella työ löytyy sähköpostista, myös iltaisin ja viikonloppuisin. Kaupat ovat auki myös sunnuntaisin. Kun kiireen tuntu on vallannut arjen, yritetään usein myös viikonloppuvapaata suorittaa tehokkaasti.

Miltä elämä tuntuu jatkuvassa kiireessä? Miten paljon asioita jää huomaamatta? Miten paljon elämää jää elämättä, kiirehtiessä paikasta ja asiasta toiseen?

Teen kaikkeni välttääkseni kiireen tuntua. Kiire tuntuu siltä, kuin olisin sivussa omasta elämästäni. Aivan kuin elämäni olisi jossakin muualla, odottamassa minua, sillä aikaa kun minä juoksen paikasta toiseen.

Kaikkein vahvimmin tunnen eläväni silloin, kun teen jotakin keskittyen, ilman minkäänlaista kiirettä minnekään. Aivan kuin minulla olisi käytössäni maailman kaikki aika. Kuunnellessani musiikkia, keskittyen vain siihen, mitä se minussa herättää. Kävellessäni hiljakseen, maisemia, lintuja, värejä ja muotoja katsellen. Lukiessani kaikessa rauhassa. Nauttiessani hyvästä ruoasta ja seurasta.

Kulttuurissamme sanalla lepopäivä on aikojen saatossa ollut erityinen merkitys. Lepopäivän viettoon on liittynyt tapoja ja sääntöjä, joilla se on erotettu arjesta. Sunnuntait ovat olleet levon ja rauhoittumisen aikaa. En ole uskonnollinen ihminen, enkä kuulu kirkkoon, mutta ajatus lepopäivän pyhittämisestä puhuttelee minua.

On outo paradoksi, että mitä monimutkaisemmaksi ja hektisemmäksi elämämme on mennyt, sitä vähemmän annamme arvoa lepopäiville. Arjen ja pyhäpäivien välinen ero on hämärtynyt. Sunnuntaista tuli yhä enemmän muiden päivien kaltainen, kun kauppojen aukioloajat vapautettiin.

Voisinpa kertoa teille, miten minulla on tapana tehdä sunnuntaista pyhä, jotakin erityistä muihin päiviin verrattuna. Valitettavasti en voi. Aina silloin tällöin vietän levollista sunnuntaita, mutta liian usein sunnuntaista tulee siivouspäivä. En pidä siitä.

Haluan muuttaa asian. Haluan palauttaa sunnuntaille sille sopivan arvon, tehdä siitä jälleen lepopäivän. Ajattelen, että se voisi tehdä elämästä kauniimpaa, nostaa yhä enemmän pintaan sen, mikä elämässä on tärkeää.

Miten te vietätte sunnuntaita? Onko sunnuntai teille lepopäivä?

8 kommenttia artikkelissa “Kauniimpi arki: Lepopäivä

  1. Kaunis ajatus. Meillä sunnuntaina jo valmistaudutaan uuteen viikkoon käymällä kaupassa, valmistamalla alkuviikon ruuat jääkaappiin ja pakkailemalla työlaukkua valmiiksi. Olen kuvitellut näin tekeväni elämästä rennompaa, mutta todellisuudessa olenkin tainnut poistaa elämästäni viimeisetkin kiireettömät ja stressivapaat hetket. Lauantai kun on se päivä, kun pitää tehdä ne koko viikon mukavat asiat, joihin muulloin ei ole aikaa. Kiitos taas ajatuksia herättävästä tekstistä!

  2. Olen saanut jo lapsuudessani kasvatuksen lepopäivän (siis sunnuntain) pyhittämisestä. Ja kyllä pyrin siihen nykyäänkin. En siivoa, enkä tee mitään mikä ei ole pakollista. Imuroin kyllä esim. keittiön, jos se on tarpeellista. Muuten keräilemme voimia uuteen viikkoon, vietämme aikaa perheenä esim. pyöräretkeilemme, käymme uimahallissa yms. Ja kyllä, minulle tällä on uskonnollinen merkitys. Mutta suosittelen edes yhden päivän ”pyhittämistä” lepopäiväksi, ihminen tarvitsee sitä, oli asialla uskonnollista merkitystä tai ei.

  3. Kaupan työntekijänä täytyy sanoa, että tuo aukioloaikojen vapautuminen on ollut ihan tyrmäysisku omassa elämässä. Enää ei ole mitään rajaa pyhällä ja arjella, elämä on koko ajan sellasta ajelehtimista ja ”aina auki”-olotilaa. Sunnuntaina töissä ollessa ajattelen aina, että miksi ihmiset tulee kauppaan silloin… olisivat kotonaan, tai kylässä toisillaan, tai jotain. Rauhottuisivat, eivätkä hilluis kaupassa. Kun lauantai-illat vapautui päätin itse, että boikotoin ihan täysillä niitä, enkä mene kauppaan klo 18 jälkeen. Yhden kerran olen tästä lipsunut jonkun pakon edessä ja tunsin pettäneeni itseni silloin! Sunnuntaisin joskus käyn itsekin kaupassa, vaikka alkuun ajattelin senkin suhteen, että en mene, en halua kannattaa sitä ollenkaan.

    Että olisipa vaan mahdollista pyhittää sunnuntait. Ja lauantai-illat. Vaan kun ei ole, ellen saa joku kaunis päivä toisenlaista työtä. Huomenna on kyllä vapaa sunnuntai, ei siis töitä, mutta se on käytettävä tehokkaasti. Kyläilen ja siivoan. Ensi viikolla onkin sitten kuusi työpäivää, ainoastaan lauantaina on vapaapäivä. Plääh.

    Mietin usein, että saisipa aikaa käännettyä takaisin siihen aikaan, kun kaupat oli auki arkisin klo 9-17 ja lauantaisin klo 9-14. Ja sunnuntait kiinni. Vaan tämä on tätä, ei ole varmaankaan koskaan enää paluuta entiseen, kun ihmiset on totutettu siihen, että kauppaankin pääsee milloin vaan. Itse koen jotenkin tosi isoa suuttumusta, surua ja turhautumaa siitä, että selkeästi koko ajan enemmän se sunnuntai on juuri tuollasten Mirenan mainitsemien isojen ostosten ja seuraavaan viikkoon valmistumisten päivä. Jos minä saisin päättää, kaupat olis auki vaikkapa näin: arkisin 9-19, lauantaisin 9-14 ja sunnuntaisin kiinni. En voi uskoa, että siinä ajassa ei ihmiset ehtisi kauppaan. Tämän päivän ihmisiltä puuttuu tyystin sellanen suunnitelmallisuus elämänsä suhteen, kun koko ajan on joku paikka auki, että voi hakea sen puuttuvan maitopurkin, tupakka-askin tai karkkipussin, ihan milloin vaan.

    Anteeksi, tämä asia painaa mua tosi kovasti. Aina sorrun paasaamaan näistä aukioloajoista….. Toivoisinpa, että ihmiset osais joskus asettua myyjien asemaan. Mua tökkää, kun asiakkaat intoilee, että ”on se niin kiva, että nykyään kauppa on auki iltaysiin asti!” Sanon aina, että ei minun mielestä ole yhtään kivaa…

    • En ole itse kaupassa töissä, joten aukioloajat ei henkilökohtaisesti kosketa minua. Mutta silti olen itsekin sitä mieltä, että aukioloaikoja voisi hieman supistaa. Ihan noin paljoa en sitä tekisi, tai ehkä ajattelen ettei se olisi enää edes mahdollista.

      Jää nähtäväksi muuttavatko kaupat aukioloaikoja vuoden vaihteen jälkeen, kun ovat vuoden ajan voineet katsoa milloin on myyntiä ja milloin ei.

      Itselleni sunnuntai on ehkä sellainen kivan tekemisen -päivä. Eli jos huvittaa siivota, niin siivoan. Jos ei, niin en. Toisinaan sunnuntaisin on virtaa tehdä vaikka mitä, jos on vaikka saanut kaksi aamua nukkua pidempään.

      Mutta pidän henkisenä lepopäivänä päivää, kun ei ole ns. pakko tehdä mitään. Tänään olen laittanut kasvimaan talvikuntoon ja nauttinut ulkoilusta. Eli mennyt hikihatussa eteenpäin, mutta hyvällä fiiliksellä.

  4. Hieno kirjoitus! Itseäni ahdistaa kiireen tuntu suunnattomasti. Kiire sumentaa ajatukset, poskia kuumottaa ja pinna kiristyy. Kiirettä kuuluu voivotella, mutta samalla kuitenkin itseään korostaen. Varsinkin työelämässä tämä näkyy; kiireisestä ihmisestä on tullut synonyymi hyvälle ja tehokkaalle työntekijälle. Sunnuntai-iltana kirjoitetuista työsähköposteista olen itsekin tuntenut jopa ylpeyttä. Täysin hassu ajatus nyt kun olen kotona kahden lapsen kanssa.

    Sunnuntait pyrimme viettämään perheen kanssa oleskellen ja ulkoillen. Siivoaminen ei ole sunnuntaina ohjelmassa, enkä menisi kauppakeskukseen kuin pitkin hampain aikaani viettämään. Ruokakauppaan mennään sunnuntaisin vain pakon sanelemana ts. jos perjantaina tai lauantaina on laiskottanut ja jääkaapissa on vain valo. Taustalla ei ole uskonnollista vakaumusta, mutta lapsuudenkodissa sunnuntait pyrittiin rauhoittamaan. Sieltä tämä tapa on varmasti periytynyt.

  5. Minäkin sain kasvatuksen, että sunnuntai pyhitetään levolle ja vaikka ei itse kaipaisi lepoa tai olisi uskonnollista näkökulmaa tähän, niin muiden rauhaa pitää kunnioittaa. Olin hyvin hämmentynyt ensimmäistä kertaa rivitalossa asuessani, että jotkut ihmiset leikkasivat nurmikkoa sunnuntaina. Mieheni taas ei ymmärtänyt tätä hämmennystäni ollenkaan.

    Tällä hetkellä olen siitä onnellisessa asemassa, että voin tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Lauantaina hoidan siivoukset, sunnuntaina lepään ja maanantaisin tehdään lasten kanssa kivoja juttuja.

  6. Ravintola-alalla työskentelevä ystäväni kertoi minulle jo pari kymmentä vuotta sitten, että hän on kiireisen ja epäsäännöllisen työnsä vuoksi päättänyt tehdä sunnuntaisin ainoastaan niitä asioita, joita itse vilpittömästi haluaa. Se teki vaikutuksen ja tuntui hyvältä siksikin, että kyseinen ystävä vieraili luonani usein sunnuntaisin. Otin tuon silloin tavoitteeksi myös itselleni.

    Perheellisenä olen sittemmin joutunut vähän joustamaan periaatteestani – ihan aina ei huvittaisi roudata lapsia minnekään sunnuntaina. Silti myös lasten kanssa pyrimme siihen, että sunnuntaisin ei tehdä mitään ”velvollisuudesta” vaan siksi, että se on ainakin jollekin meistä tärkeää. Itselleni tämä lepopäivä on ehdoton, en enää pärjäisi ilman🙂

  7. Kiitos teille kaikille kommenteistanne!

    Heli: Mukava saada kaupan alalla töissä olevan mielipide asiaan. Kiitos kun paasasit!🙂 Kerran hierojani kanssa puhuttiin juuri tuosta, että jännä juttu miten sitä ennen ehdittiin kauppaan ihan hyvin, vaikka ne menivät kiinni arkena viideltä ja lauantaina kahdelta. Paluu ajassa taaksepäin tässä kohtaa sopisi oikein hyvin, esimerkiksi noihin sinun ehdottamiisi aukioloaikoihin.

    Muurahainen: Tuttuja ajatuksia. Juuri viime sunnuntaina joku tamppasi tuossa siivousparvekkeella mattoja, ja kieltämättä se hiukan oudolta tuntui. Mitä sitten sunnuntaina teenkin, niin jätän tekemättä asiat, jotka saattaisivat muita häiritä.

Mitä mieltä sinä olet?

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s